Katsoin kuvaa tuoreiden raskausarpien peittämää vatsaa silittävästä naisesta. Hän kantoi arpensa ylpeänä ja iloitsi siitä, kuinka hienon työn hänen kehonsa oli uuden elämän eteen tehnyt. Saa siinä sen jäljet näkyä. Olin kauhuissani. Kotona oli useita erilaisia iho-öljyjä, joita hieroin pakkomielteisesti vatsani ihoon kaksi kertaa päivässä. Ihon alla kasvoi pieni poika, ja minä pistin kädet ristiin etten saisi raskausarpia. Suunnittelin etukäteen, kuinka aloitan tavoitteellisen treenaamisen, hypoxit ja lymfat heti kun olisin toipunut riittävän hyvin sektiosta. Hikoilin salilla ja lenkkipoluilla ihan viimeiseen asti.

 

 

 

Isän viaton kommentti kesälomalla saaressa oli tarkoitettu varmasti vain tsempiksi urheiluharrastuksiin. Että pitää käydä treeneissä ja lenkkeillä ettei musta tuu sit lihavaa. Sen jälkeen näin kuitenkin aina itseni vääränlaisena, olinhan sitä ennenkin ollut aina epävarma ulkonäöstäni. Inhosin hiuksiani, silmiäni, kasvojani, käsiäni, jalkojani – no, ihan kaikkea. Tuon jälkeen näin itseni myös liian lihavana, vaikka olen tosiaan aina ollut hoikka. Yllätyin joka kerta, kun lainasin kavereilta farkkuja ja mahduin niihin. Pidin ystäviäni upeina – todella laihoina ja kauniina, ja itseni näin peilistä aivan erilaisena. Kaikki kouluvuodet menivät siinä, etten ikinä ollut tyytyväinen ulkonäkööni. En koskaan ollut tarpeeksi kaunis. Halusin kuitenkin aina olla ja kiinnostukseni kauneudenhoitoon on ollutkin juuri tästä syystä suurta. Tietämykseni esimerkiksi kosmetiikasta, hiuksista, laihdutuksesta ja erilaisista kauneushoidoista on edelleen varsin laaja.

 

Vasta lukioaikoina aloin saada kehuja. Tai ainakin omasta mielestäni se tuntui siltä. Voi luoja, miten hyvältä tuntui kun joku sanoi oikeasti nätiksi. Saatoin saada siihen aikaan miehiltä vaikka sähköposteja tai meseviestejä (nykyajan old school juttuja), eräskin oli vain nähnyt minut kaupungilla, piti minua kauniina ja kysyi sitten kaveriltaan kuka olen ja otti yhteyttä. Jäin nopeasti koukkuun kehuihin ja huomioon, tunsin etten ollut koskaan sitä saanut ja kun sain, se tuntui ihan älyttömän hyvältä. Aina oli kuitenkin joku kauniimpi, joku laihempi, joku upeampi. Ahdisti ja koin riittämättömyyden tunteita ihan päivittäin. Enkä pelkästään ulkonäöstä, vaan itsestäni yleensäkin.

 

 

Vuosia taistelin kuitenkin itseni aina pinnalle näistä ajatuksista. Samalla tietysti halusin olla mahdollisimman kaunis. Niihin aikoihin omassa elämässä asiat menivät vähän kurjasti, oli huono parisuhde ja isäni kuoli. Opiskelin alaa joka ei kiinnostanut pätkääkään. Hallitsin elämääni vain muokkaamalla ulkonäköäni. Laihdutin kunnes olin tavoitepainossani, alle 50 kiloa. Tekisi mieli sanoa, etten ollut lainkaan onnellinen, mutta siitä mä olin. Vaikka elämä oli onnetonta, jossain sentään onnistuin. Hetken päästä tulivat tekoripset, vahvat meikit ja loputtoman pitkät hiustenpidennykset. Vaihdoin silmieni väriä piilolinsseillä, makasin parhaimmillaan viisi kertaa viikossa solariumissa ja olin kaukana siitä, millainen oikeasti olin. Ja se tuntui niin hyvältä, inhosinhan sitä alkuperäistä itseäni. Asuin hetken aikaa Kotkassa, josta saa muuten maailman parhaimmat munkkipossot. Kuinka usein ostinkaan torilta näitä possoja, söin kotona ja oksensin posson sen jälkeen pois. Tuntui kauhean kätevältä.

 

 

 

Mitään konkreettista yhtä suurta muutosta tai suurta käännekohtaa ei koskaan tapahtunut. Pahin vaihe se vain meni ohi. Muutin muutamaksi vuodeksi Espooseen, sieltä taas Helsinkiin ja elämästä tuli jälleen ihan kivaa. Unohdin pitkäksi aikaa ulkonäkömurheeni, joskin ne olivat tavallaan aina läsnä tavatessani muita ihmisiä, eivät kuitenkaan häirisevästi. Elin kuitenkin niistä kehuista, onneksi sainkin niitä suhteellisen säännöllisesti. Löysin suuren rakkauden, ihmisen joka piti minusta juuri sellaisena kuin silloin olin. Ja kun yhtäkkiä tulin raskaaksi, ne katalat ulkonäköpaineet valtasivat mieleni jälleen. Koko identiteettini muuttui äidiksi tulemisen myötä ja taistelin sitä muutosta vastaan kynsin hampain. Olinhan voinut mieleni kanssa sitä ennen niin hyvin, ensimmäistä kertaa ehkä koskaan. Taas sama tie oli edessä.

 

Ulkonäköpaineiden takia olen tehnyt aika radikaalejakin asioita itselleni, kuten käynyt kauneusleikkauksessa. Toisaalta en kadu mitään ja on hyvä, että ulkonäköä on mahdollista muokata jos se tekee ihmisestä tyytyväisen itseensä. Nimittäin ero mielen hyvinvoinnissa on valtava silloin, kun se oma peilikuva on ihan ok verrattuna siihen, että inhoaa sitä ja haluaa vain piiloutua peileiltä ja muiden katseilta.

 

 

 

 

Itselleni pahinta myrkkyä olivat tsemppilauseet ”Olet upea juuri noin, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, luonnollisuus on kauneinta!” sillä ne loivat paineita siitä, että ollakseni hyväksyttävä ja rakastettu, minun pitäisi näyttää siltä millaisena itseäni inhoan ja opetella vain sietämään sitä peilikuvaa joka ei miellytä ei sitten ollenkaan. En tiedä kuulostaako tämä nyt jotenkin ristiriitaiselta, mutta en osaa sitä oikein paremminkaan muotoilla. Tavallaan olenkin sitä mieltä, että luonnollisuus on kaunista, mutta se luonnollisuus ei välttämättä ole se todellinen, alkuperäinen tilanne. Etenkään nyt, kun kasvojen ja vartalon muokkaaminen erilaisilla toimenpiteillä on niin valtavan yleistä.

 

 

 

 

Katson yleensä kaikkia muita aina ylöspäin ja yritän muistaa kehua toisia aina. Pidän kaikkia ystäviäni äärimmäisen kauniina, voisin luetella heidän hyviä puoliaan vaikka kuinka kauan. Itsestäni on ollut kuitenkin todella vaikea löytää mitään sellaista tiettyä asiaa, josta voisin oikeasti sanoa pitäväni. Vähitellen olen alkanut kuitenkin hyväksyä itseni. En voi koskaan tietää johtuuko se siitä, että olen muokannut ulkonäköäni erilaisilla toimenpiteillä ja kauneushoidoilla, laihduttanut useamman kilon ja alkanut meikata taas päivittäin vai siitä, että voin nyt kaikin puolin paremmin itseni kanssa kuin koskaan aiemmin. Todella suuri muutos oli muuten hiusvärin vaihtamisella tummasta vaaleaksi, tosin samaan aikaan tapahtui niin paljon muutakin omassa elämässä ja mielessä, että kyse voi olla siitäkin.

 

 

Sillä ei ole nyt kuitenkaan väliä, tärkeintä että on edes se ihan hyvä olo peiliin katsoessa. En ehkä koskaan tule ajattelemaan, että vitsi sä oot Mirva tänään todella kaunis, mutta suhtaudun nykyään ulkopuolistenkin kehuihin eri tavalla enkä ole niistä enää niin riippuvainen. Jo se kertoo muuttuneista ajatuksistani, että pystyn puhumaan näistä avoimesti ääneen. Aiemmin saatoin kirjoittaa pakonomaisesta laihduttamisesta muutaman sanan tai raskausajan ulkonäköpaineista, mutta kokonaisuuden olen pitänyt vain omana tietonani.

 

 

 

Halusin kirjoittaa tästä juuri tänään, sillä aamulla kotona alasti hiippaillessani tajusin, etten olekaan pitkään aikaan katsellut itseäni peilistä millään lailla kriittisesti. Olen voinut hyvin. Viime viikolla keskustelin myös ystäväni kanssa kauneuskilpailuista ja niiden järjettömyydestä – en tiedä millainen itsetunto ja itsevarmuus täytyy ihmisellä olla, että sellaiseen pystyy osallistumaan. Kauneuden arviointi ja sillä ulkonäöllä kilpaileminen kun on omasta mielestäni täysin järjetöntä. Kaikissa meissä on jotain kaunista ja itse pyrin nyt ainakin siihen, että olisin sisältä mahdollisimman kaunis. Monen asian kun olen oppinut kantapään kautta, oli kyse sitten hiusten vaalennuksen onnistumisesta tai vaikka ihmissuhteista ja muiden kohtaamisesta.

 

Uskon, että se mitä ajattelemme itsestämme ja muista, ja se miten voimme itsemme tai niiden ajatustemme kanssa, näkyy lopulta myös ulkonäössämme. Hyvinvoiva ihminen on kaunis. Tunnistaako joku näitä samoja ajatuksia? Oletko ehkä itse kärsinyt epävarmuudesta ja ulkonäköpaineista, jos niin miten ne näkyivät? Ja ehkä isoin kysymys, pidätkö itseäsi kauniina?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Retinoli on ollut pinnalla ihonhoidossa jo vuosia, mutta erityisesti tänä talvena se on tuntunut tulevan suuren yleisön tietoisuuteen ja kosmetiikkakaappeihin. Kun itse ostin ensimmäisen retinoliseerumin muutama vuosi sitten, en ole halunnut enää elää ilman tuota ihonhoidon ihmeainetta. Jos minulta kysytään, retinoli on jokaisen ihostaan huolehtivan aikuisen tuote, joka pitäisi löytyä kaikilta yli 25-vuotiailta. Kun sen käytön aloittaa ajoissa, ikääntymisen merkit eivät ilmaannu läheskään niin nopeasti. Toisaalta jo ikääntyneellekin iholle se tekee ihmeitä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

 

 

Retinoli on A-vitamiinin yleisin muoto ja sitä käytetään ihonhoidossa ensisijaisesti anti-aging tuotteena, mutta se on myös todella tehokas epäpuhtauksien hoidossa. Retinoli auttaa vähentämään juonteita, tasoittaa ihoa ja kuivattaa epäpuhtauksia -yleensä paremmin kuin mikään muu ihonhoitotuote. Jos haluat nähdä selkeitä tuloksia, kokeile retinolia aluksi esimerkiksi pienelle ihoalueelle. Jo yhdessä yössä se kuivattaa tehokkaasti epäpuhtaudet ja häivyttää punoitusta ja pidemmässä käytössä tasoittaa ihoa, hillitsee sen rasvoittumista ja pienentää juonteita. Aluksi retinoli voi tuntua kuivattavalta, mutta pidemmässä käytössä se kosteuttaa ihoa. Tasapainottava vaikutus on ainutlaatuinen, en ole tosiaan törmännyt yhteenkään näin tehokkaaseen ihonhoidon ihmeaineeseen. Retinolin kanssa kannattaa kuitenkin käyttää aina tehokkaasti kosteuttavia ja ihoa vahvistavia hoitotuotteita, kuten hoitovesiä ja täyteläisiä kosteusvoiteita.

 

 

Tehokkuudessa on kuitenkin myös kääntöpuolensa, nimittäin retinoli on aluksi helposti liiankin tehokas hoitotuote. Retinoliseerumeita onkin monilla merkeillä eri vahvuisia. Ensin käytetään miedointa, sitten edetään vähitellen vahvempiin. Herkälle iholle vahvin retinoli voi olla liikaa vuosienkin käytön jälkeen. Iho reagoi liian vahvaan retinoliin yleensä kuivumalla, hilseilemällä ja pienillä näpyillä. Retinoli tehoaa tietysti vain säännöllisesti käytettynä, mutta aluksi sitä voi käyttää esimerkiksi vain joka toinen päivä. Retinolia löytyy nykyään todella monilta kosmetiikkabrändeiltä ja sitä myydään eri muodoissa. Kaikki ovat kuitenkin A-vitamiinin muotoja ja todella tehokkaita antioksidantteja ja ihonhoidon ihmeaineita.

 

 

Omat suosikkiretinolivalmistajani ovat Medik8 (näissä on eri vahvuuksia, itse olen käyttänyt niitä kaikkia), Paula’s Choice, Dermalogica, The Ordinary (joskin nämä eivät ole olleet ihan niin tehokkaita kuin nuo kalliimmat kanssakilpailijansa) sekä omalla iholleni tehokkaimpana retinolina Drunk Elephantin A-Passioni Retinol Cream. Mikä on sun suosikki vai onko retinoli vielä ihan uusi tuttavuus? Viimeistään NYT se kannattaa hankkia kosmetiikkakaappiin jos haluat säilyttää tasaisen ja nuorekkaan ihon.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Poikkeukselliset olosuhteet tänä keväänä ovat muuttaneet elämää paljon. Jatkuvan kiireen ja aina menossa olemisen takia monet omat intohimot ja kiinnostuksenkohteet jäivät vuosiksi vähemmälle. En ole varmasti koskaan aikuisiälläni joutunut pysähtymään näin pitkäksi aikaa oman elämän äärelle. Vaikka elämässä tapahtuu tällä hetkellä enemmän muutoksia kuin vuosiin, on silti ollut aikaa ja mahdollisuus kuunnella itseään ja antaa tilaa omille ajatuksille ja niille oikeille mielenkiinnon kohteille. Enkä ole ainut, on ollut ihanaa huomata kuinka ihmiset ovat löytäneet uusia harrastuksia ja päässeet vihdoin toteuttamaan itseään.

 

 

Itse en maalaa, ehkä jo senkin takia että tiedän jääväni koukkuun tuollaiseen hyvinkin nopeasti ja lopulta olisi sitten koti täynnä ”taidetta”. Pidetään toistaiseksi mieluummin seinällä sata vuotta vanhat öljyvärimaalaukset, eikä ne uusimmat Mirvan vedokset. Sen sijaan olen vihdoin päässyt toteuttamaan itseäni ja löytänyt taas rakkauteni kauneudenhoitoon. Sanoinkin tässä kotona, että nykyään meikkaaminen ja muu kauneushömppä on mun uusi harrastus, jolle ei ole ollut aiemmin aikaa.

 

Olen hyödyntänyt kotona pysymisen myös siten, että olen kevään aikana tehnyt erilaisia kauneushoitoja jotka vaativat sitä ”toipumisaikaa” jota ei normaalisti kiireisessä arjessa tunnu olevan. Toki on sitä tullut oltua joskus mikroneulatuilla kasvoilla jäähallilla ja mentyä suoraan hampaidenvalkaisusta sählytreeneihin.. En suosittele kokeilemaan, jos ei ole ihan pakko. Miten muuten korona-aika on vaikuttanut teidän kauneudenhoitoon? Unohtuuko omasta ulkonäöstä huolehtiminen kokonaan vai panostatteko siihen entistä enemmän nyt jos/kun on ollut aikaa?

 

 

Olen aivan innostunut esimerkiksi juuri meikkaamisesta ja jo siinä kahden viikon karanteenin aikana sudin enemmän meikkiä kasvoille kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Minkä verran teitä muuten kiinnostaa kauneusjutut? Lähinnä ajattelin, että kirjoittaisinko blogiin enemmän ihonhoitoon ja meikkijuttuihin liittyviä postauksia? Instagramiin videoita, vai millaista sisältöä tykkäät seurata? Itse olen nyt niin hullaantunut kaikesta kauneushömpästä, että mielelläni kirjoittaisin tekstejä näihin aihepiireihin liittyen hyvinvointipostausten ohella.

 

Kauneus ja hyvinvointi kulkevat muutenkin käsi kädessä. Hyvinvoiva ihminen on aina kaunis, laittautui hän tai ei. Kaikkihan sen tietää, kun syöt hyvin, nukut tarpeeksi ja liikut, olo on erilainen ja peilistä katsovat kauniimmat kasvot ja kevyempi keho. Ja silloin kun tuntee olonsa kauniiksi, voi aina vähän paremmin. Kauneuden ja hyvinvoinnin esteet ovat myös samankaltaisia. Kiire, stressi ja huolet. Kuulostaako tutulta?

 

 

Ehkä tämä blogi on ainakin tämän kevään kauneus- ja hyvinvointipainotteinen. Koska juuri se kauneus, terveellinen ruoka, treeni, keho ja mieli, sekä henkinen tasapaino ja mielen hyvinvointi ovat intohimojani, joten jos ne kiinnostavat sinua, luet juuri oikeaa blogia. Kirjoitin kauneusteemaan liittyen jo valmiiksi ainakin kauneudenhoidosta eri budjeteilla sekä ihonhoitotuotteesta jota ilman ei voi elää. Julkaisen ne pian, samoin toivotun kotitreenipostauksen. Kaunista sunnuntaita!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian