Tasan vuosi sitten, keskiviikkona 27.8.2014 klo 13:24 minusta tuli äiti. Minusta, joka en koskaan edes halunnut lapsia. Suurimman kriisin kävin läpi heti raskaaksi tultuani, joten poikani syntymä oli lähinnä helpotus raskausajan päättymisen vuoksi. En ollut valmis äidiksi, ei kai kukaan meistä ole, vaikka siltä tuntuisikin. Oli tilanne perheessä sitten mikä tahansa, lapsen syntymä on aina aivan valtavan iso elämänmuutos.

Mikä sitten oikeastaan muuttui? Sillä hetkellä, kun sektiosalin pöydällä lapseni otettiin ulos vatsastani, ajattelin ääneen, että ”vitsi, mä olen taas se sama Mirva.” Sitä tunnetta ei osaa kuvailla, oliko se sitä, että raskaushormonin vaikutus elimistössäni lakkasi istukan irtoamisen myötä, vai se helpotus, että poika vihdoin syntyi. Tuo hetki jää ikuisesti mieleeni. Elin virheellisesti uskossa, että minä itse muutun äidiksi tulemisen myötä. En minä muuttunut mihinkään, elämäni muuttui toki lapsen myötä, mutta ihan oma itseni olen ollut aina tähän päivään saakka. Kuitenkin itsevarmempi, entistäkin järjestelmällisempi ja päättäväisempi. Kunnioitan jokaisen tapaa olla vanhempi, yhtä tietynlaista vanhemmuutta ei ole, olemmehan me kaikki erilaisia persoonia.

Olen aina ollut vähän sellainen kapinallinen mitä perhe-elämään tulee. Kapinoinut niitä ”perusperheenäitejä” ja heidän toimintatapojaan vastaan, vaikka niissä ei tietenkään ole mitään vikaa. Jokainen tyylillään. En todellakaan tehnyt ruokia valmiiksi pakastimeen, jotta ehtisin keskittyä sairaalasta päästyäni vain vauvaani ja hänen ruokkimiseensa. Taisin hakea ravintolasta ruokaa ja juoda lasin viiniä. En todellakaan halunnut ostaa yhtään äitiysvaatetta enkä rintareppua. Aika pian jo kipitin koroissa kantaen vauvaa turvakaukalossa. En rajannut lastenhuonetta koirilta. Tytöt nukkuivat vaunuissa, turvakaukalossa ja sitterissä ennenkuin vauva edes syntyi. Kolmannen koiran perheeseemme hain Micaelin ollessa neljä päivää vanha. Neuvot vauvan hoitoon jättämisestä jätin aivan omaan arvoonsa. Jätin lapseni yöksi hoitoon 4 viikon ikäisenä. En leikannut hiuksiani lyhyeksi vain siksi, ettei lapseni tarttuisi niihin kiinni. Tajusin eläväni sitä oman näköistä elämääni, siihen oli tullut vain yksi pieni ihminen lisää.

Toisinaan jopa tuntuu, että kadehdin niitä äitejä, jotka heittäytyvät niin täysillä vanhemmuuteen ja varsinkin siihen äitiyteen. Pakastavat niitä ruokia, kutovat (voi kun osaisin itsekin!) ja elävät elämänsä hyvin pitkälti niiden neuvolan(kin) ohjeiden mukaan. Niitä, jotka ovat vuosia pois työelämästä, koska haluavat keskittyä täysillä perheeseensä. Niitä, jotka unohtavat itsensä lapsensa vuoksi. He ovat varmasti hyviä äitejä, mutta voin täysin rehellisesti sanoa, että niin olen minäkin.

Viimeinen vuosi on opettanut enemmän kuin mikään koskaan aiemmin. Lastenhoidosta tietysti, mutta paljon enemmän omasta itsestäni. Tärkeimpänä varmasti se äidin vaisto ja rakkaus. Jokainen on varmasti kuullut joskus, että todellista rakkautta oppii ymmärtämään vasta lapsen saatuaan. Tämähän nyt on taas aivan järjetön ajattelutapa, sillä eiköhän jokainen lapseton ihminen tiedä, mitä todellinen rakkaus heille on. Sillä kun on meille kaikille erilainen merkitys. Mutta sitä äidinrakkautta. Se on jotain niin ihmeellistä. Kiinnyin lapseeni hieman myöhässä, ensimmäisen kerran saatuani hänet syliini en tuntenut sitä järjetöntä onnentunnetta (itseasiassa ensimmäisen kerran saatuani hänet syliin oksensin silkasta kivusta, kiitos sektion), olihan se tottakai hienoa ja ihmeellistä, mutta päivä ei päässyt elämäni hienoimpien hetkien Top 10-listalle. Sektiolasten kohdalla tämä on aika yleistä. Sairaalassakin ikävöin lähinnä koiriani. Mutta sitten, pikkuhiljaa kiinnyin tuohon pieneen ihmiseen. Saatan viettää illalla tunninkin istumassa Micaelin sängyn laidalla, nukkuva lapsi on muuten maaginen näky. Tekisin mitä vain, jotta lapsellani on vain hyvä olla. Kuolisin hänen puolestaan sekuntiakaan miettimättä. Mikään ei mene, eikä tule koskaan menemään hänen edelleen.

Silti olen oma itseni. Tuntuu niin hullulta, että panikoin äidiksi tulemista niin paljon. Kuvittelin että tukka likaisena makaan päivät pitkät sängyssä huutavan vauvan kanssa. Voisin tehdä niinkin. Meistä jokainen tekee omat valintansa vanhemmuuden suhteen ja onkin aivan naurettavaa kritisoida kenenkään ihmisen tapaa olla isä tai äiti. Tai tapaa olla olematta. Vapaaehtoinen lapsettomuus on valinta, siinä missä lasten hankintakin. Kaikille se ei ikävä kyllä ole mahdollista, mutta jos jotain voin omasta kokemuksestani sanoa niin, jos pystyt ja haluat – tee lapsia. Minä, joka en halunnut äidiksi, olen aivan mielettömän onnellinen siitä, että olen äiti. Parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut on lapseni. Toisinaan harmittelen sitä, kuinka monet kivat tapahtumat menevät sivu suun, koska en voi jatkuvasti viedä poikaa hoitoon. Mutta se yksikin hymy, onnellinen käkätys tai hyvän yön vilkutus kadottaa sen harmin täysin. En kiellä, etteikö vuosi olisi ollut rankka. Sitä se todella on ollut, mutta enemmän kuin mitään muuta, se on ollut opettavainen, pisin matka omaan itseeni, mitä olen koskaan tehnyt. Ajattelen asioita enemmän kuin koskaan aiemmin. Hetken mielijohteesta elävän, varsinaisen toiminnan naisen elämä on aikalailla muuttunut. Näin vuoden jälkeen, voin todellakin sanoa kasvaneeni äidiksi.

Näistä kuvista tulee esiin hyvin ne tunteet, joita koen päivittäin. Iloa ja onnea, joskus saan nauraa tuolle pikkuiselle ihan katketakseni. Mutta myös tietynlaista huolta, jonka vastuu pienen ihmisen elämästä tuo mukanaan. Ja kiitollisuutta siitä, että minulla on aivan upea yksivuotias, ja upea perhe ympärillä, jonka kanssa tätä matkaa on kuljettu.

Lauantaina juhlitaan 1-vuotissynttäreitä. Toki se on Micaelin juhla, mutta mielessäni juhlin myös itseäni. Vuosi äitinä.


Tarkoitukseni oli kuvata ja kirjoittaa vähän liikuntajuttuja, mutta koska tämän flunssan takia ei tee mieli ajatellakaan lenkkareita, kirjoittelinkin kosmetiikkapostausta. (Sitäpaitsi tuolla satoi koko päivän, hello syksy!) Kaapeistani löytyy yksi jos toinenkin purkki ja purnukka, en halua edes ajatella kuinka monta euroa olen tuhlannut erilaisiin tuotteisiin. Lukiessasi tätä voit olla varma, että olen todellakin kokeillut monia tuotteita, ja nämä oikeasti toimivat ainakin itselläni.

Ajattelin esitellä omia suosikkejani ja hyviksi havaittuja tuotteita niin vanhoista ikisuosikeista kuin uutuuksistakin. Jos joku löytäisi vaikka omia uusia lemppareita näiden postausten avulla. Aloitan tämän postaussarjan hiustenhoitotuotteista. Omistan taipuisan ja karhean hiuslaadun, joka osaa olla toisinaan todella haastava muotoilla ja pitää samalla sileänä ja kiiltävänä. Seuraavilla tuotteilla olen saanut kuitenkin hiukseni melko hyvin pidettyä sellaisina, kuin miltä haluan niiden näyttävän. Siispä esittelyyn omat suosikkini seuraavista kategorioista..

Shampoot Suosikkishampooni ykkössijan jakavat Redken All Soft ja Tigi S-Factor True Lasting Colour -shampoot. Vaahtoavat sopivasti, mutta pesevät tarpeeksi hellävaraisesti. Redkenin tuotteita hehkutetaan paljon, eikä ihme, mutta vastaavasti myös inhokkishampooni löytyy samasta sarjasta. Jos omistat kaltaiseni hiuslaadun, älä vain erehdy pesemään sarjan tuuheuttavalla Full Body -shampoolla, takku on taattu.

Hoitoaineet Päivittäisessä käytössä Redkenin All Soft tai vastaavasti tuo Tigin True Lasting Colour ovat valintani hoitoaineissakin. Yleensä käytössä on Redken, mutta matkoilla ollessani pakkaan matkakokoisiin pakkauksiin Tigit koska minulla on niitä litran pumppupulloista, joista matkapakkaus on kätevä täyttää.

Tehohoidot Tehohoitoaineita käytän lähinnä saunassa pyyhkeen alla. Ehdottomat suosikkini ovat jälleen Redken All Soft Heavy Cream -hoidollaan sekä L’anza Reconstructor, kummatkin todella kokeilemisen arvoisia tuotteita. Tuolla L’anzalla olen pelastanut vaalennuksen aiheuttaman katastrofin, kun mikään muu ei auttanut. Todellisia luottotuotteita!

Hiusöljyt Olin vannoutunut Moroccanoil -öljyn käyttäjä, kunnes löysin Wellan SP Professionals Luxe Oil -hiusöljyn. Peittoaa kuulkaa Moroccanoilin ja Kerastasen paljon kehutun öljyn ihan heittämällä, ja hintakin on huomattavasti kivempi.

Lämposuojat ja muotoilutuotteet Tykkään käyttää hiuksissani rakennetta antavaa lämpösuojasuihketta, niin en joudu lisäksi käyttämään vielä muotoilusuihketta. Jos vain suoristan hiukseni, Wellan Professionals -sarjan lämpösuojasuihke tai TRESemmè -suihke ovat osoittautuneet parhaiksi. Kiharoiden alle suihkutan aina Redkenin Fabricate -hienojakoista suihketta, pysyy muuten taatusti seuraavaan päivään saakka kiharat ojennuksessa! Huonoin lämpösuojasuihke löytyy vastaavasti Redkeniltä myös, Iron Shape sai minut jo lähes leikkaamaan latvoja, sillä se kuivatti niitä niin kovasti. Vastaavasti ehkä liukkaammalle hiuslaadulle se voisi sopiakin.

Kuivashampoot Kuivashampoota käytän pesuvälin pidentämiseen tai lisätuuheutta tuomaan. Se antaa myös kampauksille hyvän pohjan. Kestosuosikki on tietysti Klippoteket, mutta Batiste ajaa asiansa myös hyvin, plussaa erilaisista tuoksuista. Tummien hiusten kuivashampoota ei kannata edes kokeilla, kaikki on sen jälkeen harmaanruskeaa kasvoja ja tyynyliinaa myöten. Kevin Murphyn kuivashampoo on täydellinen, mutta yli 20 euron hinta verrattuna 4 euron Klippoteketiin saa jättämään sen yhä useammin hyllyyn.

Hiuslakat Arkikäytössä Osis Session toimii vuodesta toiseen, mitä sitä hyvää vaihtamaan. Kun laittaudun enemmän, käytössä on Redkenin Quick Tease, jota voi suihkia myös hiusten tyveen tuuheutta antamaan. Aivan mielettömän hyvä lakka ja tuoksu on niin huumaava, että voisin ostaa sitä jo sen puolesta.

Hiusharja Ostin ensimmäisen Tangle Teezerin varmaankin viisi vuotta sitten, ja sen jälkeen en ole muihin päin katsonut. Se on vain ehdottomasti ykkönen. Luonnonharjaksisen harjan omistan myös, jolla toisinaan tulee harjailtua pituuksia, mutta 99% käytän vain Tangle Teezeriä. Koirillekin olen hankkinut oman. Tupeerausharjani taitaa olla sekin Redkenin, on muuten todella näppärä apu ja kampaa hellävaraisempi kun tavoitellaan tuuheutta hiusten tyvessä.

Muotoiluvälineet Muotoilurautojen ykkössijan saa ansaitusti vain ja ainoastaan GHD. Käytän nykyistä rautaani jo kuudetta vuotta, edelleen se suoristaa ja kihartaa täydellisesti. Ei turhia lämpötilansäätöjä, sammuu itsekseen ja lopputulos todellakin kestää. Kokeilin myös paljon kehuttua Cloud Ninen rautaa ja ei muuten ole näin hyvä. Täytyy ostaa varmaankin toinen jossain ihanassa värissä sen varalle, jos tuo nykyiseni sanoo itsensä irti, sen verran kauan se on jo palvellut, mutta todella hyvin onkin.

Hiustenpidennykset Pidennyksiä en ole käyttänyt yli vuoteen, mutta jos sellaiset vielä päähäni laitan, ne ovat B’LONG -pidennykset. Kokemusta on sarjan teippipidennyksistä, sekä hiusnauhasta, jota olen käyttänyt ompelupidennyksissä ja ne ovat kyllä kaiken hehkutuksen arvoiset. Käytän toisinaan viikonloppukäytössä klipsipidennyksiä, jotka olen tehnyt juuri B’Long –aitohiusnauhasta.

( Huomaa kuvassa flunssaan kyllästynyt ilmeeni.. ) Sellaisia ovat omat suosikkini, lähes kaikki ovat selektiivisiä kampaamotuotteita, joiden hinnat ovat Suomessa varsin korkeat. Ostankin hiuslakkoja ja pidennyksiä lukuunottamatta kaikki hiustuotteeni yleensä ulkomailta tai tilaan netistä, ovat ne niin paljon edullisempia siten. Pidennyksiäkään ei ole onneksi tarvinut ostaa nyt tosiaan yli vuoteen, ihanaa. Hiuksia värjään joko kampaajalla tai kotona kampaamoväreillä. Yritän pitää hiuksistani nyt mahdollisimman hyvää huolta, kun olen vihdoin saanut ne melko hyvään kuntoon erinäisten leikkaus-, ja värikokeilujen myötä. Moni ei uskoisi, mutta olen ollut pariin otteeseen aivan vaaleahiuksinenkin. Ei ikinä enää!


Syksyn tulo alkaa olla jo lähellä. Ihanaa, että olemme saaneet nauttia näistä helteisistä loppukesän päivistä näin myöhään elokuussa. Syksykään ei tunnu niin pitkältä. On kuitenkin fakta, että koleat syyspäivät ovat kohta täällä ja niiden myötä myös vaatekaapin sisältöä on tarkasteltava hieman uudestaan. Syksy on itselleni ainakin aina se aika, kun tulee shoppailtua eniten. Vaikka pyrin pitämään vaatteistani hyvää huolta, jotta ne kestävät useammankin syys-, ja talvikauden, on kaapissa silti aina jotain päivitettävää. Tästä tulikin mieleeni, että voisin tehdä postauksen kenkien ja vaatteiden ”huollosta”, miten saada ne kestämään vuodesta toiseen.

Kokosin ostoslistaa ja inspiraatiokuvia tulevan syksyn pukeutumiseen Pinterest -tauluihini. Tässä omat must have -juttuni tulevaa sesonkia ajatellen. Klassikoita, mutta myös hieman uusia trendejä.

Mokkanahkaiset mustat ylipolvensaappaat on saatava. Aiemmin minun on ollut hankalaa löytää tarpeeksi kapeita saappaita, mutta nyt mallit tuntuvat kaventuneen ja yhä useampi sovittamani yksilö on ollut istuva. Jimmy Choo on toistaiseksi vienyt voiton ulkonäkönsä puolesta näiden saappaiden osalta, mutta yritän metsästää vielä budjettiystävällisempää paria – nämä voivat mennä kuitenkin pois muodista.

Mustat nilkkurit! Rakastan nilkkureita, mahdollisimman korkeakorkoisia. Minulla on useammat stilettokorkoiset nilkkurit kaapissa, mutta nyt syksyksi haluan kuitenkin hieman tukevammalla korolla varustetut nahkaiset versiot. Sellaiset, joilla voi huoletta kävellä mukulakivillä, vaikka olisikin vähän kiire. Korkoa on kuitenkin oltava, täysin flatit nilkkurit eivät vain näytä hyvältä omaan silmääni. Näihin voisikin sitten panostaa, sillä niille on taatusti käyttöä. Acnen Pistolit olivat jo ostoskorissani, mutta haluaisin kuitenkin ehkä vielä korkeakorkoisemman mallin. Saman merkin Colt -malli olisi ollut täydellinen, mutta sitä ei tunnu löytyvän enää mistään!

Kamelinvärinen villakangastakki pääsee vaatekaappiini heti, kun löydän täydellisen yksilön. Viime talvena sitä jo metsästin, mutta tuloksetta. Täydellisistä malleista olivat koot menneet, kun olin vaihteeksi liian myöhään liikkeellä. Tämä on klassikko, joten se saa olla vaikka vähän arvokkaampi, kunhan takki on laadukas, ja materiaali on oikeasti villaa eikä keinokuitua. Mallillakaan ei ole niin väliä, 3/4 -pituus on kuitenkin ehkä käytännöllisin. Kerro heti, jos tiedät mistä voisin löytää omani! Pinterestistä löytyi niin täydellisiä kamelitakkeja, etten malta odottaa, että saan pukeutua omaani.

Uusi hiusväri. Apua. Olen viettänyt elämästäni noin 10 vuotta mustissa hiuksissa. Viihdyn tässä värissä, se on jotenkin sitä ominta itseäni, mutta ystäväni innoittamana ajattelin kokeilla hieman vaaleampaa ruskean sävyä. Mihin loppujen lopuksi päädyn ja milloin, sitä en osaa sanoa, mutta esittelen uutta tukkaani taatusti sitten täällä blogin puolella. Sitä ennen täytyy hakea vähän inspiraatiota ja Pinterest on tässäkin taas mitä mainioin apuri.

Bootcut -lahkeet. Näin tummissa sävyissä ne näyttävät ihan hyvältä. Farkkuja en leveälahkeisina suostu ostamaan, en ainakaan vielä. Mustina ja siistimpinä versioina ne vielä menevät ja täydellisen mallin osuessa kohdalle, lähden varmasti kassan kautta kotiin. Mutta ne farkut, melkein yhtä vahva ei kuin pooloneuleet. Trendikkäitä – mutta ei minulle.

Siinä vähän inspiraatiokuvia omaan syksyyni, toivottavasti jotain myös teillekin. Olenkin ollut nyt jonkin aikaa ostolakossa, ja pikemminkin vain vienyt ja myynyt tavaraa pois. Voin sitten hyvällä omallatunnolla täydentää kaappiani näillä ostoslistan ihanuuksilla. Näin flunssan kourissa onkin hyvä viettää aikaa selaten Pinterestiä ja nettikauppoja, toivottavasti pääsen pian taas liikkeelle!