Olin alakoulussa, kun kirjoitin vihkoon muistiinpanoja kirjasta. Vietin loputtomasti aikaa mökin rantakallioilla, mitä myrskyisämpi sää, sen parempi. Saatoin vain tuijottaa horisonttiin ja katsella tyhjyyteen niin pitkään, että unohdin kaiken ympärillä olevan. Meren lähellä on aina joku taika, ja elän kyllä edelleenkin siinä ruusunpunaisessa haavemaailmassani suurimman osan päivistäni.

 

Voisin kuvitella asuvani Malibussa joskus. Onhan sieltä vähän matkaa keskustaan, mutta jotenkin se on niin viehättävä. Oli se sitten Malibu tai ihan mikä tahansa muu alue lähellä rantaa, haluan vielä joskus asua Kaliforniassa. Sanon niin harvoin mitään haaveitani ja ajatuksiani ääneen, että tuntuu ihan poikkeukselliselta edes kirjoittaa tällaista. Mun elämässä on vaan menossa nyt joku suurempi muutosvaihe, tai mennyt jo pidempäänkin. Niin moni asia loksahtelee kohdalleen ja elämä tuo eteen sellaisia asioita ja sellaisia ihmisiä, joiden uskon olevan jollain tavalla tosi merkityksellisiä juuri nyt. Millä tavalla, sitä en tiedä. Eikä tarvitsekaan, kyllä se universumi sitten sen näyttää kun aika on.

 

 

Malibusta ja koko Kaliforniasta ajettiin kuitenkin läpi autiomaan muutamaksi päiväksi Vegasiin. Mä en oo itse koskaan käynyt Vegasissa, joten ihan hauska nähdä mitä kaikkea täällä on. Olo olisi ehkä rauhallisempi jos kirjoittelisin postausta katsellen tuota Tyynellemerelle avautuvaa horisonttia, mutta mikäs tässä tuijotellessa pilvenpiirtäjän ikkunasta avautuvaa maisemaa Stripille. Aika hyvää kontrastia. Samalla täs mä vaan mietin.. 

 

 

..Koronavirusta Kehitin siitä vaikka mitä salaliittoteorioita, hei oikeesti flunssan takia koko maailmantalous sukeltaa pohjalukemiin ja lentoliikenne pysähtyy? Tiedän, se on tietyille ihmisryhmille hengenvaarallinen ja otan itsekin epidemian, anteeksi pandemian, vakavasti – mutta tää joukkohysteria on ihan uskomatonta. Median ansiosta koronavirus onkin niin pelätty. Siihen influenssaan kun kuolee edelleen valtavan paljon enemmän ihmisiä ja virus muuntuu joka vuosi – se on ikuinen.

 

..Ja sitä että pääsenkö mä täältä edes kotiin? Tai no pääsen, mutta pääsenkö suoraan kotiin.. Huomenna luultavasti selviää miten lentojen käy, Trump kun päätti ettei Schengen-maista enää lennäkään Jenkkeihin kukaan kuukauteen. ”Tosi kätevä hei toi suora finski..” On joo.

 

 

..Sitä, miksi on niin vaikea joskus vain elääViimeistään sen jälkeen kun minusta tuli äiti, muuttui se hulvaton ja huoleton luonteeni harkitsevaksi, ihan liikaa stressaavaksi ja analysoivaksi tylsäksi ja turvalliseksi tyypiksi. Ihan luonnollista ja varmasti sille on ihan jo evoluutiossakin suuri merkitys, mutta vitsi kun välillä jää miettimään, että miksi mä nyt mietin ihan liikaa. Elämä on lyhyt, se pitäisi vain elää ♥

 

..Miten älyttömän hyvältä tuntuu kun alkaa toteuttaa unelmiaan? Siis siinähän ei ole mitään järkeä, että unelmoi ja haaveilee, eikä koskaan tee mitään niiden eteen. Väitän, että suomalaisilla, etenkin naisilla, on valtavasti unelmia, isoja ja pieniä, mutta niiden eteen ei vain uskalleta tehdä mitään. Itse haaveilin pitkään asuntosijoittamisesta ja tietyistä työasioista. Mutta en koskaan tehnyt niiden asioiden eteen mitään. Kun sitten opettelin olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla jo on, löysinkin yhtäkkiä aivan selkeän tien kohti näitä omia unelmiani. Ja vitsi mikä fiilis, kun asiat alkavatkin onnistua. Kuten olen moneen kertaan sanonut, menestyäkseen kannattaa olla ensin onnellinen. Ja kiitollisuus lisää onnellisuutta.

 

 

..Miten ihanaa on ollut olla dieetillä! Siis en nyt tarkoita mitään nälkäkuuria, vaan sitä että on syönyt oikein, tarpeeksi kaikkea ja pienin ateriavälein. Se, että syön myös vihdoin itselleni sopivaa ruokaa, on tehnyt olosta aivan super hyvän. On ihanaa, että voi sanoa voivansa hyvin jatkuvasti – ei niin, että tänään on nyt ihan kauhea läskipäivä, eilen oli hyvämaha-päivä. Sen verran kulinaristi olen, etten voi kyllä loputtomiin syödä dieettiruokaa ja sallin kyllä poikkeukset, mutta tekee kyllä hyvää itse kullekin vaikka ennen kesää vähän keventää.

 

..Ja miten hullua että kahdessa viikossa voi laihtua kolme kiloa? Siis lähinnä mun kokoisesta kropasta, nesteitähän ne toki suurimmaksi osaksi on, mutta aika hyvä. En olisi uskonut, mutta niin se oikeanlainen ruoka ja treeni vaan tuottaa tulosta. Niin mahtava kevyt olo!

 

 

..Kun halusin jo silloin lapsena kirjoittaa kirjan siellä meren rannalla, miksen alkaisi toteuttaa haaveitani nyt heti? Ainakin voin sanoa ne ääneen. Vielä joskus toivon asuvani Kalifornian auringon alla ja viettää kaiken liikenevän aikani kirjoittamalla. En blogia, en kolumneja, en novelleja, vaan ihan oikeita kirjoja. Oikeasti olen kirjoittanut ja luonnostellut niitä jo monta vuotta, mutta perfektionistina en ole koskaan tyytyväinen. Vielä joskus, ehkä se vaatii sen Kalifornian? Täytyy fiilistellä kun palataan sinne kohta takaisin.

 

..Että jos haluat tehdä jotain, tee se nyt. Ainakin tänä vuonna. 2020 on muutosten vuosi ja vuosikymmen. Tämä on muistutus itsellenikin. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

 

 

Toivottavasti tämän postauksen ajastus onnistui, jos niin siinä tapauksessa nyt mulle kauniita unia ja teille upeaa uutta päivää! Make it count. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

On ällöttävän kliseistä kirjoittaa, kuinka tajusin vasta lapseni synnyttyä, miten vahvaa rakkaus voi olla. En voi koskaan tietää, mitä koko elämänsä lapseton ajattelee rakkaudesta eikä hän voi tietää, millaista rakkautta minä koen. Siksi en halua missään tapauksessa pahoittaa tällä kirjoituksellani kenenkään mieltä, en väheksy lapsettomia enkä tarkoita, että he automaattisesti jäisivät jostain paitsi. Monen lapsettoman elämä voi olla paljon rikkaampaa kuin perheellisten. Eivätkä kaikki tarinat pääty hyvin, eivät aina lastenkaan kanssa.

 

Mutta voi luoja kuinka usein voi ihminen ihmetellä, miten tällaista rakkautta on olemassakaan?

 

 

Olen niin onnellinen, että pystyin ottaa Miksun mukaan tänne. Toiselle puolelle maailmaa, ihmettelemään taas kerran suurta ja ihmeellistä Amerikkaa. Olen nyt viime aikoina miettinyt paljon tavallista enemmän ja syvemmin äitiyttä ja sitä, kuinka elämä muuttui lapsen myötä. Ystäväni ovat saaneet vauvoja ja monet ovat kertoneet toiveistaan saada lapsia. Voi kuinka toivonkaan, että kaikki saisivat kokea sen ilon ja rakkauden, mitä lapsi tuo mukanaan. Ensin sitä katseli sydän pakahtuen sängyn reunalla sitä nukkuvaa lasta helposti vaikka tunninkin. Sitten onkin jo ylpeänä jään laidalla kyyneleet silmissä, kun se tekee maaleja. Yhtenä iltana nauraa vatsansa kipeäksi kun lapsi tippuu sängystä ja jatkaa vain unia. Siis oikeesti ei saisi nauraa, mut.. 

 

 

Aina ei ole vain ruusuilla tanssimista. Lapsi rajoittaa elämää, muuttaa sitä ja ihmissuhteita – ei nyt lopullisesti, mutta vuosiksi. Kärsivällisyyden merkityksen ymmärtää vasta, kun on pieniä lapsia. Joku lapseton voi unohtaa välillä, ettei sitä niin vain lähdetäkään ex tempore ulos, ei olla iltamyöhään asti pois kotoa eikä lasta aina saa hoitoon. Hetkeksi voi heittää hyvästit fine diningille. Yhtäkkiä huomaat rakastavasi taas kanaa ja riisiä. Kaksiovinen auto on yhtäkkiä sanonko mistä, sinne ei mahdu mitään. Elämä muuttuu paljon suunnitelmallisemmaksi, minullekin kävi niin. Kävi, vaikka sitä kuinka yritti olla rento ja elää mahdollisimman huolettomasti kuten ennenkin.

 

 

Ja juuri siinä piilee se hienous. Kotona lapsen kanssa vietetystä ajasta oppii oikeasti nauttimaan. Lapsen harrastuksista tulee yhtä tärkeitä kuin omista, illat yksin ovat yhtäkkiä oikeasti todella yksinäisiä ja elämä tuntuu tyhjältä silloin, kun koti on tyhjä. Enää ei haluakaan lähteä ulos (no haluaa, mutta harvoin) koska kotona on yksinkertaisesti niin paljon kivempaa olla. Kiitollisuudenaiheet liittyvät lähes kaikki perheeseen ja lapsen kasvuun ja kehitykseen. Vauva- ja pikkulapsiaika oli raskasta, mutta nyt elämä on suorastaan ihanaa. Siitäkin huolimatta, että otetaan yhteen päivittäin useita kertoja, pystyn sanoa joka päivä lapselleni rakastavani häntä enemmän kuin mitään tai ketään koskaan. ”Äiti rakastatsä enemmän mua vai iskää? Pakko valita!” 

 

 

Suurin syy miksi aikanaan päätin, että minusta tulee äiti, oli ajatus siitä, etten osannutkaan kuvitella elämääni sitten viisikymppisenä ilman lapsia. Onnekseni tulin nuorena äidiksi, vaikka aika ajoin silloin alkuun olikin vähän yksinäistä. Olen 45 kun lapseni täyttää 20 vuotta. Se on ajatuksena aika ihana. Olen ehkä kirjoittanut näistä asioista sata kertaa, mutta nyt tuli vain sellainen olo että oli pakko purkaa näitä ajatuksia näppäimistöllekin. Elämä 5,5-vuotiaan äitinä on ihan mahtavaa. Elämässäni on vihdoin sisältöä, joskus vähän liikaakin. Aikaa ei aina ole, enkä voi elää vain niin kuin mieli tekisi. Toisaalta taas sitä omaa vapaata aikaa osaa aivan eri tavalla arvostaakin. Elämä on myös paljon helpompaa kokea merkitykselliseksi, kun on lapsia.

 

 

Olen miettinyt myös paljon sitä, voiko näitä tunteita kokea silloin, jos ei ole omia lapsia, mutta puolisolla on? Itselleni yksi lapsuuteni tärkeimmistä ihmissuhteista oli suhteeni äitipuoleeni. Hän oli minulle kolmas vanhempi ja kaikesta huolimatta muistan edelleen sen aidon rakkauden meidän välillämme. Hän ei koskaan saanut omia lapsia, mutta sai kaksi bonuslasta isäni mukana. Oli ihanaa olla heistä toinen ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, kuinka koin hänet aina ihan yhtä lailla perheenjäseneksi, kuin esimerkiksi isäni. Jos sinulla on lapsi”puolia” tai läheinen suhde äiti- tai isäpuoleen, olisi ilo kuulla kokemuksiasi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihanaa ja ansaittua naistenpäivää! Olen itse todella kyllästynyt naistenpäivän dissaamiseen ja vaikka pidänkin itseäni feministinä, en lähde itse siihen mukaan ollenkaan. Muutenkin tuntuu että Suomessa on mennyt nyt kaikenlainen syyllistäminen vähän yli. Tytöt eivät saisi olla tyttöjä eivätkä pojat poikia, kukaan ei saisi lentää eikä ostaa mitään uutta. Viherpesu on päivän sana ja naistenpäivä varmaan tämän päivän kirosana. Naisilla on kyllä Suomessa tällä hetkellä niin hyvät oltavat, että keskitytään nyt mieluummin parantamaan niitä naisten oikeuksia siellä, missä ne eivät edelleenkään toteudu. Siinä vaiheessa kun dissaat naistenpäivää Suomessa, uhraa ajatus sille, että maassamme pörssiyrityksiä ja hallituksia johtavat naiset, jossain muualla tyttöjä silvotaan ja nainen ei saa edes ajokorttia. No, nyt kuitenkin vähän kevyempiin aiheisiin.

 

 

Minä, miesten ja poikien kanssa suurimmaksi osaksi aikani viettävä kuitenkin suhteellisen naisellinen nainen kiroan usein sitä, että olen nimenomaan nainen. Toisaalta taas nautin joskus siitä, että voin edelleen perustella jotain asioita sillä, että olen nainen. Näin naistenpäivän aamuksi kirjoitin tällaisen kyselyn naisen elämästä, jos et keksi naistenpäivälle kirjoitettavaa, kopsaa  ihmeessä kysymykset omaan somekanavaasi ja täytä juuri sinun vastauksillasi.. Tänään saa postata myös vähän vaaleanpunaista hömppää. Don’t be so serious.

 

 

Kolme parasta asiaa naisena? Mahdollisuus olla äiti,  voi aina pyytää miestä apuun vain sillä verukkeella että on nainen – siis jos ei nyt huvita vaikka pestä autoa. Niin ja loputtomat mahdollisuudet kaunistautua ja laittautua – siis mieti miehiä, aika harva pelastaa väsyneen ilmeen meikillä, likaisen tukan kuivashampoolla tai avaa katsetta ripsienpidennyksillä. It is what it is.

 

Kolme pahinta? Menkat, loputon suorittaminen ja myös juuri ne loputtomat mahdollisuudet kaunistautua ja laittautua – siis olisko kuitenkin helppoa vain hyväksyä se mitä on, niin kuin miehet tekee?

 

Meikkituote, josta et luopuisi? Better Than Sex -ripsari. En tajua miten pärjäsin ennen tätä?

 

 

Pelastaa huonon hiuspäivän? Kuivashampoo ja hiuspanta. Heh heh, olen ehkä viikko sitten pessyt hiukset viimeksi.. Vakiokampaukseni silloin, kun ei jaksa. Kuten kuvista näkyy.

 

Ärsyttävintä miehissä? Ne ei tajuu. Siis yleensä yhtään mitään. Turha kiukuttelu, odottamisesta valittaminen ja sotkeminen. Miksei roskat päädy koskaan roskikseen? Tyhmät kaverit ja miesten illanvietot, jotka sais muka kestää päiväkausia. Not. Myös naisen aliarvioiminen ja oletus, että nainen hoitaa kyllä lapsia kotona. Pahinta.

 

Piirteet, joita arvostat miehissä? Kunnianhimo, älykkyys, herrasmiehen käytöstavat, rakkaudenosoitukset ja huomioiminen, tunteiden näyttäminen nyt ylipäätään, suoraan puhuminen ja läheisyyden arvostaminen <3

 

 

Mitä miehet ei tajua? Ulos lähtemisessä voi todellakin kestää ja jos on huono ulkonäköpäivä, ei välttämättä halua lähteä yhtään mihinkään. Ja että kotiin on turha tuoda vieraita ennen kuin kysytään (mielellään päivää tai paria ennen..) ja että mieli voi oikeasti muuttua sekunnissa. Naiset ajattelevat aika monimutkaisesti.

 

Paras tähänastinen ikäsi? Tykkään itse tästä kolmestakympistä. Tosin en kyllä millään haluaisi täyttää reilun viikon päästä 31, ääk! Kun täytin vuosi sitten 30 vuotta, muuttui vuosikymmenen lisäksi koko mimmi. Elämäni mullistavin vuosi on ollut takana, ehkä kolmosella alkava ikä on se mun juttu?

 

Voisitko turvautua kauneuskirurgiaan ikääntymisen merkkien ehkäisemiseksi? Yhden kauneusleikkauksen tehneenä en lähtisi kyllä luultavasti enää leikkaamaan mitään. Sen verran isoista operaatioista on kuitenkin kyse.

 

 

Entä pistoshoitoihin? Niihin kyllä, eletään kuitenkin vuotta 2020. Kunhan lopputulos pysyy luonnollisena. Pistoshoidoille sokaistuu helposti.

 

Paras kauneusvillitys? Tykkään meikittömyydestä ja luonnollisuudesta ja ripsipidennysvillityksen loppumisesta. Ja microblading, ai että. Mikään muu ei varmaankaan ole muuttanut kasvonpiirteitäni niin paljon. Omaan superkuivan ihon joten microblading myös pysyy kulmissani superhyvin, viime kerrasta taitaa olla pari vuotta?

 

Suosikkitrendisi? En seuraa nykyään trendejä juuri ollenkaan mitä muotiin tulee, mutta ilahdun ajattomuudesta ja siitä, että nyt tuntuu olevan ”trendinä” käyttää paljon vanhaa, keksiä samalle vaatteelle monta käyttötapaa ja ostaa mieluummin vähemmän, mutta laadukasta. Hei keksinpäs, nudenväriset vaatteet.

 

 

Luottovaatteesi? Tekisi mieli kirjoittaa että kukkamekko ja nahkatakki, mutta ketä mä nyt tässä huijaan, joogatrikoot ja iso neule, yleensä ihan joka ikinen päivä.

 

Missä tasa-arvo mielestäsi toteutuu? Nainen voi Suomessa johtaa sitä pörssiyhtiötä, tienata enemmän kuin mies ilman että se on monenkaan mielestä outoa, naisella on äänioikeus ja kaikki samat mahdollisuudet kuin miehelläkin. Suomi on äärimmäisen tasa-arvoinen maa.

 

Missä tasa-arvo ei toteudu? Nainen joutuu edelleen todistelemaan pärjäämistään, naisen menestystä kyseenalaistetaan helpommin, naiselta tuntuu olevan ihan yleistä kysyä edelleen että oletko sä missään töissä vai elätkö miehen rahoilla ja tärkein – nainen ei edelleenkään saa harrastaa seksiä, tapailla useita eri miehiä ja olla kaikin puolin rietas ilman, että saa hutsuleiman otsaansa. Mies sen sijaan on sellaisena biisinkin mukaan se kadehdittu playboy. Josta aasinsilta – en tajua miten Cicciolina ei voittanut UMK-kilpailua?!

 

Älä siis tunne huonoa omaatuntoa siitä, jos saat tänään suklaata ja kukkia ja olet iloinen tänään siitä, että olet nainen. Oli syy mikä tahansa. Naistenpäivän todellinen merkitys kannattaa kuitenkin aina muistaa, se ei ole lahjat kiitoksina naisille. Ollaan ylpeitä siitä, että meillä naisten asema on hyvä ja naisten oikeudet toteutuvat niin hyvin. Ihanaa naistenpäivän aamua kaikille teille ja hyvää yötä Kaliforniasta, mulla se on vasta huomenna <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian