Nyt niitä synttärijuttuja. Rakas pieni poikani täytti siis torstaina vuoden ja vietimme juhlia ystävien ja sukulaisten kesken lauantaina. Täytyy sanoa, että olin tuon päivän juhlimisen jälkeen väsyneempi kuin omien varsin railakkaiden syntymäpäivieni jäljiltä. Aamulla aikaisin heräsimme valokuvausta varten. Näitä kuvia tulette varmasti näkemään täällä blogissa kunhan ne ovat valmiita. Aivan ihana valokuvaajamme Laura saapui meille kotiin ja ideoi niin täydellisiä settejä, että studiokuvat todella kalpenevat niiden rinnalla. Tästä kuvaussessiosta jäi niin hyvä fiilis, että juhlat oli todella mukava aloittaa kaikesta stressistä ja kiireestä huolimatta. Jota tosiaankin riittää, kun järjestät noin 20 hengen juhlat kotona ilman cateringia tai siivoojaa..

Rakastan erilaisia juhlatarvikkeita ja koristeluja. Esimerkiksi näitä kuvissa näkyviä pompomeja olen käyttänyt muissakin juhlissa, kuten ystäväni polttaribrunssilla, ja sinne ne menivätkin taas kaappiin odottamaan seuraavia kutsuja. Pompomit olen hankkinut Mokosta ja ilmapallot valokuvausta varten Juhlamaailmasta. Pieni päivänsankari todella piti palloista ja pompomeista ja lähellä oli, etteivät ne olleet entisiä kun pikkuinen sai ne käsiinsä.. Kattaustarvikkeet aina kertakäyttömukeista kakkukynttilään ovat Confetista. Oli varsin mukavaa käydä heidän myymälässään pikku tuholaisen kanssa, hetkeksi kun päästät pojan käsistäsi niin jo oli hyllyjä tyhjennetty lautasista ja mukeista ja herra itse istui niiden paikalla nauraa käkättäen.

Lahjapöydän sijaan keksimme tehdä kuvauksessa käytetystä jättikorista lahjakorin, joka täyttyikin mitä ihanimmista paketeista. Päivänsankari oli todella innoissaan ja osasi jo avata lahjoja. Mummilta lahjaksi saatu Vilac -auto oli myös äidin mieleen, i-ha-na! Lahjoja enemmän poikaa taisi kiinnostaa kuitenkin vieraat, hän on niin mahdottoman sosiaalinen tapaus.

Kynttilä puhallettiin yhdessä äitini tekemän kakun päältä. On muuten haastavaa pitää pienet kädet pois kakusta samaan aikaan. Nuo kuvien kakut saivat paljon ihailua osakseen, äiti on kyllä todella taitava leipomaan ja koristelemaan. Koska ruokaa varataan tyypillisesti aina liikaa, olemmekin syöneet nyt vatsat kipeiksi voileipäkakuista ja juustokakuista. Nam.

Syntymäpäivät jatkuivat tosiaan iltamyöhään saakka, kun vein viimeisen vieraan kotiin vasta yhdentoista aikaan illalla. Ihana päivä, josta jäi muistoksi kasa kivoja kuvia, ja niitä varsinaisia 1-vuotiskuvia odotan vielä innolla. Niin se vauva-aika vaan meni ohitse vauhdilla. Syksy aloitetaankin pienen taaperon kanssa varsin vilkkaissa merkeissä, kun hänen perässään saa juosta nykyään koko ajan. Täytyy taas aloittaa tuon viikon lepäämisen jälkeen treenitkin, tosin taidan suosiolla viihtyä viikon-pari juoksulenkeillä tai vaihtoehtoisesti mennä salille myöhemmin illalla, sillä taitaa olla yksi vuoden kiireisimmistä ajoista kuntosaleilla. Jos kesällä tuli pidettyä taukoa liikkumisesta ja aloittaminen tuntuu hankalalta, pysy kuulolla, sillä aiheesta on tulossa juttua pian!


Olipa viikonloppu! Eilinen meni aamusta iltaan juhliessa 1-vuotiastamme, synttäreistä teenkin ihan oman postauksen. Aamusta aikaisin herättiin kuvausta varten (joka muuten onnistui paremmin kuin osasin ikinä kuvitella, kuulette tästä vielä paljon lisää..) ja viimeinen vieras vietiin kotiin yhdentoista jälkeen illalla. Kiitos rakkaat ystävät ja sukulaiset, kun otitte osaa pikkuisemme tärkeään päivään! Tänään sitten nukuttiin pitkään ja lähdettiin pois kaupungista viettämään sunnuntaipäivää.

Kävimme taas työasioiden puolesta Vantaalla, josta nämä ihanat maalaiskuvat ovat. Syksy tekee selkeästi tuloaan, ensimmäiset lehdet putoavat jo puista ja tuuli on näin harmaana päivänä yllättävän kylmä. Oli pakko julkaista tuo kuva autosta, mikä ihana pieni jalka sieltä kurkistaakaan, heh.

Päätimme lähteä johonkin syömään ja paikaksi valikoituikin Porvoon vanhakaupunki ja ravintola Timbaali. Voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä ravintolaa. Alkupalaksi söimme mielettömän hyviä etanoita, eikä pääruokakaan pettänyt. Lastenannokset olivat myös todella hyvät, Micael söi aivan innoissaan tuota kuvassa näkyvää lohta ja risottoa. Ihanaa, että pientenkin asiakkaiden annosten esteettisyyteen panostetaan. Jälkiruokakahvit joimme vielä suloisessa kahvilassa Raatihuoneen laidalla. Päälle valikoitui kovin rennot sunnuntaivaatteet ja jalkaan pitkästä aikaa Converset.

Vanha Porvoo on kyllä kaunis, arkkitehtuuri on muuten hyvin samankaltaista kuin Haminassa, kannattaa tehdä sinnekin joskus päivävisiitti, jos matka ei ole pitkä. Ja jos pidät Porvoosta, rakastat taatusti Maarianhaminaa.

Kotimatkalla löysin vielä neliapilan. Tuttuni, jotka lukevat tätä, ajattelevat varmasti että TAAS!! Olen perinyt isältäni aivan ihmeellisen kyvyn löytää neliapiloita. Samoin esimerkiksi metsässä saatan bongata sieniä tai marjoja kohdasta, jonka muut ovat jo ohittaneet tuloksetta. Tänä kesänä en ole laskenut näitä, mutta varmaankin toistakymmentä apilaa on jo löytynyt. Toivottavasti vanha sanonta pitää paikkansa, kellä apila sillä onni.

Sellainen viikonloppu siis meillä. Koko viikon riivannut flunssa taitaa olla nyt selätetty, ja uskalsinkin tänään illalla jo kevyelle juoksulenkille. Taidan mennä saunan kautta nukkumaan, jos ensi viikko sujuisikin paljon energisemmissä merkeissä. Tulossa on ainakin treenijuttuja, ja se synttäripostaus on työn alla. Toivottavasti teidänkin viikonloppu on ollut täynnä ihania asioita ja rakkaita ihmisiä. Nyt kuitenkin läppäri kiinni, palataan pian!


Kesä 2015 alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu. Tässä kuitenkin kuvasaldoa siitä, mitä kuluneesta kesästä jäi käteen. Muutama huikea reissu ja elokuun aurinko pelastivat muuten melko masentavankin ajanjakson. Säällä on kyllä uskomaton vaikutus mielialaan. Toivotaan, että nämä loppukesän lämpimät päivät jatkuvat vielä pitkälle syyskuuhun. Mutta nyt paluu hetkeksi aikaa tämän kesän tunnelmiin..

Toukokuussa vietimme ystäväni, 100 yötä kesään -blogin Emman, polttareita isolla porukalla Helsingissä. Se olikin ensimmäinen viikonloppu kun tuntui oikeasti kesältä ja pääsimme nauttimaan auringosta, ulkona syömisestä ja veneilystä. Polttareiden järjestäminen on muuten melkoista puuhaa, varsinkin kun kaikki kaasot asuvat eri paikkakunnilla, mutta juhlat olivat kuitenkin oikein onnistuneet ja hauskat muistot säilyvät varmasti aina. (Ja minulla on kaikesta polttaristressistä huolimatta edelleen ystäviä, jes.) Kuvat ovat kodistamme brunssikattaukselta ja venereissultamme saaristosta.

Toukokuun loppupuolella aloitin varsinaisen kesälomani ja lensimme mieheni kanssa New Yorkiin. Matka tuli todella tarpeeseen, rakastan NYCia ja tulen taatusti palaamaan näihin maisemiin pian. Työn alla onkin NYC -postaus ja omat suosikkini tästä maailman upeimmasta kaupungista. Reissu oli kaikin puolin ihana ja mahtava aloitus kesälle. Palasimme kotiin kesäkuun puolella, ja pian lähdimme taas matkaan..

Kesäkuusta suurin osa menikin ulkomailla ja juhannuksen vietimme ystäväporukalla Espanjan asunnollamme. Suomen kylmät säät saivat useammankin ystävän tulemaan näihin aurinkoisiin maisemiin, ja matka oli mitä onnistunein. (Itseasiassa kun muistelen tarkemmin, niin monta kommellusta oli matkan varrella, ettei voida ehkä sittenkään puhua varsin onnistuneesta lomasta. Hauskaa oli kuitenkin.) Kuvat ovat muun muassa asunnoltamme, Rondasta, Puerto Banuksesta sekä Marbellan Ocean Clubilta, jossa vietimme aivan mielettömän hauskan juhannuslauantain. Palattuamme koleaan Helsinkiin, oli seuraava reissu veneellä Hangon regattaan, josta kuvia ei olekaan kuin puhelimessa, kun en kameraa viitsinyt ottaa mukaan. Regatta on perinteisesti yksi kesän hauskimpia viikonloppuja, kuten nytkin ja tänä vuonna ajankohdaksi osuikin heinäkuun ainoa helteinen viikonloppu.

Muutoin niin kylmää ja masentavaa heinäkuuta piristi kuitenkin jo aiemmin mainitun ihanan ystäväni häät kauniissa maalaismiljöössä. Sain siis kunnian toimia kaasona, itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Harvemmin tulee häissä itkettyä, mutta tilaisuus oli jotenkin niin kaunis, että kyyneleet valuivat jo ennen kuin morsian ehti edes alttarille. Emman blogissa on upeita kuvia hääjuhlasta. Muutoin heinäkuu menikin sitten sairastellessa, kaksi viikkoa kestänyt flunssa ja harmaat säät saivat kyllä mielen aika matalaksi, kun tuntui että kesä oli nyt sitten siinä.

Onneksi elokuu toi kuitenkin auringon ja helteet mukanaan. Päivät ovat kuluneet suurimmaksi osaksi ulkona jos olemme olleet kotona. Koiratkin nauttivat auringosta, kuten kuvasta näkyy. Chihuahuat ovat kyllä ihmeellisiä ”aurinkokoiria”. Elokuussa tuli myös treenattua paljon ja syötyä terveellisesti. Kotimaiset marjat ovat suurin herkku mitä tiedän (suklaan jälkeen..) ja niitä on nyt onneksi säilötty pakastimeenkin. Pääsin hyvin taas säännöllisen liikunnan makuun, mutta tämänviikkoinen flunssa katkasi sen ikävästi. Olo alkaa kuitenkin helpottua, joten voi olla että viikonloppuna pääsee taas liikkumaankin, toivottavasti.

Sellainen kesä, odotan jo seuraavaa. Täällä Helsingissä on ainakin nyt todella harmaa ja sateinen päivä, tuntuukin ihan syksyltä. Täytyy alkaa miettiä syysvaatteita ja lähteä sinne ostoksillekin, onneksi on muutamia reissuja tiedossa, niin syksy ei ole ehkä ihan niin ankeaa aikaa. Toiset pitävät pimenevistä illoista ja kynttilöistä, minusta ne ovat kivoja tasan sen ensimmäisen kerran. Jos sinulla on hyviä vinkkejä jokavuotisen pimeysmasennuksen ehkäisyyn, kerro heti. Omiani tulen jakamaan varmasti täällä. Toivottavasti kuitenkin syksy olisi kauniin kuulas ja aurinkoinen!

Nyt taidan aloittaa leipomisen pienen rakkaani 1-vuotissyntymäpäiviä varten. Hommaa riittää, mutta onneksi ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Aamun olenkin saanut jo kulumaan tentin, työjuttujen ja vielä bloginkin parissa. Pieni mies on sen verran innostunut uudesta kaivinkoneestaan, ettei vaadi näköjään äidin huomiota, heh. Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!