30 maaliskuun 2020 Nyt on erityisen tärkeää huolehtia omasta mielenterveydestä
Kahdessa viikossa on saanut käydä läpi melkoisen tunneskaalan. Reilut pari viikkoa sitten olin vielä autuaan tietämätön tulevasta. Oma kevyt suhtautumiseni koronavirukseen johtui osittain myös siitä, että lähes kahden viikon ajan olin Yhdysvalloissa, jossa koronavirus näkyi lähinnä kevyenä vitsailuna LA Marathonilla ja aamiaispöydässä sanomalehdissä. Vasta kun Trump ilmoitti yllättäen kääntäneensä kelkkansa ja sulkevansa koko Yhdysvallat matkustamiselta, aloin käyttää käsidesiä ja miettiä, että jotain suurta saattaa nyt oikeasti tapahtua. Uutisointi Los Angelesissa oli vielä silloin hyvin erilaista kuin Suomessa ja tämän takia harkitsimme jopa jäävämme Kaliforniaan kuukaudeksi. Äitinikin varautui hoitamaan Fridaa ja Caraa kotonaan koko kevään. Onneksi emme jääneet, Yhdysvallat on nimittäin nyt hyvin ikävässä tilanteessa, vaikka länsirannikolla koronatilanne ei niin paha olekaan kuin New Yorkin osavaltiossa idässä.
Samalla hetkellä kun laskeuduimme Suomeen, katselin puhelimestani hallituksen tiedotustilaisuutta. Koko lento oli ollut aavemainen. Aamuauringon noustessa Grönlannin yllä tuijotin ikkunasta ulos epäuskoisena. Olimme viimeisellä mahdollisella lennolla länsirannikolta Suomeen ja koneessa tuntui vallitsevan vuorotellen paniikki, lamaantuminen ja suuri epätietoisuus. En tiennyt mitä odottaa. Vielä edellisenä päivänä olin miettinyt vaihtoehtoja – jäädäänkö Jenkkeihin vai odottaako meitä kotona kurjat olosuhteet neljän seinän vankina ja koronatestit? Rullailimme kiitoradalla kun kuuntelin ohjeita kahden viikon karanteenista, rajojen sulkemisesta, lentojen peruutuksista ja koulujen sulkemisesta. Samaan aikaan sain kymmeniä viestejä, kuinka nyt on sitten pakko pysyä kotona ja karanteeni sitä ja karanteeni tätä. Edellisenä päivänä olin vielä aivan normaalisti ihmisten keskellä Santa Monicassa ja vitsailin koronalla yskiessäni aamiaisella.
Kevyen suhtautumiseni takia sain myös valtavasti kritiikkiä niin koronavitseistäni kuin hamstraamisen arvostelustakin. Tule tänne niin tiedät -viestejä tuli nimettömänä ja nimellä – monia. Huomasin poikkeusolosuhteiden vaikuttavan ihmisiin ja heidän käytökseensä hyvin negatiivisesti. Se on ymmärrettävää, mutta aina on muistettava miten on ok kohdella muita – nyt ei ole oikea aika olla itsekäs ja katse on nostettava pois omasta pahasta olosta. Oma suhtautumiseni koronavirukseen muuttui kyllä Suomeen paluuni jälkeen, silti uskon sen johtuvan eniten dramaattisesta uutisoinnista. Median vaikutus on valtavan vahva. Medialukutaito korostuu tällaisina poikkeuksellisina aikoina ja jos yhtään tuntuu että alkaa ahdistaa, kannattaa ne uutiset jättää nyt lukematta. Muista, että jokainen professori tuo esille oman mielipiteensä ja näkökulmansa. Kukaan tässä maailmassa ei tällä hetkellä tiedä, mitä tulee tapahtumaan seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana.
Tämä on poikkeuksellinen tilanne kaikille ja nyt jos koskaan on hyvin tärkeää huolehtia omasta mielenterveydestä. Poikkeustila kärjistää erityisesti niitä negatiivisia tunteita. Yksinolo voi tuntua entistäkin yksinäisemmältä toivottomuuden ja epätietoisuuden keskellä, mutta niin myös se ärsytys jatkuvasta hälinästä, kiireestä ja sotkusta perheellisenäkin. Työmäärä kasvaa monilla järjettömiin mittasuhteisiin, kun töitä tekee kotona. Tunnollinen työntekijä on silloin aivan erityisen tunnollinen, suorittaja suorittaa kahta kauheammin. Toinen ei saa mitään aikaiseksi, kun huoli, pelko tai toimettomuus passivoivat sohvan pohjalle tuijottamaan puhelinta. Mielialat vaihtelevat laidasta laitaan, yhtenä aamuna tosiaan itsekin tanssin kotona lapsen kanssa balettia ja hypittiin yhdessä ilmaan, samana iltana itkin silmät päästäni kun elämä ahdisti ja ärsytti niin paljon.
Olen onneksi oppinut tässä kahden viikon aikana laskemaan sitä rimaa. Sitä kannattaa kaikkien ainakin yrittää. Kukaan ei tule kotiisi arvostelemaan siisteyttä tällaisena aikana. On huojentavaa tajuta, että se suurin arvostelija oletkin vain sinä itse. Tilanne ulkomaailmassa on poikkeuksellinen, mutta se ei pysäytä kuitenkaan koko elämää. Tunne-elämä jatkaa elämäänsä aivan kuin ennenkin. Ihmissuhteet vaativat keskittymistä ja hoitoa – niitä ei voi oikein pysäyttääkään. On oltava ystävä, on oltava perheenjäsen, mahdollisesti puoliso, äiti, isä, sisko tai veli. Tästä saa kuitenkin myös niitä voimavaroja siihen arkeen. Elämä ja ihmissuhteet eivät pysähdy, vaikka ei olekaan läsnä. Sydäntäni raastaa ajatus, etten tiedä milloin näen äitini seuraavan kerran. Samalla joudun itse olla vuorokauden ympäri läsnäoleva ja rakastava äiti omalle lapselleni. Ihmissuhteista huolehtiminen kannattelee kuitenkin suurenkin kriisin keskellä.
Omaa mielenterveyttään voi hoitaa kotona muun muassa meditaatioilla, mindfulness-harjoituksilla tai miksei rauhallisella joogallakin, jos tuntuu mielekkäältä yhdistää kehon ja mielen huolto samaan pakettiin. Ulkona liikkuminen, metsässä makaaminen tai vaikka yksin pimeillä kaduilla käveleminenkin toimii toisinaan meditaatioharjoituksena. Liikunta lisää endorfiinintuotantoa, mutta se ei aina tunnu mielekkäältä silloin, kun mieli käy ylikierroksilla. Silloinkin kannattaa mennä ulos. Hengitysharjoitukset rauhoittavat myös ylivirittynyttä kehoa tehokkaasti, niiden avulla olen itse menneisyydessäni saanut useamman ahdistuskohtauksen taittumaan ja itseni rauhoittumaan. Terapeuttien vastaanotoille pääsee etäyhteydellä tai puhelimitse, jos tilanne on niin paha. Erityisesti muutenkin stressaavat raha-asiat ovat nyt erityisen suuria huolenaiheita, jotka ovat suuri tekijä oman mielenterveyden kannalta.
Itselleni pahinta tässä on ollut toistaiseksi epätietoisuuden hyväksyminen. Vaikka moni asia on sitä kehittänyt matkan varrelta, tämä on ihan omaa luokkaansa. Olen suunnitellut arkeani, elämääni ja aikataulujani aina. Nyt en voi tehdä mitään, sillä en tiedä. Tämä muuttaa varmasti myös pysyvästi ajattelutapaamme ja ehkä jatkossa siedämmekin paremmin epävarmuutta ja tiedämme, että mitä tahansa voi tapahtua. Samaan aikaan suuren epätietoisuuden vallitessa koko maailmassa, on kuitenkin pidettävä huolta arjesta ja rutiineista ja käsiteltävä omia tunteita. Aina sieltä suurista pettymyksistä kuplivaan iloon. Siinä on hyvä laskea myös hieman sitä rimaa ja antaa itselleen enemmän anteeksi. Sitä saattaa sanoa asioita, joita ei tarkoita. Itselleen kannattaa olla nyt erityisen lempeä ja muistaa, että kaikilla on nyt vaikea vaihe. Nyt on tärkeää pyytää ja antaa anteeksi, myös itselleen. On hyvä myös ymmärtää, että hyvin poikkeuksellisina aikoina mielipiteet ja ajatukset niiden rakkaimpien ja läheisimpienkin kanssa voivat erota hyvin paljon toisistaan. Siitä ei kannata tehdä kuitenkaan suurta perheriitaa tai numeroa, nyt on hyvä vain keskustella ja yrittää ymmärtää ihan kaikkia näkökulmia. Kukaan ei ole nyt oikeassa, eikä väärässä. Mikä on koetellut sinun mielenterveyttäsi?
Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian
