22 maaliskuun 2020

Posted at 16:14h in Ajatuksia, Hyvinvointi, Lifestyle, Oma elämä, Ruoka by
2 Likes

 

Kirjoitan tätä postausta sormet jauhossa ja tomaattikastikkeessa. Siis en oo ikinä syönyt näin hyvää pizzaa. 

 

Nyt jos koskaan on fiksuin mahdollinen teko suosia suomalaisia yrittäjiä. Ruokakauppaketjut tekevät myyntiennätyksiä ja yhä useampi kokkaa kotona. Ravintoloiden tilanne on suoraan sanottuna kamala. En missään nimessä kannusta menemään syömään ulos, en itsekään menisi vaikken olisikaan tässä karanteenissa, mutta kiitos Wolt ja kotiovelle jätettävät ruokatoimitukset, aina ei tarvitse tehdä itse. Sitä paitsi, päivään ei mahdu mitään muuta kuin ruoanlaittoa, jos valmistaa kaiken alusta asti omin käsin.

 

 

Tänään me tilattiin Miksun kanssa myöhäiseksi lounaaksi pizzaa. Ja tosiaan kuten jo sanoin, mun cheat meal ei voisi olla parempi. Fylla’s otti eilen valikoimaansa pizzat ja oli pakko testata ja tukea samalla paikallisia yrittäjiä ♥ Jos mun Wolt-historiaa katsoisi, olisi sunnuntai ehdottomasti pizzapäivä. Stadista saa kuitenkin niin monenlaista pizzaa, että usein menee myös vikaan – kaikki ei todellakaan oo hyvää. Nää on, ja lupaan et säkin tykkäät. Suuri suositus Burratalle ja nachopizzalle, meille tuli Miksun kanssa riita kumpi saa syödä kumpaa(kin). Nää on sitä paitsi ihan erilaisia kuin muut pizzat, siis super super super hyvää.

 

 

 

Saat tilattua Woltista helposti sun kotiovelle nää ilman, että tarvitsee nähdä ketään tai jos syystä tai toisesta liikut Hietalahdenrannassa, saat myös napattua pizzat tai muut safkat mukaan. Nyt ei kannata syödä ravintolassa, mutta aina jos on keino auttaa ravintoloita, tee se. Muuten meillä ei tämän korona-ajan jälkeen oo enää niitä lempparipaikkoja mihin mennä. Sama juttu muiden yritysten kanssa, nyt on tuettava ja tsempattava toinen toisiamme. Jos yritykset kaatuvat, menetetään samalla myös valtava määrä työpaikkoja. Se voi olla sun työpaikka tai sun läheisen työpaikka. En tiedä onkohan tällä hetkellä Suomessa ketään, jonka oma tai läheisen työpaikka ei olisi tällä hetkellä vaarassa?

 

 

Aina kuitenkin jotain positiivista. Karanteenipäivästäkin tuli heti vähän parempi, kun on hyvät eväät. Sulla on koko ilta aikaa tilata pizzaa. Tykkäät! Niin mäkin ♥

 

Tsekkaa myös instasta: @fyllasbar

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


22 maaliskuun 2020

Posted at 09:44h in Ajatukset, Lapset, Lifestyle, Oma elämä, Perhe by
4 Likes

 

Vähän jopa yllätyin, kuinka monet yksineläjät ovat avautuneet karanteenissa ollessaan siitä, kuinka perheellisten ja parisuhteessa eläjien pitäisi olla kiitollisia siitä, että on joku kenen kanssa aikaa viettää. Oh well, te ette tiedä mistä puhutte..

 

 

Aamulla olisi ihanaa kaikessa hiljaisuudessa levittää joogamatto lattialle. Laittaa kahvi tippumaan, lukea hesari vaikka kahteen kertaan ja keittää lisää tuoretta kahvia. Syödä hidasta aamiaista ja suunnitella karanteenipäivän ohjelmaa. Aamulenkki rauhallisilla kaduilla, töitä 8-11, itsetehty lounas omaa lempiruokaa, töitä, iltapäivällä hyvin suunniteltu kotitreeni musat täysillä, koko kropan kuorinta suihkussa kun kerrankin on aikaa, kynsien lakkaus, kulmien nyppiminen, pienenpienen pyykkikoneellisen peseminen. Illalla vielä kävelylle, puheluja puhelujen perään ja puhelin kädessä istumista hyvällä omallatunnolla.

 

 

Kukaan lapseton ei tiedä, millainen tehtävä on viihdyttää sitä lasta, joka viettää yli 40 tuntia viikostaan päivähoidossa, käy neljänä iltana viikossa liikuntaharrastuksissa ja näiden ansiosta myös nukkuu pitkiä yöunia. Et tunne enää käsitettä ruutuaika. Mietit, miten sen ilmoituksen saa siitä omastakin iphonesta pois päältä. Huomaat lähteväsi lenkille säässä kuin säässä, jos huono keli ärsyttää, ei tarvitse kuin miettiä hetki kotona odottavia olosuhteita.

 

Olisi ihanaa maalata kaikessa hiljaisuudessa niitä tauluja. Opetella vaikka sitä uutta kieltä tai uutta taitoa, jotain mihin ei ole ollut aikaa. Kokeilla erikoisia reseptejä, neuloa vaikka ensi talveksi villasukat. Olla oikeasti vaikka tunnin ajan ihan hiljaa ja kuunnella sitä hiljaisuutta, siis muutenkin kuin vastamelukuulokkeet päässä. Puhua rauhassa facetimepuheluja tai istua skypepalaverissa kotisohvalla. Ilman, että kukaan innostuu riisumaan housuja taustalla tai puhua pälpättämään siihen päälle niin ettei kukaan kuule yhtään mitään.

 

Lasten kanssa oleminen on täyttä työtä. Tee siinä samalla sitten kotityöt, ruokaa viisi kertaa päivässä ja ne oikeat työt. Sori avautuminen, mutta lapseton ei tajuu. Toki olosuhteet ovat poikkeukselliset, enkä minäkään tajua mitä tämä on lapsettomille. Mutta herraisä teillä on sentään hiljaista eikä kukaan kitise ja sotke 24/7 paitsi sinä itse.

 

 

Jos olet yksin, nauti. Nauti kun sinulla on aikaa pedata sänky, nauti kun siistimäsi sohvatyynyt pysyvät samassa asennossa vaikka viikon. Nauti, kun sinulla on mahdollisuus juoda vaikka tynnyritolkulla viiniä yksin kotona. Nauti, kun saat olla neljän seinän sisällä hyvällä omallatunnolla koko päivän, jos niin haluat. Nauti hiljaisuudesta, tylsyydestäkin. Nauti, kun kukaan ei valita mitä on ruoaksi. Ei sotke, ei keskeytä puheluja, ei vaadi mitään. Nauti, kun saat olla vastuussa vain itsestäsi ja nauti, kun ei tarvitse harmitella katkenneen lätkäkauden puolesta ja selittää nyt tuhanteen kertaan miksi ne kädet pitää pestä ja miksi roskapussia viedessä pistetään hanskat käteen. Nauti, kun ei tarvitse huolehtia kuin omasta sairastumisesta.

 

Ota tämä aika oikeasti sinä retriittinä. Voi retriitti, tarvitsen sinua kun tämä korona-aika loppuu. Suunnittelen pakoa vuorille, oikeastaan ihan mihin tahansa. Rakastan perhettäni, rakastan lastani mutta rakastan ja arvostan myös mielenterveyttäni aika korkealle. Joka ikinen vastaantuleva onnellinen ja kiitollinen perhekaranteenipäivitys on huijausta. Se kuva Hohdosta sen sijaan on lähempänä totuutta.

 

 

Vitsi tietty vitsinä, mutta jokatapauksessa kaikki sympatiani pienten lasten kanssa kotona oleville vanhemmille ja kaikille niille, jotka eivät ole ihanassa tuoreessa parisuhteessa. Riitaa, ruokaa, riitaa. Hiljaisuus, riita, ruoka, riita. Ystäväni tiivisti näin arkipäivänsä. Miten teillä menee karanteenissa? Onko se puoliso maailman ihanin vai allekirjoitatko täysin väitteet piikistä erotilastoissa koronan aikana? Onko lasten kanssa kaikki ihanaa ja mahtavaa kun pääsee vihdoin viettämään aikaa oikein kunnolla yhdessä koko perhe? Olisi kiva kuulla muidenkin näkökulmia aiheesta. Vai oletko sitä mieltä, että me perheelliset valitetaan tosiaan ihan turhaan ja yksin on paljon kaameampaa? Jos seuraavat karanteenit on luvassa joskus 10 vuoden päästä, otan siitä kyllä kaiken irti. Lupaan, etten enää koskaan valita työmatkoista enkä lapsen harrastuksiin käytetystä ajasta. En. Koskaan.

 

 

Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että mulla on kuitenkin maailman ihanin lapsi ja työ, joka mahdollistaa meidän kotona olemisen. Ja että  ylipäätään on vielä töitä. Kiitollinen siitä, että olen terve ja minulla on asiat muutenkin paremmin kuin hyvin. Mutta kyllä mä mielelläni myös maalaisin ja oppisin sitä ranskaa. Tai opettelisin soittamaan pianoa. Voi luojan kiitos meillä ei ole pianoa. Day 7, bring it on.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


21 maaliskuun 2020

Posted at 09:59h in Hyvinvointi by
4 Likes

 

This is all part of the plan. Tää ajatus oli mulla ensimmäisenä mielessä kun heräsin tänään taas puoli kuudelta ilman herätyskelloa. Karanteeni on saanut unirytmin takaisin luonnolliselle paikalleen, kymmeneltä silmät menevät väkisin kiinni ja viimeistään kuudelta hypätään ylös sängystä. Yhtenä iltana tosin nukahdin jo puoli seitsemältä, mutta sain sillä jetlagista johtuneet univelat kuitattua. Aamuhämärässä kaivoin joogamaton kaapista ja kynttilänvalossa tein omasta päästä keksittyä joogaharjoitusta ametistikivien keskellä. Mirvan noitakerhosta hyvää huomenta!

 

 

Uskon tarkoituksiin, uskon johonkin universumin kaltaiseen korkeampaan voimaan joka ohjailee meitä täällä. Kun avasin silmät aamulla, muistin kuinka tämänkin talven aikana pysähdyin usein. Eräällä asuntonäytöllä mietin, että tämä meno on ihan järjetöntä. Koko maailma tuntui käyvän ylikierroksilla. Rakastan matkustamista, mutta jatkuva reissaaminen ja pakkaaminen tuntui sekin vähän siltä, että nyt pitäisi pitää taukoa. Lumeton talvi muistutti jatkuvasti ilmastonmuutoksesta ja maapallon ylikuormittumisesta. Kaikki meni liian lujaa eteenpäin. Uskon, etten ole ollut ajatusteni kanssa yksin.

 

 

Kuinka usein olemmekaan toivoneet lisää aikaa? Aikaa tehdä, aikaa ajatella, aikaa toimia. Aina odottaneet sitä hetkeä, kun on sitä aikaa. Kiireeseen on niin helppo vedota, tiedän. En vain pääse yli ajatuksesta, että tämän oli tarkoitus tapahtua. Juuri nyt. Itsekkäiden ja kiittämättömien ihmisten oli pakko pysähtyä. Katselin ulkona kuinka ensimmäiset silmut olivat tulleet esiin lämpimien päivien myötä. Kuin luonto kiittäisi, ja myhäilisi samalla hiljaa itsekseen. This is all part of the plan.

 

 

Ja hei, eikö ole jännä että 20-luvuilla on jo vuosisatojen ajan ollut vakavia väestöä karsineita epidemioita? 1720, 1820,1920 ja nyt. 2020.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


20 maaliskuun 2020

Posted at 18:41h in Ihonhoito, Kauneus, Tuotearvostelut by
1 Like

 

Hei hauskaa perjantai-iltaa! Ei kyllä voisi yhtään vähempää perjantailta tuntua, mutta se taitaa nyt kuitenkin olla. Olen huomannut tässä karanteenin aikana – paitsi sen, että sana karanteeni kuulostaa jo normaalilta kun ennen yhdistin sen lähinnä kirppuisiin koiriin – että olosta tulee heti virkeämpi kun heti aamulla edes hieman meikkaa ja laittaa vaikka vähän hiuksia. Tänään sain huvittuneita viestejä myös yöpaidan vaihdosta johtuneesta uudestisyntyneestä olosta.. Koska kotona oloasussa hengaaminen saa helposti näyttämään vähän nuhjuiselta, itseruskettava on pelastanut monelta kirosanalta peilin edessä. Ja hei, kerrankin on aikaa odottaa että se kuivuu ja imeytyy kunnolla..

 

 

Koska Jenkeissä kevät oli vasta alkamassa, ei auringossa pystynyt olla kuin parina päivänä vähemmissä vaatteissa, yhteensä taisin istua altaalla Beverly Hillsissä alle pari tuntia. Halusin kuitenkin näyttää edes vähän Kalifornian auringossa oleilleelta, joten lähdin etsimään itseruskettavaa kaupungilta. Nappasin mukaani uutuuden, Isle of Paradisen suihkutettavan rusketusveden. En tiedä miten sekaisin USA sai pääni, mutta samana iltana ajattelin sitten että testaan tätä uutta itseruskettavaa nyt kasvoihin, ennen kuin levitän sitä vartalon iholle. Ei suinkaan toisin päin kuten olisin normaaliaivoillani ajatellut.

 

Aamulla peilistä katsoivat täydellisen päivettyneet kasvot. Suihkuttelin rusketusveden vartalolle samantien ja päivän vaikutusaika riitti – ihosta tuli niin hyvän ja luonnollisen värinen, että tästä tuli kertaheitolla paras itseruskettava ikinä.

 

 

Vasta tämän jälkeen aloin perehtyä, millaisen itsarin (sori, jos lempinimi herättää vääriä mielikuvia) olinkaan ostanut. Isle of Paradise -itseruskettavat ovat vegaanisia, niitä ei ole testattu eläinkokeilla, ne eivät sisällä mineraaliöljyjä, parabeeneja tai sulfaatteja ja kaiken tämän hyvän lisäksi tuoksuvatkin vielä taivaalliselta. Sävyjä on kolme, light, medium ja dark ja itse muutenkin tummahkon ihonsävyn omaavani käytän tuota lilanväristä darkia. Maailman paras itseruskettava on siis vesimäinen, tuoksuu hyvältä, tasoittuu iholle todella hyvin eikä jää laikukkaaksi. Se ei värjää lakanoita eikä vaatteita, ja sen tuoksu iholla on ennen suihkua olematon. Itse olin valkoisissa vaatteissa tämän levityksen jälkeen enkä huomannut niissä mitään väriä. Levitin sen iholle suihkimisen jälkeen käsin, sillä en muistanut ostaa levityskinnasta. Väristä tuli silti todella tasainen.

 

 

Sarjaan kuuluu myös Self-Tan Eraser, joka on siis kuorivia ainesosia sisältävä iholle suihkutettava vesi, joka nopeuttaa itseruskettavan irtoamista iholta. Jos sattuu siis huolimattomuusvirheitä levitysvaiheessa. Itse poistin sillä kuivista kämmenistä laikut ja se toimii hyvin myös siinä vaiheessa kun itseruskettava alkaa lähteä iholta epätasaisesti. Suihkaukset vaan ennen suihkua ja viiden minuutin odotus + pesu kuorivalla suihkusaippualla – itseruskettavasta ei ole tietoakaan ja uuden rusketuksen voi suihkutella samantien. Hei hei epätasaisen ruskea iho ja tervetuloa oikeasti hyvältä tuoksuva päivetys! Helpompaa kuin auringonotto.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


18 maaliskuun 2020

Posted at 19:00h in Hyvinvointi by
2 Likes

 

Täytin eilen 31 vuotta. Siinä missä vuosi sitten vietin syntymäpäivääni Pariisissa museokierroksella ja ihanalla illallisella, täytin 31 koronakaranteenissa. Ikimuistoista, aivan varmasti. Joudumme siis Yhdysvalloista palaamisen takia olla 2 viikkoa karanteenissa kotona. Ensin se oli vain suositus, mutta maanantaina koneemme laskeutuessa puoli viideltä Helsinki-Vantaalle, karanteenista tuli pakollista.

 

 

Kiukuttelin koko illan ja aloin itkeä, kun salilta tuli viesti että avataan muuten ovet seuraavan kerran pääsiäisen jälkeen. Dramaattisesti peruin pääsiäisen laskettelureissun Verbieriin ja tuskailin eniten lapseni puolesta. Ei harrastuksia, ei päiväkotia ja takana yli 10 päivää jo lähes 24/7 äidin kanssa oleilua. Hän niin odotti kavereiden tapaamista. Kun maanantain alkushokista ja pahimmasta jet lagista selvisi, on tästä löytänyt kuitenkin myös positiivista. Etäpäivä kerrallaan.

 

Ajatus etätöistä yövaatteissa kahvia ja itsetehtyä lounasta nauttien on ihan kiva. Ei ollenkaan paha. Siihenhän se jääkin. Ajatus siitä, että siellä kotona on myös superaktiivinen ja energinen 5-vuotias poika yksin ja samalla pitäisi tehdä töitä ja kotitöitä ja ruokaa monta kertaa päivässä ja olla äiti ja pitää pää kasassa, ehkä treenatakin. Huh. Ensin se tuntui ylitsepääsemättömän pahalta, nyt lähinnä naurattaa. Sanokaa mitä sanotte, pieniä koronavitsejä löytyy mun somen täydeltä varmasti vielä pitkään. Aikanaan sairaanhoitajana opin mustan huumorin parantavan voiman ja siihen luotan edelleen. Hysteeristä naurua on kuulunut niin kuolemiin kuin hautajaisjärjestelyihinkin. Se on tapa käsitellä vaikeuksia, siihenhän koronavitsienkin suosio perustuu.

 

Nyt ei voi kuin nähdä tässäkin tilanteessa jotain hyvää. Poikkeukselliset olosuhteet koskettavat meitä jokaista, ympäri maailmaa. Kaikesta pahasta huolimatta jouduimme kuitenkin vihdoin pysähtymään. Aavemainen tunnelma, ihmisten kohtaaminen kuin elokuvista, ilot pienistä arjen asioista kuten autolla ajamisesta ja naapurin tapaaminen 10 metrin etäisyydeltä rappukäytävässä..

 

Jos koskaan niin nyt osaan arvostaa arkea. Joka ikistä aamuista herätystä, päiväkotimatkoja, repun pakkaamista ja harrastuksiin kiirehtimistä. Luulin rakastavani arkeani jo aiemmin, nyt rakastan sitä vieläkin enemmän. Ei se kolmen vartin työmatkakaan tunnu enää yhtään pahalta. Parin viikon retriitti tekee toivottavasti hyvää. Olen kuitenkin onnekas että voin kutsua sitä sellaiseksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä töitä etänä tällaisinakään aikoina. Suuri hatunnosto jokaiselle hoitajalle, lääkärille ja päiväkotien henkilökunnalle. Sekä tietysti kaikille muillekin kriisialoilla työskenteleville. Me täällä kotona emme voi edes ymmärtää, miten raskasta on työskennellä tällaisissa olosuhteissa jo muutenkin raskaalla alalla samalla omaa ja läheistensä tartuntaa peläten.

 

Karanteenisynttärit opettivat taas lisää kiitollisuutta ja sitä, että emme kyllä koskaan voi tietää mitä maailmassa tapahtuu tai tulee tapahtumaan. Reissutalven jälkeen en itse surkuttele niinkään peruttuja matkasuunnitelmia, mutta harmittelen niitä kyllä muiden puolesta. Kuitenkin tilanteen suurin voittaja on luonto ja ilmasto ja maailman pysähtyminen on tehnyt sille todella hyvää. Lensimme Los Angelesiin ja takaisin Grönlannin yli ja katselin lentokoneesta lumoutuneena valtava jäätikköä. Paluumatkalla tunne oli erilainen. Kuin auringonnousun lämpimässä valossa kylpevä jäätikkö olisi kiittänyt – se tarvitsi tätä.

 

Pari päivää kotona on tehnyt sen puolesta hyvää myös sometöille, että kun matkalaukut on saatu purettua ja karanteenisynttärit vietettyä, on taas aikaa blogijutuillekin. Tulen kirjoittelemaan mieluummin kevyttä sisältöä ja hyvinvointivinkkejä kuin koronajuttuja – uskon, että me kaikki tarvitsemme nyt vähän kevyempää sisältöä ja huolettomuutta elämään epätoivon ja huolen ohelle. Kauneus- ja hyvinvointijuttuja koko loppuviikolle tulossa, joten jos haluat lukea vähän hömppää, klikkaile itsesi tänne. 31 on muuten ihan kiva ikä! Kuva on viime vuodelta, ihan noin fancy meininki ei karanteenissa oo 😉

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian