Tiesittekö miksi juhannusta muuten oikeasti vietetään? Puhuttiin tästä nyt viikonloppuna ja suurin osa ei lainkaan tiennyt. Eikä sitä, että juhannuspäivä oli ennen aina 24.6. eikä suinkaan lauantaina – keskikesän juhlaa vietettiin siis aina puoli vuotta ennen joulua 1950-luvulle asti kunnes se siirrettiin 20. – 26. kesäkuuta osuvalle lauantaille. Juhannus on kuitenkin edelleen keskikesän ja valon juhla, jolloin päivä on pisimmillään. Tästä se sitten lyhenee ja mennään taas aivan liian kovaa vauhtia syksyä kohti. Heinäkuun puolivälissä, siinä ensimmäisten kanttarellien aikaan, huomaa taas ihan yks kaks iltojen olevan jo ihan säkkipimeitä.

 

 

Olen ollut viimeksi Suomessa juhannuksena seitsemän vuotta sitten. Hangossa juhlimassa aamuun asti tyttökavereiden kanssa. Juhannukset ovat tuosta muuttaneet ulkomaille ja vietetty perinteisesti perheen ja ystävien kesken. Tänä vuonna, varsin poikkeuksellisena kesänä, juhannus on mennyt seitsemän vuoden tauon jälkeen täällä Hangossa ja parin päivän veneretkellä idyllisessä Högsårassa ja suojaisassa Kasnäsissa. Ystäväpariskunnan äkisti peruuntuneet juhannussuunnitelmat  vaihtuivat pariksi päiväksi saaristoon meidän kanssa, ja täytyy sanoa, että olipa kiva ja aurinkoinen juhannus.

 

Muistan itse lapsuudesta, kuinka oli just sitä ihan parasta viettää juhannusta tuttujen lapsiperheiden kanssa. Aikuiset puuhasivat omiaan ja me saatiin uida, leikkiä, sukeltaa simpukoita, juosta metsässä ja valvoa myöhään valoisassa yössä. Aina myös sattui ja tapahtui jotain pientä – niin tänä vuonnakin kun aalto yllätti kumiveneen ja muutamat paukkuliivit räjähtivät sekä pari puhelinta kastui siinä samassa..

 

 

Aivan sinne päin tehtyjä kukkaseppeleitä, neliapiloita, kakkuja, loputonta auringonpaistetta, puujaloilla kävelyä, grilliruokaa, lämpimän suolaveden tuoksuisia iltoja, sopivasti rosèèta, lasten hassuttelua riemua ja aikuisten vitsejä.. Saariston rauhaa, rumia rusketusrajoja, kärrynpyöriä, tuulen ujellusta ja rantasaunan löylyjä. Ei ollenkaan hullumpi Suomen juhannus.

 

 

Ollaan vielä huomiseen asti Hangossa, jonka jälkeen aloitetaan pakkausurakka kotona. Puolitoista viikkoa Helsingissä ja muuttokuorma varastoon. Kädet ristiin ja toivotaan remontin nopeaa valmistumista, hyviä kelejä ja pitkää pinnaa. Elättelen toiveita, että elokuun puolivälissä saisi jo tavarat uuteen kotiin. Hangossa on onneksi hyvä olla ja Helsinki tällä hetkellä täynnä halpoja hotelleja, töissäkin kun täytyy välillä käydä. Veikkaan kotimaanmatkailulle ennätyssuurta suosiota tänä kesänä. Nyt tää punoittava pisamanaama lähtee ruoanlaittoon, se aina niin tarkka arkirytmini tuntuu olevan muisto vain. Mutta saa kai sitä kesällä ollakin. Vähän sinne päin.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja aurinkoinen juhannus. Vietti sen sitten missä tahansa ja missä säässä tahansa, juhannuksen tekevät kyllä ihmiset ympärillä. Muistakaa tarttua näihin hetkiin nyt, valoisiin iltoihin ja ihmeellisen lämpimiin päiviin. Se kesä kun on juuri tässä ja nyt ♥

 


 

Toivottavasti kotijutut muuten kiinnostavat, sillä niitä tullaan täällä näkemään varmasti jatkossa paljon. Ruokapostauksista nyt puhumattakaan, en vain malttaisi odottaa meidän uutta keittiötä. Siitä tulee varmasti suosikkipaikkani tuossa talossa. Uusi asuinalueemme Kulosaari huokuu historiaa ja miljöö siellä on ihanan kodikas ja tunnelmallinen. Vähän jenkkiläistyylinenkin? Talo on tosiaan ihan vastikään remontoitu myyntiä varten eikä siellä ole sen jälkeen asuttu. Myyjä päätti jättää keittiön ostajalle, eli sitä ei tehty lainkaan remontin yhteydessä vaan vanha keittiö purettiin pois ja me saamme suunnitella siihen juuri meitä miellyttävän keittiön. Remonttisuunnitelmia onkin viime aikoina tehty ahkerasti ja päätimme toteuttaa ennen muuttoa seuraavat jutut..

 

 

KEITTIÖ – luonnollisesti. Teen erikseen postauksen meidän keittiösuunnitelmasta, se tehtiin itseasiassa alle vuorokaudessa sillä keittiön toimitusaika on se pisin. Kun näin luonnokset, materiaalit ja värit, kaikki odotukseni ylittyivät. On ilo tehdä keittiö yhdessä suunnittelijoiden kanssa, jotka jo tietävät, mistä pidämme. Olemme molemmat tykänneet meidän nykyisestä keittiöstä, Scavolinin Exclusivasta, niin paljon, että halusimme samaa sarjaa myös uuteen taloon. Keittiöstä tulee tosin aivan erilainen, aivan eri värinen ja aivan eri mallinen, mutta sama modernia ja antiikkia yhdistävä design säilyy edelleen. Tällä kertaa tosin kultaisilla yksityiskohdilla nykyisen keittiön hopean sijaan.

 

KYLPYHUONEKALUSTEET talossa ei ole tällä hetkellä yhtään kaappia. Ei keittiössä, eteisessä, makuuhuoneissa saati kylpyhuoneissa. Kylpyhuoneista löytyy kyllä uudet altaat, mutta laitamme nyt tässä vaiheessa kaikki kylpyhuonekalusteet uusiksi ja siirrämme altaat odottelemaan jotain toista kohdetta. Kosmetiikkahulluna haluan kylpyhuoneisiin runsaasti säilytystilaa. En pidä esillä olevista purkeista ja purnukoista, joten kaikki saa mennä kauniisti kaappiin piiloon. Kylpyhuoneen ja keittiön ilme tulee olemaan yhtenäinen, joten kalusteiden väri tulee olemaan sama sekä yksityiskohdat kultaa ja tasot samaa ”mudan” sävyistä marmoria kuin keittiössäkin. Peilit tulevat leveällä kehyksellä, himmeällä taustavalolla sekä ekstraa saadaan vielä suloisilla vanhanajan varjostinvalaisimilla jotka tulevat peilien viereen seinälle. Kylpyhuoneiden kaapit saavat vielä ilmettä kauniisti kaartuvista, vanhanaikaista kullanvärisistä pöydänjaloista.

 

LATTIAT osa lattioista, kalanruotoon asetetuista parketeista, vaihdetaan. Pidän kivilattioista ja käytännöllisyyden takia ne ovat varsinkin eteiseen ja keittiöön todella hyvät. Meille tuleekin nyt eteiseen, pukeutumishuoneeseen, keittiöön ja ruokailutilaan vaalea arabescato -marmorilattia isosta 120 x 240 cm laatasta. Tuo iso laattakoko oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta kovin kaunis ja näyttävä. Toivottavasti se näyttää myös tulevalla paikallaan yhtä hyvältä kuin liikkeessä.

 

KIPSILISTAT koska seinät ovat tasaiset ja valkoiset, haluamme ne eloon. Pidämme kumpikin jugendtalojen tyylistä, mutta jugend on tällä hetkellä tästä talosta melko kaukana. Siksi haluamme tuoda pelkistettyyn nykytilaan ripauksen klassisuutta ja antiikkia kipsilistoilla. Kattoon ja lattiaan teetetään koristelistat sekä seiniä koristellaan peililistoilla. Kattoon suunnittelin myös vanhan ajan rosetteja, sillä ne sopisivat täydellisesti uusiin huonekaluihin.. Sellaista mahdollisimman överiä ja jenkkiä, onneksi listojen asentajakundit olivat kanssani aivan samoilla linjoilla. Mieluummin överit kuin vajarit ja kipsilistoja ei koskaan voi olla liikaa.

 

 

 

ETEINEN säilytystilaa, tai siis pikemmin paikkaa eteisen säilytystilalle, oli talossa jostain syystä todella vähän. Päätimme heti tehdä keskimmäisen kerroksen pienestä makuuhuoneesta vaatesäilytys- ja pukeutumishuoneen. Nykyinen oviaukko suljetaan ja uusi tehdään siten, että oviaukko avautuu suoraan eteiseen eikä olohuoneeseen. Huone täytetään vaatehuonekalusteilla ihan lattiasta kattoon, haluan säilytystilaa mahdollisimman paljon. Tämä muutostyö tekee keskikerroksen pohjaratkaisusta todella toimivan. Pieni makuuhuone olisi ollut meille täysin turha, joten nyt sille löytyi oikein hyvää käyttöä.

 

VAATESÄILYTYS taloon ei tosiaan ollut laitettu yhtään kaappia, joten vaatesäilytyskin täytyi miettiä alusta asti itse. Makuuhuoneen yhteyteen meille tulee walk-in-closet ja Miksun huoneeseen iso lattiasta kattoon ulottuva kaapisto & laatikot. Se vaikutti niin kivalta ja käytännölliseltä, että kuvaan ja kirjoitan siitä vielä erikseen. Makuuhuoneen ratkaisu vaatii tosiaan yhden seinän ja oven rakentamisen, mutta äkkiähän sellaiset kuulemma tekee. Varmasti, varmasti.. 

 

KUNTOSALI alakertaan, ns. kellarikerrokseen on tehty entisestä varastotilasta huone, joka on helposti muunneltavissa. Myyjä itse ajatteli sitä leffahuoneeksi, mutta koska meillä ei ole sellaiselle käyttöä ja heti näytöllä oven avatessani kiljahdin sen olevan kuin tehty saliksi, siitä tulee nyt meidän kuntosali. Kunhan muu remontti on valmis, etsimme sinne kuntosalilaitteet, salimaton, peilit ja muut oheistarvikkeet. Salijäsenyyttäni en ajatellut irtisanoa, mutta on kiva että kotonakin on mahdollisuus treenata ihan kunnolla jos salille ei syystä tai toisesta pääse. Esimerkiksi juuri korona-aikana oma sali olisi ollut aivan unelmien täyttymys.

 

VIINIHUONE Ajatus viinihuoneesta syntyi, kun talvella pohdimme muuttoa Kaivopuistoon asuntoon, jossa oli vanha kylmiö. Emme koskaan päätyneet asumaan tuohon asuntoon, mutta alustavasti suunnitellessamme kylmiön kohtaloa, saimme ajatuksen viinihuoneesta. Viinihuone on siis nykyaikainen versio viinikellarista lasiseinillä. Ystävämme auttoi ideoinnissa ja tulee nyt auttamaan myös sen toteutuksessa. Alakerran ns. aulatilan yhteyteen rakennetaan siis pieni viinihuone. Muistan vieläkin jostain lapsuudesta miltä viinikellari tuoksuu ja kuinka mielenkiintoista oli kuunnella tarinoita viinin valmistuksesta ja viinitiloista..

 

PIENI WC alimman kerroksen wc menee myös kokonaan uusiksi ja samalla sitä laajennetaan hieman. Sain jonkinlaisen päähänpinttymän vihreästä marmorista ja nyt sitä on etsitty kissojen ja koirien kanssa ympäri pääkaupunkiseutua. Alakerrasta löytyy siis vierashuone, kuntosali, viinihuone ja spa-tilat, joten niiden yhteydessä olevaan pikkuvessaan tulee nyt se vihreä marmonivessani. Sanoin keittiön olevan luultavasti suosikkipaikkani koko talossa, mutta vihreä vessa on varmasti se jota käytän kylpyhuoneista eniten.

 

 

Saa nähdä mitä näistä saadaan valmiiksi ennen muuttoa. Virallisesti muutamme sisään tosiaan jo heinäkuun alussa, mutta kaikki tavarat viedään toistaiseksi varastoon suojaan remontilta. Asumaan taloon pääsee vasta joskus elokuun puolenvälin jälkeen, kunhan keittiö on tullut. Siihen asti on aikaa tehdä eteisen muutostyöt, kylpyhuoneet, vaatesäilytys, lattian vaihdot sekä kipsilistat.. Mielenkiintoinen evakkokesä tulossa. Ei voi kuin toivoa hyviä kelejä, paljon kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Jokaiselle remppaajalle ja talonrakentajalle kumarrus ja iso hatunnosto, taas vannon ettei kyllä enää ikinä.. Ensi keväänä vuorossa on sitten terassin laajennus ja olisihan  siellä vielä yksi kokonainen ullakkokerros rakennusoikeutta jos tästä puuhasta sattuisi vaikka tykkäämään. Ei huolta, katsotaan nyt ensin niitä tupaantuliaisia vaikka joskus jouluna?

 

Inspiraatiokuvat: Scavolini Design

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Jätskin ystävät käsi ylös nyt! Kesä on saanut myös mut syömään jäätelöä, oikeastaan ensimmäistä kertaa aikoihin on tehnyt suorastaan mieli jätskiä. Ehkä kevään dieettaamisella ja jatkuvilla miinuskaloreilla oli osuutta asiaan. No, nyt en laske koko kesänä kaloreita enkä makroja, mutta haluan silti syödä terveellisesti, puhtaasti ja hyvin. Myös niitä makeita herkkuja. Kun vaan jaksaa nähdä vähän vaivaa, löytyy lähes kaikelle herkulle aina se terveellisempi tai ainakin sokeriton ja maidoton versio. Jäätelö on monille kesän ykkösherkku, eikä ihme näillä keleillä. Nice cream on siis maidoton ja sokeriton itsetehty jäätelö, joka on niin helppo ja yksinkertainen tehdä, että siihen tarvittavat ainekset saattavat löytyä kaapistasi tälläkin hetkellä.

 

Yleensä nice cream tehdään pakastetuista ylikypsistä banaaneista, joten seuraavaksi kun banaanit pöydällä alkavat tummua, älä vaan heitä niitä roskiin vaan pilko ne pakastimeen. Voit pelastaa herkkuhimon itsetehdyllä jäätelöllä sen yllättäessä seuraavan kerran. Tässä kaksi omaa lempparireseptiäni eli nice cream kahdella tapaa. Sopivat niin kivasti yhteen, että voi hyvin tarjota myös samasta kiposta.

 

 

Vadelma Nice Cream kahdelle

2 pakastettua ylikypsää banaania

125 g vadelmia 

3 rkl kookoskermaa tai paksua kookosmaitoa

Sekoita blenderissä kaikki ainekset keskenään ja tarjoile heti. Nice cream ei kestä pakastamista uudelleen.

Maista ja makeuta tarvittaessa vaahterasiirapilla, luomuhunajalla tai agavesiirapilla.

 

+ Vinkki! Vadelman kaveriksi sopii muuten täydellisesti lakritsijauhe, Urtekramin raakalakritsijauhe on suussasulavan hyvää!

 

 

Snickers nice cream kahdelle

2 pakastettua ylikypsää banaania

2 rkl maapähkinävoita (voit kokeilla myös mantelivoita joka on aivan ihanaa sekin)

1 rkl raakakaakaojauhetta 

3 rkl kookosmaitoa

loraus vaahterasiirappia tai hunajaa

halutessasi ”sattumia” joukkoon, lisää maapähkinöitä, saksanpähkinöitä & kaakaonibsejä sekaan noin kourallinen

Sekoita blenderissä kaikki ainekset keskenään ja tarjoile heti. Nice cream ei kestä pakastamista uudelleen.

 

 

Jos et ole vielä kokeillut nice creamia, haastan sut testaamaan. Reseptit on helppoja ja hintaa jätskille tulee vähemmän kuin kaupasta ostetuille. Terveellisistä ja luomulaatuisista aineksista valmistettu sokeriton, gluteeniton ja maidoton jäätelö hurmaa syöjänsä ja tämä on myös esimerkiksi painonpudottajille hyvä tapa hillitä makeanhimoa dieetillä. Vaarana toki että jää ihan totaalisen koukkuun ja nice cream onkin jokapäiväinen herkku.. Mutta parempi sekin kuin kermajäätelöt, vaikka hyviä ovat nekin. Vielä kun saisin jostain täydellinen vanilja nice creamin ohjeen.. Vielä ei ole tullut vastaan vanhanajan vaniljan kermajätskin voittanutta makua.. Ihanaa sunnuntain iltaa ja terveisiä Hangon auringosta!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Pidän käsissäni mustaa avainta. Avainta kotiin, johon en koskaan olisi kuvitellut muuttavani. Vielä viime talvena ajattelin, etten koskaan voisi muuttaa eteläisestä kantakaupungista mihinkään. Mun kotikadut, lähikauppojen tutut myyjät, kivenheitto merenrantaan, lenkit Kaivarin rannassa, Eiran puistot, sporan kolina ja kävelymatka keskustaan.. Suureen ääneen julistin aina, kuinka en tule sitten muuttamaan täältä mihinkään, en mihinkään. Eihän minusta pitänyt tulla äitiäkään.. Never say never, maailma ei tosiaan ole niin mustavalkoista kun sitä alle kolmekymppisenä kuvitteli. Ajatukset ja arvot ovat pehmenneet enkä ole enää lainkaan niin ehdoton. Kirjoitin eilen, kuinka muutan pois keskustasta. Kyllä. Muutan. Kulosaareen. Apua.

 

Miten ihmeessä suostuin muuttamaan kaiken sen uhoamiseni jälkeen paikkaan, jossa en edes tiedä mihin postipaketit menevät tai mitä kautta pääsee Alepaan? Mies on asunut lapsuutensa Kulosaaressa, itse taas olen käynyt pari kertaa kiinalaisessa syömässä. Ja kaksi kertaa katsomassa taloa, ensimmäistä vuonna 2014 ja toista vuosi sitten syksyllä. Se jäi ostamatta kun en millään halunnut sinne muuttaa. Joka kerta, kun olen käynyt Kulosaaressa, olen kuitenkin ihan vähän ja ihan salaa ihastellut sen tunnelmaa. Siinä on jotain samaa kuin Eirassa. Kapeat syreenien ja kirsikkapuiden reunustamat yksisuuntaiset kujat. Tenniskentät, hyvinhoidetut puistot ja meren välitön läheisyys. Olemme ajaneet joka kerta tämän tulevan talomme ohi. Se on ollut omasta mielestäni kauneimpia paikkoja koko saarella. Mulla tulee siitä aina mieleen joidenkin jenkkileffojen asuinalueet, talot ovat charmikkaita, vanhoja ja jokainen ihanan erilainen. Joka toinen tuntuu olevan suurlähetystö, aivan kuten vanhassa Eirassakin. Kulosaaresta huokuu historia ja persoonallisuus. Mustikkamaan välitön läheisyys on myös yksi ihanimpia asioita. Metsästä on tullut parin viime vuoden aikana itselleni suuri voimavara ja nyt sinne on mahdollista päästä ihan päivittäin.

 

 

Luonnon läheisyys ja oma rauha lumosivat minut. Hanhien ja joutsenen pesät viereisellä rannalla, pala merenrantaa. On paljon helpompi rauhoittua. Pääsen uimaan vaikka joka aamu omasta laiturista. Enkä voi kieltää, ettenkö nauttisi myös lisätilasta. Jota tosiaan löytyy kolme kertaa enemmän kuin nykyisestä asunnosta. En voi uskoa, että saan oman kuntosalin, työtilan ja ison keittiön – juuri sellaisen kuin haluan. Vierashuoneen, viinihuoneen ja hamamin. Luit oikein, hamamin. Naurattaa ajatuskin siellä kököttämisestä. Rakas Roosa näkee käytännössä Redin Majakasta meidän kodin ja keskustaan pääsee lenkkeilemälläkin. Juoksin keväällä Kulosaareen ja takaisin, eikä se ollut matka eikä mikään. Jotenkin olen vain kuvitellut Kuliksen olevan niin kaukana. Suuri helpotus tulee myös harrastusmatkoista, sillä Miksu käy kolmesti viikossa Myllypuron jäähallilla pelaamassa lätkää. Matkat lyhenevät ajallisesti varmaan kaksi kolmasosaa. Tennis jatkuu toistaiseksi keskustassa eskarin jälkeen, myöhemmin sitä voi vaihtaa Kulosaaren tennishallille jos haluaa.

 

Miksulle Kulosaari on idyllinen ja turvallinen paikka kasvaa ja hänellä on mahdollisuus hakea kaksikieliselle luokalle Kulosaaren kouluun jos kielitaito vain siihen riittää. Eskarivuoden Miksu on vielä omassa päiväkodissa Huvilassa.  Koska ihana pieni päiväkotiporukka jakautuu muutenkin moneen eri kouluun (Eira-Ullanlinna-Punavuori -alueella on useita kouluja + ruotsinkielisille vielä oma) on luontevin aika muutoksille vasta sitten kouluun siirtyessä. Rakkaaseen päiväkotiin saavat mennä kuitenkin koululaisetkin loma-aikoina (joka on aivan ihana mahdollisuus ja tätä tulen todellakin hyödyntämään) ja päiväkoti järjestää koululaisille esimerkiksi yöjuhlia, joten kavereille ei missään nimessä tarvitse sanoa hyvästejä. Ja itse ihan mielelläni ajan tänne ”kotikulmille” vaikka päivittäin, liikun jokatapauksessa lähes kaikkialle autolla.

 

 

Olin nyt oikeastaan tilanteessa, jossa sain valita. Jäänkö asumaan tänne jossa olen aina kokenut olevani kotona vai lähdenkö kokeilemaan uutta. Kun lopullinen päätös oli edessä, ei tarvinnut edes päättää. Jotenkin vain tiesin. Kaikki teot ja asiat elämässäni olivat johdattaneet minut tähän. Lähtö ei varmasti ole lopullinen ja haaveilenhan vielä joskus asuvani Kaliforniassakin osan vuodesta.. Eihän sitä koskaan tiedä. Home is where your heart is ja silleen.

 

Kolmen viikon kuluttua jätän hetkeksi Eiran kodin taakseni, sydämessäni tiedän kuitenkin palaavani vielä joskus takaisin. Ja käynhän täällä Miksun kanssa edelleen joka ikinen arkipäivä, tulen keskustaan ruokaostoksille ja uudesta kodista näkee Suomenlinnaan ja Katajanokallekin lähes jokaisesta huoneesta, joten enhän nyt missään nimessä kaukana ole. Lisäksi ajatus siitä, että täällä kuitenkin on jatkossa edes olemassa se kaupunkiasunto, tuntuu lohduttavalta. Että on edes pieni pala sitä ainoata paikkaa maailmassa, joka on koskaan tuntunut kodilta. Taustani takia en ole koskaan kiintynyt mihinkään, kunnes kauan sitten ensimmäisen kerran muuttaessani Ullanlinnaan oli se ensimmäinen paikka, joka oikeasti tuntui kodilta. Siellä oli vihdoin helppoa olla onnellinen ja vapaa ja oikein tunsin, kuinka ne yli vuosisadan vanhat kivitalot toivottivat minut tervetulleeksi – kotiin.

 

Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen, että enemmän kuin yksikään tuttu katu, vaaleanpunainen jugendtalo tai tutut naapurit, kodin tekevät ihmiset. Ensimmäistä kertaa koskaan tunnen aidosti, että olen kotona ihan missä tahansa, kunhan minulla vain on omat rakkaat ympärilläni. Tämä on oikeastaan suuri edistysaskel itselleni, että edes ajattelen näin. Olen kuitenkin aina sydämeltäni se eteläisen kantakaupungin tyttö, joka varmasti vielä joskus palaa asumaan sinne, mistä kävelee suosikkikonditoriaan aamukahville ja leivonnaiselle. Ehkä juuri siksi ajatus muutosta ei tällä hetkellä tunnu edes kovin haikealta, kun en ollenkaan ajattele että nämä olisivat hyvästit. Tähän elämänvaiheeseen muutto on kuitenkin täysin oikea ratkaisu, se ei olisi tapahtunut aiemmin, eikä taatusti myöhemmin jos olisimme päättäneet jäädä ”vielä hetkeksi”. Ja kuten rakas mies mulle sanoi, pääsee tänne heti takaisin jos siltä tuntuu. Yritän nyt kuitenkin ensin löytää sen lähimmän postin ja nopeimman reitin sinne Alepaan. Mitä iistimpää, sitä siistimpää?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olin vielä jonkin aikaa sitten muuttamassa 1800-luvun jugendtaloon. Sinne, mistä on kivenheitto Stockalle, toinen Kaivopuistoon. Iloitsin, että pääsen vihdoin itse ostamaan asunnon sieltä, johon olen aina kokenut kuuluvani.. Koska elämässä tulee kuitenkin vastaan niitä kuuluisia muuttujia kerta toisensa jälkeen, tuohon kotiin muuttaa nyt kuitenkin nyt joku muu. Asunto meneekin nyt  kauppojen ja remontin valmistumisen jälkeen vuokralle, mutta tulen varmasti jakamaan siitä vähän remppa- ja sisustusjuttuja täällä blogissakin. Siitä tulee aivan ihana koti, olisinhan tosiaan voinut muuttaa siihen itsekin. Kerron ja kirjoitan tästä ihanasta kaupunkiasunnosta lisää kuitenkin myöhemmin. Ensin on hoidettava oma muutto alta pois. Kuten viime viikolla kerroin, meidän nykyinen koti on myyty ja sen tulee olla heinäkuun alussa tyhjä. Kesän vietän pitkälti Hangossa, mutta kun lomat on lomailtu, on aika kääntää elämässä uusi sivu. Uusi koti on löytynyt.

 

 

Olo on vähän samanlainen kuin silloin, kun totesin raskaudenkeskeytykseen mennessäni lääkärille, että en sittenkään halua tehdä sitä. Sanat vain tulivat suustani, vaikken olisi koskaan ajatellut sanovani niin. Intuition johdattama, ehkä? Siihen kai pitäisi aina luottaa. Nyt sanoin kyllä vähän erilaiselle asialle. Meidän uusi koti on TALO. Kyllä, luit oikein. Muutan pois kantakaupungista. TALOON. Olen jollain kummallisella tavalla tästä jopa vähän innoissani. Koen edelleen Eiran, Ullanlinnan ja Kaivopuiston kodikseni ja varmasti palaan vielä jonain päivänä takaisin. Käyn täällä jatkossa kuitenkin joka arkipäivä ja Miksu jatkaa tutussa päiväkodissa ja eskarissa syksyllä. Mutta uusi koti on jatkossa isompi, kauempana ja voi hy-vä-nen aika, se on ta-lo.

 

Kirjoitan huomenna vielä erikseen postauksen siitä, miten ihmeessä suostuin muuttamaan kantakaupungista ja mikä sai minut sanomaan kyllä omakotitaloasumiselle? Tämä ilta menee ihmetellessä uutta taloa. Olen käynyt siellä jo monta kertaa, mutta ehkä vihdoin voin esimerkiksi Instagramin storyn puolella näyttää siitä vilauksen teillekin. Parasta meidän uudessa kodissa on sen koko, luonnon läheisyys, merenranta ja oma laituri. Ja sopivan lyhyt matka keskustaan, heh. Talo on kauttaaltaan juuri remontoitu, mutta remontoimme siitä kuitenkin nyt ennen muuttoa vielä omannäköisen, teemme keittiön, vaihdamme osan lattioista sekä yhden pienen kylpyhuoneen. Muutama seinä lisää, muutama pois. Terve. Lähden sinne Hangon rauhaan karkuun. Blogi tulee täyttymään remontti- ja sisustuspostauksista varmasti tämän vuoden aikana ja kunhan se unelmieni keittiö on valmis, ruoka- ja leivontajuttuja saa lukea kyllästymiseen asti. Mitään perinteisiä kuraeteisiä ei täällä tosin nähdä, vaan pidän edelleen kiinni tyylistäni. Vihreää marmoria, taidetta, ripaus kultaa ja kipsilistoja. Ja se suorastaan lumoava näköala suoraan merelle. Uskon, että tuolla talossa on helppo rauhoittua ja olla vaan. Arvaako joku mihin me muutetaan?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian