06 syyskuun 2020

Posted at 18:41h in Remontti, Sisustus by
9 Likes

 

Viimeiset kaksi ja puoli kuukautta, vai kohta peräti kolme (?) on tehnyt mieli kirjoittaa, ettei suju. Ärsytyksen, pettymyksen, turhautumisen ja epätoivon tunteet ovat olleet pinnassa. Tällä viikolla Instagramissa käytiin hauskoja keskusteluja siitä, kuinka hirveää remontointi on muun muassa parisuhteelle tai ihan sille sujuvalle arjelle nyt yleensäkin. Olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, etten voisi koskaan rakentaa taloa. Toki en ole itse tehnyt remontin eteen elettäkään, mutta toisaalta silloin voisin syyttää vain itseäni hitaasta etenemisestä. Mun remonttitaidoilla tosin nyt ei rakenneta edes linnunpönttöä.

 

Budjettia meillä ei ollut, mutta jos olisi ollut, olisi se ylittynyt varmaan jo ensimmäisellä viikolla. Remonttihan laajeni paljon alkuperäisestä suunnitelmasta. ”Tehdään vain keittiö ja vaihdetaan eteisen lattia..” Meni ehkä viikko ja talo alkoi täyttyä rakennustelineistä. Ensin purkutyöt. Kipsi- ja sähkötöihin on mennyt se 2,5 kuukautta eivätkä ne vieläkään ole valmiit. Kylpyhuoneet menivät vaihtoon, muutettiin huonejakoa, moottoroidut verhot vaativat koteloinnit.. Alakerran lattian vaihto parketista laattaan. Lähes joka ikisen pistorasia ja katkaisijan paikka on vaihdettu (en tajunnut miten iso työ siinä voi olla, sillä kaikki seinät ovat kiveä..) , portaat vaihdetaan vielä, lasitiiliseinä puretaan ja siihen laitetaan tilalle oikea ikkuna. Alakertaan rakennetaan kai ensi viikolla se viinihuone, pieni osa ulkoseinästä vaihdettiin, samoin ulko-ovet.. Vähän kokolattiamattoa makuuhuoneisiin, parvekkeelle uusi laudoitus, katon alapuolen laudoituksen uudelleenmaalaus.. Terassin maalaus, joka sekin menee ensi keväänä vaihtoon. Niin ja kaikkien kattojen ja seinien maalaus. Ja kaiken tämän jälkeen sitten viimeisenä se keittiö, niin ja kaappien ja komeroiden rakentaminen.

 

”Siis se on nyt tosi hyvällä mallilla..” Kuulin viimeksi eilen enkä uskonut enää sanaakaan.

 

Mutta perjantaina meidän yläkerta siivottiin. Se siis näyttää jo lähes valmiilta. Ei enää valtavia suojauksia, pölyä ja rakennustelineitä. Enää seinien maalauksen loppusilaus ja ne pistorasiat ja katkaisijat paikoilleen. Sitten sinne voikin asentaa kokolattiamatot ja kylpyhuonekalusteet. Uskomatonta. Parin viikon päästä muuttokuorma saapuu ja kun tavarat ovat joten kuten paikoillaan, muutamme itse sisään vaikkei olisikaan vielä ihan 100% valmista. Tai siis ei todellakaan ole valmista mutta että asuttavaa. Kolme kertaa edellisen kodin kokoiseen taloon muuttaminen on siitäkin hirveä homma, että uusia kalusteita on täytynyt hankkia ihan valtavasti. Edellisen kodin vaatekaapit ja valaisimet olivat kaikki kiinteitä ratkaisuja, uudessa taas ei ole mitään. Matoista ja kattolampuista lähtien ostoslista on ollut.. Loputon? En tosiaankaan tarvitsisi niin paljon tilaa ja viihtyisin vaikka viidessäkymmenessä neliössä (niin kauan kun Miksulla on oma huone) mutta kai se pitää tämäkin vaihe nähdä.

 

Luulen myös, että mies myös tykkää siitä ettei näe ja kuule mua ihan koko ajan kotona, toisin kuin ennen.

 

 

Jotenkin jaksan silti tarttua edelleen siihen ajatukseen, että joku päivä sanon sen ääneen. Että kyllä kannatti. Remontointihan ei lopu tähän vaan seuraavana on vuorossa kaupunkikaksio, eikä tämä muutenkaan varmasti ole viimeinen remontti mitä omaan kotiin tehdään. Seuraava voi sitten olla sellainen kohde, jota saa puolestani remontoida vaikka yli vuoden. Niin kauan kuin itse saan asua tavaroideni kanssa kotona, sillä tämä väliaikaiselämä – never again. Tästä tulikin mieleen, ajatteletteko te koskaan hankkivanne sellaista loppuelämän kotia? Vaikka itse kiinnyn aina kotiin hyvin vahvasti, en osaa ajatella että joku olisi sitten sellainen loppuelämän koti. Tai että tekisin ajatuksella kodista tosi ihanan ja kauniin kerralla siksi, että tässä asutaan sitten aina. Tai siis tiedättekö, kaikkihan vanhenee ja vaatii taas uutta remonttia. Toki tähän vaikuttaa varmasti myös elämäntilanne. Nyt meille on optimaalisin aika asua jonkin aikaa talossa ihanan rauhallisella alueella. Miksu saa kasvaa isänsä lapsuudenmaisemissa ja koirille on upeat ulkoilumahdollisuudet. Luonto ja meri ovat aivan vieressä, samoin lyhyemmät treenimatkat säästävät tunnin enemmän aikaa päivässä. Kuitenkin Miksun kasvaessa vähän isommaksi haluan takaisin keskustan lähettyville ja palveluiden ääreen. Ihan pikkulapsiaikana oli kyllä luksusta, kun asui ravintoloiden, kahviloiden ja kauppojen vieressä. Nyt taas piha, ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet sekä tila ovat isoja plussia. Ja mitä vanhemmaksi tulee, tilaakaan ei tarvitse niin paljon kuin nyt kun treenikamoja, leluja sun muuta tavaraa on niin paljon etten tiedä mihin niitä laittaisin. Titityy, pää on ihan sekaisin koko rempasta että taidan kirjoitella tässä vaiheessa viikkoa muutenkin ihan mitä sattuu.

 

Mun somekanavat tulevat varmasti täyttymään pian sisustuskuvilla ja -jutuilla, joten toivottavasti ne kiinnostavat tai inspiroivat. En uskalla edes ajatella, että kahden kuukauden(!) päästä voi alkaa kaivaa jo joulukoristeita esiin. Siis voi luoja, taidan seota. Tunnustan jo elokuun loppupuolella vähän kurkkineeni Pinterestistä vähän jouluinspiraatiota.. Send help! Näitä kuvia katsoessa en voi kuin miettiä että nää seinät olivat tosiaan ihan täysin tasaiset (tai oikeastaan kuulemma vähän vinot) ja katoissa roikkui vain alaslasketut ”spottilaatikot” eikä esimerkiksi verhoille ollut lainkaan tuota kotelointia. Nyt nuo spottivalaisimet ja tasaisen vinot seinät ovat muisto vain ja ihanat kipsilistat täyttävät talon.. En malta odottaa niiden kaikkein makeimpien yksityiskohtien esittelemistä, uskoisitteko muuten että kaikki nuo listat ja koristeet on tehty käsin? Kitattu ja hiottu ja maalattu kiinnityksen jälkeen sataan kertaan. Niistä tulee paljon lisää juttuja sitten, kun on vihdoin kokonaan valmista. Nyt toimistolta viimeiseksi yöksi väliaikaiseen kotiin. Tunnelmallista sunnuntain iltaa! <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


04 syyskuun 2020

Posted at 10:13h in Hyvinvointi by
0 Likes

 

Tähän aikaan vuodesta moni suomalainen on miettinyt tuskaisena, miten selvitä talvesta jos perinteiselle aurinkolomalle vuoden pimeimpään aikaan ei pääsekään? Itse toivon, että talvella pystyisi jo matkustamaan edes johonkin valoisampaan paikkaan, mutta sitähän ei kukaan voi vielä tietää. Moni jättää kuitenkin reissut varaamatta ja hyvä niin, näinä aikoina saa ja pitääkin olla varovainen. Miten näistä pimenevistä illoista, kylmenevistä säistä ja alkaneen arjen tuomasta väsymyksestä voi selvitä sen suuremmin uupumatta? Itse pimeydestä helposti oireilevana tiedän omien kokemusteni kautta, mikä oikeasti toimii.

 

 

 

Aloitan siitä monen mielestä tylsimmästä, mutta niin valtavan tehokkaasta keinosta. Liikunta. Kun siitä alkaa tehdä nyt tavan ja näkee sen eteen vaivaa, kuukauden päästä säännöllinen liikkuminen voi olla jo hyvää vauhtia tulossa lopulliseksi elämäntavaksi. Liikunta antaa niin paljon energiaa ja parantaa unenlaatua, jolloin tunnet itsesi aamulla levänneeksi. Pimeinä iltoina on joskus vaikea lähteä, mutta muista silloin tavoitteesi. Hyvä ja energinen olo, terveellisempi elämäntyyli ja joillakin myös kehonkoostumuksen muokkaaminen. Nyt kun treenaan kolmatta viikkoa itse säännöllisesti ja tietyn ohjelman mukaan, siitä on tullut jo tapa. Enää en ajattele, että vitsi miten mä saan sen salille menon mahtumaan tähän viikkoon, vaan menen sinne silloinkin, kun on vähän kiire. Tämä kolmas viikko on myös ollut ensimmäinen, kun olen kunnolla saanut kiinni vanhasta tutusta 22-06 unirytmistä. Kiitos säännöllisyyden. Olen täynnä energiaa eikä laiskota, eikä tee juuri ollenkaan mieli syödä mitään epäterveellistä. Liikunta syksyllä kannattaa olla kuitenkin sellaista, ettet rasita itseäsi liikaa. Jos et treenaa tavoitteellisesti, unohta maksimit ja tee vähän pienemmillä painoilla salilla äläkä juokse niin kovaa. Maksimisuoritukset vievät helposti liikunnasta tekemisen ilon ja saavat aikaan myös aikamoiset lihaskivut ja -jumit. Sekä lamauttavan väsymyksen treenin jälkeen, jolloin syysväsymyksen torjuminen liikunnalla on kääntynyt itseään vastaan.

 

Syö säännöllisesti ja nauti lämpimiä ruokia kylmenevällä säällä. Aloitin tänä vuonna syömään intuitiivisemmin, eli kuuntelen kehoani ja sen viestejä, mitä nyt kannattaisi syödä. Kylmillä ilmoilla lämpimät ja mausteiset ruoat houkuttelevat, kesällä suosin taas paljon salaatteja. Mausteiden on sanottu vilkastuttavan aineenvaihduntaa, joka sekin vaikuttaa vireystasoon.

 

 

 

 

Aloita myös D-vitamiinin syönti ajoissa. Aurinko piristää, mutta omia D-vitamiinivarastojani sekään ei tarpeeksi korjannut. Vaikka olen jo vuosien ajan matkustanut joka talvi useampaan kertaan aurinkoon, toissa kesänä D-vitamiinitasoni oli keskellä kesää kahden Espanjassa vietetyn viikon jälkeen juuri ja juuri viitearvojen sisällä. Kun aloin syödä D-vitamiinia purkista, nousi arvo lähes ylärajalle vain puolessa vuodessa. Valitse valmiste tarkkaan ja syö sitä päivittäin. Muutkin vitamiinit ja kivennäisaineet kannattaa testata labrassa. Nykyään näihin testeihin pääsee yksityisillä lääkäriasemilla, Synlabissa tai esimerkiksi puhti.fi kautta ilman lähetteitä. Kannattaa valita mahdollisimman monipuolinen paketti, jotta saa kattavan kuvan terveydestään. Joskus pienikin puutos voi oireilla hyvinkin isosti.

 

 

 

 

Kaamosmasennus ja kaamosrasitus ovatkin sitten asia erikseen. Ne ovat lääketieteellisiä termejä, joista kaamosmasennus aiheuttaa joskus hyvin voimakkaitakin mielenterveysoireita. Niidenkin hoitoon ja ennaltaehkäisyyn sopii kuitenkin samat keinot kuin sen lievemmän syysväsymyksen. Tulokset eivät välttämättä ole yhtä tehokkaita, sillä toiset reagoivat pimeyteen hyvin voimakkaasti. Kaamosmasennus on tila, jossa pimeyden lisääntymisen myötä ihminen alkaa masentua tai kokee erilaisia masennusoireita, kuten mielialan laskua, mielialan vaihteluja, väsymystä, ruokahalun kasvua ja jopa painonnousua. Kaamosmasennus poikkeaa tavallisesta masennuksesta siten, että sen oireet ovat voimakkaimmillaan iltapäivisin. Kaamosrasitus sen sijaan on lievempi ja huomattavasti yleisempi muoto kaamosoireilusta. Kaamosrasituksesta puuttuvatkin nimensä mukaisesti masennusoireet, mutta olo voi muuten olla kaikin puolin vetämätön. Kaamosrasitukseen kuuluvat väsymys, makeanhimo, liikaunisuus sekä lihominen nimenomaan talvikuukausina.

 

Hanki kirkasvalolamppu, se auttaa nimittäin jo nyt. Valohoito on tehokkainta, kun se toteutetaan klo 5:30-9:00 välisenä aikana. Kirkasvalolampun edessä tulisi olla silmät auki noin 30-60 minuuttia ja Duodecimin ohjeen mukaan maaliskuulle saakka mielellään päivittäin toteutettuna 5 päivänä viikossa jolloin se on tehokkainta. Oireet uusiutuvat yleensä 1-3 viikon kuluttua valohoidon päättämisestä, joten hoitoa ei kannata lopettaa kokonaan.

 

 

 

Jos siedät kofeiinia, ole itsellesi lempeä äläkä kiellä niitä ylimääräisiä kahvikuppeja. Energiajuomat suosittelen unohtamaan kokonaan, ne sisältävät paljon muita haitallisia ainesosia. Itse ainakin juon syksyllä enemmän kahvia kuin yleensä ja saan sillä itseni helpommin työpäivän jälkeen salille tai muuten vain liikkeelle. Kofeiinia tulee kuitenkin helposti nautittua liikaa. Tiedät saaneesi kofeiiniyliannostuksen silloin, kun kiinnität huomiota tihentyneeseen sydämen sykkeeseen, tärinään tai levottomuuteen. Pahimmillaan kofeiini voi laukaista jopa paniikki- ja ahdistuskohtauksia, joten kyse on senkin puolesta jo vakavasta aiheesta.

 

Lopuksi vielä se ainakin minulle kaikkein tärkein. Keskity hyvään. Synkimpinäkin aikoina jokaisen elämästä löytyy jotain hyvää. Tee kiitollisuusharjoituksia ja ota vaikka itsellesi jokin esine, jota katsomalla muistat ajatella edes sen hetken mistä olet sillä hetkellä kiitollinen ja mitkä asiat tuovat elämääsi iloa juuri nyt. Positiivinen asenne kantaa pidemmälle kuin uskotkaan. Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja merkityksellisyyden tunteita. Onnellinen ja elämälleen merkityksen löytänyt ihminen on myös se, joka voi ja menestyy yleensä paremmin kuin negatiiviset kanssasisaret.

 

Mikä on sun paras keino pysyä virkeänä syksyllä ja miten meinaat selvitä talvesta ilman matkustamista valoon ja lämpöön?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


02 syyskuun 2020

Posted at 12:08h in Hankinnat, Makuuhuone, Remontti, Sisustus by
2 Likes

 

Kokolattiamatto lattiamateriaalina herätti hieman ihmetystä ja jakoi mielipiteitä kun kerroin siitä storyn puolella jonkin aikaa sitten. Vielä 5-10 vuotta sitten olisin itsekin naureskellut kokolattiamatolle, niin menneen talvien lumia ja ruotsinlaivameininkiä se silloin oli. Innostuin kokolattiamatoista kuitenkin myöhemmin vieraillessamme entisten naapureiden luona ja kun ystäväperhe asensi uuteen taloonsa kokolattiamaton koko yläkertaan sekä portaisiin, olin varma että meillekin tulee sitä vielä joskus. Nyt remontin yhteydessä päätimme laittaa makuuhuoneisiin matot ja eilen käytiin valitsemassa mattomalli sekä -väri ja tilattiin toimitus. Ensi viikolla makuuhuoneista löytyy sitten pehmoiset vaaleat matot. Miksun huoneesta myös, SOS.

 Meille tulee toistaiseksi matot tosiaan vain makuuhuoneisiin, mutta ne voidaan asentaa parketin päälle ilman liimaa, joten voimme myös myöhemmin laittaa vaikkapa koko yläkerran samalla matolla jos oikein innostutaan pehmeistä lattioista. Normaalisti asennus tehdään ennen lattialistoja, mutta koska meillä on kipsilistat jotka ruiskumaalataan, ne asennettiin ja maalattiin ensin ja matto leikataan sitten vain reunoilta siistiksi. Se kiinnitetään alla olevaan parkettiin mattoteipillä, jolloin se pysyy paikoillaan eikä alla oleva parketti vahingoitu jos sen joskus haluaisi ottaa sieltä esille. Me tuskin emme sitä ota, mutta jos myymme talon joskus, ei ostaja välttämättä pidä kokolattiamatosta. Alla oleva lattia on tosiaan kalanruodon muotoon asennettu tammiparketti. Kaunis ja hintavampikin kuin kokolattiamatto, joten sekin oli yksi syy jättää se sinne alle. Jos matto olisi pitänyt asentaa liimaamalla, emme olisi sitä laittaneet.

 

Materiaali- tai värivalintaa emme tälläkään kerralla sen suuremmin miettineet. Päätös tehtiin mallihyllyllä ensisilmäyksellä. En tiedä onko se virhe, maalisävyt kun on valittu ehkä minuutissa kaupan mallilastuista, keittiö valittu ja tilattu puolessa tunnissa, samoin kylpyhuonekalusteet ja kipsilistojen tekijöillekin on annettu vain vapaat kädet. Huonekalutkin on tilattu näkemättä niitä. Uskon enemmän intuitioon kuin loputtomaan jahkailuun. Samalla intuitiolla muuten aikanaan valitsin eteisen harmaata maalisävyä ja siitä tuli vaaleansininen.. No, tulee mitä tulee. Sika säkissä tai sitten ihan hyvä. Luulen, että jos elämää haittaa ihan hirveästi vähän väärään sävyyn taittava harmaanbeige, on siinä oltava jotain muutakin pielessä kuin yksi maalivalinta.

 

En tiedä kokolattiamatoista juuri mitään, paitsi sen että ne tuntuvat taivaallisen ihanilta jalan alla, luovat täydellistä hotellitunnelmaa ja tuovat pehmeyttä ja lämpöä kylmiin aamuihin. Ja ystäväperheen kokemusten mukaan juuri tämä valitsemamme Orient Occident kokolattiamatto on helppo pitää puhtaana jopa pienten lasten kanssa. Ja heillä on sitä kuitenkin kaikissa makuuhuoneissa, isossa aulassa, vaatehuoneessa ja portaissa. Heillä on sama malli ja sävy matossa kuin meillä eli Bentley ja siitä sävy kitti 108. Se on vaalea, mutta ei kuitenkaan valkoinen, joka olisi meille aivan mahdoton valinta. Kuvia on tietysti tulossa myöhemmin. Tässä Harper’s Bazaarilta lainatussa kuvassa näkyvä matto on hieman tummempi, mutta halusin ottaa sen tähän sillä fiilis on niin sama. Koristeelliset kipsilistat, greigen sävyä, paljon valoa ja pehmeä matto. Hassua kun on yli kuusi vuotta nukkunut ikkunattomassa makuuhuoneessa ja nyt yhtäkkiä onkin isot ikkunat ja valoa! Pimennysverhoille taitaa ainakin kesäaamuina olla käyttöä. Kuulisin mielelläni kokemuksia kokolattiamatoista jos teillä niitä on kotona?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


01 syyskuun 2020

Posted at 14:39h in Hyvinvointi by
4 Likes

 

Kesä on aina tehnyt minut onnelliseksi. Se iholla tuntuva lämpö, paljaat sääret, mekot ilman vihaamiani sukkahousuja. Huolettomuus, valoisat aamut ja lämmin meri. Heinäkuun vaihtuessa elokuuhun mielen on vallannut haikeus ja melankolia. Kesästä on kohta päästettävä irti. Syksyn tulo on ahdistanut ja jostain syystä muistan elokuut aina vähän enemmän miinusmerkkisinä kuukausina. Tänä vuonna kaikki onkin toisin. 

 

 

 

Ilahdun kun aamu-uutisissa kerrotaan yöpakkasista. Ruska alkaa niiden jälkeen tulla. Yöpakkaset ovat merkki lehtivihreälle, että nyt on tauon aika. Kirpeän viileä aamu saa innostumaan, vähän haikailen jo pimeiden iltojen tuomaa turvallisuuden tunnetta. Ristiriitaista ehkä, mutta kun pimeään iltaan kuuluu yleensä se kotona oleminen, yhdistää sen turvallisuuteen. Omaan kotiin. Jota meillä ei ole ollut nyt yli kahteen kuukauteen. Tiedän fiilisteleväni syksyä tänä vuonna näin paljon tietysti sen takia, että tässä kuussa me vihdoin pääsemme kotiin. En jaksa enää kesää. En jaksa enää juhlia, en ex tempore -menoja, en myöhään valvottuja öitä. Niiden aika tulee taas, mutta nyt on aika rauhoittua. Itse pääsin rutiineihin takaisin jo elokuussa ja se on tuonut elämääni taas niin paljon hyvää oloa. Liputan kyllä tasapainon puolesta, mutta minulla on ollut liikaa menoa ja muutoksia jo pitkään. Laskemme päiviä muuttoon. Oikeastaan siihen, kun saa vain olla. Onni on oma koti, perhe ja se hyvä olo, joka syntyy toimivasta ja tasapainoisesta arjesta. Syksy on parasta aikaa aloittaa sellainen.

 

 

 

 

Seitsemän vuotta sitten kesän jättäessä hiljalleen hyvästejä, jätin samalla itse hyvästit tapahtumarikkaalle sinkkuelämälleni. Muistan sen syksyn niin hyvin. Kun nyt asumme taas väliaikaisesti Ullanlinnassa, jossa silloin seitsemän vuotta sitten itse asuin, muistan näitä katuja kävellessäni niin hyvin nuo ajat. Samat kahvilat, samat putiikit ja antiikkiliikkeet. Tässähän olen toki kulkenut päivittäin kaikkien Eirassa vietettyjen vuosien aikana, mutta ehkä se on tämä vuodenaika, joka on tuonut nostalgiset fiilikset pintaan.. Viime yönä, vuorokautta ennen täysikuuta, heräsin jostain syystä kuunvalon tulviessa ikkunasta sisälle. Siinä unenpöpperössäni muistin jostain syystä seitsemän vuoden syklit. Oletteko kuulleet niistä? Tai ylipäätään luvun seitsemän merkityksestä? Kalenterissamme on seitsemän päivää viikossa, sateenkaaressa on seitsemän väriä. Kehomme solujen sanotaan uudistuvan joka seitsemäs vuosi. On seitsemän chakraa, seitsemän merta, seitsemän veljestä ja seitsemän kuolemansyntiä. Keksittekö vielä lisää? Esimerkiksi Raamatussa mainitaan luku seitsemän useammin kuin mikään muu, vaikkei kirjan tarinaan itse uskoisikaan niin se kertoo jotain myös luvusta seitsemän. Parisuhteissa puhutaan seitsemän vuoden kriiseistä. Seitsemäs vuosi on se hankalin, täynnä tunteita ja muutoksia. Vanha kansa jo sanoi, että joka seitsemäs aalto on suurin. Seitsemän on pyhä luku ja ehkä tunnetuin onnenluku.

 

Elämäni alkoi tavallaan uudelleen silloin seitsemän vuotta sitten. Moni asia muuttui ja sainhan rinnalleni ihmisen, jonka kanssa perustin perheen ja päätin jakaa koko elämäni. Jos sitä ajatellaan vuotena yksi, on tämä 2020 ollut se seitsemäs. Ja muutoksia, jos jotain, tästä ei ole puuttunut. Kehittyäkseen on käytävä epämukavuusalueilla ja siellä on tänä vuonna oltu enemmän kuin koskaan. Samalla tunnen muuttuneeni ihmisenä enemmän kuin koskaan. Oikeastaan niin paljon, etten voi edes aiemmin sanoa muuttuneeni, vaikka niin olen luullutkin. Moni asia on elämässä alkanut loksahdella paikoilleen ja voin paremmin kuin koskaan. Tavallaan kaikesta tästä stressistä ja hetkellisestä ahdistuksesta ja epätoivosta huolimatta en ole koskaan ollut näin onnellinen. En halua avata näitä asioita enempää, mutta voin vain lämpimästi suositella elämän hidastamista, omaan hyvinvointiin panostamista ja sen loputonta vaalimista. Syksyllä se on helpompi aloittaa kuin koskaan. Älä odota tammikuuta, nyt se on helpompaa.

 

 

 

Omasta kehosta huolehtiminen on muodostunut minulle äärimmäisen tärkeäksi asiaksi. Huomaan sen heijastuvan kaikkiin elämän osa-alueisiin. Samalla olen pyöritellyt päässäni pientä dilemmaa, miten saisin mahdollisimman monet muutkin innostettua tähän? Liikkumaan säännöllisesti, syömään hyvin ja huolehtimaan kunnollisesta palautumisesta keskellä aktiivista arkea. Muutos on ollut niin suuri, etten välillä meinaa uskoa sitä itsekään todeksi. On ollut myös suuri ilo huomata, kuinka lapsestani on kasvanut liikunnallinen ja innokas pieni urheilijan alku. Sai muuten jääkiekkojoukkueessa pelinumerokseen numeron seitsemän.

 

PS. Tänään on täysikuu, joten muista nukkumaan käydessäsi unelmoida suuria ja miettiä konkreettisia tavoitteita elämälle. Olivat ne isoja tai pieniä. Kokeile ainakin onko täydenkuun ajalla merkitystä. Upeaa syyskuuta kuuhullulta! ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


31 elokuun 2020

Posted at 12:37h in Hyvinvointi, Lifestyle, Matkailu by
5 Likes

 

Ihan aluksi haluan sanoa, etten ole oikeastaan millään lailla koronahysteerikko. Mieluummin olen käyttämättä kaupan yleistä käsidesiä jos en saa sitä automaattisesta annostelijasta johon ei tarvitse koskea, enkä ole käyttänyt toistaiseksi maskia missään vaikka sellaisia minulla onkin. Tosin en ole kyllä vielä ollut julkisissa enkä ruuhkaisissa kaupoissa.  En veisi lastani koronatestiin pienen flunssan takia, vaan jäisin mieluummin kotiin ja odottaisin oireiden menevän ohi. Koronatesti oli nimittäin yksi inhottavimpia toimenpiteitä, joissa olen ollut. Saati mitä se on pienelle rimpuilevalle lapselle. Olinkin ilahtunut THL:n uudesta ohjeistuksesta, ettei lapsia tarvitse pienten hengitystieoireiden takia enää testata. Päiväkotien ja koulujen alettua on paljon pöpöjä liikkeellä lasten keskuudessa. Mielestäni HUS:n koronapotilaita hoitanut lääkäri sanoi hyvin, jos aikuisiin tarttuu nyt kausiflunssat ja vatsapöpöt, se on merkki siitä ettei koronaa varten annettuja hygieniaohjeita ole noudatettu tarpeeksi hyvin. Suojaavathan maskit, käsidesit ja turvavälit myös niiltä. Itse en perusterveenä aikuisena henkilökohtaisesti pelkää virusta ja itse tällä hetkellä uskon, että tämä koronavirus jääkin kiertämään maailmaa. Lieväoireisena mutta helpommin tarttuvana versiona kuin tämän vuoden alussa. No, se jää nähtäväksi, lopputulosta ei tiedä kukaan. Matkustaminen korona-aikana on kuitenkina asia, josta haluan kirjoittaa nyt oman kantani.

 

 

 

Pääsimme maaliskuussa Kaliforniasta Suomeen viimeisellä lennolla. Sen jälkeen peruuntui monia varattuja matkoja. Verbierin pääsiäinen, Lontoon yllärisynttärit, äitienpäiväreissu Espanjan kotiin, Monacon GP, perinteinen reissujuhannus.. Keväällä ei lähdetty edes Lappiin, vaikka lunta olisi ollutkin – ja vaikka moni tuttu keksikin syyn päästä Uudenmaan rajasulkujen yli. Varasin keväällä kuitenkin nyt syksyksi lennot Espanjaan, ajattelin että korona olisi silloin muisto vain. Kesällä näyttikin lupaavalta. Tutut reissasivat ympäri Eurooppaa ja nauttivat edullisista hinnoista ja rauhallisista kohteista. ”Kyllä mekin sitten syksyllä..” Nyt kun tartunnat ovat luonnollisesti rajoitusten purkamisen myötä lisääntyneet, tilanne onkin toinen. Meidän piti lähteä ensimmäistä kertaa yli vuoteen käymään Espanjan asunnollamme nyt syyskuun alussa, mutta päätin perua lennot. Ennen remontin valmistumista piti lentää myös parin viikon kuluttua veneilemään Rivieralle (Ranskaan tai Italiaan), mutta peruttiin sekin. Ei sen takia, että itse pelkäisin koronaa tai haluaisin välttää karanteenin, vaan sen takia, etten halua antaa omalla käytökselläni muille huonoa esimerkkiä. Olisimme voineet lentää myös suoraan Italiaan ja veneillä vain siellä, mutta sekin olisi tuntunut väärältä. Mieluummin matkustan sitten, kun voin tehdä sen 100% hyvällä omallatunnolla.

 

 

 

 

Matkustaminen on mielestäni yksi parhaimmista luksusjutuista, johon rahansa voi käyttää. Auringon tuntu iholla, sen mielialaa kohottava vaikutus ja uusien paikkojen ja kulttuurien näkeminen on aivan ihanaa. Meille se on yleensä myös ainoa tapa päästä täysin irti arjesta ja töistä, jotka seuraavat kotimaassa kaikkialle. Loma, etenkin ulkomaille, on ollut aina täydellinen keino palautua, nukkua univelat pois ja kerätä D-vitamiinivarastot aurinkolomalta täyteen. Kaipaan tällä hetkellä ihan valtavasti ulkomaille, enkä ymmärrä miten olen aiemmin niin kovasti inhonnut muka lentämistä. Odotan, että maailma taas aukeaa ja pääsemme tutkimaan sitä perheeni kanssa ihan loputtomiin. Kuitenkin nyt koen, että on aika pysyä Suomessa. Aurinko olisi tehnyt niin hyvää ja pieni loma tämän remontti-, väliaikaiskoti-, ja muuttokaaoksen ja stressin keskellä olisi enemmän kuin tarpeen. Koronan leviämistä matkustamisen välttäminen tuskin pysäyttää, se vain hidastaa sitä ja virus jatkaa leviämistään kunnes liikkuminen taas mahdollistetaan. Viruspotilaat eivät myöskään enää kuormita samalla tavalla erikoissairaanhoitoa kuin aiemmin, sillä tehohoidon tarpeessa olevia sairastuneita ei ole enää niin paljon. Kuitenkin tällä pelataan aikaa rokotteen kehittämiselle ja viruksen ja sen käyttäytymisen tutkimiselle. Kun maltamme pysyä vielä hetken kotimaassa, on turvallisen matkustamisen aika varmasti pian täällä.

 

 

 

Kotimaan matkailu on kuitenkin sallittua ja varsinkin suomalaisten yrittäjien kannalta kovin suositeltuakin. Lähdemme ensi viikolla mökille Lappiin, jonka jälkeen päästään vihdoin kantamaan kamat uuteen kotiin. Stressi, huolet ja turhautumiset saavat luvan jäädä sinne tunturipolujen varrelle. Oon aika fiiliksissä mökkireissusta, en ole nimittäin koskaan käynyt Lapissa ilman lunta vaikka muuten vietämme siellä pitkiäkin aikoja. Vaikkei lämpöä nyt olekaan luvassa, uskon luonnossa liikkumisen, puhtaan ilman ja Lapin taian vaikuttavan näihin katossa huiteleviin kortisolitasoihin oikein positiivisesti. Maastojuoksua, patikointia ja lenkkejä koirien kanssa, pyöräilyä, Miksun treenejä ja alkavan ruskan ihastelua.. Tähän tilanteeseen parasta, mitä voin kuvitella.

 

Mitä ajatuksia teillä on herännyt koronamatkustamisesta? Ootteko kenties käyneet reissussa itse vai peruneet varattuja matkoja?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian