08 maaliskuun 2020

Posted at 07:34h in Ajatukset, Hyvinvointi, Kauneus, Lifestyle, Muoti by
1 Like

 

Ihanaa ja ansaittua naistenpäivää! Olen itse todella kyllästynyt naistenpäivän dissaamiseen ja vaikka pidänkin itseäni feministinä, en lähde itse siihen mukaan ollenkaan. Muutenkin tuntuu että Suomessa on mennyt nyt kaikenlainen syyllistäminen vähän yli. Tytöt eivät saisi olla tyttöjä eivätkä pojat poikia, kukaan ei saisi lentää eikä ostaa mitään uutta. Viherpesu on päivän sana ja naistenpäivä varmaan tämän päivän kirosana. Naisilla on kyllä Suomessa tällä hetkellä niin hyvät oltavat, että keskitytään nyt mieluummin parantamaan niitä naisten oikeuksia siellä, missä ne eivät edelleenkään toteudu. Siinä vaiheessa kun dissaat naistenpäivää Suomessa, uhraa ajatus sille, että maassamme pörssiyrityksiä ja hallituksia johtavat naiset, jossain muualla tyttöjä silvotaan ja nainen ei saa edes ajokorttia. No, nyt kuitenkin vähän kevyempiin aiheisiin.

 

 

Minä, miesten ja poikien kanssa suurimmaksi osaksi aikani viettävä kuitenkin suhteellisen naisellinen nainen kiroan usein sitä, että olen nimenomaan nainen. Toisaalta taas nautin joskus siitä, että voin edelleen perustella jotain asioita sillä, että olen nainen. Näin naistenpäivän aamuksi kirjoitin tällaisen kyselyn naisen elämästä, jos et keksi naistenpäivälle kirjoitettavaa, kopsaa  ihmeessä kysymykset omaan somekanavaasi ja täytä juuri sinun vastauksillasi.. Tänään saa postata myös vähän vaaleanpunaista hömppää. Don’t be so serious.

 

 

Kolme parasta asiaa naisena? Mahdollisuus olla äiti,  voi aina pyytää miestä apuun vain sillä verukkeella että on nainen – siis jos ei nyt huvita vaikka pestä autoa. Niin ja loputtomat mahdollisuudet kaunistautua ja laittautua – siis mieti miehiä, aika harva pelastaa väsyneen ilmeen meikillä, likaisen tukan kuivashampoolla tai avaa katsetta ripsienpidennyksillä. It is what it is.

 

Kolme pahinta? Menkat, loputon suorittaminen ja myös juuri ne loputtomat mahdollisuudet kaunistautua ja laittautua – siis olisko kuitenkin helppoa vain hyväksyä se mitä on, niin kuin miehet tekee?

 

Meikkituote, josta et luopuisi? Better Than Sex -ripsari. En tajua miten pärjäsin ennen tätä?

 

 

Pelastaa huonon hiuspäivän? Kuivashampoo ja hiuspanta. Heh heh, olen ehkä viikko sitten pessyt hiukset viimeksi.. Vakiokampaukseni silloin, kun ei jaksa. Kuten kuvista näkyy.

 

Ärsyttävintä miehissä? Ne ei tajuu. Siis yleensä yhtään mitään. Turha kiukuttelu, odottamisesta valittaminen ja sotkeminen. Miksei roskat päädy koskaan roskikseen? Tyhmät kaverit ja miesten illanvietot, jotka sais muka kestää päiväkausia. Not. Myös naisen aliarvioiminen ja oletus, että nainen hoitaa kyllä lapsia kotona. Pahinta.

 

Piirteet, joita arvostat miehissä? Kunnianhimo, älykkyys, herrasmiehen käytöstavat, rakkaudenosoitukset ja huomioiminen, tunteiden näyttäminen nyt ylipäätään, suoraan puhuminen ja läheisyyden arvostaminen <3

 

 

Mitä miehet ei tajua? Ulos lähtemisessä voi todellakin kestää ja jos on huono ulkonäköpäivä, ei välttämättä halua lähteä yhtään mihinkään. Ja että kotiin on turha tuoda vieraita ennen kuin kysytään (mielellään päivää tai paria ennen..) ja että mieli voi oikeasti muuttua sekunnissa. Naiset ajattelevat aika monimutkaisesti.

 

Paras tähänastinen ikäsi? Tykkään itse tästä kolmestakympistä. Tosin en kyllä millään haluaisi täyttää reilun viikon päästä 31, ääk! Kun täytin vuosi sitten 30 vuotta, muuttui vuosikymmenen lisäksi koko mimmi. Elämäni mullistavin vuosi on ollut takana, ehkä kolmosella alkava ikä on se mun juttu?

 

Voisitko turvautua kauneuskirurgiaan ikääntymisen merkkien ehkäisemiseksi? Yhden kauneusleikkauksen tehneenä en lähtisi kyllä luultavasti enää leikkaamaan mitään. Sen verran isoista operaatioista on kuitenkin kyse.

 

 

Entä pistoshoitoihin? Niihin kyllä, eletään kuitenkin vuotta 2020. Kunhan lopputulos pysyy luonnollisena. Pistoshoidoille sokaistuu helposti.

 

Paras kauneusvillitys? Tykkään meikittömyydestä ja luonnollisuudesta ja ripsipidennysvillityksen loppumisesta. Ja microblading, ai että. Mikään muu ei varmaankaan ole muuttanut kasvonpiirteitäni niin paljon. Omaan superkuivan ihon joten microblading myös pysyy kulmissani superhyvin, viime kerrasta taitaa olla pari vuotta?

 

Suosikkitrendisi? En seuraa nykyään trendejä juuri ollenkaan mitä muotiin tulee, mutta ilahdun ajattomuudesta ja siitä, että nyt tuntuu olevan ”trendinä” käyttää paljon vanhaa, keksiä samalle vaatteelle monta käyttötapaa ja ostaa mieluummin vähemmän, mutta laadukasta. Hei keksinpäs, nudenväriset vaatteet.

 

 

Luottovaatteesi? Tekisi mieli kirjoittaa että kukkamekko ja nahkatakki, mutta ketä mä nyt tässä huijaan, joogatrikoot ja iso neule, yleensä ihan joka ikinen päivä.

 

Missä tasa-arvo mielestäsi toteutuu? Nainen voi Suomessa johtaa sitä pörssiyhtiötä, tienata enemmän kuin mies ilman että se on monenkaan mielestä outoa, naisella on äänioikeus ja kaikki samat mahdollisuudet kuin miehelläkin. Suomi on äärimmäisen tasa-arvoinen maa.

 

Missä tasa-arvo ei toteudu? Nainen joutuu edelleen todistelemaan pärjäämistään, naisen menestystä kyseenalaistetaan helpommin, naiselta tuntuu olevan ihan yleistä kysyä edelleen että oletko sä missään töissä vai elätkö miehen rahoilla ja tärkein – nainen ei edelleenkään saa harrastaa seksiä, tapailla useita eri miehiä ja olla kaikin puolin rietas ilman, että saa hutsuleiman otsaansa. Mies sen sijaan on sellaisena biisinkin mukaan se kadehdittu playboy. Josta aasinsilta – en tajua miten Cicciolina ei voittanut UMK-kilpailua?!

 

Älä siis tunne huonoa omaatuntoa siitä, jos saat tänään suklaata ja kukkia ja olet iloinen tänään siitä, että olet nainen. Oli syy mikä tahansa. Naistenpäivän todellinen merkitys kannattaa kuitenkin aina muistaa, se ei ole lahjat kiitoksina naisille. Ollaan ylpeitä siitä, että meillä naisten asema on hyvä ja naisten oikeudet toteutuvat niin hyvin. Ihanaa naistenpäivän aamua kaikille teille ja hyvää yötä Kaliforniasta, mulla se on vasta huomenna <3

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


07 maaliskuun 2020

Posted at 16:51h in Hiukset, Kauneus by
0 Likes

 

Kuinkakohan monta kertaa olen vannonut, etten kyllä enää koskaan ikinä laita pidennyksiä? Päässäni on ollut luultavasti joka ikinen pidennyksen muoto ja olen saanut niiden avulla kasvatettua omia hiuksiani, mutta niin myös kolikon kokoiset kaljut päänahkaankin. No, lähtökohtaisesti suurimmat vahingot hiuksiini ovat syntyneet kuitenkin vääristä hoitotuotteista, jatkuvasta värjäämisestä ja vaalennuksista. Kun pidennyksen sanotaan ohentavan tukkaa, se johtuu yleensä kuitenkin siitä, että oma hius tuntuu luonnollisesti todella paljon ohuemmalta kuin tukka pidennyksen kanssa. Toiseksi, omaa hiusta joudutaan usein ohentamaan pidennyshiuksen kanssa, eli latva rikotaan kun hiuksen halutaan sulautuvan paremmin pidennyksen joukkoon. Hiusten kerrostaminen kun on myrkkyä paksulle tasapaksulle tukalle. Silti sitä tuntuu tekevän lähes jokainen kampaaja, miksiköhän? Toki myös huonosti laitettu pidennys ja vuosien pidennyskierre kuluttavat ja katkovat omaa hiusta. Pidennyshiusta ei saisi koskaan pitää liian pitkään, sillä pidennys kerää kaiken irtoavan hiuksen ja sen paino kasvaa. Lopulta omat hiukset eivät jaksa kannatella tätä painoa ja alkavat katkeilla. Omista hiuksista kannattaa pitää siis pidennysten käyttöaikana erityisen hyvää huolta.

   

 

No, pyörsin puheeni ja lähdin kokeilemaan rakkaan kampaajaystäväni ehdotuksesta pidennyksiä vuosien jälkeen. Täydellisen vaalennusoperaation takia omia hiuksiani lyhennettiin sen verran paljon, että olen kaivannut oikein kunnon pitkää tukkaa. Sellaista, mikä minulla oli vielä silloin, kun hiukseni olivat mustat. Omat hiukseni ovat onneksi paksut ja tuuheat, mutta halusin lisää pituutta. Klipsipidennyksiä olen käyttänyt toisinaan juhlissa ja siitä olen tykännytkin. Klipsien kihartaminen on kuitenkin hankalaa, eivätkä klipsit sulaudu omiin hiuksiin luonnollisestikaan yhtä hyvin kuin tasaisesti koko päähän laitettu pidennys. En halua enää teippejä enkä liimoja hiuksiini, joten vaihtoehtoja ovat vain magot, microringit sekä ompelupidennys. Olen aina liputtanut ompelupidennyksen puolesta, mutta toki paksu hiusnauha tuntuu aina vähän hankalalta. Päädyttiin kokeilemaan lopulta microringejä, ne ovat hellävaraisia eikä omaan hiukseen kiinnitetä mitään muuta kuin silikonirengas, joka pitää pidennystupsun paikoillaan.

 

 

Hiukset ovat nyt todella pitkät, mutta halusimme jättää nämä tarkoituksella ensimmäisellä kerralla tällaisiksi. Latva kun kärsii jokatapauksessa, joten noston yhteydessä leikataan sitä hieman eikä pituus sitten kärsi samalla tavalla, kuin jos leikkauksen olisi aloittanut heti. Ensimmäinen yö oli vähän hankala, mutta sen jälkeen pidennyksiä ei tunne juuri ollenkaan, mitä nyt tietysti hiusta on enemmän kuin ennen. Ihanat pitkät kutrit saavat ilostuttaa elämääni nyt niin kauan, kunnes pidennyshiusten kunto tulee tiensä päähän. Siellä alla se oma saa kasvaa ja uskon, että se on jo oikein hyvän mittainen kun näistä lopullisesti hankkiudun eroon. En halua jatkuvaa pidennyskierrettä ja nostojen yhteydessä olenkin varmasti hetken aikaa ilman pidennyksiä, että päänahka saa hengähtää. Överipitkä tukka on kivaa vaihtelua, mutta tavoitteena on kuitenkin täysin pidennysvapaa elämä kuitenkin pitkän ja paksun tukan kanssa. Sitä kohti matkatessa hiustenpidennykset ovat kuitenkin ihana apu. Ja hei, nämä päässä muuttuu kyllä hetkessä nuoremmaksi. Jos omat hiukseni olisivat ohuet tai eivät syystä tai toisesta kasvaisi, turvautuisin luultavasti aina pidennyksiin. Nyt fiilistelen tätä vaihetta, tavoitteenani kuitenkin kasvattaa omaa tukkaa niin ettei pidennystä tarvita ja yritän pitää tästä mahdollisimman hyvää huolta.

 

Näissä kuvissa pidennyshiukseni eivät missään nimessä ole parhaimmillaan. Olen nimittäin vain pesun jälkeen antanut niiden kuivua vapaasti enkä ole suoristanut enkä kihartanut hiusta. Tällainen se siis on ”luonnontilassa” ja siksi halusin laittaa postaukseen juuri nämä kuvat. Vähän pörröinen, lievästi taipuisa ja silti kovin hyvin omaan tukkaan sulautuva.

 

 

Mikäli pidennys ei kuitenkaan ole sinun juttusi ja toivot omien hiustesi kasvavan pian, apua oman tukan kasvatukseen olen saanut Sugarbearhairin Hair Vitamin -hiusvitamiineista ja Women’s Multi -monivitamiinista. Vaikka pidennys onkin nyt päässäni, jatkoin niiden syömistä niin kauan, kunnes suositeltu 3 kuukauden ”kuuri” oli ohi. Sitten muutaman kuukauden breikki ja taas sama setti. Sugarbearhairit ovat saaneet kritiikkiä korkeasta hinnastaan, apteekissa kun myydään samaa biotiinia paljon edullisemmin. Itse kuitenkin tulen ottaneeksi nuo herkulliset nallevitamiinit joka päivä siksi, että muistan ne paljon paremmin ja kauniita purkkeja on kivempi pitää esillä. Ja ne maistuvat taivaallisen hyvältä. Ensin en huomannut hiuksissani mitään eroa, mutta nyt kun kolmen kuukauden kuuri on ohi, omat hiukseni ovat kasvaneet reippaasti. Toki biotiinia suositellaankin syötäväksi 3 kuukauden ajan, ennen kuin varsinaiset tulokset näkyvät. Mulla ainakin meni just niin.

 

 

Ehkä nyt sitten pidennyshiusten alla oma tukka vahvistuu ja kasvaa kuin huomaamatta, ainakin viime värjäyksen jälkeen se on kasvanut jo ihan hulluna. Jännää nähdä mitä tapahtuu, kun ensimmäisen kerran otan hiustenpidennykset pois. Onko siellä muuten muita identiteetiltään selvästi pitkätukkaisia? En osaisi enää koskaan kuvitella leikkaavani polkkatukkaa, vaikka sellainen LOB mulla joskus olikin. Pitkän tukan kanssa olen kuitenkin eniten oma itseni <3

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


06 maaliskuun 2020

Posted at 23:59h in Hyvinvointi, Lifestyle, Matkailu by
4 Likes

 

It’s L.A. babe! Hei ihanaa viikonloppua ja terveisiä Kaliforniasta! Lähes 12 tunnin lennon ja 10 tunnin aikaeron jälkeen pää on vaihteeksi aivan sekaisin, mutta vitsit kun on kivaa olla taas Jenkeissä. En ole koskaan halunnut asua ulkomailla, mutta Jenkeissä mulla on aina olo, että tänne vielä joskus haluaisin muuttaa. Osa-aikaisesti tietysti  ja itärannikolle ehkä käytännön syistä mutta ai että – Kalifornian aurinko, valo, kaikkialta huokuva terveellinen elämäntapa ja kaikki nämä lukemattomat mahdollisuudet.. Rakastan Yhdysvalloissa sitä yhteisöllisyyttä, ylpeyttä, sitä amerikkalaista unelmaa. Ajatukseen, että ahkeruudella ja päättäväisyydellä voi nousta kuka tahansa vaikeistakin oloista ja köyhyydestä varsin menestyneeksi kansalaiseksi.

 

 

Meillähän on Suomessa kaikki mahdollisuudet samaan. Teoriassa vielä paremmat, sillä meillä on ilmainen koulutus ja esimerkiksi harrastaminen täällä on paljon helpompaa ja halvempaa kuin Yhdysvalloissa. Mistähän me suomalaiset saisimme sitä samaa ylpeyttä? Että hei, me asutaan maailman onnellisimmassa valtiossa ja ollaan ylpeitä siitä – meillä on vapaus ja mahdollisuus tehdä ihan mitä tahansa. On tottakai fakta, että kaukana maalla asuvan nuoren on paljon vaikeampi päästä esimerkiksi yliopistoon opiskelemaan alaa, josta valmistuu ehkä korkeapalkkaiseen ammattiin. Sosiaaliluokat ovat helposti periytyviä, mutta ainakin meillä on mahdollisuus pärjätä ja nousta. Se ei ole mahdotonta, mutta toisin kuin amerikkalaiset, me emme tunnu uskovan siihen. Miksi suomalainen on niin helposti muka tyytyvä, mutta kuitenkin valittaa ja on valmis maksamaan sen viisikymppiä, ettei naapuri saa sitä satasta?

 

Amerikkalaiset tuntuvat olevan muuten paljon yrittäjähenkisempiä kuin suomalaiset. Itse arvostan yrittämistä, siis yrittäjiä nyt yleensäkin hyvin korkealle, mutta kaikenlaista yrittämistä muutenkin. Ylös pääsee kyllä, yleensä vaikka minkälaisesta suosta. Jos oma elämäntilanne ei miellytä, ei auta kuin yrittää pyrkiä kohti parempaa. Se vaatii kuitenkin sitä kuuluisaa rohkeutta, mutta myös niitä suuria unelmia.

 

 

Olen muuten small talkin mekassa ja silti ylpeä introvertistä luonteestani. Yllätän itseni hississä kertomassa ventovieraalle, kuinka olen luonteeltani tässä mielessä hyvinkin suomalainen. En mielelläni puhu kenellekään, mutta täällä sekin muuttuu. Aina Jenkeissä käydessäni haluan viedä Suomeen kuitenkin ripauksen sitä rohkeutta ja avoimuutta, kehuja ja mielistelyä. Kuinka ihana olo tuleekaan naapurille, kun kehuu hänen asuaan heti aamusta tai vähintään hymyilee ja toivottaa mukavaa työpäivää muillekin, kuin niille saman katon alla asuville läheisille.

 

 

Amerikkalainen unelma on jokaiselle tietysti erilainen, mutta se on unelma. Ja hyvä muistutus meille kaikille siitä, kuinka tärkeää on olla niitä unelmia. Ja jotta unelmat eivät jäisi vain unelmiksi, on niiden eteen tehtävä töitä. Kiitollisuudella on iso vaikutus unelmien toteutumisen kanssa. Muistatko, kun kirjoitin siitä, kuinka onnellisuus tuo menestystä, ei toisinpäin? Ja kiitollisuus lisää onnellisuutta. Tähän positiiviseen noidankehään kannattaakin pyrkiä pääsemään. Kun aloin aktiivisesti itse ensin opetella kiitollisuutta, lisääntyi onnellisuuteni siinä sivussa. Yhtäkkiä olinkin jo alkanut toteuttaa unelmiani, ihan siinä huomaamattani menin vain oikeaan suuntaan.

 

 

Aina ei onnistu ja on sitä kiukuteltu ja kiristelty hampaitakin. Nekin kuuluvat elämään. Mutta en olisi joskus ajatellut, että niin minäkin vain vielä perustan oman osakeyhtiön ja etsin itselleni sijoitusasuntoa. Moni asia on ollut sellainen, että vaikka olen periaatteessa tiennyt pystyväni, en ole uskonut itseeni. Se on estänyt unelmien toteutumisen. Uskoani ovat horjuttaneet ikävät kokemukset ja negatiiviset ihmiset. Kaiken sen yli voi kuitenkin päästä. Älä koskaan unohda olla kiitollinen ja usko aina sinun unelmiisi. Itseesi ja vähän niihin ihmeisiinkin. Etsi ympärillesi aidosti hyviä ihmisiä, jotka auttavat unelmiasi toteutumaan.  Hyvää energiaa juuri sinun viikonloppuusi!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


04 maaliskuun 2020

Posted at 21:07h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Painonhallinta, Treeni by
2 Likes

 

Kävin lauantaina ensimmäisellä varsinaisella kävelylenkilläni ikinä. Maanantai-iltana tein toisen kävelylenkkini ikinä. No, kävelyillä olen toki käynyt ja koska minulla on aina ollut koira, kävelylenkit ovat olleet osa joka ikistä päivääni oikeastaan koko elämäni ajan. Käyn usein kaupassa kävellen ja pyrin muutenkin hyötyliikkumaan mahdollisimman paljon, mutta että lähtisin ilman koiria niin ikään treenimielessä kävelylle.. Ei ole tullut käytyä. Micaelin kanssa kävelin kyllä paljon kun hän oli vielä vaunuissa. Saatoin helposti kävellä parikin tuntia kuunnellen vain musiikkia ja uppoutua ajatuksiini vauvan nukkuessa vaunuissa. Varsinaiselle kävelylenkille en ole kuitenkaan koskaan lähtenyt. Siis yksin, ilman koiraa, tasaisella sykkeellä eteenpäin. Olen juossut jo vuosia ja kävely on tuntunut juoksuharrastaja niin turhalta. Juostessa innostun aina menemään liian kovaa ja voisinkin sanoa, että minulle on paljon helpompaa juosta tunnin lenkki 140-150 sykkeillä kun hiljaa pysytellen siellä rasvanpolttoalueella 100-120 tienoilla. Ei tule mitään. Jalkoihin sattuu, tekniikka ontuu ja eteenpäin meneminen tuntuu kaikin puolin typerältä.

 

 

No, nyt kun päätin kevään ajan kiristellä kropasta vähän ylimääräisiä rasvoja, mukaan tulivat myös matalalla sykkeellä tehtävät lenkit. On pakko kävellä. Toki voisin käydä salilla polkemassa vaikka crossarilla tuon ajan, mutta liikun aina mieluummin ulkona jos mahdollista. En ole vielä ihan sinut kävelylenkkien kanssa ja tunnen itseni laiskaksi kävellessä, mutta urheilukello onneksi näyttää että koko ajan liikutaan optimaalisella sykealueella nimenomaan rasvanpolton kannalta. Tiedän, että moni muukin taistelee sen kanssa, ettei osaa liikkua tarpeeksi hiljaa – vaikka samaan aikaan olisikin tavoitteena rasvanpoltto ja hiljaa treenaaminen tuntuu pikemminkin hyvältä verrattuna siihen verenmakusuussa tekemiseen.

 

Siksi, tässä sinulle 3 syytä vaihtaa juoksu kävelyyn, edes pari kertaa viikossa. Tuloksia syntyy muuten varmasti. Toki rasvanpolton kannalta on tärkeintä liikkua monipuolisesti eikä missään nimessä kannata unohtaa tehokasta lihaskuntoharjoittelua. Itse teen tällä hetkellä 3 salitreeniä, 2 rasvanpolttolenkkiä matalalla sykkeellä ja pidän 2 täydellistä lepopäivää. Välillä sitten ekstrana se vanha kunnon reipas juoksulenkki.

 

 

Matalalla sykealueella poltat enemmän rasvaa Tavallaan tässä ei tunnu olevan järkeä, mutta niinhän se on. Rasvanpolttosyke ei ole huuhaata, se on tieteellisesti todistettu moneen kertaan. Keho polttaa rasvaa kaikkein eniten silloin, kun syke on noin 60-70% maksimisykkeestä. Reipas kävely (minulle tämä on kävelyvauhti ilman koiria koska tyttöjen täytyy nuuskia aina kaikki paikat ja pysähdellä eikä chihuahuan lenkkivauhti ole pitkillä matkoilla kovin kummoinen) onkin paras rasvanpolttoliikuntalaji. Samalla saa raitista ilmaa ja kauniita maisemia. Moni juoksee, juoksee ja juoksee ja samaan aikaan kävelijä hoikistuu nopeammin.

 

Peruskestävyys kasvaa Kirjoittelinkin alkuvuodesta peruskestävyydestä, voit lukea pitkän postauksen täältä. Kun juoksun vaihtaa kävelyyn, on siitä hyötyä nimenomaan siinä juoksuharrastuksessakin. Peruskuntoa tarvitsevat kaikki ja sitä tarvitaankin lähes kaikissa liikuntalajeissa. Peruskestävyyden mukana kasvaa ja kehittyy myös se henkinen puoli. Malttia ja ajatusten kohtaamista ♥ Kävelyä voi myös tehdä vaikka missä, eikä varusteiden tarvitse olla ihan niin tarkkaan harkittuja, toisin kuin juoksussa on oltava juuri itselle oikeanlaiset kengät ja säähän sopiva vaatetus.

 

Palaudut nopeammin etkä rasita kehoasi liikaa Kävelyyn kannattaa vaihtaa jo näistäkin syistä osa juoksulenkeistä, sillä palautuminen kävelystä on luonnollisesti nopeampaa kun treeni on tehty matalilla tehoilla. Juoksu on myös hyvin kuluttava laji nivelille, vaikka se niin ihanaa onkin. Rasitusvammat ovat juoksijalle yleisiä ja ne estävät myös muiden lajien harrastamisen. Kävellessäkin voi toki sattua ja tapahtua, mutta onneksi se on paljon harvinaisempaa. Kävely ei vaadi myöskään minkäänlaista pohjakuntoa tai sillä ei ole painorajoitusta. Juoksu sen sijaan vaatii jo hieman peruskuntoa ja reilusti ylipainoisen ei kannata lähteä ensimmäisenä juoksemaan vaan aloittaa kävelystä. Ylipainoisen nivelille juoksu on hyvin kuormittavaa, ellei taustalla ole aiempaa juoksuharrastusta ja vahvaa tietämystä tekniikasta.

 

Onko sun vaikea vaihtaa juoksu toisinaan kävelyyn?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


02 maaliskuun 2020

Posted at 21:43h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Painonhallinta, Ravinto, Treeni by
4 Likes

 

Sain muutaman aika kärkkäänkin viestin ja kommentin kun kerroin olevani ”dieetillä”, eli siis punnitsen ruokiani ja syön 5 kertaa päivässä terveellistä ja monipuolista ruokaa. Päätin tosiaan vappuun asti vähän kiristellä kropan rasvoja pois ja kerrankin syödä oikein. Olen jo vuosia syönyt todella puhtaasti, hyvin ja monipuolisesti. Mutta liian pitkät ateriavälit ja liian vähäiset ruokamäärät näkyvät olossa, jaksamisessa – ja sen myötä kehossakin. No, koska punnitsen ruokani ja syön sitä ”kuivaa fitnessp*skaa”, en ilmeisesti voi muiden mielestä hyvin vaan päinvastoin. Miettikääpä muuten, miltä tuntuu kun joku arvostelee, että pakottaako se sun mies sut liikkumaan niin paljon ja laihduttamaan? Heh, no ei pakota.

 

 

Elämäntapani ei missään nimessä ole kärsimystä. Voin tällä hetkellä todella hyvin, olo on mitä parhain ja nautin säännöllisestä ateriarytmistä. Jo viikossa tunnen itseni niin paljon energisemmäksi ja mieli on ihanan tasainen, kun verensokeri ei pääse laskemaan liian alas säännöllisen ateriarytmin ansiosta. Saan kaikkia ravintoaineita tasaisesti ja monipuolisesti, enkä todellakaan elä parsalla ja maitorahkalla. Yök, inhoan sitä paitsi kumpaakin. Kiristelen kroppaa nyt ihan täysin omasta mielenkiinnostani ja olen koko viime viikon fiilistellyt uutta saliohjelmaa ja ruokavaliojuttuja monestakin syystä. 1) Vaihtelu on ihanaa 2) Pois mukavuusalueelta, ensin ärsyttää mutta lopulta tunne on pelkästään palkitseva 3) Säännöllisyys sopii keholleni ja mielelleni täydellisesti 4) Voin hyvin, kun saan noudattaa selkeitä ”ohjeita”, vaikkakin olen ne vain itse itselleni asettanut.

 

Kaiken takana on halu voida hyvin. Ei näyttää hyvältä, ei laihtua, ei miellyttää ketään. Joku nauttii ehkä elämästään käymällä viikottain ulkona, minä en. Lauantaina olin tosiaan ensimmäistä kertaa yli 4 kuukauteen baarissa, enkä koe mitään tarvetta mennä sinne ihan äkkiä uudestaan. Monet ystävistäni kuitenkin juhlivat viikottain, enkä missään nimessä arvostele heitä. Jokaisella on oma tapansa elää. Minä nautin omista elämäntavoistani eniten juuri näin. Siksi minun on helppo motivoitua, kun saan tästä kaikesta niin hyvän olon. Liikunta on lähes joka kerralla minulle mukavuusalueelta poistumista, sillä treenini ovat kuitenkin suhteellisen kovia. Silti, odotan yleensä aina joka ikistä salikertaa ja lenkkiä. Olo, jonka saan liikunnasta ei ole korvattavissa millään. Joskus juostessani olen miettinyt, että mikään maailman päihde ei koskaan voisi korvata sitä endorfiinien täyttämää hyvää oloa vaikka samaan aikaan olenkin hikoillut korkeilla sykkeillä huonossa säässä pimeässä illassa. Viime viikko oli aivan loistava treeniviikko. Kolme tehokasta 1,5 tunnin salitreeniä, kaksi aerobista ja kaksi täyttä lepopäivää. Olen hymyillyt enemmän kuin aikoihin.

 

On niin hullua, että minun ajatellaan kärsivän ja kituuttavan itseäni samaan aikaan, kun voin paremmin kuin koskaan. Jos liikunnallinen elämä ja vaikka sitten ääriesimerkkinä se ruokien punnitseminen ei sovi sinulle, ethän arvostele muita jos he toimivat niin? En minäkään sinua, vaikka viettäisitkin iltasi mieluummin sohvalla sipsipussin kanssa kuin kahden tunnin jalkatreeniä salilla huhkien. Tee sitä, mistä tulee oikeasti hyvä olo. Älä ainakaan valehtele itsellesi. Mukavuudenhalu ja silkka laiskuus menevät usein hyvinvoinnin edelle. Ja se on normaalia, älä rankaise itseäsi siitä. Jos kuitenkin haluat muuttaa elämäntapojasi pysyvästi, sinä pystyt siihen kyllä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Et tarvitse maanantaita, et uutta kuukautta etkä uutta vuotta. Päätät ja aloitat nyt. Baby steps.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian