Onneksi huomenna on maanantai! Kyseistä lausetta ei ole kuultu suustani kovinkaan usein. Koko viikko on ollut jotenkin hankala, olen ollut ihan poikkeuksellisen kiukkuinen ja stressaantunut. Elän jotenkin niin vuodenaikojen ja sään mukaan, ja nyt syksy alkoi ihan yhtäkkiä – näköjään myös ajatuksissani. Koska blogini kuvat ovat viimeisteltyjä ja kameralla kuvattuja, ajattelin näin sunnuntai-illaksi listata tähän koosteen, mitä puhelimeni kuva-arkistoon on tämän viikon aikana tallentunut. Nämä ovat kuitenkin niin erilaisia kuvia, ja niistä pääsee ehkä lähemmäksi jokapäiväistä elämääni kuin blogin varsinaisista kuvista. Syyskuun ensimmäinen viikko on näyttänyt siis iPhoneni mukaan tältä:

1. Olen liikkunut tällä viikolla paljon, iltakävelyillä ehtii sentään napata toisinaan kuviakin. Rakastan tätä kaupunginosaa, ensimmäisen kerran kun muutin Ullanlinnaan pikkuyksiööni, tiesin etten koskaan halua täältä pois. Varsinkin vanhan Eiran alue on niin kaunis ja tunnelmallinen!

2. Perjantaina vierailin rakkaan mummoni luona, oli mukava päivä ja jopa aurinkokin paistoi!

3. Kotona aika on mennyt hyvin tiiviisti tuon varsin vilkkaan pikkuisen kanssa. Näköjään pyykinpesukonekin piti tsekata, josko sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa..

4. Kaunis auringonlasku tallentui puhelimeen koirien kanssa iltakävelyllä. Ilma oli silti hyvin syksyinen. Facebook täyttyy villasukista ja kynttilöistä – ei kiinnosta, inhoan syksyä. Joka vuosi sitä yrittää opetella pitämään tästä, mutta tuloksetta.

1. Suurin syy stressille on todellakin ajan puute. Olen niin järjestelmällinen ja kontrollifriikki, etten kestä kiirettä. Keskiviikkona aloitin taas opiskelut, joten sen myötä päiviin tuli taas lisää tekemistä, deadlineja ja aikatauluja. Yhdistä siihen vielä työt, lapsenhoito, koirat, liikunta ja muu sosiaalinen elämä – ei ihmekään, että vähän ahdistaa.

2. Kuvassa on varmasti eniten käytetyin takkini. Helly Hansenin purjehdustakki on vaan maailman paras sateellakin, sillä se pitää vettä todella hyvin. Käyttöaika jatkuu siis pitkälle syksyyn.

3. Frida onnellisena sylissä. Tytöt ovat niin erilaisia, Frida rakastaa aurinkoa ja lämpöä ja on oikein elementissään kuumina hellepäivinä. Cara taas on nyt ilmojen viilennyttyä todella villi, sillä se pitää viileästä. Frida sen sijaan nautti lämmöstä sohvalla. Istun muuten todella harvoin sohvalla ja katson tv:tä. En edes muista, milloin olisin katsonut viimeksi esimerkiksi kokonaisen jakson jostakin sarjasta.

4. Viime viikon syntymäpäiväsankari on jaksanut innostua uudesta kaivinkoneestaan päivästä toiseen. Aivan ihana katsella pienen riemua. Iskä osti loistavan lahjan!

1. Keskiviikkoiltana olin todella kiukkuinen ja päätin vielä iltakymmeneltä lähteä juoksemaan. Vettä satoi tietenkin kaatamalla, mutta se ei vauhtia hidastanut, päinvastoin. Lenkin jälkeen selvästi hymyilytti, oli pakko ottaa kuva. Liikunta piristää aina! Sää on todellakin vain asenne-, ja pukeutumiskysymys.

2. Salillakin on tullut viihdyttyä, siellä on ollut kyllä täyttä. Onneksi kohta alkaa löytyä taas tilaa. Sääli sinänsä, miten monien liikuntainnostus laantuu ensimmäisten viikkojen jälkeen. Kun he vain osaisivat tehdä siitä elämäntavan..

3. Cara nautti myös pääsystä sohvalle. Tytöt ovat sen verran pieniä, etteivät pääse hyppäämään itse sohvalle, joten silloin kun nostan ne siihen, näyttävät ne yleensä tältä. Melko onnellisen näköinen!

4. Viikon päättää tämän blogikirjoituksen naputteleminen ja lasi punaviiniä. Söin muuten aivan mielettömän hyvää itsetehtyä pizzaa. Kiitos rakas!

Sellainen viikko, seuraava on varmasti parempi. Onneksi huomenna on maanantai.


Entinen inhokki, nykyinen suosikki. Kotimainen superfood, puolukka. Monet lyttäävät tuon superfood -termin sanomalla, ettei mikään ruoka ole sen ”superimpaa”, toisissa on vain parempia ravintoarvoja. Perustelu sekin, mutta minusta on helppoa kategorioida ne loistavan ravintoarvon omaavat ruoka-aineet superfood -sanan alle. Superfoodin ei aina tarvitse olla sitä Perun syrjäseuduilla viljellyn kasvin juurta (joka sekin on joutunut kokemaan monen monta käsittelyä ennen Suomeen päätymistään) vaan helpoimmalla ja halvimmalla pääset, kun poimit (ostat) kotimaisia marjoja. Mustikan, karpalon, puolukan ja tyrnin ravintoarvot ovat todella hämmästyttävät.

Vaikka suosin ulkomailtakin tuotuja superfoodeja, pyrin syömään paljon kotimaista. Marjat ovat suurta herkkua. Puolukka on ollut vähiten käytössä (poislukien Ikean lihapullien puolukkahillo, sitähän on kulunut..), sillä lapsuusmuistot metsän kuivimmasta ja happamimmasta marjasta ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Tänä vuonna on erinomainen puolukkavuosi ja sainkin sukulaiseltamme ison laatikon itsepoimittuja puolukoita. Ja ei, tällä kertaa ne eivät jääneet (vuosiksi) pakastimeen, vaan pääsivät heti käyttöön.

Mikä tekee puolukasta superfoodin? Puolukan syönnistä on tehty paljon tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että tämä kotimainen marja edesauttaa sydänterveyttä, vähentää elimistön tulehdustiloja ja jopa allergioita. Puolukka parantaa erityisesti suoliston bakteerikantaa, joka taas edesauttaa vastustuskykyä. Vähemmän flunssia siis tänä syksynä? Puolukat voi myös huoletta pakastaa tai keittää, niiden ravintoarvo säilyy niin kauan, kuin ne ovat punaisia.

Koska puolukka on yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen kuiva ja hapan marja, sitä kannattaa makeuttaa. Pakastusvaiheessa sokeroimalla puolukoihin saa valmiiksi jo makeamman maun. Jos sokeroin marjoja, käytän kookossokeria. Puolukat sopivat myös erinomaisesti smoothien joukkoon, jolloin smoothieta voi makeuttaa taateleilla, kookossokerilla, banaanilla tai vaikka luomuhunajalla. Tässä vielä pari herkullista aamu-, tai välipalareseptiä, joissa olen käyttänyt puolukoita:

Puolukka-kaurapuuro

– kaurapuuro valitsemallasi tavalla valmistettuna

– sekaan ruokalusikallinen kookosöljyä ja hippusellinen suolaa

– makeutukseksi agavesiirappia

– kourallinen puolukoita kuuman puuron sekaan ihan lopuksi, sekoita hetken aikaa – valmis!

Puolukka-smoothie

– kolme kourallista puolukoita

– kourallinen mustaherukoita

– banaani

– pari taatelia

– mantelimaitoa

Semmoisia herkkuja, kiva että sain yhden uuden ruoka-aineen lisää keittiööni. Taidankin alkaa keittelemään aamupuuroa, onpa ulkona muuten masentava sää. Vettä sataa niin, että koiratkin ovat piiloutuneet näköjään visusti tyynyjensä alle. No, viikonloppu menee töiden parissa joten niin kauan kuin ei tarvitse lähteä ulos, on sadekin ihan ok. Nämä aamut, kun olen ennen poikaani hereillä, ovat ihania. Rauhassa aamupalaa ja kahvia, ja valmistautumista uuteen päivään. Olen niin kiitollinen noista unenlahjoista, mitä pikkuiselle on annettu.

Toivottavasti teillä kaikilla on kiva ja rentouttava viikonloppu!


Sain ihanalta Emmalta haasteen listata ulkonäköni risut ja ruusut, 3 pahinta ja 3 parasta. Haaste, indeed. Ajattelin, että tämähän on helppo nakki, mutta eihän se ollutkaan. Kaikkea muuta. En ole varmaankaan koskaan ollut sinut ulkonäköni kanssa, sisäisen kauneuteni olemassaolon tiedostan kyllä erittäin hyvin, mutta se ulkoinen olemus ei nyt jostain syystä puhu sen kanssa samaa kieltä.

En nyt varsinaisesti ole pitänyt itseäni rumana (pelkkä sanakin on jo ruma..), mutta en kyllä varmaan koskaan tähänastisen elämäni aikana ole voinut sanoa, että olisin ihan 100% tyytyväinen ulkonäkööni. Osasyynä on varmasti täydellisyyttä tavoitteleva luonteeni ja nyky-yhteiskunnan järjettömät ulkonäköpaineet. Voi kuinka ihailenkaan ihmisiä, varsinkin naisia, jotka voivat täydestä sydämestään sanoa, että ovat tyytyväisiä juuri siihen, miltä he näyttävät ja mitä heille on annettu. Minun on vaikeaa ottaa kehuja vastaan ulkonäöstäni, sillä jollain tavalla kuitenkin aina kyseenalaistan ne. Olen kyllä opetellut, matka on pitkä.

Mutta aloitetaan nyt se varsinainen haaste, näitä oli kyllä vaikea listata.

Ensin ne negatiiviset jutut, eli ulkonäköni risut

Hiukset, ne ovat aina huonosti. Taipuisa ja karhea hiuslaatu harvemmin käyttäytyy juuri siten, kuin sen pitäisi. Milloin nämä ovat liian paksut, milloin liian ohuet, väärän väriset, väärän mittaiset. Niitä myös lähtee aivan liikaa ja vaaleat lattiat ovat mustien hiusten peitossa. Luojan kiitos, olen kuitenkin päässyt pidennyksistä eroon.

Silmät, ovat mielestäni liian pienet, ne ovat muutenkin eri paria. Ripsipidennyksillä tätä eroa pystyi huijata, mutta niistäkin olen luopunut.

Iho, noin 20 ikävuoden tienoilla sain riesakseni atooppisen ihottuman. Ihoni on todella kuiva, kiristelevä, helposti ärtyvä ja talvisin joudun käyttämään jopa kortisonivoidetta ihottumaläiskiin. Kasvojeni iho huononi myös hurjasti raskauden jälkeen, siitä ja sen hoidosta kirjoittelenkin varmasti myöhemmin lisää.

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin – siispä ne ruusut

– Reidet, tämä on tietysti seurausta liikkumisesta, mutta olen reisiini tyytyväinen, ja voin käyttää huoletta lyhyitäkin shortseja. Ehdoton lempparitreenini on jalkatreeni!

Peppu, en ole voinut oikeastaan koskaan aiemmin sietää sitä, ja se on ollut ulkonäköni yksi suurimpia huolenaiheita, mutta näköjään tarpeeksi kun kyykkää, niin siitäkin saa ihan inhimillisen näköisen. Ehkä pidän siitä nyt juuri siksi, koska aiemmin olen inhonnut sitä niin kovasti.

– Hymy, symmetrinen ja tasaiset hampaat (jotka kaipaisivat kyllä valkaisua, kiitos kahvin suurkulutuksen..). Hymyilen muutenkin todella paljon, onneksi hymy on kunnossa. Kaikki ilmerypyt ovat sen arvoisia, hymy on kaunein asusteesi. Oli se sitten millainen tahansa.

Kuitenkin olen sen verran sinut itseni kanssa, että pystyn myös nauramaan epätäydellisyyksille vartalossani ja menemään helposti ilman meikkiä kauppaankin. Tykkään kuitenkin laittaa itseäni nätiksi ihan kotipäivinäkin. Teen sen ensisijaisesti itseäni varten, mutta minusta on tärkeää näyttää hyvältä myös sen oman kumppanin takia, jos sellainen löytyy. Vaikka hän rakastaakin sinua toivottavasti juuri sellaisena kuin oikeasti olet, onhan se nyt mukavampi katsella toista kun hän on vähän panostanutkin itseensä. Puolin ja toisin.

Nyt taidan mennä aamukahvini kanssa (hampaat kiittävät ja ovat varmaan taas astetta tummemmat!) hieman laittautumaan tätä päivää varten, sillä lähden kohta poikani kanssa ajelemaan kohti Lahtea. Aurinkoista perjantaita, palataan pian!

Ja koska tässä oli niin paljon haastetta itselleni ja Iisa sai jo tämän, taidan olla haastamatta ketään.