Syksyllä ja alkutalvesta jaksaa harvoin innostua liikunnasta samalla tavalla kuin vaikka keväällä. Kellojen siirtämisen myötä pimeys alkaa jo iltapäivällä ja synkkä aika pitenee päivä päivältä. Yleensä olen jaksanut juosta lenkkejä ja treenata salilla iltamyöhälläkin ja oikeastaan paremmin pimeään aikaan, mutta tänä syksynä väsymys on tuntunut ottaneen toisinaan aivan ylivoimaisen otteen. Mietin syksyllä paljon treenitavoitteitani ja sitä, miten saisin jatkettua säännöllistä jokapäiväistä liikkumista pienestä väsymyksestä ja saamattomuuden tunteesta huolimatta.

Trainer24.fi verkkovalmennuspalvelusta otettiin yhteyttä ja he tarjosivat minulle uutta Nora Vuorion Diet HIIT -nettivalmennuspakettia testiin. Uusi treeniohjelma piristää aina, ja tämä oli jotain aivan uutta. Ohjelma kestää 6 viikkoa ja koostuu kahdesta osasta, viikot 1-3 ja viikot 4-6. Se on suunniteltu ensisijaisesti rasvanpolttoon, mutta mielestäni se on loistava startti, kun halutaan muuttaa elämäntapoja pysyvästi. Valmennuspakettiin sisältyy treeniohjelma kuudelle viikolle sekä ravinto-ohjelma, jota treenin ohella tulisi noudattaa onnistuneen lopputuloksen saamiseksi.

Miksi pidän ohjelmasta? Listasin tähän syitä, miksi tykästyin itse tähän pakettiin, ja miksi voin suositella sitä lämpimästi.

Ohjelman pituus on juuri sopiva. 6 viikon ohjelma sopii itselleni ainakin loistavasti, sillä sen aikana ehtii jo huomata tuloksia (vain, mikäli oikeasti noudattaa ohjelmaa, ei lipsu siitä!) ja vaikka ohjelman ottaisi ns. dieettinä, ei se tunnu loputtoman pitkältä. 6 viikkoa jaksaa jokainen tsempata loppuun asti todella helposti.

Liikkeet on esitelty videolla. Tämä oli ihan huippujuttu, ennen treeniä katsot vain videolta, kuinka liike tehdään. Monesti olen kuullut, että saliohjelmat ovat monimutkaisia ja liikkeet on kuvattu vain sanoilla tai yhdellä kuvalla, jolloin varsinkaan aloittelija ei tiedä, miten ne konkreettisesti tehdään. Videot ovat selkeitä ja ne jaksaa hyvin katsoa loppuun asti.

Ravinto-ohjelma. Kaikkiin treeniohjelmiin ravinto-ohjelma ei kuulu mukaan, joten plussaa siitä. Ravinto-ohjelma on monipuolinen, selkeä ja antaa paljon vaihtoehtoja. Se ei ole pelkkää rahkaa ja raejuustoa ja sitä pystyy helposti soveltamaan omaan ruokavalioon. Ja mikä parasta, ei ruokien punnitusta! Jos joskus käytän keittiövaakaani muuhun kuin koirien punnitsemiseen, tulkaa joku hakemaan se pois. Syön sen verran kuin maistuu, enkä ikinä tule punnitsemaan kanafileitä. Olen sen verran valikoiva ruokieni suhteen, etten ole noudattanut ravinto-ohjelmaa ihan täysin, mutta pääpiirteet siinä ovat kuitenkin samat kuin omassa päivittäisessä ruokavaliossani. Olikin mukava huomata, että syön sen mukaankin terveellisesti ja oikein rasvanpolton kannalta.

Treenit ovat helposti toteutettavissa. Yhden treenin kesto on noin 15-45 min, joten ohjelma todella sopii kiireisemmällekin treenaajalle. Hiki tulee muuten taatusti näissä HIIT -treeneissä, ja ne onkin monesti todettu tehokkaammaksi rasvanpolttoa ajatellen kuin perinteinen saliharjoittelu. Treenejä on viikoille 1-3 kolme kertaa viikossa, ja viikoille 4-6 neljä kertaa viikossa. Ei siis mikään mahdottomuus noudattaa tätä ohjelmaa, varsinkin kun osan voi tehdä kotona.

Edistymisen huomaa. Koska ohjelma on sama ensimmäiset 3 viikkoa, edistymisen huomaa jo seuraavalla viikolla. Liikkeet jaksaa tehdä paremmin, varsinkin hypyissä huomaa kehityksen jo todella lyhyessä ajassa.

Treenejä voi tehdä myös kotona. Osan treeneistä voi tehdä myös kotona. Ihan loistava juttu varsinkin pienen lapsen kanssa. Osa vaatii kuitenkin salille lähtemisen, mikä ainakin itselleni sopii oikein hyvin, sillä käyn siellä muutenkin ja salilla saan aina tsempattua itseäni paljon paremmin kuin kotona.

Vastauksia kysymyksiin. Yllätyin ihan, kuinka pitkä lista usein kysyttyjä kysymyksiä löytyikään paketista. Niissä oli hyvin huomioitu kaikki yleisimmät kompastuskivet. Sieltä löytyi myös paljon käytännön vinkkejä ”dieetin” onnistumiseksi ja elämäntapojen muuttamiseksi.

Ohjelma sopii hyvin myös aloittevalle treenaajalle. Liikkeet ovat tosiaan helppoja ja niiden suoritustavan näkee hyvin videolta. Ne eivät ole liian rankkoja aloittelijallekaan ja treenin tehoa voikin helposti säädellä itse, jotkut liikkeet voi tehdä kevyemmin ja jos tuntuu että haluaa haastetta, ottaa vaikka vähän lisäpainoja mukaan.

Kehonhuoltoa ei ole unohdettu. Myös kehonhuollosta eli venyttelystä on tehty oma ohjelmansa ja videonsa. Olen todella huono venyttelemään ja palauttelemaan kroppaa ylipäätään, mutta nyt olen muistanut sen joka kerta tämän ohjelman ansiosta.

Edullinen hinta. Kuuden viikon valmennuspaketin hinta on ainoastaan 39 euroa, mikä on todella vähän loistavasta startista rasvanpolttoon ja uusiin parempiin elämäntapoihin!

Itse ainakin ajattelin viedä tämän loppuun asti, ja olen saanut tästä paljon uutta irti, vaikka muutenkin olen melko aktiivisesti liikkunut. Kirjoittelen myöhemmin lisää vielä edistymisestäni ohjelman kanssa ja mahdollisista haasteista. Tänään onkin taas treenipäivä!

*Postaus tehty yhteistyössä Trainer24.fi -palvelun kanssa*


Eilisen materiapostauksen jälkeen vähän toisenlaista asiaa, joka on mietityttänyt itseäni jo vuosia. Tähän olisi mukava saada kuulla teidänkin näkökulmaa, mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää.

Eikö ole jännä juttu, että mennessäni johonkin uuteen paikkaan uusi merkkilaukku olalla minuun suhtaudutaan aivan eri tavalla kuin jos astelisin sisään halpisvaateliikkeen giveaway-kangaskassin kanssa? Kokeiltu on ja monesti. En yleistä, että kaikki suhtautuisivat samalla tavalla, mutta suurimmaksi osaksi näin tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Itse olen kohdannut enemmän tätä kieroon katsomista juuri silloin, kun kannan sitä merkkilaukkua käsivarressani. Vallitseva käsitys kun tuntuu olevan, että laukun on pakko olla ihan vähintään kolminumeroisen hintalapun omaava yksilö, jotta sinua ei katsota kieroon. Mistähän päin tälläisen ajattelutavan omaavia piirejä mahtaa löytyä?!

En voisi kuvitellakaan katsovani ihmistä kieroon hänen laukkunsa takia, oli se sitten se jo parhaat päivänsä nähnyt farkkuostoksen mukana saatu kangaskassi tai vaikka krokotiili-Birkin. Asia tuli taas mieleeni tuossa jokin aika sitten, kun kannoin lapseni hoitolaukkua lentokentällä, ja sain monia pitkiä katseita, jotka tuntuivat pikemminkin halveksuvilta. Keneltä se on pois, että kannan poikani tavarat (aivan liian) kalliissa laukussa? Suomalaiset ovat kateellista kansaa, ja nytkin esimerkiksi viimeisen lomani jälkeen kuulin kommentteja ”no ihan hyvä että teidän lomalla satoi, reissaatte muutenkin niin paljon”. Kaikesta mikä on isompaa kuin itsellä, marmatetaan aivan turhaan.

On silkkaa hulluutta muodostaa käsityksensä ihmisestä hänen ulkomuotonsa saati laukkunsa perusteella. Muistan kaikki ne katseet vuosia sitten mennessäni uuteen työpaikkaan silloisen (ihan omilla rahoilla hankitun) LV:n laukun ja kalliin untuvatakin kanssa. Sain heti varsin tylyä kohtelua osakseni. Lopulta käänsin erään kahvipöytäkeskustelun piraattituotteisiin ja valehtelin laukkuni olevan feikki. Jo muuttui ääni kellossa. Jatkossa vein takin aina aamulla lukittuun kaappiini ja kannoin laukkuni VILAn kangaskassissa kahvihuoneeseen. Kukaan ei mulkoillut pahasti ja minullekin jaettiin Citymarketin mammuttimarkkinoiden tarjousvinkkejä. Ostan muuten oikein mielelläni kaksi kahvipakettia vitosella jos satun tarjouksen löytämään, vaikka olalla keikkuisi minkälainen laukku..

Laukku mikä laukku, en kuitenkaan ymmärrä tätä nykypäivän laukkuhysteriaa varsinkin nuorten tyttöjen keskuudessa. Lukiokirjoja kannetaan Cèlinessa ja lukion jälkeen opiskelupaikkaa vaille jääneet pätkätöitä tekevät nuoret naiset käyttävät viimeisetkin vuokrarahansa siihen, että saavat näyttää käsivarrellaan valheellista statussymbolia. Voiko ihmisellä olla hyvä olla itsensä kanssa, kun joutuu esittämään valheellista taloustilannetta päivätolkulla? Toiset taas jopa kertovat erittäin synkästä rahatilanteestaan samalla kun pitävät sylissään yli tuhannen euron palaa nahkaa.

Joku varmasti ajattelee nyt, että voi v* mikä tekopyhä neiti siellä kirjoittelee kun on itse shoppaillut juuri vaikka mitä. Olen sen verran järkevä rahankäyttäjä, että priorisoin kuitenkin tärkeimmät ei-materialistiset asiat etusijalle, mutta jos nyt on ylimääräistä, saatan ostaa vaikka ex tempore itselleni jotain pientä kivaa. Sitä miksi pidän juuri merkkilaukuista, en osaa oikein edes sanoa. Eivät ne minulle edusta mitään statusta, monien muiden silmissä kyllä. Tykkään kauniista ulkomuodosta, laadusta, klassikoista ja siitä, että jokin tuote oikeasti säilyttää arvonsa. Merkkilaukuissa kiehtoo se, etteivät ne ole kaikkien saavutettavissa. Olen ihan pienestä tytöstä asti pitänyt laukuista ja kengistä. En osta mitään sen takia, että minun täytyisi näyttää rikkaalta. Logotuotteet ovat tiettyyn pisteeseen asti ok, mutta kun käyttötarkoitus on se, että halutaan näyttää vain kuinka paljon on merkkituotteita päällä, maku tuotteisiin ja niiden käyttäjiin menee heti.

Yksikään laukku ei ole tehnyt minua onnelliseksi, iloiseksi kyllä. Ja haaveilen edelleen tietyistä klassikoista, jotka meinaan vielä jonain päivänä kaappiini kotiuttaa. On ihan okei olla vähän materialisti, kunhan kaikki tärkeät arvot tulevat etusijalla. Olisin todella huolestunut, jos ajattelisin, että sitten kun se Birkin on kotona, olen ikuisesti onnellinen. Tästä voisi ajatella, että kuka oikeasti haluaa edes sen kalliin pitkään haaveillun laukun, jos senkin kantamisesta saa vain lokaa niskaan?

Mitä laukku sitten oikeasti kertoo kantajastaan? Ei yhtään mitään. Jos joku tätä lukeva sortuu yllämainittuun ajatteluun, ajattele vaikka ensi kerralla automaattisesti jokaisen merkkilaukun olevan halpa kopio ja mene vaikka juttelemaan muodostaaksesi todellisen kuvan laukun kantajasta.

Olin muuten tänään ulkona kokomustan Guccin laukkuni kanssa. Edelleen automaattisesti käännän logopuolen aina kainaloni puolelle.


Korukokoelmani täydentyi Espanjassa tällä kaunokaisella. Hermès’n Clic H -rannekoru on ajaton klassikko, joka on kuitenkin viime aikoina ollut paljon esillä muotilehdissä mallien ranteissa. Minulta löytyi jo entuudestaan sama rannekoru musta-kultaisena, mutta koska käytän paljon myös hopeakoruja, halusin tämän klassikkokorun myös niihin sopivassa värissä. Valkoinen väri oli oikeastaan itsestäänselvyys, sillä vaikka kaikki ne karkkivärit hyllyssä näyttävätkin niin lumoavalta, haluan korujeni olevan hillittyjä ja moniin eri vaatteisiin sopivia. Jos vielä kolmannen hankkisin, olisi se ehdottomasti oranssi-kultainen kaunokainen..

Nämä rannekorut näyttävät yllättävän hyvältä myös kerrostettuina, kerran kävelin liikkeessä varmaan viisi tälläistä ranteessani kun pähkäilin eri malli-, ja värivaihtoehtojen välillä. Monet epäilevät näiden kestävyyttä, mutta ainakin musta-kultaista rannekoruani olen käyttänyt todella paljon, ja silti se näyttää edelleen todella kauniilta. Hyvin pientä hiusnaarmua näkyy kun tarkkaan katselee, mutta käytännössä se on pysynyt täydellisessä kunnossa. Edullisimmin tälläisen hankkii muuten suoraan Hermès’n nettisivuilta tai joko Ranskasta tai Espanjasta, jossa hinnat ovat samat kuin heidän nettikaupassaan.

Aloin miettimään tätä postausta kirjoittaessa muutenkin ostostottumuksiani. Olen vähän sellainen kausittainen shoppailija – tykkään kerralla ostaa enemmän ja laadukkaampia juttuja ja toisinaan olen pitkiäkin aikoja shoppailematta yhtään mitään. En tee oikeastaan ollenkaan heräteostoksia, vaan ostan vain sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsen ja olen etukäteen päättänyt hankkia. Ulkomaanreissut ovat hyvä syy shoppailla ja minusta on mukavaa, että muistan esimerkiksi tietyn matkan tai paikan esimerkiksi laukustani. Harvemmin Suomesta tulee mitään arvokkaampaa edes ostettua.

Olen viettänyt tänään vapaapäivää, mitä nyt vähän pojan päiväuniaikaan ehdin tehdä töitäkin. Vilkas pieni riiviö on pitänyt minut niin kiireisenä, että ehdin hädin tuskin syödä. Ja eilen hän oli taas kuin pieni enkeli. Huomenna onkin onneksi jo torstai, viikonloppu lähenee ja sen myötä myös monet kivat jutut. Tänään ehdin onneksi salillekin, kirjoittelen loppuviikosta saliohjelmastani, jota olen nyt tehnyt pari viikkoa. Olo on ihanan energinen ja salille on taas kiva mennä kun on saanut vähän vaihtelua tavalliseen treeniin. Kuullaan pian!

// Got this beauty to my accessories collection from Spain. I own a black-gold version of this Hermès Clic H bracelet, so now I chose this silver one with white details. I love it! This week has been nice but kinda busy, I’ve spent these days with my babyboy, same time working and studying.. Being a mom isn’t always so easy. Thank God it’s Friday tomorrow!