Olen aina liikkunut enemmän tai vähemmän, nuoruusvuosien liikuntainnostusta piti yllä cheerleadingharrastukseni, ja täysi-ikäistyttyäni hankin ensimmäisen salijäsenyyteni. En koskaan oikein osannut perustella, miksi tykkään liikkua, ja se juoksulenkin jälkeinen euforinen olo oli todellakin vain myytti. Toki se voitonriemu siitä, että lenkiltä selvisi hengissä kotiin, oli mahtava tunne. Kuvittelinkin pitkään, että tämä kuuluisa ilmiö ”runners high” oli juuri sitä. Tajusin muutenkin liikkuvani oikeastaan pelkästään ulkonäkösyistä. Kyllä niistäkin syistä jaksaa liikkua, saatoin helposti juosta verenmaku suussa 15 kilometriä kun ajattelin, että nyt se rasva palaa. Lenkin jälkeinen tunne olikin sitten se en kyllä ainakaan viikkoon juokse metriäkään. Taukoja tuli usein ja salijäsenyyden jäädytin aina kesän ajaksi, koska eihän silloin kukaan käy muualla kuin terassilla.

Loppukesästä 2013 päätin taas tauon jälkeen ryhtyä juoksemaan. Aloitin lyhyillä ja nopeilla lenkeillä, sillä olin keksinyt, ettei minun tarvitse juosta sitä 10 kilometriä kerralla, vaan sen voisi jakaa kahdelle päivälle. Vaikka olen aina ollut hyvässä kunnossa, huomasin vauhdin kasvavan ja matkojen pikkuhiljaa pidentyvän. Erona entiseen oli se olo. Samana syksynä juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni lenkin, jonka aikana ajattelin että voisin juosta vaikka koko loppuillan. Kotiin päästyäni odotin vain seuraavaa iltaa, jotta saisin taas laittaa lenkkarit jalkaan. Juoksemisen ohella kävin säännöllisesti salilla ja olo oli loistava. Kunnes sain tietää olevani raskaana…

Raskausaikana olin aivan varma, että saan sen +20kg lisää painoa, ja jaksan hädintuskin lapsen synnyttyä työntää vaunuja eteenpäin. Silloin aloin kuitenkin syödä terveellisesti ja liikuin niin paljon kuin vain pystyin. Raskausajan liikunnasta kirjoittelenkin sitten erikseen, on se sen verran oma lukunsa. Viimeisen juoksulenkin kasvavan vatsan kanssa tein 1,5 kuukautta ennen poikani syntymää. Sen jälkeen ostin uudet juoksukengät ja jätin ne kaappiin odottamaan, ainakin niitä vaunulenkkejä. Raskauskiloja ei onneksi tullut ja innostus liikuntaan säilyi kokoajan. Poikani syntyi sektiolla, jolloin toipuminenkin oli hitaampaa, ja raskaamman liikunnan aloittamista joutui odottamaan noin 6 viikkoa. Muistan kuin eilisen sen päivän, kun pääsin ensimmäiselle lenkille. Juoksin 4,5 kilometriä ja juuri ennen kotiovea käännyin ja juoksin saman matkan uudestaan. Sen jälkeen olenkin laittanut lenkkarit jalkaan 2-5 kertaa viikossa ja salilla tulee käytyä viikon aikana noin 2-4 kertaa. Tänä kesänä olen viettänyt monta iltaa Kaivopuiston rannassa juosten, en ole tainnut käydä kertaakaan siellä terassilla.

Kerroin ylempänä, että ennen liikuin ulkonäkösyistä. Nykyisin ainoa syy lähteä liikkeelle on se mielettömän hyvä ja energinen olo, minkä siitä juoksemisesta tai treenistä saa. Liikunnan tuomat ulkonäkömuutokset ovat tietenkin erittäin positiivinen asia, ja toki se litteä vatsa motivoi ylläpitämään samanlaista fyysistä olemusta, mutta ei vedä vertoja sille henkisen puolen hyvinvoinnille. Kun on huono päivä ja kiukuttaa, lähden lenkille vaikka kaatosateeseen. Kerrankin juoksin kiukkuisena purjehdustakki päällä niin, että räntää satoi aivan vaakasuoraan. Kotiin päästyä kiukku oli poissa, ja jaksoin taas tarttua arkiaskareisiin ja olla huomattavasti mukavampi tyttöystävä ja äiti. Tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni sopii lajeiksi parhaiten juuri juoksu ja salitreeni, sillä ne eivät ole aikatauluihin sidottuja. Viime talvena stressin ja kaamosmasennuksen ”innoittamana” aloitin myös joogan. Näitä edellä mainittuja lajeja pystyy osittain harrastamaan myös kotona, jos syystä tai toisesta ei voi salille lähteä.

Lopuksi haluaisin vielä painottaa, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Kunhan vain saat itsesi liikkeelle. Lähes jokainen meistä pystyy liikkumaan jollain tavalla. Ei vaadita vuosien urheilutaustaa, että pystyy treenata salilla ja saavuttaa sen oman huippukunnon. Maratoninkin voi juosta vaikka alussa jaksaisitkin vain sen 50 metriä. Oman lajin löytäminen on aivan mahtavaa, ja liikunnasta saadyt hyödyt ovat vertaansa vailla. Nyt kuitenkin haluan toivottaa oikein energistä viikonloppua kaikille. Kokeilkaa harrastaa edes puolentunnin verran jonkinlaista liikuntaa, takaan että sen jälkeen on taas paljon helpompi hymyillä!

Vaatteet

Toppi Nike

Treenihousut Victoria’s Secret VSX Sport


Päätin aloittaa blogini kirjoittamisen kertomalla teille ruokavaliostani. Minulta on usein kysytty, miten minä oikein syön? Ruokavalioni on muuttunut huimasti siitä, mitä se oli pari-kolme vuotta sitten. Silloin jääkaapistani löytyi lähinnä maitorahkaa, raejuustoa, mehukeittoja ja näkkileipää. Lounaaksi munakasta tai nuudeleita, päivälliseksi sitten vaikka pastaa. Erilaiset kevyttuotteet olivat myös suuressa suosiossa. Olo oli aina väsynyt, vatsa turvonnut ja verensokerit heittelivät aiheuttaen aina älyttömän nälkäkiukun. Raskausaikana tähän tuli kuitenkin muutos, sillä voimakkaan pahoinvoinnin seurauksena jouduin muuttamaan ateriatottumuksiani.

Nykyinen ruokavalioni on maidoton ja vehnätön. Samoin vältän myös ruista ja ohraa. Vehnä ei ole oikein koskaan aikuisiällä sopinut vatsalleni aiheuttamalla inhottavan turvonneen olon. Jossain vaiheessa kokeilin hiilihydraatitonta ruokavaliota, mutta jokin silti oli vialla, sillä ennen niin litteä vatsa muistutti jatkuvasti lähinnä palloa. Luulin pitkään turvonneen olon johtuvan vehnästä, mutta raskausaikana lopetin maitotuotteiden syönnin hetkeksi, sillä sen pahoinvoinnin aikana maitorahka ja mehukeitto olivat viimeiset ruoka-aineet, joita olisin halunnut syödä. Olo koheni heti. Huomasin, että maitotuotteet on äärettömän helppo korvata kasvipohjaisilla valmisteilla. Kirjoittelen teille myöhemmin vinkkejä näistä.

Raskauden jälkeen jatkoin maidotonta ja vehnätöntä ruokavaliotani. Raskauskilot jäivät sairaalaan ja oloni oli paljon energisempi kuin koskaan aiemmin. Litteä vatsa palautui yllättävän nopeasti eikä turvotusta ole enää juuri koskaan. Raskausaikana aloin myös käyttää erilaisia superfoodeja. Niistä tulen kertomaan varmasti lisää jatkossa. Pyrin syömään puhtaasti ja ostan aina mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita. Onneksi niitä on nykyään hyvin saatavilla ja kasvaneen kysynnän myötä hinnatkin ovat tulleet mukavasti alaspäin.

Ruokavalion merkitys hyvinvoinnissa on aivan valtava. Väsymys voi johtua yhtä hyvin huonosta ruoasta kuin vähistä yöunista. Ja se nälkäkiukkukin on vältettävissä oikealla ateriarytmillä ja sopivilla ruoka-aineilla. Se miten syöt, vaikuttaa olosi lisäksi myös ulkonäköön. Iho ja hiuksetkin voivat paremmin terveellisen ruokavalion seurauksena. Ja niistä vaa’an laskevista lukemista puhumattakaan.

Jokaisen aamuni aloitan kaurapuurolla ja kookosöljyllä, lisänä syön marjoja tai hedelmiä ja kaurajogurttia. Lounaaksi syön lähes päivittäin salaattia. Mitä vihreämpää ruoka on, sen parempi. Syön paljon kanaa, kalaa ja kasviksia. Leipänä suosin kauraleipää. Entisen herkkuni pastan korvaan kvinoalla, riisillä tai gluteenittomalla pastalla. Hedelmiä kuluu pitkin päivää niin salaateissa, kuin välipalanakin. Myös smoothiet ovat myös osa jokaista päivääni. Tykkään pitää ruoanlaiton yksinkertaisena enkä pidä monimutkaisista resepteistä.

Vaikka syön päivittäin todella terveellisesti, silti teen minäkin poikkeuksia. Matkustaessa ei aina pysty valita esimerkiksi vehnätöntä vaihtoehtoa, enkä sukulaisilla kyläillessäni katso yhtään, mitä suuhuni laitan. Mamman tekemää pullaa ja maitokahvia ei voita mikään. Paheeni on ehdottomasti suklaa ja irtokarkit. Niistä ei tunnu pääsevän eroon vaikka kuinka yrittäisi. Pidän kuitenkin aina mielessäni seuraavan lauseen ”It’s not what you do once in a while, it’s what you do day in and day out that makes the difference.

Siinäpä ajatuksiani syömisestä sekä hieman kurkistusta omaan ruokavaliooni. En voisi olla tyytyväisempi, että luovuin vehnästä ja maidosta. Täytyy kuitenkin muistaa, että olemme kaikki yksilöitä ja oman sopivan ruokavalion löytäminen voi vaatia paljonkin aikaa ja useita kokeiluja. Kuulen mielelläni muidenkin ajatuksia terveellisestä syömisestä ja herkullisia reseptejä ei ole koskaan liikaa. Palaillaan seuraavan kerran liikuntajuttujen merkeissä!


Maailma on blogeja täynnä, ja taas yksi lisää. Minulta on usein kysytty, perustaisinko blogin. En ikinä! No, tässä ollaan. Never say never.

Miksi blogi?

Rakastan kauniita kuvia ja saatan kuvailla tavallisena arkipäivänäkin satunnaisia hetkiä. Niinpä puhelimeni ja tietokoneeni arkistot ovat niitä täynnä. Tekstiä olisi aina kiva liittää mukaan, mutta koska emme enää elä valokuva-albumeiden aikaa, kuvatekstit rajoittuvat lähinnä lyhyisiin kuvauksiin Facebookissa ja Instagramissa. Nämäkin tuntuvat olevan sellainen välttämätön paha, jossa itse ainakin olen myös sellaisten ihmisten kaverilistoilla, ketkä tuskin haluavat kuulla treeneistäni tai uusimmista ruokakokeiluistani. Tänne blogiin ei ainakaan eksy lukemaan näitä juttuja, jos ei kiinnosta.

Pitkän harkinnan jälkeen siis tein sen, ja nyt minullakin on oma blogi. Samalla tämä toimii itselleni kuulumisten ja muistojen arkistona. Blogin sisällön pidän kevyenä hömppänä, positiivisena irtiottona siitä hektisestä arjesta jota elän. Kategorioin tämän lifestyle-blogiksi, jossa kirjoittelen elämästäni jättäen kaikki ikävät asiat ulkopuolelle.

Terveellinen ruokavalio tulee ehdottomasti olemaan paljon esillä. Olen vihdoin löytänyt itselleni sopivan tavan syödä, ja toivon että voin jakaa kanssanne kaikki hyvät vinkit ja oivallukset, joita olen saanut. Lapsen saatuani ruokavalioni on muuttunut ja oloni on kohentunut huimasti.

Liikunta on rakas harrastukseni ja iso osa jokapäiväistä elämääni. Liikun siksi, että saan siitä niin fyysisesti kuin henkisestikin todella hyvän olon. Tietty liikunnan aikaansaamat muutokset ulkonäössä ovat myös oikein positiivisia, mutta tärkeintä on todella se energia ja hyvä fiilis, jonka saan juoksulenkin tai salireissun jälkeen. Haluankin omalta osaltani yrittää jakaa tätä innostusta ja vinkkejä kaikille, jotka kamppailevat treenaamaan lähtemisen kanssa. Kaikki on itsestäsi kiinni, se hyvä olo on jokaisen meidän saavutettavissa.

Rakastan matkustamista. Mitä aurinkoisempi, sen parempi. Viimeaikoina olenkin reissannut todella paljon ja lisää on tulossa, joten matkajuttuja blogista löytyy taatusti. Vinkkejä esimerkiksi New Yorkissa shoppailuun, Dubain hotellivalintaan, pakkausniksejä ja tietysti omasta elämäntilanteestani johtuen takuuvarmasti juttuja lapsen kanssa matkustamisesta.

Kauneus ja muoti ovat myös osa elämääni. Shoppailu on ihanaa, ja olen varsinainen laukku- ja kenkäfriikki. Kosmetiikkaa löytyy kodistamme aivan järjettömän suuri määrä, joten tulen varmasti esittelemään parhaimpia löytöjäni niin meikkipurkkien kuin vaatteiden ja asusteidenkin kohdalla. Muotibloggaajaksi olen liian tylsä ja klassinen pukeutuja, mutta saatan kuvailla tänne silloin tällöin esimerkiksi asukokonaisuuksia joita päälläni on ollut.

Elämäni tärkein asia on kuitenkin perheeni. Asumme Helsingissä avomieheni ja kohta vuoden ikäisen poikani kanssa. Pidän heidän yksityisyydestään tiukasti kiinni, mutta koska he ovat isoin osa elämääni, monet jutut täällä liittyvät varmasti varsinkin lapsiin. Mitään mammablogia tästä ei kyllä saa, korkeintaan ainakin todella erilaisen sellaisen. Kuvissa ja teksteissä seikkailevat jatkossa myös varmasti usein rakkaat chihuahuani Frida ja Cara.

Siinäpä lyhyesti asioita, joita tästä blogista löytyy jatkossa. Toistaiseksi en ole määritellyt mihin vedän rajan siinä, kuinka paljon haluan itsestäni kertoa, mutta nämä varmasti hahmottuvat tarkemmin blogin kirjoittamisen myötä. Nyt alan valmistautua taas uuteen päivään, kokeilin pitkästä aikaa aamujoogaa ja tulipa siitä hyvä fiilis. Oikein ihanaa ja aurinkoista keskiviikkoa kaikille teille, kuullaan pian!