Minulta on usein kysytty neuvoja vauvan kanssa matkustamiseen ja postausta aiheesta toivottiinkin jo. Sen verran monta lentoa alle vuodenikäisen kanssa on takana, että se tuntuu sujuvan jo rutiinilla.. Jaoin postauksen osiin, jotta sitä on helpompi seurata. Toivottavasti saat hyödyllisiä neuvoja, ja vinkkaathan kommenttiboksiin omat hyväksi havaitut keinot, kuinka matkustamisesta tulee edes hitusen helpompaa!

Ennen matkaa… Alle 2-vuotiaat matkustavat sylilapsena ja heidän lipustaan maksetaan ainoastaan verot, joka on noin 10% aikuisen lipun hinnasta. Jos haluat alle 2-vuotiaalle oman paikan koneesta, täytyy maksaa lastenlipun hinta, joka on lennosta riippuen joko samanhintainen kuin aikuisen lentolippu tai vain hieman edullisempi. Suosittelen lämpimästi varaamaan etukäteen eturivin istuinpaikat! Siitä joutuu maksamaan ekstraa, mutta se on todella pieni hinta matkustusmukavuudesta. Lyhyillä reittilennoilla ei muuten Finnairin koneissa pääse eturiviin jos matkustaa economyluokassa, sillä ensimmäiset penkkirivit on varattu businessluokan matkustajille. Muilla lentoyhtiöillä sen sijaan yleensä pääsee, jos paikan varaa etukäteen. Jos matkustat economyluokassa, pitkillä lennoilla eturivin paikat ovat todella luksusta, sillä niihin on mahdollista saada seinään kiinnitettävä baby bassinet, eli tuttavallisemmin vauvakoppa. Businessluokka on tietysti lapsenkin kanssa luksusta. Finnairilla ainakin pääsee lapsen kanssa lähes aina businessluokassakin eturiviin ja businessluokan pienempään osaan, jossa on vähemmän istumapaikkoja = vähemmän häiriötä.

Varaa mukaan tarpeeksi ruokaa. Lasten ruokien määrää tai pakkauskokoa ei ole säädelty, tosin turvatarkastuksessa varsinkin isommat maitotölkit on usein tarkistettu, kuitenkaan avaamatta pakkausta. Kone voi olla myöhässä eikä lentokentältä aina saa ostettua lastenruokaa tai maitoa. Mukaan kannattaa ottaa myös muutama lelu, vaihtovaatteet lapselle ja itsellesi, tarpeeksi vaippoja sekä puhdistusliinoja. Lentoyhtiöstä riippuen saat ottaa lapselle oman käsimatkatavaran tai ruumaan menevän matkatavaran. Pakkaa väljästi, sillä täyteen ahdettua laukkua on todella ikävää penkoa kun sieltä kiireessä jotain tarvitsee! Ennemmin kannattaa tinkiä omasta käsimatkatavaran määrästä ja ottaa lapselle varmasti kaikki tarvittava. Koska vauvat yleensä nukkuvat koneessa, peitto ja makuupussi ovat olleet ainakin meillä kovassa käytössä, niistä saa tehtyä hyvän nukkumapaikan lapselle.

Jos matkustat yhtään vanhemman kuin pari-kolmekuisen vauvan kanssa joka nukkuu suurimman osan päivästään, kiinnitä huomiota lennon aikatauluun. Yölennot, aikaiset aamulennot ja myöhäiset iltalennot ovat paras valinta, sillä lapsi nukkuu suurella todennäköisyydellä koko matkan. Keskellä päivää voit joutua melkoiseen viihdyttäjän rooliin.

Lähtöselvitys ja turvatarkastus… Finnairilla on oma tiski lasten kanssa matkustaville Helsinki-Vantaan lentoasemalla, tosin iltaisin se ei ole ollut auki. Muilla yhtiöillä teet joko itse checkauksen automaatilla tai heidän omalla lähtöselvitystiskillään. Tiskille voit jättää matkatavarat ja maksutta koneessa kuljetettavat rattaat ja mahdollisen turvakaukalon, mikäli et saa sitä matkustamoon mukaan. Olen suosiolla jättänyt turvakaukalon kotiin aina silloin, jos olemme matkustaneet kohteeseen jossa meillä ei ole omaa autoa. Helsinki-Vantaalla matkarattaita ei saa ottaa portille vaan ne on laitettava heti lähtöselvitysvaiheessa ruumaan. Muualla maailmalla matkarattaat on aina saanut ottaa portille asti, josta lentokenttähenkilökunta on ne tullut hakemaan ja lastannut ruumaan. Ratkaisin tämän ongelman Suomessa laittamalla poikani siihen matkatavarakärryjen koriin makuupusseineen. Kun hän siitä kasvoi yli, oli hän toisinaan tax free -myymälän ostoskärryissä, ja toisinaan käsimatkatavarakärryssä laukkujemme päälle tehdyssä nukkumapaikassa kunnes alkoi istua ja pääsimme hyödyntämään kentällä olevia Reiman lainarattaita. (Rintareppu tai kantoliinahan ratkaisisi tämänkin ongelman, mutta kun en nyt sellaista hankkinut..)

Lähtöselvityksen jälkeen pääset lapsen kanssa turvatarkastukseen jonon ohi seuraamalla Kids Gate -kylttiä. Lapsi on otettava turvatarkastuksessa syliin ja lastenruoat laitettava erikseen muiden nesteiden ja elektronisten laitteiden tavoin omaan koriinsa läpivalaisun ajaksi. Turvatarkastuksen jälkeen on vastassa tax free -myymälä, jonka toisella puolella on näitä lainarattaita. Jos matkustat Schengen -maiden ulkopuolelle, joudut vielä menemään passintarkastuksen läpi päästäksesi Non-Schengen -alueelle. Passintarkastuksessa ei voi käyttää automaattia, vaan on mentävä tiskille, sillä automaattisesti kasvot tunnistava laite ei voi tunnistaa vauvan kasvonpiirteitä hänen ollessaan sylissä.

Kentällä lentoa odotellessa… Kentällä kannattaa olla tietysti hyvissä ajoin. (tosin ei paniikkia, olen kerran ehtinyt vauvan kanssa koneeseen vaikka jätin laukut tiskille 25 minuuttia ennen koneen lähtöaikaa..) Kannattaa käydä syömässä, mutta jätä vauvan syöttäminen vasta koneeseen. Helsinki-Vantaalla on lastenhoitohuoneita, joissa kannattaa käydä vaihtamassa vaipat ennen koneeseen menoa. Schengen -maiden lentojen puoleisessa Aspire -loungessa törmäsin muuten erikoiseen sääntöön, kentän lainarattaita ei saanut viedä sinne, sillä loungen kokolattiamatot kärsivät niistä. (?!) Niin, suurimmalla osalla matkustajistahan on kuitenkin myös perässä vedettävät laukut, joten muutaman kilon painoiset rattaat ovat tuskin yhtään sen vaarallisemmat mattoa ajatellen. Loungessa ei myöskään ole syöttötuoleja lapsille. No, sääntö mikä sääntö, onneksi sentään lähimpänä ovea sijaitsevaan pöytään sai jäädä. Toisella puolella sijaitsevassa almost @home -loungessa tätä ongelmaa ei kyllä ollut.

Eräällä hyvin tuskaisella lentomatkalla Dubaista kotiin Micael huusi koko nousun ja laskun ajan ja piteli käsillään korviaan. Oletin sen tietenkin johtuvan korvakivusta, joten sen jälkeen olen käyttänyt aina Orodropsin puuduttavia korvatippoja ennen lentämistä. Sen jälkeen kaikki nousut ja laskut ovat menneet kivutta. Korvatipat tulee laittaa noin puoli tuntia – tunti ennen nousua ja laskua, joten niiden laitto kannattaa ajoittaa kentälle.

Koska lastenhoitohuoneet saattavat hyvinkin olla juuri toisessa päässä, missä lentosi portti on, ja muutenkin kävelyä tulee kentillä yleensä paljon, suosittelen varaamaan mukavat vaatteet ja kengät yllesi. Lähes poikkeuksetta olen kaikilla lennoilla ollut ihan juoksutrikoissa ja lenkkareissa vauvan kanssa.

Lennolla… Lapsen kanssa pääsee koneeseen aina ensimmäisenä. Tästä ei informoida missään, mutta rohkeasti vaan marssii portille vauvan kanssa niin pääsee jonon ohi. Tykkään itse mennä kuitenkin koneeseen aina viimeisenä. Jos lapsi matkustaa sylilapsena ja haluat hänelle oman istuinpaikan, voit tiedustella heti koneen ovella matkustamohenkilökunnalta vapaita paikkoja, jotka ovat tiedossa kun olet viimeisenä tulossa sisään. Kaikista lentomatkoistamme vain kahdesti kone on ollut niin täynnä, ettemme ole saaneet Micaelille omaa paikkaa. Monilla lennoilla olemme saaneet jopa oman kokonaisen penkkirivin hänelle. Kaukolentojen businessluokassa lapselle ei saa omaa paikkaa, mutta hänen kanssaan voi jakaa saman vuodeistuimen, ja muutenkin tilaa on paljon enemmän.

Vaikka saisit lapselle oman paikan, alle 2-vuotiaat täytyy pitää nousun aikana sylissä kiinnitettynä omaan turvavyöhön. Kasvot tulisi olla menosuuntaan, mutta tästä säännöstä taitavat poiketa kaikki, varsinkin nousun aikana imettävät äidit. Nousun ja laskun aikana vauvan on hyvä juoda maitoa tai vastaavasti syödä tuttia, jotta välttyy korvasäryiltä. Nousun jälkeen lapsi kannattaa nukuttaa samantien, poikani ei viihdy käytännössä ollenkaan sylissä, joten hän on nukkunut joko omalla paikallaan tai lentokoneen lattialla. Nousun ja laskun aikana meillä parasta viihdykettä on ollut lentokoneen värikäs turvaohje. Sen jälkeen poika on oikeastaan aina nukahtanut. Välillä on herätty syömään ja leikkimään, mutta lentokoneen tasaisessa hurinassa on yleensä helppo jatkaa unia.

Lapsen kanssa matkustaminen tuo reissuihin aina omat haasteensa, mutta ei ole kuitenkaan ylitsepääsemättömän hankalaa kun siihen on hyvin valmistautunut. Loppuun vielä kuvakooste siitä, mitä vauvan kanssa lentäminen parhaimmillaan on. Aika helppoa ja mukavaa.


Onneksi huomenna on maanantai! Kyseistä lausetta ei ole kuultu suustani kovinkaan usein. Koko viikko on ollut jotenkin hankala, olen ollut ihan poikkeuksellisen kiukkuinen ja stressaantunut. Elän jotenkin niin vuodenaikojen ja sään mukaan, ja nyt syksy alkoi ihan yhtäkkiä – näköjään myös ajatuksissani. Koska blogini kuvat ovat viimeisteltyjä ja kameralla kuvattuja, ajattelin näin sunnuntai-illaksi listata tähän koosteen, mitä puhelimeni kuva-arkistoon on tämän viikon aikana tallentunut. Nämä ovat kuitenkin niin erilaisia kuvia, ja niistä pääsee ehkä lähemmäksi jokapäiväistä elämääni kuin blogin varsinaisista kuvista. Syyskuun ensimmäinen viikko on näyttänyt siis iPhoneni mukaan tältä:

1. Olen liikkunut tällä viikolla paljon, iltakävelyillä ehtii sentään napata toisinaan kuviakin. Rakastan tätä kaupunginosaa, ensimmäisen kerran kun muutin Ullanlinnaan pikkuyksiööni, tiesin etten koskaan halua täältä pois. Varsinkin vanhan Eiran alue on niin kaunis ja tunnelmallinen!

2. Perjantaina vierailin rakkaan mummoni luona, oli mukava päivä ja jopa aurinkokin paistoi!

3. Kotona aika on mennyt hyvin tiiviisti tuon varsin vilkkaan pikkuisen kanssa. Näköjään pyykinpesukonekin piti tsekata, josko sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa..

4. Kaunis auringonlasku tallentui puhelimeen koirien kanssa iltakävelyllä. Ilma oli silti hyvin syksyinen. Facebook täyttyy villasukista ja kynttilöistä – ei kiinnosta, inhoan syksyä. Joka vuosi sitä yrittää opetella pitämään tästä, mutta tuloksetta.

1. Suurin syy stressille on todellakin ajan puute. Olen niin järjestelmällinen ja kontrollifriikki, etten kestä kiirettä. Keskiviikkona aloitin taas opiskelut, joten sen myötä päiviin tuli taas lisää tekemistä, deadlineja ja aikatauluja. Yhdistä siihen vielä työt, lapsenhoito, koirat, liikunta ja muu sosiaalinen elämä – ei ihmekään, että vähän ahdistaa.

2. Kuvassa on varmasti eniten käytetyin takkini. Helly Hansenin purjehdustakki on vaan maailman paras sateellakin, sillä se pitää vettä todella hyvin. Käyttöaika jatkuu siis pitkälle syksyyn.

3. Frida onnellisena sylissä. Tytöt ovat niin erilaisia, Frida rakastaa aurinkoa ja lämpöä ja on oikein elementissään kuumina hellepäivinä. Cara taas on nyt ilmojen viilennyttyä todella villi, sillä se pitää viileästä. Frida sen sijaan nautti lämmöstä sohvalla. Istun muuten todella harvoin sohvalla ja katson tv:tä. En edes muista, milloin olisin katsonut viimeksi esimerkiksi kokonaisen jakson jostakin sarjasta.

4. Viime viikon syntymäpäiväsankari on jaksanut innostua uudesta kaivinkoneestaan päivästä toiseen. Aivan ihana katsella pienen riemua. Iskä osti loistavan lahjan!

1. Keskiviikkoiltana olin todella kiukkuinen ja päätin vielä iltakymmeneltä lähteä juoksemaan. Vettä satoi tietenkin kaatamalla, mutta se ei vauhtia hidastanut, päinvastoin. Lenkin jälkeen selvästi hymyilytti, oli pakko ottaa kuva. Liikunta piristää aina! Sää on todellakin vain asenne-, ja pukeutumiskysymys.

2. Salillakin on tullut viihdyttyä, siellä on ollut kyllä täyttä. Onneksi kohta alkaa löytyä taas tilaa. Sääli sinänsä, miten monien liikuntainnostus laantuu ensimmäisten viikkojen jälkeen. Kun he vain osaisivat tehdä siitä elämäntavan..

3. Cara nautti myös pääsystä sohvalle. Tytöt ovat sen verran pieniä, etteivät pääse hyppäämään itse sohvalle, joten silloin kun nostan ne siihen, näyttävät ne yleensä tältä. Melko onnellisen näköinen!

4. Viikon päättää tämän blogikirjoituksen naputteleminen ja lasi punaviiniä. Söin muuten aivan mielettömän hyvää itsetehtyä pizzaa. Kiitos rakas!

Sellainen viikko, seuraava on varmasti parempi. Onneksi huomenna on maanantai.


Entinen inhokki, nykyinen suosikki. Kotimainen superfood, puolukka. Monet lyttäävät tuon superfood -termin sanomalla, ettei mikään ruoka ole sen ”superimpaa”, toisissa on vain parempia ravintoarvoja. Perustelu sekin, mutta minusta on helppoa kategorioida ne loistavan ravintoarvon omaavat ruoka-aineet superfood -sanan alle. Superfoodin ei aina tarvitse olla sitä Perun syrjäseuduilla viljellyn kasvin juurta (joka sekin on joutunut kokemaan monen monta käsittelyä ennen Suomeen päätymistään) vaan helpoimmalla ja halvimmalla pääset, kun poimit (ostat) kotimaisia marjoja. Mustikan, karpalon, puolukan ja tyrnin ravintoarvot ovat todella hämmästyttävät.

Vaikka suosin ulkomailtakin tuotuja superfoodeja, pyrin syömään paljon kotimaista. Marjat ovat suurta herkkua. Puolukka on ollut vähiten käytössä (poislukien Ikean lihapullien puolukkahillo, sitähän on kulunut..), sillä lapsuusmuistot metsän kuivimmasta ja happamimmasta marjasta ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Tänä vuonna on erinomainen puolukkavuosi ja sainkin sukulaiseltamme ison laatikon itsepoimittuja puolukoita. Ja ei, tällä kertaa ne eivät jääneet (vuosiksi) pakastimeen, vaan pääsivät heti käyttöön.

Mikä tekee puolukasta superfoodin? Puolukan syönnistä on tehty paljon tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että tämä kotimainen marja edesauttaa sydänterveyttä, vähentää elimistön tulehdustiloja ja jopa allergioita. Puolukka parantaa erityisesti suoliston bakteerikantaa, joka taas edesauttaa vastustuskykyä. Vähemmän flunssia siis tänä syksynä? Puolukat voi myös huoletta pakastaa tai keittää, niiden ravintoarvo säilyy niin kauan, kuin ne ovat punaisia.

Koska puolukka on yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen kuiva ja hapan marja, sitä kannattaa makeuttaa. Pakastusvaiheessa sokeroimalla puolukoihin saa valmiiksi jo makeamman maun. Jos sokeroin marjoja, käytän kookossokeria. Puolukat sopivat myös erinomaisesti smoothien joukkoon, jolloin smoothieta voi makeuttaa taateleilla, kookossokerilla, banaanilla tai vaikka luomuhunajalla. Tässä vielä pari herkullista aamu-, tai välipalareseptiä, joissa olen käyttänyt puolukoita:

Puolukka-kaurapuuro

– kaurapuuro valitsemallasi tavalla valmistettuna

– sekaan ruokalusikallinen kookosöljyä ja hippusellinen suolaa

– makeutukseksi agavesiirappia

– kourallinen puolukoita kuuman puuron sekaan ihan lopuksi, sekoita hetken aikaa – valmis!

Puolukka-smoothie

– kolme kourallista puolukoita

– kourallinen mustaherukoita

– banaani

– pari taatelia

– mantelimaitoa

Semmoisia herkkuja, kiva että sain yhden uuden ruoka-aineen lisää keittiööni. Taidankin alkaa keittelemään aamupuuroa, onpa ulkona muuten masentava sää. Vettä sataa niin, että koiratkin ovat piiloutuneet näköjään visusti tyynyjensä alle. No, viikonloppu menee töiden parissa joten niin kauan kuin ei tarvitse lähteä ulos, on sadekin ihan ok. Nämä aamut, kun olen ennen poikaani hereillä, ovat ihania. Rauhassa aamupalaa ja kahvia, ja valmistautumista uuteen päivään. Olen niin kiitollinen noista unenlahjoista, mitä pikkuiselle on annettu.

Toivottavasti teillä kaikilla on kiva ja rentouttava viikonloppu!