Poikkeukselliset olosuhteet tänä keväänä ovat muuttaneet elämää paljon. Jatkuvan kiireen ja aina menossa olemisen takia monet omat intohimot ja kiinnostuksenkohteet jäivät vuosiksi vähemmälle. En ole varmasti koskaan aikuisiälläni joutunut pysähtymään näin pitkäksi aikaa oman elämän äärelle. Vaikka elämässä tapahtuu tällä hetkellä enemmän muutoksia kuin vuosiin, on silti ollut aikaa ja mahdollisuus kuunnella itseään ja antaa tilaa omille ajatuksille ja niille oikeille mielenkiinnon kohteille. Enkä ole ainut, on ollut ihanaa huomata kuinka ihmiset ovat löytäneet uusia harrastuksia ja päässeet vihdoin toteuttamaan itseään.

 

 

Itse en maalaa, ehkä jo senkin takia että tiedän jääväni koukkuun tuollaiseen hyvinkin nopeasti ja lopulta olisi sitten koti täynnä ”taidetta”. Pidetään toistaiseksi mieluummin seinällä sata vuotta vanhat öljyvärimaalaukset, eikä ne uusimmat Mirvan vedokset. Sen sijaan olen vihdoin päässyt toteuttamaan itseäni ja löytänyt taas rakkauteni kauneudenhoitoon. Sanoinkin tässä kotona, että nykyään meikkaaminen ja muu kauneushömppä on mun uusi harrastus, jolle ei ole ollut aiemmin aikaa.

 

Olen hyödyntänyt kotona pysymisen myös siten, että olen kevään aikana tehnyt erilaisia kauneushoitoja jotka vaativat sitä ”toipumisaikaa” jota ei normaalisti kiireisessä arjessa tunnu olevan. Toki on sitä tullut oltua joskus mikroneulatuilla kasvoilla jäähallilla ja mentyä suoraan hampaidenvalkaisusta sählytreeneihin.. En suosittele kokeilemaan, jos ei ole ihan pakko. Miten muuten korona-aika on vaikuttanut teidän kauneudenhoitoon? Unohtuuko omasta ulkonäöstä huolehtiminen kokonaan vai panostatteko siihen entistä enemmän nyt jos/kun on ollut aikaa?

 

 

Olen aivan innostunut esimerkiksi juuri meikkaamisesta ja jo siinä kahden viikon karanteenin aikana sudin enemmän meikkiä kasvoille kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Minkä verran teitä muuten kiinnostaa kauneusjutut? Lähinnä ajattelin, että kirjoittaisinko blogiin enemmän ihonhoitoon ja meikkijuttuihin liittyviä postauksia? Instagramiin videoita, vai millaista sisältöä tykkäät seurata? Itse olen nyt niin hullaantunut kaikesta kauneushömpästä, että mielelläni kirjoittaisin tekstejä näihin aihepiireihin liittyen hyvinvointipostausten ohella.

 

Kauneus ja hyvinvointi kulkevat muutenkin käsi kädessä. Hyvinvoiva ihminen on aina kaunis, laittautui hän tai ei. Kaikkihan sen tietää, kun syöt hyvin, nukut tarpeeksi ja liikut, olo on erilainen ja peilistä katsovat kauniimmat kasvot ja kevyempi keho. Ja silloin kun tuntee olonsa kauniiksi, voi aina vähän paremmin. Kauneuden ja hyvinvoinnin esteet ovat myös samankaltaisia. Kiire, stressi ja huolet. Kuulostaako tutulta?

 

 

Ehkä tämä blogi on ainakin tämän kevään kauneus- ja hyvinvointipainotteinen. Koska juuri se kauneus, terveellinen ruoka, treeni, keho ja mieli, sekä henkinen tasapaino ja mielen hyvinvointi ovat intohimojani, joten jos ne kiinnostavat sinua, luet juuri oikeaa blogia. Kirjoitin kauneusteemaan liittyen jo valmiiksi ainakin kauneudenhoidosta eri budjeteilla sekä ihonhoitotuotteesta jota ilman ei voi elää. Julkaisen ne pian, samoin toivotun kotitreenipostauksen. Kaunista sunnuntaita!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Sellaisia suuria muutoksia sitten. Ääk, tuntuu suorastaan hullulta. Kuten itseasiassa juttelinkin viime viikolla storyn puolella, en ole asunut missään kodissa niin pitkään kuin tässä jos isäni luona ”asumista” ei lasketa. Äiti, korjaa jos olen väärässä. En olisi tosin ajatellut että tällä viikolla kotimme löytyy julkisesta myynnistä Oikotieltä. Reilut kuusi vuotta Eiranrannassa asumista takana ja nyt kun kirjoitan tätä postausta tässä keittiön pöydän ääressä, tuntuu ihan uskomattomalta että siitä, kun ensimmäisen kerran olen juuri tässä istunut (ja itseasiassa syönyt nakkeja ja ranskalaisia eräillä kesäisillä jatkoilla) on kohta seitsemän vuotta. Monen kummallisen sattuman kautta tästä tuli minun kotini. Voi miten paljon voikaan mahtua näiden seinien sisälle.

 

 

Ajattelin aluksi, ettei varmaan asuta tässä kauaa. Tämä koti tuntui meille pitkään vähän sellaiselta ”väliaikaiselta”. Parin remontin jälkeen aloin kuitenkin kotiutua ja voi että, miten paljon tykkään tästä asunnosta nyt. Parhaimmillaan se on keväällä ja alkukesästä, kun omalla terassilla saa juoda aamukahvit, ottaa aurinkoa takapihalla lapsen pelatessa pihalätkää siinä sivussa. Pihan ulkoporealtaassa on opittu uimaan ja vietetty monet unohtumattomat tyttöjenillat. Aamuauringossa on tehty monet joogat terassipatiolla ja iltaisin on grillattu lukemattomia kertoja yhdessä ystävien kanssa. Miksu on syntynyt tänne ja lähellä on aivan ihanat naapurit sekä joukko rakkaita ystäviä. Tämä asunto on tuonut paljon rakkaita ihmisiä elämääni.

 

 

Yksi ihanimmista asioista tässä kodissa on keittiö, josta tuli juuri sellainen, kuin halusinkin. Remontoimme sen reilut puolitoista vuotta sitten ihan omannäköiseksi, sellaiseksi, että haluaisin seuraavaankin kotiin samanlaisen. Asunto on ollut kaikin puolin äärimmäisen toimiva. Varsinkin lapsen kanssa arvostaa uudehkon talon ylellisyyttä, kuten suoraa kulkua hissillä parkkihalliin omalle autolle (kävelen kotiovelta autolle noin 30 sekuntia), runsasta säilytystilaa varastoissa, helppoa kulkemista esimerkiksi automaattisesti avautuvien ovien läpi (korona-aikana ihan best) sekä tietysti sitä omaa pihaa. Siksi toivoisin itse, että tähän muuttaisi pieni perhe – tai vaikka sitten tuleva perhe <3 En olisi itse voinut kuvitellakaan helpompaa asuntoa silloin, kun lapseni syntyi.

 

 

 

 

 

Koko sen ajan, kun olen asunut täällä, omenapuusta on saanut joka syksy poimia omenoita. Se ei tehnyt minkäänlaista satoa koskaan ennen sitä. Uskon, että minun on ollut tarkoitus asua juuri täällä. Nyt meidän koti on kuitenkin myynnissä. Jos tiedät jonkun, joka osaa arvostaa meren läheisyyttä, äärimmäisen helppoa asumista sekä omaa ihanaa pihaa ja kävelymatkaa keskustaan, vinkkaathan hänelle. Tämä poikkeuksellinen tilanne ei ole ehkä se optimaalisin aika myydä, tai en tiedä, mutta ei meillä ole täältä mikään kiire pois. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että on vihdoin aika tehdä niitä suuria muutoksia. Siksi meidän koti löytyy nyt Oikotieltä ja Etuovesta.

 

 

Koti, jossa koko elämäni on muuttunut. Koti, jossa kolmen ihmisen elämä on muuttunut. Koti, jossa on hyvä karma. Mielenkiinnolla odotan, kenen elämän se seuraavaksi muuttaa ♥ Viimeistään täällä tulee onnelliseksi.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kaikki tietävät ”ne viimeiset viisi kiloa” jotka eivät tunnu lähtevän millään. Usein niistä sanotaankin, että ne kuuluvat kroppaan ja siksi keho haluaa pitää niistä niin lujasti kiinni. Kyse on kuitenkin yleensä siitä, että kun ”pudotettavaa” on enää muutama kilo omaan ihannetavoitteeseen pääsemiseksi, oma energiankulutus on jo niin alhainen, että miinuskaloreille ei enää niin helposti pääsekään kuin aiemmin, jos pudotettavaa painoa on ollut paljon. Mitä enemmän painoa, sitä nopeammin se myös putoaa.

 

 

Halusin tosiaan tuossa helmikuun lopussa haastaa itseäni, kiinteyttää kroppaa ja syödä säännöllisesti jo ihan treenien sujuvuudenkin kannalta. Lupaavasti alkanut treenikausi loppui kolmen viikon jälkeen lyhyeen, kiitos sairastumisen, karanteenin ja salin sulkeutumisen. Sali on itseasiassa jo auki, mutta olen päättänyt kuitenkin pysyä kotona vaikka en kotitreeneistä yhtään pidäkään. Olen vähän sellainen, että kun jostain innostun, innostun sitten ihan täysillä. Halusin kiristellä ylimääräisiä rasvoja kropasta pois ja vitsi, niin lähti ne viimeiset 5 kiloa pois ilman sen kummempia kärsimyksiä. Tilalla on kevyt olo ja reilulta tuntuvat vaatteet. En olisi uskonut, että AINA samassa pysynyt paino tippuisi noin helposti. Toki täytyy sanoa, että itse rakastan kovaa treenaamista ja liikuntaa ja siksi olen kokenut tämän helppona. Vaikka pidän myös hyvästä ruoasta ja olen ollut aikamoinen kulinaristi, nautin myös rutiineista, niistä samankaltaisista yksinkertaisista ruoista sekä kevyestä olosta, joka on ollut mukanani läpi dieetin. Poikkeuksia olen tehnyt kuitenkin melko usein, uskon siihen että kroppa kertoo, kun se tarvitsee ylimääräistä energiaa.

 

 

Miten? Päätin tosiaan aloittaa ”dieetin” eli kiinnitin vihdoin oikeasti huomiota siihen, mitä söin. Laskin makrot ja tein itselleni ruokavalion. Aloin punnita ruokia, jotta saisin vihdoin käsityksen siitä, miten paljon oikeasti kannattaa syödä mitäkin ja millaiset annoskoot ovat jos haluan itse polttaa rasvaa, pudottaa ylipäätään painoa tai vaikkapa kasvattaa lihasta. Aloitin uuden saliohjelman, mutta nyt olen tosiaan jättänyt sen tauolle ja tehnyt kotitreenejä. Lihaskuntotreenejä kolme viikossa, sekä lisäksi 4-5 lenkkiä viikkoon. Pidän myös yöpaastoa, eli päivän viimeisen ja seuraavan aamun ensimmäisen aterian välillä on yleensä vähintään 12 tuntia.

 

 

Oma tavoitteeni oli rasvanpoltto, joten laskin oman peruskulutukseni, arvioin aktiivisuustasoni ja laadin ruokavalioni sen mukaan, että olisin kokoajan kevyillä miinuskaloreilla. En kuitenkaan siedä itse näläntunnetta yhtään, joten jos olen tuntenut itseni nälkäiseksi, olen syönyt enemmän. Jos pudottaa painoa, nälkä on usein vähän välttämätönkin osa päivää ainakin ennen suurempia aterioita, kun edellisestä ruoasta on jo kulunut aikaa. Reilussa kuukaudessa tosiaan sain ne viimeiset 5 kiloa pois mitä halusinkin ja tähän väliin on mahtunut muutama täysin poikkeava päivä lentämisen ja sosiaalisten tilanteiden takia, 11 päivää Jenkeissä (jossa tosin noudatin ruokavaliotani ja treeniohjelmaani lähes täysin) sekä muutamat viinilasilliset ja parit herkutkin.

 

 

Nämä lisäsin Säännöllinen ruokarytmi, aamuun ja treenin ympärille painottuvat hiilarit, matalasykkeiset rasvanpolttolenkit ja kolme lihaskuntoa ylläpitävää treeniä viikkoon.

 

Näistä luovuin Sokeri, ylimääräiset rasvat (rasvaa polttaessa on toki tärkeää myös syödä rasvaa, mutta kohtuudella), liian kovatehoiset juoksulenkit (yksi viikkoon menee vielä), kaikki napostelu ja välipalat, sekä runsas alkoholinkäyttö.

 

 

Dieetiltä aion ”poistua” vähitellen ja alkaa syödä nykyisen kulutukseni mukaisesti, jotta pystyn pitämään tämän. Kaikessa tässä epävarmuudessa tämä on ollut yksi hyvä keino palauttaa elämänhallinnan tunnetta takaisin arkeen. Tosiaan painotan nyt vielä, etten ole kokenut minkäänlaista tarvetta laihduttaa tai pudottaa painoa, olen ollut aina kuitenkin hoikka, mutta lähinnä vain saada itselleni arkeen ja treeniin uutta haastetta ja rutiineja, joita noudattaa. Halusin oppia laskemaan makroja ja sehän oli yllättävän helppoa ja mielenkiintoista. Nyt kesää kohti viisi kiloa kevyempänä, kerrankin onnistuin kun tein kunnolla. Rasvanpolton ja painonpudotuksen epäonnistumisen yleisimmät syyt ovat, että luulee syövänsä oikein, ei liiku, haaveilee muttei tee tai joskus harvoin – syö väärin ja liian vähän, jolloin kroppa menee säästöliekille ja aineenvaihdunta hidastuu. Tosiaan näistä postauksen kuvista nesteitä ja ylimääräistä rasvaa lähti sen viiden kilon verran. Eniten muutos näkyy kasvoissa, vatsassa ja jaloissa, eniten se tuntuu kuitenkin olossa ja päässä. Ihana tunne!

 

 

Kerro sun painonpudotustarina tai muu onnistuminen kropan muokkaamisessa, kuulisin sen mielelläni ♥

 

Lue myös

Dieetillä!

Yhden päivän ruokapäiväkirja

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian