Retinoli on ollut pinnalla ihonhoidossa jo vuosia, mutta erityisesti tänä talvena se on tuntunut tulevan suuren yleisön tietoisuuteen ja kosmetiikkakaappeihin. Kun itse ostin ensimmäisen retinoliseerumin muutama vuosi sitten, en ole halunnut enää elää ilman tuota ihonhoidon ihmeainetta. Jos minulta kysytään, retinoli on jokaisen ihostaan huolehtivan aikuisen tuote, joka pitäisi löytyä kaikilta yli 25-vuotiailta. Kun sen käytön aloittaa ajoissa, ikääntymisen merkit eivät ilmaannu läheskään niin nopeasti. Toisaalta jo ikääntyneellekin iholle se tekee ihmeitä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

 

 

Retinoli on A-vitamiinin yleisin muoto ja sitä käytetään ihonhoidossa ensisijaisesti anti-aging tuotteena, mutta se on myös todella tehokas epäpuhtauksien hoidossa. Retinoli auttaa vähentämään juonteita, tasoittaa ihoa ja kuivattaa epäpuhtauksia -yleensä paremmin kuin mikään muu ihonhoitotuote. Jos haluat nähdä selkeitä tuloksia, kokeile retinolia aluksi esimerkiksi pienelle ihoalueelle. Jo yhdessä yössä se kuivattaa tehokkaasti epäpuhtaudet ja häivyttää punoitusta ja pidemmässä käytössä tasoittaa ihoa, hillitsee sen rasvoittumista ja pienentää juonteita. Aluksi retinoli voi tuntua kuivattavalta, mutta pidemmässä käytössä se kosteuttaa ihoa. Tasapainottava vaikutus on ainutlaatuinen, en ole tosiaan törmännyt yhteenkään näin tehokkaaseen ihonhoidon ihmeaineeseen. Retinolin kanssa kannattaa kuitenkin käyttää aina tehokkaasti kosteuttavia ja ihoa vahvistavia hoitotuotteita, kuten hoitovesiä ja täyteläisiä kosteusvoiteita.

 

 

Tehokkuudessa on kuitenkin myös kääntöpuolensa, nimittäin retinoli on aluksi helposti liiankin tehokas hoitotuote. Retinoliseerumeita onkin monilla merkeillä eri vahvuisia. Ensin käytetään miedointa, sitten edetään vähitellen vahvempiin. Herkälle iholle vahvin retinoli voi olla liikaa vuosienkin käytön jälkeen. Iho reagoi liian vahvaan retinoliin yleensä kuivumalla, hilseilemällä ja pienillä näpyillä. Retinoli tehoaa tietysti vain säännöllisesti käytettynä, mutta aluksi sitä voi käyttää esimerkiksi vain joka toinen päivä. Retinolia löytyy nykyään todella monilta kosmetiikkabrändeiltä ja sitä myydään eri muodoissa. Kaikki ovat kuitenkin A-vitamiinin muotoja ja todella tehokkaita antioksidantteja ja ihonhoidon ihmeaineita.

 

 

Omat suosikkiretinolivalmistajani ovat Medik8 (näissä on eri vahvuuksia, itse olen käyttänyt niitä kaikkia), Paula’s Choice, Dermalogica, The Ordinary (joskin nämä eivät ole olleet ihan niin tehokkaita kuin nuo kalliimmat kanssakilpailijansa) sekä omalla iholleni tehokkaimpana retinolina Drunk Elephantin A-Passioni Retinol Cream. Mikä on sun suosikki vai onko retinoli vielä ihan uusi tuttavuus? Viimeistään NYT se kannattaa hankkia kosmetiikkakaappiin jos haluat säilyttää tasaisen ja nuorekkaan ihon.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viides viikko etätöitä alkoi tänään. Kuukausi sitten palattiin Jenkeistä hyvin erilaiseen Suomeen, kuin lähtiessämme Losiin. Nyt tähän poikkeustilaan ja sen asettamiin rajoituksiin on jo tottunut ja välillä unohdan, miksi käyttäydymme näin. Ainiin, se virus. Tähän kuukauteen on mahtunut kuitenkin hyvin kummallisia vaiheita, suuria muutoksia ja lähes kaikki mahdolliset tunteet, joita ihminen voi tuntea. Suurista muutoksista kirjoitan kyllä erikseen ihan ajan kanssa, pää ei meinaa pysyä perässä kun elämässä tapahtuu niin paljon. Tässä tekstissä keskitytään kuitenkin ilmiöön nimeltä koronasuorittaminen ja kuinka se näkyy somessa, omassa arjessa ja suomalaisten mielenterveydessä.

  

 

 

Suorittaminen on ollut 2010-luvun kirosana, trendi ja iso vitsaus. Pakonomainen suorittaminen töissä, kotona tai vapaa-ajalla on heikentänyt jossain määrin varmasti lähes kaikkien hyvinvointia. Nyt kun monella työt, harrastukset ja lapset ovat siirtyneet kotiin, on koronasuorittaminen päivän sana. Ei se ole karanteeni eikä mikään jos ei opi uutta taitoa! Luki useammalla ystävällä Instagramissa. Viimeistään nyt on aika aloittaa uusi harrastus! Ja niin maalataan, neulotaan ja rakennetaan palapelejä. Vihdoin aikaa perheelle! Ja koronakotoilu on somessa ällöttävän suloista hyggeilyä yhdessä rakkaimpien kanssa. Näissä ei tietenkään ole mitään vikaa ja on hienoa, että mahdollisuus olla näin paljon kotona nähdään mahdollisuutena ja sitä tekemistä ja niitä uusia harrastuksia jaksetaan keksiä ja niistä innostutaan. Ja ihanaa, jos se läheisten seura ei ole vielä alkanut kyllästyttää. Haluan itsekin nähdä korona-ajan mahdollisuutena. Vihdoin on ollut aikaa pysähtyä omien ajatusten äärelle, olla oikeasti vain kotona ja tehdä niitä asioita, joille ei ole ollut aiemmin aikaa jatkuvan menemisen takia.

 

Päivistä tulee kuitenkin helposti liian raskaita. Viikkokalentereiden ja päiväohjelmien tekoa opetetaan jo pikkulapsille suunnatulle verkkosivustolla. Ehkä ne helpottavat elämää kotona (?), omasta näkökulmastani ne kuitenkin lisäävät helposti stressiä. Kun kotona on päiväohjelma, jota ei ole taaskaan noudatettu, tulee helposti epäonnistunut olo. Itselleen kannattaa asettaa tietyt ”pakolliset” jutut, kuten päivittäinen ulkoilu, työt jotka täytyy hoitaa ja kodin järjestyksen ylläpito. Se ei tarkoita jokapäiväistä siivousta, ei jos se tuntuu raskaalta, mutta siistissä ympäristössä on helpompi keskittyä ja toimia oikein. Hyvä energia virtaa paremmin, kun tavarat ovat paikoillaan ja tiskit koneessa. Huomaat varmasti, kun kokeilet. Liikunta pitää mielenterveyttä yllä, mutta siitäkään ei kannata muodostaa pakonomaista suoritusta. Liiku sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Sinne salille ehtii kyllä rääkkäämään itseään vielä monet kerrat.

 

 

Kaikkein tärkeintä onkin, että teet nyt niitä asioita, joista nautit. Itsehän tavallaan kehotin tarttumaan – nyt kun ei ole sosiaalisia esteitä – esimerkiksi painonpudotukseen, ruokavaliomuutoksiin tai liikunnan lisäämiseen. Jonkun mielestä se voi olla suorittamista, mutta minulle ne ovat asioita, joista saan itselleni hyvän olon. Saan sen kyllä jätskipurkista ja viinilasillisista, mutta se on vain hetkellistä. Kevyempi ja energinen olo kantaa helposti kokonaisen huonon viikon yli. Jos terveellisiin elämäntapoihin siirtyminen kuitenkin tuntuu suorittamiselta, ei sen aika ehkä ole vielä. Ehkä voit kuitenkin tehdä suunnitelman tulevaisuudelle? Sekin tuo motivaatiota ja varmuutta. Päätöksessä on silloin myös helpompi pysyä, kun olet tehnyt ajatustyön etukäteen ja motivoinut itseäsi. Tällaisina henkisesti kuluttavina aikoina on kuitenkin tärkeintä kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä, mitä ne sanovat juuri nyt. On tärkeää rakastaa itseään ja olla itselleen lempeä. Mitä se sitten juuri sinulle tarkoittaakin.

 

 

Mitä se sitten käytännössä on? Jokaisen on varmasti vähän keskityttävä ja ryhdistäydyttävä aina aika ajoin. Kotiin jääminen saa helposti lamaantuneeksi. Oman mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeää pysyä jonkinlaisissa yhteyksissä ulkomaailmaan sekä edes jollain tavalla liikuttava. Liikunta on usein parasta, mitä voit kehollesi ja mielellesi antaa. Niin kauan, kun laji on mieleinen ja oikeasti nautit liikkumisesta, et pakota itseäsi siihen. Kevyt liikunta tuntuukin olevan oikein korona-ajan juttu. Onko kukaan voinut huonommin kävelyn jälkeen, kuin sinne lähtiessä?

 

Kuitenkin poikkeuksellisena aikana on oikein inhimillistä poiketa niistä rutiineista. Ja jos siitä tulee huono omatunto, anna vain heti itsellesi anteeksi ja päätä jatkossa toimia paremmin. Lopulta kuitenkin teet pääosin arjessasi sitä, mitä haluat. Se kuuluisa painonpudotuskin onnistuu vain silloin, kun oikeasti haluat sitä. Väkisin tekemällä ei tule yleensä mistään mitään. Suorittaminen on turhaa, koronasuorittaminen vielä turhempaa. Kyseessä on maailmanlaajuinen pandemia, poikkeustila, jota ei koskaan ole koettu. Meiltä on karsittu elämästä paljon ihania ja tärkeitä asioita. Läheiset, rakkaat harrastukset, kauan odotetut matkat ja tapahtumat. Ne harmittavat ja saavatkin harmittaa. Samalla elämässä on kuitenkin paljon hyvää. Hyvien asioiden listaaminen mielessä tai vaikka paperille tekee jokaisesta päivästä vähän paremman. Itse teen tätä aamuisin ja sillä tuntuukin olevan suuri vaikutus päivän kulkuun.

 

 

On ihan ok jäädä pidemmäksi aikaa sänkyyn. On normaalia, ettei jaksa soittaa ja kysellä sukulaisten kuulumisia kun elämä on niin outoa ja epävarmaa. On ihan ok, ettei huvita ja on huonoja päiviä. On ihan normaalia itkeäkin päivittäin. Näiden tunteiden ymmärtäminen ja hyväksyminen on tärkeä keino selvitä näiden vaikeuksien yli. Ei tarvitse suorittaa, harrastaa ja olla superihminen, jonka koti näyttää siltä kuin siellä olisi asuntoesittely. Ei kenenkään koti varmasti näytä korona-aikana siltä. Eikä kyllä yleensä muutenkaan, paitsi valheellisesti lavastetuissa somekuvissa. Meillä oli muuten kotona yksityisnäyttö ja silloinkin tavarat olivat vähän levällään. En vain ehtinyt enkä pystynyt siivota aivan kaikkea. Ja se on vain inhimillistä.

 

Jos nyt palaat korona-ajan jälkeen töihin ja sosiaaliseen elämään vaikka kymmenen ekstrakilon kanssa, mitä sitten? Jos oikeasti nautit kotona makoilusta ja hyvästä ruoasta, ne ovat sen arvoisia. Jos et aloittanut vieläkään uutta harrastusta, et tule varmasti aloittamaan sitä loppuvuonnakaan. Ja sekin on ihan ok. Aloitat, kun on sen aika. Ajattelin itse että nyt ehdin hyvin panostaa ajan kanssa kehonhuoltoon, osa-alue joka minulta jää kiireisessä arjessa aina vähemmälle, ja miten kävi? En ole venytellyt viikkoihin. Kehonhuoltoni oli paljon paremmalla tolalla entisessä, kiireisessä arjessani. Lupasin itselleni yrittää taas tänään, mutta luulen että lenkki vie kuitenkin voiton, vaikka venyttely olisikin tällä hetkellä tärkeämpää. Poikkeustila ja parempi olo ovat enemmän kuin riittäviä perusteluja.

 

Ootko sä suorittanut koronaa ja ”kotoilua”? Jos, niin millä tavalla?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Vähän tavanomaisesta poikkeavampi aihe tähän pääsiäismaanantaihin, mutta sain lukijaltani postaustoiveen elämästä chihuahuan kanssa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän ja tarkastella aihetta myös siitä näkökulmasta, miten paljon lemmikki lisää hyvinvointia ja tasapainottaa elämää. Koirat ovat itselleni kuin perheenjäseniä ja rakastankin heitä aivan valtavasti. Vaikka ne vaativat paljon huolenpitoa ja edellyttävät läsnäoloa ja vastuuta, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa. Chihuahua ei ole rotuna se helpoin, vaikka kokonsa puolesta niin voisi kuvitella, mutta minulle paras mahdollinen. Todetaan nyt tähän, etten ole luonteena itsekään varmasti helpoimmasta päästä.

 

 

Minulla on siis tällä hetkellä kaksi chihuahuaa, lyhytkarvainen chihuahua Frida ja pitkäkarvainen chihuahua Cara. He ovat molemmat 6-vuotiaita ja itseasiassa juuri tänään vietämmekin suloisen pikku-Caran syntymäpäivää. Tytöt ovat käytännössä 3. ja 4. chihuahuani ja syksyllä 2014 minulla olikin hetken aikaa kolme koiraa, kun Lila vielä eli muutaman viikon sydänvikansa kanssa kun Cara tuli meille. Entisen poikaystäväni kanssa meillä oli kaksi chihuahuaa ja erossa toinen jäi hänelle, toinen minulle.

 

Chihuahua on kokonsa puolesta äärimmäisen helppo koira. Se on helppo napata syliin, ottaa mukaan melkein mihin tahansa ja kuljettaa autossa turvallisesti. Frida ja Cara ovat kuitenkin chihuahuoiksi hyvin pieniä, 1,5- ja 1,7-kiloisia. Pieni koko on tuonut jonkin verran haasteita, sillä tyttöjen on vaikea kulkea esimerkiksi portaissa. Niiden kanssa täytyy olla myös varovainen jos ne nukkuvat sängyssä (nukkuvat joka yö) tai jos nostan ne sohvalle. Näin pienet koirat eivät pääse itse hyppäämään sohvalle tai sänkyyn eikä sieltä pois. Olen myös oppinut ihan ”automaattisesti” kävelemään kotona siten, että niin ikään raahaan jalkojani maassa etten astu koirien päälle.

 

 

Koirien päivittäinen hoito kattaa tietysti kävelyt ja ruoan kaksi kertaa päivässä sekä jokailtaisen hampaiden harjauksen. Teen sen siis aivan joka ikinen ilta. Caran turkkia täytyy myös harjata säännöllisesti sillä se takkuuntuu helposti, kynnet leikkaan ja viilaan noin pari kertaa kuussa. Pesen koiria melko harvoin, nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa. Kuraisella säällä useammin.

 

Aiemmat koirani ovat syöneet kaikkea ja olleet monien muiden koirien tavoin varsinaisia herkkusuita. Tästä syystä niitä on ollut myös helppo kouluttaa. Frida ja Cara ovat sen sijaan nirsoja, joten koulutus nameilla ja esimerkiksi temppujen opettelu on niiden kanssa haastavampaa. Istu ja seiso -käskyt menevät, mutta esimerkiksi tassun antamista ja maahan menemistä ollaan harjoiteltu ikuisuus tuloksetta. Cara kärsi pentuna pahoista vatsaongelmista ja sai kroonisen suolistotulehduksen diagnoosin. Sain sen onneksi kuntoon raakaruoalla ja tytöt ovatkin syöneet lähes koko elämänsä raakalihapullia ja kasviksia. Heille (tai siis allergiselle Caralle) sopivia raksuja olen löytänyt kaksi merkkiä, Canagan ja Acana.

 

 

Muuten olen saanut onnekseni nauttia kohtuullisen terveistä koirista. Hammasongelmat ovat chihuilla yleisiä ja itselläni onkin mennyt tuhansia euroja hampaiden hoitoon, sillä vakuutus ei korvaa hampaiden putsausta ja poistoja. Suureksi surukseni Lila kuoli 6,5 vuoden ikäisenä vakavaan sydänvikaan, joka eteni nopeasti. Frida on ollut ainakin tähän asti täysin terve. Caralla oli pentuaikana allergioiden takia kolmen kuukauden vatsatauti joka eteni anemiaksi asti, mutta ruoalla senkin sai kuntoon. Joulukuussa 2019 Caran sydämestä löytyi lievä sivuääni, jota seurataan nyt vuosikontrolleissa ja aloitetaan tarvittaessa lääkitys. Kuukauden verran itkin ja murehdin tätä, mutta nykyään jo toisinaan jopa unohdan sen. Cara saa elää täysin normaalia ja aktiivista elämää. Hän onkin aivan ihana ja hurmaava luonne, joka onkin äärimmäisen huomionkipeä (koira tulee omistajaansa, vai miten se meni?) kun Frida taas on hitaasti lämpenevä ja arempi. Aivan mahtavia persoonia ja hyvin erilaisia molemmat.

 

Tytöt ovat olleet oikeastaan koko elämänsä yhdessä, ikäeroa niillä on vain 3 kuukautta ja he ovat samalta kasvattajalta. Helmiäisen Kennel ja Merja, olen ikuisesti kiitollinen upeasta työstäsi enkä ottaisi chihuahuaa mistään muualta.

 

 

Plussat Pieni koko, ei vaadi pitkiä lenkkejä, ei sotke, ei tuhoa mitään, helppo ja edullinen matkustaminen, esimerkiksi lennolle 2 koiraa samaan laukkuun matkustamoon, maailman suloisin ulkonäkö, edulliset vaatteet, hurmaavat luonteet (riippuu toki mistä koiran ottaa ja miten sitä kouluttaa) ja vahva kiintyminen omistajaan. Helppo rotu lasten kanssa.

 

Miinukset Räksytys, räksytys, räksytys. Ison koiran ego, hieman haastava kouluttaa, chihuahualla ei ole miellyttämisen tarvetta, pienen koon aiheuttamat haastavuudet liikkumisessa, huonot hampaat, kalliit vakuutukset. Sydänviat nuorilla koirilla.

 

 

Lukeeko muut chihuahuaihmiset mun blogia? Millaisia teiltä löytyy?