Käyn huollattamassa geelikynnet noin neljän viikon välein. Ennen puhuttiin pitkäaikaisesta ja luottamuksellisesta kampaajasuhteesta, nykyään kampaamoiden ollessa valtavia, jopa kymmenen kollegan kanssa jaettavia avotiloja, ei mahdollisuutta niin henkilökohtaiselle keskustelulle enää välttämättä ole. Mutta voi onni, että minulla on kaupungin lahjakkain kynsien tekijä Henna, jonka kauniissa ja harmonisessa liiketilassa olemme juttujemme kanssa aivan kahdestaan parin tunnin verran joka kuukausi.

 

Henna laittoi minulle viime kerralla pitkästä punaiset kynnet. Niin klassiset, niin yhteensopivat, niin punaiset.

 

 

Punaisissa kynsissä on jotain samaa kuin täydellisesti istuvassa mustassa mekossa. Toimii aina. Minua ne muistuttavat lapsuuden kynsilakkahetkistä niin rakkaan äitipuoleni kanssa, mutta yhtä lailla vievät ajatukset iloisiin sinkkuaikoihin, jolloin mukana kulki kaikkialle aina se sama punainen lakka. Se oli juuri tätä klassikkosävyä, joskin lakkausjälki oli krhm, hieman erilaista. Yleensä sitä sudittiin viime hetkellä kynsiin, kun laukku oli jo pakattu ja kenkiä jalkaan vetäessä huomasi sormien epäsiistit, lakkaamattomat nysät.

Miksi ne piti edes lakata?

 

Punaisella värillä on monta symbolista merkitystä. Se symboloi rakkautta, intohimoa, voimaa, energiaa ja vahvuutta. Monissa kulttuureissa punainen on hyvän onnen väri. Venäläiset uskovat punaisen lompakon tuovan vaurautta. Olen omistanut punaisen lompakon siitä lähtien kun kuulin tämän. 

 

Punaisten kynsien taika on kuitenkin todellinen. Punaiset kynnet mielletään edelleen hyvin naisellisiksi, eikä varmasti vähiten juuri siksi, että takavuosien glamouria henkivät filmitähdet toivat ylelliset punaiset kynnet koko maailman tietoisuuteen. Klassikot tekevät yleisilmeestä heti asteen naisellisemman vaikka naisellisuudella ja naiseudella ylipäätään ei olekaan enää mitään tekemistä ulkoisten seikkojen, saati nyt sitten kynsilakan värin kanssa. Hah hah. Mutta minulle klassikkopunainen symbolisoi edelleen naisellista, vahvaa ja itsenäistä naista. Sellaista, joka itsekin haluan olla. Tietysti se mikä kellekin on naisellisuutta, vahvuutta tai itsenäisyyttä, on yksilön itsensä määriteltävissä.

 

Huonona päivänä, juuri sellaisena kun ei jaksa yhtään uskoa itseensä ja onnistumisiinsa, voi vilkaista kynsiin. Kuulostaako vähän naurettavalta? Ehkä, mutta pienten asioiden merkitystä juuri sellaisena huonoina päivinä, kun ei jaksa yhtään uskoa itseensä ja onnistumisiinsa, ei kannata vähätellä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Meikitön meikki on tuntunut olevan jo pitkään se juttu, ja tästä syystä muistutan nyt heti että Instagramin ja Pinterestin, saati muotilehtien ja mainosten, ”meikittömät” kuvat vaativat paljon enemmän (meikkaus)työtä kuin selkeät, tummat ja vahvat juhlameikit. BB-voidetta mainostaa kuvassa luultavammin malli, jota on meikattu tunteja aivan muilla tuotteilla kuin mainostettavalla BB-voiteella. Meikitön ja luonnollinen look on kuitenkin pinnalla ja vaikka meistä jokainen ehkä tietääkin, ettei unisena lokakuun arkiaamuna näytä ihan samalta kuin sävyttävää kosteusvoidetta mainostava malli syyskuun Voguessa, on näille kevyille meikkituotteille kuitenkin paikkansa jokaisessa meikkipussissa.

 

”Meikittöminäkin” päivinä omalta iholtani löytyy nykyään oikeastaan aina jotain. Ellen sitten urheile tai vietä pelkkää kotivapaapäivää. Ja joskus silloinkin.

 

 

Ennen oli toisin. Jos päivä oli meikitön, iho tosiaan oli meikitön. Tämä johtui kuitenkin vain siitä, etten löytänyt yhtään sopivaa sävyttävää kosteusvoidetta, en BB-, enkä CC-voidetta, joka olisi todella vain tasoittanut ihon sävyä. Kaikki tuntuivat jättävän iholle joko kummallisen, luonnottoman sävyn, puuterimaisen pinnan tai vähintään sotkevan vaatteet ja hiusrajan tekemättä iholle lopulta yhtään mitään. Moni tuote oli niin peittävä, että meikkipohja suorastaan huusi parikseen varjostusta, korostusta ja vähintään aurinkopuuteria ja poskipunaa. Ja tässä kohtaa onkin sitten aivan sama meikkaako kunnon meikkivoiteella vai sillä kevyellä beebeellä. Valitsin yleensä ensimmäisen, tai vielä useammin täyden meikittömyyden.

 

Viime talvena ostin kuitenkin kokeiluun ystävän suosituksesta pari kevyempää meikkituotetta ja jo ensimmäisen kerran jälkeen olin myyty. Ooooh, tältä ihon siis kuuluisi näyttää! Kolmen minuutin arkimeikki ei olekaan pelkkä urbaanilegenda tai suuri huijaus. Myöhemmin ostin kesäksi vielä kolmannen ”meikittömän” meikkituotteen ja näillä kolmella tosiaan pärjää arjessa aivan erinomaisesti. Jos tarvitsen enemmän peittävyyttä, löytyy meikkipussistani It Cosmeticsin CC+, Lancômen Teint Idole Ultra Wear tai oikein sikavahvaan juhlameikkiin MACin Studio Fix.

 

 

 

 

MEIKITTÖMÄN MEIKIN SALAISUUS

 

Chanel Les Beiges -sarja on ainakin pintakuivan ihon omistajien suuri rakkaus selektiivisen kosmetiikan puolelta. Näiden Les Beiges -tuotteiden osalta ei ole tullut vastaan vielä yhtään pettymystä, joka on kosmetiikkasarjoissa harvinaista. Sheer Healthy Glow Tinted Moisturizer on nimenomaan sävyttävä kosteusvoide, jonka levitän ihan suoraan seerumin päälle ja jätän päivävoiteen pois alta. Jos talvi on oikein kylmä ja iho oikein kuiva, saatan laittaa ohuen kerroksen päivävoidetta tämän alle, jolloin se levittyy paremmin. Tästä minulla on käytössä talvi-iholle sopiva vaaleampi sävy.

Chanel Water Fresh Tint on sen sijaan kesämeikkituotteideni ykkönen. Les Beiges -sarjasta tämäkin. Meikkivoiteeksi tämä on siitä erikoinen, että se on ikään kuin kirkasta kosteusvoidetta jonka sisällä on kevyttä meikkivoidetta hajoavina ”rakeina”, jolloin se levittyy kauniin kevyesti ja pehmeästi iholle. Pakkauksen mukana tulee juuri tätä tuotetta varten kehitetty suti, jolla superkosteuttavan meikkivoiteen levitys on helppoa, nopeaa ja siistiä. Koska rusketun helposti, ostin tästä tummimman sävyn medium, joka on kesäiholleni tarpeeksi tumma. Tämä on se meikkituote, jonka pakkaan jatkossa mukaan aurinkolomille aina. Iho näyttää meikittömältä, mutta ei kuitenkaan. Juuri siltä, miltä pitää.

 

Kolmas, ja näistä monikäyttöisin, on Charlotte Tilburyn kulttituote Hollywood Flawless Filter, jonka on sanottu vastaavan kuvissa iholla Instagramin filttereitä. Wow. Se tuo iholle kuultoa ja tasoittaa sen sävyä ja se on niin ikään multituote, eli sitä voi käyttää monella tavalla. Levitän tätä yllämainittujen Chanelin tuotteiden päälle joko a) muutaman pisaran suoraan kasvoille korkeimpiin kohtiin eli poskipäille, nenään, leuankärkeen sekä kulmaluulle jolloin se toimii highlighterina tai b) sekoittamalla sitä hiukan Chanelin sekaan jolloin se kirkastaa koko kasvoja tai c) primerina meikkivoiteen alla. Yksinään käytettynä tuote on liian helmiäinen, ainakin omaan makuuni mutta mattaisen ystävänsä parina kaiken hypen arvoinen.

 

 

Psst, kun laitat hyvin kevyesti kivipuuteria silmien alle ennen ihomeikkiä, ohutkaan meikkivoide tai sävyttävä kosteusvoide ei jää ohueen silmänympärysihoon kiinni. Tällä pienellä kikalla saa hetkessä pirteämmän katseen ja pienet juonteet häivyttyvät kauniisti piiloon.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Ulos katsoessa ei ole kesästä tietoakaan, mutta.. Aina yhtä varma alkavan kesän merkki pienen toukokuun räntämyrskyn lisäksi on kesätuoksun ostaminen tai ottaminen käyttöön. Itse kuulun ensimmäiseen, sillä yleensä kesätuoksut ovat käytössäni loppuneet ennen itse kesää. Tästä viisastuneena ostin viime kesänä isomman purkin. Pian tämän jälkeen haistoin satamassa aivan lumoavan parfyymin ystäväni yllä ja hänen suosituksestaan ostin uuden kesätuoksun. Tai siis, vielä uudemman. Kyllähän nyt kaksi kesätuoksua jokainen nainen tarvitsee, uskottelin itselleni kantaessani kallista eau de parfumia kotiin.

 

Viime kesä oli vähän vaikea kesä. Se tuntui loputtoman pitkältä, mutta ei silti oikein koskaan alkanut. Sain tehdä asioita joista eniten pidän, olla kaksi kuukautta Hangossa ja reissata ympäri saaristoa. Säätkin olivat ihan ok, ainakin kesäkuussa. Silti se kodittomuus, remontti ja varaston uumenissa olevat tavarat ahdistivat. Edellisenä kesänä tein lähes samoja asioita ilman, että kaipasin kertaakaan kotiin. Päinvastoin, ei ollut koskaan kiire Helsinkiin. Mutta senhän me tiedämme kaikki, kaipaamme sitä mitä ei sillä hetkellä ole. Kodin kaipuu lienee kaipuista suurimpia. Tänä vuonna taas odotan lähestulkoon riemusta kiljuen Hankoa ja ehkä uskallan jopa sanoa, että reissujakin.

 

 

Jos viime kesä oli vähän vaikea, ainakin se tuoksui hyvältä. Siksi päätin tänä kesänä tuoksua ihan samalta. Ei, en halua tuoksua vaikealta kesältä, mutta haluan tuoksua lämpimältä auringolta, sitrushedelmiltä, kookokselta ja Rivieralla vietetyltä jahtiviikolta – tai pikemminkin näiden hienostuneelta yhdistelmältä. Sellaiselta aurinkovoiteelta, jota voi levittää kannella iholle sillä välin, kun tarjoilija kaataa uuden lasin rosèèta. Tom Fordin Soleil Blanc on tällainen tuoksu. En luultavasti koskaan käyttäisi sitä talvella, sillä sen tuoksu assosioituu niin vahvasti kesään. Mutta tänä kesänä tuoksun siltä. Tuoksun, vaikken näkisikään Rivieraa, polttavaa aurinkoa tai jääkylmää rosèèta. Toivottavasti kuitenkin näen ja voin todeta, että sinne tämä tuoksu (ja minä) kuulumme.

 

Toinen kesätuoksuni, se jonka ehdin ostaa isossa koossa, on Jo Malonen Silk Blossom. En tiedä miten kuvailisin sitä tuoksua, minulle se on helteinen ilta Hangossa ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna, mutta tämä kuvaus nyt ei ehkä avaa tuoksun ideaa muille. Kukkainen ja ylellinen. Kevyt, jota sen takia joutuu suihkimaan pitkin päivää mutta se ei haittaa lainkaan sillä vasta suihkittuna se on parhaimmillaan. Tuoksu, joka ylläni olen ollut onnellisimmillani. Tätä ei ikävä kyllä tänä vuonna saa, minun onnekseni sitä myytiin ainakin kaksi kesää peräkkäin. Ehkä se vielä tulee tuotantoon, joten laita nimi korvan taakse.

 

Sain äidiltä joululahjaksi Byredon Sundazedin ja sitä olen suihkinut siitä asti aina silloin, kun on oikein energinen olo. Keskellä synkintä talveakin tuntee olevansa jotenkin elossa kun tämä tuoksuu iholla. Saan suureksi harmikseni päänsäryn monesta Byredon tuoksusta, mutta tästä ei onneksi tule mitään. Päinvastoin, tuulahdus kesää, mutta ei liiaksi. Sellainen kevyt, salaperäinen lupaus. Kun ei vielä yhtään tiedä, mitä on tulossa..

 

 

Olen muuten se tyyppi, joka ei kertakaikkiaan voi ymmärtää heitä jotka suihkaisevat hajuvettä vain kerran. Kerran?! En tiedä onko vika hajuaistissani, mutta kallista tuoksua ostaessani haluan mieluummin oikeasti tuoksua siltä kuin säästellä pisaroita purkissa ilman, että kukaan edes huomaa tuoksuani. Mitä tekee hajuvedellä joka ei edes tuoksu? Tiedän, tuoksuallergikot luultavasti vihaavat minua, mutta ymmärrän toki jättää parfyymin vähemmälle esimerkiksi lentokoneessa enkä suihki sitä kuntosalin pukuhuoneessa. Mutta muualla, noin kuudesti suihkin tuoksua aamulla ja lisään kerran-pari päivällä jos satun sen äärellä olemaan.

 

Minusta on nimittäin ihanaa tuoksua hyvältä. Ja ihan kohta kesältä.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ