Uskomatonta, mutta kahden viikon päästä on jo lokakuu. Olen vihdoin saanut tehtyä ensimmäisiä ostoksia syys-, ja talvikautta varten. Muutama viikko sitten tein listaa, mitä haluaisin syksyksi hankkia. Aika hyvin olenkin nyt saanut ruksittua sieltä juttuja kaappiini, ja vähän ylikin. Tänä vuonna tuntuu olevan erityisen paljon ihania neuleita kaupoissa. Niitä täytyisi vielä kotiuttaa muutama. Rakastan laadukkaita materiaaleja, mutta niin ne parhaimmatkin vaatekappaleet tarvitsevat jatkuvaa huoltoa. Kenkien ja vaatteiden käyttöikää pystyy pidentää huimasti, kunhan niistä pitää hyvää huolta. Kirjoittelen pian vaatteiden ja asusteiden huollosta ja siihen liittyvistä pienistä nikseistä. Nyt kuitenkin pieni sneak peek syksyn ensimmäisiin hankintoihin. Suurimmaksi osaksi ostan vaatteeni ulkomailta, mutta tällä kertaa ihan kaikki ovat Suomesta.

Kaipailin kamelinväristä villakangastakkia ja vihdoin löysin omani! Tämä tulee varmasti pääsemään pian päälle, kunhan ilmat hieman viilenevät. Käytän villakangastakkia yleensä jo aika lämpimillä säillä, sillä se ei ole kovin lämmin vaatekappale, vaikka villaa onkin. Pakkasilla turvaudun jo paksumpiin takkeihin.

Biker -tyylinen nahkatakki kaapistani jo löytyikin, päivitin sen vain uudempaan versioon. Klassikko, joka ei mene koskaan pois muodista ja on aina tyylikäs valinta oikeastaan minkälaisen asun kanssa tahansa.

Uuden hiusvärin ja kevyen vaalennuksen myötä tukka kaipaa hemmottelua. Kestosuosikkini Redkenin ohella turvauduin pitkästä aikaa Moroccanoilin tuotteisiin.

Nilkkureita en löytänyt ja todettuani, että Acnen Colteja ei vaan saa enää mistään, Pistolit ovat liian matalat, ja Starit jalkaani todella epämukavat, päätin odottaa niiden kanssa kunnes vastaan tulee täydelliset Acnen korvaavat yksilöt. Kenkäkaappiani täydentää nyt kuitenkin mokkaiset ylipolvensaappaat, jotka maksoivat vain murto-osan niistä haaveilemistani Jimmy Choon saappaista, ja ne vielä istuvat jalkaan täydellisesti!

Täytyisi jatkossakin alkaa tehdä aina selkeä lista siitä, mitä tarvitsen. Olen onnistunut välttämään hyvin heräteostoksia miettimällä hankinnat etukäteen. Muutamat neuleet ja ehkä vielä ne nilkkurit.. Ja aina kyllä löytyy jotain ”ekstraa”. Täytyy kuvailla näitä uusia hankintoja käytössä, kunhan saisin päälleni jotain muutakin kuin työ-, tai urheiluvaatteet. Nyt kuitenkin vielä ruokakauppaan, ulkona on niin hirveä myrsky, että tytöt meinasivat lentää ilmaan kun olimme kävelyllä. 1,5 kg chihua vastaan 15m/s tuulta, oli aika hurjaa. Tämä viikonloppu menee vielä töiden parissa, mutta ensi viikolla kiire onneksi vähän helpottaa. Nyt toivottelen oikein kivaa perjantaita kaikille, palaillaan pian!


Kirjoitin joskus aiemminkin täällä, että vihaan kiirettä. Olin ennen lähes aina myöhässä, paitsi töihin mennessä. Sinnekin tuli aina kiire. Ajattelin aina, että kyllähän tässä vielä ehtii. Mutta kun ei ikinä ehtinyt. Jäin tekemään todella epäolennaisia asioita ja seurauksena oli tietysti hirveä kiire ja sen mukanaan tuoma ärsytys. Kuulostaako tutulta?

Ajanhallintaongelmani ovat varsin hyvin ystävieni tiedossa. Mikä siinä on, kun joka ikinen aamu toistaa saman kiireen? Laittautumiseen ja esimerkiksi työmatkaan kuluu aina ihan yhtä pitkä aika. Joka kerta tuli kiire, ja joka kerta tein kuitenkin kaiken samaan aikaan. Jossain vaiheessa itseänikin alkoi kyllästyttää, kanssaihmisistä puhumattakaan. Sitten tein vielä lapsenkin. Saatoin joskus ehkä hieman optimistisesti ajatella, että eihän tuon pojan pukemiseen ja syöttämiseen mene kuin vartti. Niin, vähintään kolme. Tuo liiallinen optimistinen ajattelu on varmasti ollut syynä jatkuvaan kiireeseen. ”Kyllähän mä ehdin ihan hyvin vartissa”.

Joku sanoi joskus, että Helsinki tekee ihmisestä kiireisen. Se on muuten osittain ihan totta, täällä monen jokapäiväistä elämää ja aikatauluja ohjaa esimerkiksi julkinen liikenne. Keskustassa ei voi välttyä junaan, bussiin tai ratikkaan juoksevilta ihmisiltä. Olen todella onnellinen, että voin liikkua kaikkialle kävellen, pyöräillen tai omalla autolla. Tosin ruuhkilta ei voi autoillessa välttyä täällä keskustassa mitenkään. Ehkä Helsinki tekee elämäni kiireisemmäksi, mutta en vaihtaisi kotikaupunkiani mihinkään.

Toiset ihmiset tekevät itselleen kiireen. Ensin perustellaan, että on paljon töitä. Lomallakin on kuitenkin kiire. Näillä ihmisillä on vielä eläkepäivilläkin kiire. Kohtasin kerran syöpää sairastavan henkilön, joka diagnoosin kuultuaan totesi, että ”mun kiire tais loppua tähän”. Jäin miettimään, että mitä siihen oikeasti tarvitaan, että siitä jatkuvasta kiireen kierteestä pääsee eroon? Aloin opettelemaan tietoisesti vähän kiireettömämpää elämää. Herään aamulla aina vartin aiemmin kuin ennen olisin herännyt. Suunnittelen aikatauluni paljon tarkemmin ja luovun turhista menoista. Varsinkin lapsen kanssa liikkeellä ollessa kerron myös kanssaihmisilleni, että aikataulut saattavat todellakin venyä. Ja mielelläni annankin niiden venyä jos tilanne sen sallii, turhaan stressaisin kiireestä ja olisin pahantuulinen ja siirtäisin tämän saman lapseeni. Lapsen kanssa kiireellä on todella suuri merkitys. Tai sillä, ettei sitä kiirettä ole. Kiire on ollut pitkään suurin stressinaiheeni, mutta olen yrittänyt opetella näitä pieniä asioita, joilla sitä voi helpottaa. Siinä on tekemistä, mutta suunta (kohti onnellisempaa ja stressittömämpää elämää) on toivottavasti oikea. Luojan kiitos, en tarvinnut sen tajuamiseksi esimerkiksi sitä syöpädiagnoosia. Elämä on todella paljon helpompaa, kun on oikeasti aikaa. Haluaisinkin kannustaa jokaista tekemään sitä aikaa itselleen ja perheelleen. Nipistää sitä esimerkiksi someajasta, jättää työasiat töihin ja keskittyä kotona vain omaan hyvinvointiin. Kuvissa näkyvää kelloa olen pitänyt muuten ranteessani viimeisen vuoden aikana vähemmän kuin koskaan aiemmin.

Ajattelin ehtiä kiirehtimättä huomenna töihin. Minä siis todellakin menen huomenna töihin. Lakkoilijat, kiitos vaan ylimääräisestä kuluerästä meille kaikille.


Foam Roller = putkirulla, hierontarulla, pilatesrulla. Nimiä on monia, mutta käyttötarkoitus on kaikille sama. Kuntosalit ja jopa koditkin alkavat täyttyä tästä vielä vuosi sitten monille melko tuntemattomasta välineestä, jolla on muuten mielettömän hyvä vaikutus kroppaan ja sen palautumiseen. Hankin ensimmäisen foam rollerini noin vuosi sitten ja pian halusin myös toisen. Olenkin todennut, että näitä on hyvä olla kaksi – toinen hieman pehmeämpi, kuten tämä kuvissa näkyvä vaahtomuovinen yksilö, ja toinen kovempi nystyröillä varustettu malli. Rullan pituudella ei ole niin väliä, pidemmän päällä pysyy paremmin ja siinä voi rullata jalat samanaikaisesti, mutta lyhyempää mallia on helpompi säilyttää tai kuljettaa vaikkapa treenikassissa, jos salilta ei rullaa löydy.

Mitä foam rollerilla sitten oikein tehdään?

Rullausta voi tehdä ennen treeniä lihasten valmistamiseen treeniä varten, tai treenin jälkeen palautteluna, kuten itse teen. Rullailen usein myös ihan lepopäivinäkin. Foam rollerin ideana on, että hierottava kohta, kuten esimerkiksi takareisi, painautuu rullaa vasten edestakaisin ja samalla pehmytkudosten verenkierto vilkastuu ja happi ja ravintoaineet alkavat kulkea paremmin lihakseen. Tällä on selkeästi nopeuttava ja positiivinen vaikutus treenistä palautumiseen.

Rullaus myös avaa jumiutuneita ja kireitä lihaskalvoja, jolloin koko kropan liikkuvuus paranee. Kehonhuollon kannalta foam rollerilla on iso merkitys. Se on jopa tehokkaampaa kuin tavallinen venyttely, jota ei tietysti myöskään tulisi unohtaa (nimimerkillä Paraskin Puhuja).

Ulkonäkösyistäkin kannattaa rullailla. Foam roller aktivoi verenkiertoa rullattavilla alueilla, joka puolestaan nopeuttaa rasvan palamista. Selluliitin häätöönkin siitä voi olla apua, varsinkin nystyräisestä rullasta.

Miten foam rolleria tulisi käyttää?

Alkuun rullaus sattuu taatusti. Ei kannata ehkä ensimmäisenä sännätä rullailemaan kovin kipeitä lihaksia, rullailu tekee kipeää muutenkin. Säännöllisen rullailun jälkeen pehmytkudos ja lihaskalvot tottuvat rullaukseen ja se tuntuu venyttelyn tavoin oikeastaan ihan miellyttävältä. Voidaan sanoa, että mitä kireämpi kroppa on ja mitä enemmän rullauksen tarpeessa, sitä enemmän se sattuu.

Foam roller sopii kaikenlaisille liikkujille. Itse huomaan juoksemisen seurauksena reiden ulkosyrjien kipeytyvän polvien yläpuolelta, niitä on vaikea venytellä, mutta rullailu on varsin helppoa. Se onkin suosikkiliikkeeni rullalla. Erilaisia liikkeitä kannattaa etsiä ihan vaikka Youtubesta. Voisin itsekin kuvailla niitä ajan kanssa, mutta aluksi videoita katsomalla mielestäni hahmottaa liikkeiden suoritustavan parhaiten. Helpoimmat liikkeet ovat jalkojen ja pakaroiden rullausta kuten näissä kuvissa, mutta tällä saa yllättävän näppärästi myös selän ja ylävartalon kipeitä lihaksia rullailtua.

Rullailua kannattaa harrastaa päivittäin, muutaman minuutin ajan per rullailtava alue. En jaksa koskaan jäädä salille rullailemaan, joten teen sen yleensä aina iltaisin kotona, näppärää varsinkin lapsen kanssa, tulee istuttua lattialla pikkuisen seurana. Alle kannattaa ottaa treenimatto, jotta käsiin nojaaminen olisi helpompaa (tai miksei tavallinenkin matto käy, meiltä ei vain sellaisia liiemmin löydy). Jos et ole vielä kokeillut, kannattaa ehdottomasti hankkia oma rulla ja panostaa sen myötä hieman siihen aina niin helposti unohtuvaan kehonhuoltoon!

Eilen tuli tehtyä sen verran rankka jalkatreeni, että tänään on vuorossa pitkä palautteleva alavartalon rullaus. Jos ennen sitä hilpaisisi kuitenkin vielä lenkkipoluille. En tiedä miksi tykkään varsinkin juoksusta enemmän silloin, kun on vähän synkemmät säät. Kai se liikunnan piristävä vaikutus tuntuu vielä paremmalta silloin. Tällä viikolla onkin aikataulutuksella varsin iso merkitys, tuntuu että suorastaan hukun töihin ja koulujuttuihin. No, pari viikkoa ja alkaa uudet tuulet puhaltaa – josko se toisi vähän helpotusta tähän stressiin. Toivotaan niin!

Harmaan päivän piristävät treenivaatteet:

Huppari – Under Armour

Shortsit – Nike

PS. äitinä olemisen ihanuutta – se tunne, kun kuulet kuinka sun iPhone putoaa vessanpönttöön. Lapset <3