Hei yhteiskunta. Voitaisko muuttaa tätä menoa? Alan olla kyllästynyt siihen, että yliopistolla opetetaan kirjoittamaan täydellistä CV:ta, mutta että rekrytointi on epätasa-arvoista ja joskus tosi ammattitaidotonta. Mut kun kaikki haluu tehdä hooärrää.

Alan olla kyllästynyt siihen, että yrittäjäkasvatusta tungetaan historian ja yhteiskuntaopin tilalle. Työttömyysongelmia ratkaistaan perustamalla firmoja, eiks niin?

 

Vähän kyllästynyt siihen, et kaikki kopioi toisiaan. Kaikki arvostelee toisiaan. Loput menee suhteilla eteenpäin. Hyväveliverkostoja on aika paljon muuallakin kuin kunnissa ja olympiakomiteoissa.

Oottekste koskaan miettiny, ettei tässä oo mitään järkee? Ihmiset unohtaa itsensä ja jo pitkään kauniit muistot on voitettu hyvällä kuvalla.

 

Kun somevaikuttajan päälle ilmestyy uusi kokobeige asukokonaisuus, lentää rakkaat mustat leggarit kaapin perälle ja nyt pukeudutaan suoriin housuihin. Housuihin, jotka eivät edes istu. Housuihin, joista ei edes pidä ja jotka lopulta päätyvät somevaikuttajien suosimalle nettikirpputorille, josta ne seuraava uhri ostaa hyvän löydön ja hyväksynnän toivossa.

Joskus minäkin ”inspiroiduin” muiden pukeutumisesta. Muutin tyyliäni, ajatusmaailmaani ja arvojani kaikkien niiden upeiden ihailemieni ihmisten mukaan. Sit kun, sit kun, sit kun..

 

En silloin ollut minä. Ja silloin väsytti kummallisen paljon. 

 

 

Hei yhteiskunta. Miks edelleen on pakko mennä naimisiin? Miks tasa-arvoa ajava nainen on vihainen feministi ja mies auttamatta nössö? Miks unelmalomalla susta kirjoitetaan paskaa netissä?

On oltava seuraajia ja tykkäyksiä. Täydellinen CV voi sisältää linkin somekanaviin, ja siinä voi mainita kuinka monta seuraajaa on. Hei universumi, voidaanko me luopua seuraajista ja tykkäyksistä, voidaanko?

 

On tehtävä rahaa, rakastettava ja oltava läsnäoleva vanhempi. Rahallekin on hinta. Sen hinta on liian monelle terveys, mutta sitähän ei rahalla saa. Kaikki tietää, mihin Steve Jobs kuoli.

On vastattava uteluihin, miksei oo jo vanhempi. On vastattava illalliskutsuihin tiistai-iltaisin.

 

Vuonna 2022 ei kuulu joukkoon, jos ei sijoita tai tiedä sijoittamisesta. Tai pelaa padelia.

Nekin jotka väittää, ettei halua rahaa, yleensä valehtelee. Kehenkään ei voi luottaa. Ennen sanoin, ettei kehenkäänpaitsi itseensä. Eikä voinut lopulta luottaa siihenkään.

 

On naurettava kuvissa, juostava karkuun läskejä, itkuja ja ahdistuksia. On löydettävä sisäinen rauha, samalla kun käteen saa diagnoosin adhd.

Sielut on myyty, taivaspaikat ostettu ja viherpesuohjelma pesty.

Mikä olisikaan tehokkaampi illuusio suuren mittakaavan hyväksynnästä kuin tuhat uutta seuraajaa tai uusi titteli?

Miks kaikki valittaa, et väsyttää kummallisen paljon?

INSTAGRAM @mirvaannamarian


Olipa kerran kylmää kaljaa ja kuumia auringonlaskuja

 

Luen jälleen kerran uutta artikkelia siitä, kuinka joku on myynyt puoli omaisuuttaan, irtisanoutunut ja ostanut pakettiauton, tai menolennot, ja lähtenyt maailmalle toteuttamaan unelmiaan. Löytänyt vapauden ja palannut vuoden kuluttua Suomeen elämään aivan toisenlaista elämää kuin täältä lähtiessään eli. Tätä on edeltänyt loppuunpalamisen diagnoosi ja sitä tiukka uraputki. Ja ah, nyt kaikki on hyvin, Afrikasta sai start up-idean ja elämä hymyilee yrittäjänä etätöissä Ullanlinnassa.

 

Artikkelissa julistetaan, kuinka elämä muuttui, kun vihdoin tajusi tehdä vain niitä asioita, jotka tekevät aidosti onnelliseksi.

 

Tarina inspiroi minua. Voispa vaan lähteä! Samalla muistutan itseäni siitä, mistä nykyään kaikki selfhelp-opukset muistuttavat, kuka tahansa voi lähteä, kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Niin mmmm joo, mutta..

Koulunsa aloittaneen aktiivisesti harrastavan lapsen, kolmen koiran, asuntolainojen ja säännöllisen työn kanssa voisi varmasti lähteä, mutta ei kuitenkaan voi lähteä. Kun sain itse vuonna 2018 diagnoosin vakavasta ylirasitustilasta, menin hetkeksi sohvalle makaamaan. Kierroksia oli hidastettava, mutta niin se arjen oravanpyörä jatkui vielä samana päivänä. Ei lähdetty seikkailemaan, ei ostettu pakettiautoa, ei myyty puolta omaisuutta eikä edes vuokrattu varastoa. Börniksestä on oltava jokin toinenkin keino nousta ylös.

Sitä paisi, muistutan aina itseäni siitä kun haaveilen tällaisesta artikkelin totaalisesta irtiotosta.. Afrikassakin olisi ulkoilutettava koirat, ruokittava  ja koulutettava se lapsi, niin ja maksettava asuminen. Eikä sovi unohtaa omaa ruokaa ja kaikkia niitä elämyksiä ja kokemuksia, jotka hypoteettisesti voisivat parantaa loppuunpalanutta kehoa ja mieltä.

 

Lapsettomana freelancerina olisin luultavasti Afrikassa. Ajatus on äärimmäisen houkutteleva, suorastaan ihana, mutta haluanko olla lapseton ja freelancer? Jos haluaisin, erittäin todennäköisesti olisin. Nyt. Afrikassa.

 

Ja ainakin kerran muuttanut Kaliforniaan.

 

 

Älkää ymmärtäkö väärin, ihailen ihmisiä jotka kokeilevat rohkeasti uutta ja lähtevät seikkailemaan pitkiksi ajoiksi maailmalle. Ja välillä haluan itsekin olla sellainen. Etenkin silloin, kun vien lapsen kouluun ja tajuamme ovella, että reppu unohtui kotiin. Etenkin silloin, kun koiralla on vatsatauti ja se on ulkoilutettava ja pestävä monta kertaa päivässä ja lähdettävä viiskolmekymmentä ulos säähän, jossa ei selviä ilman nastakenkiä pystyssä.

 

Sydämestäni olen vilkas ja vapaa vintagemarimekossa siirtolapuutarhapalstalleen pyöräilevä (elääkseen) kirjoittaja, joka voi lähteä yhtä lyhyellä varoitusajalla festareille tai Nicaraguaan.

Oikeasti olen töissä käyvä äiti, joka haluaa lapselleen mahdollisimman tasapainoisen ja turvallisen arjen, liikunnallisen elämäntavan sekä kasvulle ja kehitykselle tärkeitä rutiineja. Olen näennäisesti istunut siihen yhteiskunnan muottiin, kuten meistä suurin osa ja hyväksynyt kohtaloni. Ymmärtänyt myöhemmin, että nämä ovat todella niitä asioita, joita haluan tehdä. Minun valintojani. Valintojaan saa kuitenkin myös katua, olivatpa ne mitä tahansa.

 

Hyytävän tuulisista aamuisista koiralenkeistä ja unohtuneista repuista huolimatta olen silti tällä hetkellä oikein onnellinen. Enkä ole edes käynyt (vielä) Afrikassa.

 

 

Afrikan sijaan olen kuitenkin käynyt elämässäni läpi asioita, joita en toivoisi kenenkään joutuvan käyvän läpi koskaan. Vaikka yritän olla polustani kiitollinen ja tyytyväinen, sillä pystynhän vihdoin sanoa olevani onnellinen, uskon kuitenkin, että tähän onnellisuuden pisteeseen pääsee taatusti paljon helpommallakin. Vastoinkäymisten muka vahvistava vaikutus on niin viime vuosituhannelta. 

 

Tämän kivisen tien ja näiden tämänhetkisen elämän valintojeni (lue: lapsi ja kolme koiraa) olen joutunut kohtaamaan suurimmatkin luurangot kaapissani. Koska elämä ei koskaan ole antanut minulle tilaisuutta paeta Afrikkaan ja palata sieltä onnellisena start up-yrittäjänä takaisin elämän oravanpyörään (loppuunpalamisilla on muuten tapana toistua), olen joutunut kohtaamaan kaikki ongelmani ja henkilökohtaiset vikani silmästä silmään. Olen joskus katsonut itseäni ihan kirjaimellisesti peilistä silmiin ja sanonut kuvajaiselleni, että tää ei vaan voi jatkua enää näin. Ja sitten se ei ole jatkunut.

 

Kun ei voi paeta, joutuu kohtaamaan itsensä ja ottamaan vastuun elämästään. Monilla milleniaaleilla on ihailtava kyky paeta sitä ja yhteiskunta on tehnytkin paosta nykyään helpommin ja helpommin saavutettavaa.

 

 

Kun seuraavan kerran suunnittelet irtisanoutumista tai teet tarjousta asuttavasta pakettiautosta, mieti hetki. Voisiko täällä tehdä niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi?

Upeinkin matkakohde arkipäiväistyy ja elämästä saa mutkattomampaa Suomessakin kun hieman näkee vaivaa ja kohtaa niitä luurankoja.

 

Ja jos et mahdu siihen yhteiskunnan muottiin, toivon koko sydämestäni onnea matkaan.

 

Ja onnea ja rohkeutta matkaan myös kaikille meille, jotka loppuunpalamisista huolimatta rämmimme edelleen loskassa eteenpäin päivä kerrallaan.

INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Alennuskoreista löytyy usein kiharille hiuksille tarkoitettuja tuotteita. Ymmärrän, luonnonkiharat olivat nimittäin aikanaan ikäisilleni kuin päälle langetettu kirous, josta haluttiin eroon keinolla millä hyvänsä. Luonnonkiharan hienoutta on alettu ymmärtää vasta hiljattain ja muutaman vuoden takainen curly girl method toi kiharat takaisin. Silti, kiharalle hiukselle tarkoitettujen tuotteiden myynti ei ole lähelläkään rakennepaikkaavien tai kosteuttavien tuotteiden myyntiä.

 

Tämä onkin hieman hassua, sillä kiharalle hiukselle tarkoitettu tuote on usein paljon tehokkaampi kosteuttaja kuin se perinteinen, ja yleensä vieläpä brändin suosituin, kosteuttava sarja. Mutta moni ei tiedä tätä ja juuri siksi aihe sai oman blogikirjoituksen. Nämä ovat juuri näitä aiheita, joista tuntuu tavallaan tosi oudolta kirjoittaa, kun ei tee näillä kirjoituksilla enää rahaa (seuraa disclaimer: tässä postauksessa on mainoslinkkejä*, mutta kirjoituksista en saa euroakaan), mutta silti haluan kertoa näitä asioita, koska sillä voin ehkä helpottaa jonkun ihmisen jokapäiväistä elämää. Ja se, jos joku, on bloggaamisessa parasta. Palataan nyt kuitenkin takaisin hiuksiin.

 

 

Määritelmä kihara hius kattaa kaikki hiuslaadut aina pienestä afrokiharasta loivaan laineeseen. Mitä kiharampi hius on, sitä kuivempi se on. Hius tarvitsee kosteutta kihartuakseen, ja ehkä tästä syystä moni jopa välttää kosteuttamasta hiuksia. Kuivana pakkaspäivänä hiukset ovat helpommin piikkisuorat, mutta kuiva ja ohut hius ei yleensä ole kovin kaunis.

 

Eli, mitä tästä opimme? Kiharille hiuksille tarkoitetut tuotteet kosteuttavat hiusta. Kosteuta kiharaa hiusta. Kosteuta ihan jokaista hiusta. Jos pidät suorasta lookista, saat hiukset kyllä muotoiluraudalla piikkisuoraksi, mutta samalla hius voi hyvin ja kosteutettuna se myös näyttää paksummalta ja kiiltävämmältä. Eli juuri siltä, miltä haluat sen näyttävän.

Kiharan hiuksen tuotteita voi hyvin käyttää myös kuivaan, suoraan hiukseen, mutta monella suomalaisella on vastoin ennakkoluuloja kuitenkin luonnostaan hieman taipuisa hius, jolloin kiharan tukan tuotteille kannattaa antaa mahdollisuus.

 

Tähän alle kokosin muutaman hyväksi havaitun unohdetun kosteuttajan sekä kauden uutuuksia. Leveämmät kukkaronnyörit saattavat antaa periksi Oribelle, joka on hiuksille todellista luksusta. Jos raaskisin, käyttäisin vain niitä. Halusin välttämättä linkata ne tähän postaukseen, sillä tuota maailmalla jo pitkään hypetettyä sarjaa saa vihdoin Suomesta.

 

Oribe Signature Foundation Mist* kosteuttaa kiharat hiukset antaen niille samalla ylellisen tuoksun. 37e/200ml.

Oribe Moisture Control Shampoo* on luultavasti kategoriansa paras, jos raaskii laittaa näin paljon rahaa shampooseen. 52e/250ml.

Oriben klassikkohoitoaine Moisture & Control Intense Conditioner* on pienimmänkin kiharan kesyttäjä, joka on suunniteltu erittäin kuivan hiuksen hoitotuotteeksi. 58e/200ml.

Schwarzkopfin Mad About Mad Curls shampoo* pesee sulfaatittomuudesta huolimatta hiukset tehokkaasti ja jättää ne pehmeiksi. Purkit ovat kuin tuulahdus tulevasta kesästä! 25,50e/300ml.

Kerastasen Curl Manifesto* niittää mainetta markkinoiden parhaimpana kiharasarjana. Eikä syyttä, tuotteet ovat usein loppuunmyytyjä kaikkialta, mutta nyt niitä saa linkissä olevasta Kicksin verkkokaupasta. 25,50-44,50e/150-200ml.

Vegaaninen Noughty Wave Hello hoitoaine* on edullinen, mutta hinta-laatusuhteeltaan mahtava kiharan hiuksen tuote, jota itse käytän nykyään suoraan tukkaani. Tämä on tuote, jota testasin näytteenä ja ihastuin heti. 10e/250ml.

INSTAGRAM @mirvaannamarian