Satunnaisia kuvia Espanjasta ja jokin lyhyt tarina niiden takaa, eli pieni kurkistus elämääni..

Joka kerta matkustaessani tunnen olevani ulkomailla vasta sitten kun näen palmuja. Johtuu varmasti siitä, että lapsena reissasin lähes ainoastaan lämpimissä maissa.

Marbellan vanhakaupunki lumoaa kerta toisensa jälkeen. Pidän hurjasti näistä perinteisistä espanjalaisista kylistä. Vanhaa ja kaunista. En kuitenkaan haluaisi asua missään vanhassakaupungissa, mutta vierailun arvoisia ne todella ovat. Niistä saa muuten aina parempaa ruokaa kuin muualta.

Toinen suosikkipaikkani perinteisistä espanjalaiskylistä on kaunis Mijas. Mijaksia on itseasiassa kaksi noin 10 kilometrin säteellä toisistaan, kuvat ovat vuoristo-Mijaksesta, rannalla sijaitsevassa kävimme (virheellisesti) myös. Siitä jäi mieleen lähinnä huoltoasema jossa kävin vessassa. Vuoristokylä oli sen sijaan menestys.

Aivan satunnainen otos, jonka mieheni ystävä nappasi minusta kun olimme lähdössä illalliselle ystäväporukalla. Kuvassa näkyvät vain vilaukselta valkoiset farkkuni, joita voisin käyttää vuoden ympäri jos valkoiset alaosat eivät näyttäisi niin typerältä syksyllä ja talvella. Pesin näistä kerran kesällä menestyksekkäästi punaviinitahrat pois heti vahingon tapahduttua ja hurjan suola+käsisaippuataistelun jälkeen iloitsin puhtaista housuista. Sekunti tästä niin kaadoin loputkin siitä jo aiemmin kaatuneesta viinistä niiden päälle. Nyt ne ovat valkoisemmat kuin koskaan, kiitos kloriitin.

Pidin aiemmin Torremolinosta yhtä junttipaikkana kuin Fuengirolaa. Sittemmin olen joutunut syömään sanani molempien suhteen. Torremolinoksessa on kesäisin todella hyviä beach clubeja verhoiltuine patioineen ja hinnat ovat murto-osan siitä mitä Marbellan puolella. Ne ovat tosin auki vain kesäkauden. Kuva on La Playa -nimiseltä rantaklubilta, josta pidimme kaikkein eniten. Kiitos ystävälle joka vei meidät tänne vaikka aluksi epäilinkin.

Aurinkorannikko on todella vuoristoista ja jo lyhyenkin ajomatkan päässä on huikeita maisemia. En ole koskaan ollut korkeanpaikankammoinen ja olen esimerkiksi hypännyt benjihypyn ihan ilman sen suurempaa jännitystä. Rondan kylään johtava vuoristotie on kuitenkin sen verran hurja ja täynnä näitä jyrkkiä pudotuksia, että jopa minun korkeanpaikankammoni nostaa päätään.

Meillä on Espanjassa kaksi autoa. Kaksi hyvin erilaista autoa. Olisin halunnut liittää tähän kuvan myös siitä toisesta, mutten saanut sitä iCloudista nyt ulos. Kuvassa näkyvä Mersun maasturi on yksi parhaimmista ja turvallisimmista autoista, jota olen ajanut. Miinuspuolena sen järjettömän suuri koko. Parkkeerasin sitä kerran autotalliimme noin 20 minuuttia.. Mutta se toinen! Jo parhaat päivänsä nähnyt pienen pieni hopeinen Peugeot tuntee myös nimen Silver Bullet ja se on herättänyt hilpeyttä ystäviemme joukossa kerta toisensa jälkeen. Kerran se jätti minut ja tyttökaverini McDonaldsin autokaistalle eikä suostunut enää käynnistymään. Kattokin on siitä kerran romahtanut, mutta taisi se olla viimeksi perjantaina käytössä. Ystäväni tosin totesi, että sitä ei kukaan vaihtaisi edes tupakka-askiin.

Viimeaikoina kulkukissojen ja koirien määrä tuntuu vähentyneen ainakin meidän asuinalueellamme eikä niitä näy oikeastaan koskaan. Pannalla varustettuja lemmikkejä sen sijaan on paljonkin. Olen aivan äärimmäisen eläinrakas ja haluaisin aina pelastaa joka ikisen vastaantulevan kodittoman. Kannustankin kaikkia Espanjassa vierailevia käymään koiratarhoilla tai tekemään lahjoituksia sinne. Jo viiden euron ruokapussi on korvaamaton apu heille, mutta todella pieni raha sinulle. Jouluisin laitan aina Espanjan katukoirille tai muulle koiria pelastavalle yhdistykselle rahaa. Jos lennät yksin Malagasta Suomeen, koiratarhoilta voi tuoda lemmikkejä niiden uusille omistajille Suomessa. Joskus sitten kun poikani on jo isompi, haluan auttaa tarhojen toimintaa tälläkin tavalla.

Tämä kuva on otettu viime kesänä Puerto Banùksen rannasta. Yllytin vuotta aiemmin ystävääni ostamaan ensimmäisen LV:n rannekorunsa ja tällä reissulla häntä ei meinannut saada liikkeestä pois. Banùksen Luikkarin yksi myyjistä on itseasiassa suomalainen mies, hänen kanssaan on tehty monta hyvää kauppaa. Asioin siellä paljon mieluummin kuin Helsingin myymälässä.

Sushi Banùs. Tämäkin viime kesältä. En edes muista enää mitä tänä iltana tapahtui, mutta meillä oli ihan mahdottoman hauska illallinen ystävien kanssa ja kaikkia näitä kuvia katsellessa tuli heti hyvä mieli. Jos Anna luet tätä, meidän pitäisi nähdä useammin!

Näkymä parvekkeeltamme. Todella harvoin sää on sellainen, että horisontissa voi nähdä Afrikan. Olen onnistunut kahdesti kokemaan sen ja sekin on jo todella harvinaista! Se oli yksi mieleenpainuvimmista maisemista koskaan. Harmi vain että kuvat ovat vain rakeisia puhelinkuvia.

Lenkkeilen yleensä paljon, sillä lähellämme ei ole oikein mitään hyvää saliakaan. Kunnon juoksulenkeillä mukana kulkee vain puhelin, mutta joskus on kiva kävelläkin ja ottaa kamera mukaan. Luonto ja kasvillisuus on täällä niin kaunista ja erilaista kuin Suomessa, näistä kuvistakin tulee vaan niin hyvälle tuulelle.

Lämpimissä illoissa on myös jotain todella taianomaista. Huomatkaa katulampun päällä istuva lintupariskunta.. <3 Olen varsinainen romantikko, mieheni tosin palauttaa aina sitten maan pinnalle käytännönläheisyydellään. No, ainakin täydennämme toisiamme.

Nauran ihan todella usein. Pidän kuitenkin omaa huumorintajuani varsin huonona, mutta itseasiassa sain vasta kehuja siitä, ihme! Kerran eräs vanhempi mies tuli kysymään, olenko jonkin koomikon tytär kun minulla on niin hauskat jutut. No hyvä että toisiin toimii, itse itselleen nauramisen taito on muuten todella hieno asia osata.

Rakastan rantavaatteita. Kuinka helppoa onkaan pukea vain bikinit ja jokin tälläinen helppo rantatunika siihen päälle. Hamstraan näitä yleensä reissuista, mutta loppujen lopuksi niillä on hyvin vähän käyttöä Espanjassakin, säät eivät ole trooppisen kuumia muuta kuin kesäaikaan.

Marbellan Ocean Clubin juhannusbileissä napsittiin kuvia altaassakin. Tämä oli ehdottomasti tähänastisen elämäni hauskin juhannus! Huomaan muuten, että minulla on lähes joka kuvassa samat aurinkolasit. Tykkään niistä kyllä, mutta pitäisi käyttää muitakin. Meinasin ostaa yhdet tietyt, mutta haluamaani mallia ei löytynyt täältä. Seuraavalla reissulla ehkä sitten..

Uima-altaat ovat aivan ihania ja voisin lillua niissä tuntitolkulla. Ristiriidassa kuitenkin sen kanssa, etten tykkää yhtään vesipuistoista, kylpylöistä tai uimahalleista Suomessa. Pieni poikani tuntuu rakastavan myös vettä, oli se sitten suihkussa, kylpyammessa tai siellä uima-altaassa. Tämä kuva on jotenkin aivan ihana, rakas pieni käkkäräpääni aurinkotuolissaan.

Neljän myrsky-, ja sadepäivän jälkeen auringonpaiste oli aika upea näky. Elän ihan täysin säiden mukaan, pilvisellä ja sateisella säällä olen muka niin masentunut ja kiukkuinen, kun taas auringon pilkistäessä aivan eri ihminen.

Aamukahvi. Join ennen aivan liikaa kahvia, parhaimmillaan jopa 10 kuppia päivässä. Nyt olen onneksi onnistunut vähentää sen noin 3-4 kupilliseen. Aamukahvista en suostu luopumaan kyllä ikinä. Olen juonut kahvia ala-asteikäisestä asti ja aloitin itseasiassa mustalla kahvilla ilman sokeria. Sittemmin soijamaito on ainut lisuke, jota kahviini laitan.

Kaksi suosikkiani. Barcelona -tuolin haluaisin myös Suomeen kotiimme. Vieressä Giuseppe Zanotin kalanruotosandaalit. Zanotti on ehdoton suosikki designer-kengissä, mukavampaa lestiä saa todella hakea. Sandaalissa sillä nyt ei ole merkitystä, mutta tykkään näiden simppelistä ulkomuodosta ja keltaisen ja hopean yhdistelmästä.

Kiireessä päälle valikoitui kimaltelevat ballerinat ja revityt farkut. äiti aina kauhistelee, mutta viihdyn kaikkein parhaiten tälläisissä housuissa jos ei nyt urheiluvaatteita lasketa. Liian fiini ei ole oma juttuni, vaikka muutoin olenkin yleensä melko huoliteltu. Mieheni varmaan nauraa, kun lukee tätä, sillä viimeaikoina olen viihtynyt lähinnä ilman meikkiä tukka nutturalla. Hän itseasiassa huomauttikin yhtenä iltapäivänä, että voisin vaihtaa nuo treenihousut joihinkin toisiin lähtiessämme ostoksille. Ihan tosi?

Aamiaista. Yritän lomallakin syödä aina hyvin, sillä en voi sietää sitä huonosta ruoasta johtuvaa pöhöttynyttä oloa. Kirjoittelen pian postausta siitä, miten lomallakin voi pysyä kunnossa ja välttää sen kammottavan turvotuksen ja ällöttävän olon.

Aika on mennyt niin valtavan nopeasti ja loma on ohi. Palaillaan Suomesta taas normaalien arkijuttujen parista!


Ennen Espanjaan lähtöä kävin ystäväni Hannan luona Kampin Glory for You -salongissa. Hanna värjäsi hiukseni uudestaan ja laittoi minulle pitkästä aikaa ripsipidennykset. Pidin aiemmin ripsipidennyksiä pitkiä aikoja taukoa, kunnes viime keväänä päätin vain silkasta vaihtelun ilosta pitää puolen vuoden välin aina tähän syksyyn asti. Ja nyt muistan taas, miksen ole halunnut olla ilman ripsiä!

Hanna työskentelee siis vuokratuoliyrittäjänä Glory for You -salongissa ja hänen palveluihinsa kuuluvat siis kattavat parturi-kampaamopalvelut, ripsipidennykset sekä kestopigmentoinnit. Hannalla on uskomattoman taitava silmä sille, mikä asiakkaalle sopii aina hiusväristä kulmakarvojen muotoon. Varsinkin hiusten värjäysten kohdalla hän tuntuu onnistuvan aina – oli kyse sitten voimakkaasta vaalennuksesta tai kevyestä värinkirkastuksesta. Hiusten kunnon säilyttäminen on Hannan mielestä ensiarvoisen tärkeää, ja pari vuotta sitten hän sai todella ihmeitä aikaan kun ensimmäistä kertaa koski hiuksiini. Sen jälkeen hiukseni ovat kokeneet hieman vaalennusta, leikkausta, värjäystä ja oli minulla hetken aikaa teippipidennyksetkin, ja aina lopputulos on ollut loistava ja ennen kaikkea hyväkuntoinen. Hanna kouluttaa itseään jatkuvasti ja pääsimmekin hänen kanssaan syyskuun alussa Schwarzkopfin koulutustilaisuuteen esimerkiksi testaamaan uutta Fibreplex -käsittelyä. Koulutuksista saa paljon uusia ideoita ja Hanna tuntuukin olevan aina kartalla, mikä on tämän hetken juttu hiusmuodin saralla ja ennen kaikkea miten se toteutetaan asiakkaan hiuksiin.

Nyt Hannan hiuskäsittelyt ovat entistä edullisempia kun lyhyiden hiusten leikkaus+värjäyspaketin saa 80 eurolla sekä pitkien hiusten leikkaus+värjäyspaketin 110 eurolla!

Hiusten ohella Hanna tosiaan taiteilee ihan mielettömän upeita ripsipidennyksiä. Yli kaksi vuotta sitten hän teki minulle ensimmäiset ripsipidennykseni, ja joka kerta sen jälkeen olen silmäni avatessa yhtä hämmästynyt, kuinka kauniit ripset voivatkaan olla. Hannan ripsipidennysvalikoimaan kuuluu sekä tavalliset että volyymiripset. Itselläni kasvaa sen verran paljon näitä omia ripsiä, ettei Hanna suostunut laittamaan volyymiripsiä niihin ja hyvä niin, lopputulos oli jälleen kerran aivan ihana. Sanoin tosiaan jo aiemmin, että pidin ripsipidennyksiä ilman taukoa noin puolitoista vuotta eivätkä omat ripseni siitä kärsineet. Olivat toki lyhyemmät aluksi mikä on täysin normaalia, sillä ripsi ei ole ehtinyt kasvaa täyteen mittaansa, mutta noin parin viikon jälkeen ne olivat taas entisellään. Voin lämpimästi suositella Hannan kädenjälkeä. Itsellänikin on kokemusta jos jonkinmoisista pidennyksistä ja enää en antaisi muiden koskea ripsiini.

Hannan palveluvalikoimaan kuuluvat myös kestopigmentoinnit ja vahaukset. Kestopigmentoinneissakin Hanna on ehdottomasti paras tekijä, jonka työnjälkeä olen nähnyt. Hänen tyytyväiset asiakkaansa ovatkin palanneet aina uudestaan Hannan luokse.

Ihana Hanna haluaa tarjota nyt blogini lukijoille toistaiseksi voimassa olevan alennuksen eli -10% kaikista palveluista. Mainitse vain aikaa varatessasi, että luit blogiani tai että Mirva suositteli, niin saat alennuksen kaikista Hannan tekemistä käsittelyistä. Takaan, että olet taatusti tyytyväinen lopputulokseen.

Löydät Hannan siis Helsingistä Kampin Glory for You -salongista osoitteesta Runeberginkatu 4, tai soittamalla aikasi numerosta 050 518 4242.


Viikonloppuna olimme pitkästä aikaa Malagan vanhassakaupungissa syömässä. Ainoat kerrat kun olen käynyt siellä ovatkin itseasiassa iltaisin, kun olemme vieneet tai hakeneet ystäviä vieressä sijaitsevalta lentokentältä ja samalla poikenneet tähän kauniiseen espanjalaiskaupunkiin. Malagan vanhakaupunki on yhdistelmä historiallisuutta ja aivan uusia kauppoja, espanjalaiset vaateketjut ovat vallanneet pääkatuna toimivan kävelykadun ja toriaukion, joista haarautuu sitten ihania pieniä kujia täynnä toinen toistaan parempia tapaspaikkoja.

Tällä vierailulla oli pimeää, sillä syksy ja pimeys alkaa saapua tänne Espanjaankin. Puut alkavat kellastua ja yhdellä Marbellan kadulla lehdetkin olivat jo pudonneet. Kaupat täyttyvät talvivaatteista, kuinka hassua että täälläkin myydään talvitakkeja! Yritin etsiä pojalleni sandaaleja tulevia reissuja ajatellen, mutta mistään ei löytynyt – karvavuorelliset tennarit taisivat olla kevyimmät vaihtoehdot. Moni ystävämme viettää täällä kuitenkin talven ja hyvällä tuurilla he saavat nauttia korkeistakin lämpöasteista. Tämä meidän lomasää on ollut kyllä ihan vitsi. Sade-, ja ukkoskuurot ovat olleet lähes jokapäiväinen näky. Ja nyt ei puhuta tropiikin viilentävistä hetkellisistä sateista. Autotallissa suorastaan tulvi toissailtana, kauheen kiva..

Taidan nyt pakata pojan rattaisiin ja lähteä reippaalle kävelylenkille. Täällä on niin mäkistä tämä maasto, että rattaiden työntäminen käy todella treenistä. Tosin olen kyllä vielä hieman väsynyt eilisestä, olimme nimittäin isolla ystäväporukalla syömässä La Salassa Puerto Banuksessa jonka jälkeen jatkettiin vielä (voitokkaasti) matkaa Marbellan Casinolle. Lastenhoitajamme oli poikamme kanssa, mutta aamulla kahdeksalta taas pikkuinen käkätti sängyssään ja siitä asti on leikitty. Tällä hetkellä on onneksi hieman nätimpi sää kuin viime päivinä, toivottavasti se jatkuisi koko päivän. Nyt sinne reippailemaan, hauskaa tiistaita kaikille!