Täyteainehoidot, botox, erilaiset neulaukset ja kauneusleikkaukset ovat yhä useamman somevaikuttajan ulkonäön takana. Niin minunkin. Aloin ajatella tätä, kun aluksi vähän kauhistelin miksi I Love Me -messuilla täytettiin huulia ja pistettiin botoxia non-stoppina, mutta toisaalta, niin siellä valkaistiin hampaita ja tehtiin akryylikynsiäkin. Esteettiset hoidot ovat nykyään todella yleisiä, mutta niistä ollaan vieläkin hyvin hiljaa. Kauneusleikkauksista sen sijaan puhutaan paljon avoimemmin, toki syynä tähän varmasti on myös lopputuloksen näkyvyys. Kasvojen pieniä toimenpiteitä ei välttämättä huomaa kukaan muu kuin niiden käyttäjä ja laittaja, mutta esimerkiksi rintojen implantit ovat paljon suurempi muutos, joka näkyy viimeistään rannalla bikineissä. Fakta on, että etenkin pienempiin toimenpiteisiin ja pistoshoitoihin turvautuu tänä päivänä todella moni. Suurin osa kuitenkin vaikenee, osa jopa valehtelee. ”Mitään en oo tehnyt!” Mitä mieltä te olette, pitääkö esteettisistä toimenpiteistä puhua? 

 

 

Aiemmin ajattelin aina, ettei tarvitse. Jokainen saa tehdä itselleen ja keholleen ihan mitä tahansa, eikä ole siitä velvollinen kertomaan yhtään kenellekään. Näin on, mutta toisaalta taas.. Millaisen kuvan se antaa nuorille tytöille, jotka vielä etsivät itseään ja tyyliään ja ovat hyvin epävarmoja ulkonäöstään ja samalla seuraavat ihaillen täydelliseltä näyttäviä somevaikuttajia? Tai hänelle, joka palailee pitkän hoitovapaan jälkeen työelämään ja lasten kanssa valvotut vuodet näkyvät kasvoilla jo ohuina juonteina ja tummina silmänalusina ja miettii, miksi toiset hänen ikäisensä äidit ovat säilyneet ilman rypyn ryppyä? Tämä saa minut ajattelemaan, että toimenpiteistä olisi kuitenkin hyvä puhua. Ne ovat sitä paitsi yleisempiä kuin arvaatkaan. En edelleenkään sano, että kukaan olisi velvollinen kertomaan kaikista ulkonäköönsä liittyvistä toimenpiteistä. Moni asia voi olla niin hienovarainen pieni muutos, että sitä ei huomaa kuin itse mutta tilanne ennen esimerkiksi pistoshoitoa on voinut olla henkilökohtaisesti hyvinkin häiritsevä vaikkei kukaan muu olisi huomannut sitä koskaan. Itsehän sitä on usein itsensä pahin arvostelija, mitä tulee ulkonäköön.

 

Minulla ei ole mitään pistoshoitoja vastaan ja olen itsekin niihin toisinaan turvautunut. Oma kantani kuitenkin on, että ilme on pidettävä luonnollisena ja omannäköisenä. Pistoshoidoilla voidaan parhaimmillaan korostaa omia hyviä puolia ja häivyttää samalla niitä joista ei pidä, mutta en ymmärrä heitä, jotka pistävät kasvonsa niin täyteen täyteaineita, että alkavat muistuttaa kaikki sitä samanlaista instagram-naamaa. Etenkin poskien ja nasolabiaalien liiallinen täyttö saa monet kauniit tytöt näyttämään turhaan samanlaisilta ja ikään kuin ”simpanssikasvoisilta”, tiedätte varmasti mistä puhun? Huulten liiallisesta täytöstä nyt puhumattakaan. Jaksan kuitenkin uskoa, että se nyt vain on ensi-innostusta ja seurausta pistoshoitojen tulemisesta pinnalle. Ja kun esteettiset hoidot trendi ovat tulleet jäädäkseen, varmasti täyteaineiden määrät ovat jatkossa hillitympiä ja lopputulokset luonnollisempia. Niin kuin kuuluisi ollakin. 25-vuotiaana kollageenin määrä ihossa alkaa vähentyä ja juonteet tulevat väistämättä esiin. Vasta sen jälkeen suosittelisin itse turvautumaan esimerkiksi täyteainehoitoihin tai botoxiin. Kasvot myös kaventuvat iän myötä huomattavasti. Ainakin itse jos vertaan kuvia ajalta kun olin 25 tähän kun olen 30-vuotias, ero on huomattava.

 

 

Elämäntavoilla on toki todella iso vaikutus ulkonäköön. Tupakointi, aurinko, alkoholi ja liian vähäiset yöunet vanhentavat kenet tahansa. Kuten stressikin. Mutta fakta on, ettei se tunnollisinkaan lenkkeilijä ja päivittäin vihersmoothiensa juova tyyppi ole suojassa ikääntymiseltä. On kovin typerää väittää, että se täydellisen rypytön iho on ihan vain juoksuharrastuksen ja salaatin ansiota. Ja itseasiassa kun urheilu pienentää rasvan määrää kehon lisäksi myös kasvoissa, toiset juonteet ja rypyt tulevat paremmin näkyviin kun rasvakerros ei ole enää niiden suojana vaikka kasvot eivät ”roikkuisikaan”. Eniten elämäntavat näkyvät ihon laadussa ja värissä ja siinä, että rypyt ovat lähinnä ilmeryppyjä, eivätkä esimerkiksi stressin aikaansaamia syvempiä juonteita. Vuosien huolet, surut ja murheet näkyvät kasvoissa vaikka muuten kaikki olisikin elämäntapojen osalta kunnossa. Itse huomaan omassa ihossani heti, jos takana on ollut pidempi stressijakso tai vaikka terveysongelmia. Elämäntapojen muutos auttaa kyllä ihonhoidossa ja nuorentaa huomattavasti. Mutta vielä enemmän sitä tekevät esteettiset hoidot.

 

Moni kauhistelee esimerkiksi nimenomaan botoxia, vaikka supersuosittu huulten täyttö muokkaa ulkonäköä paljon enemmän. Pistoshoidot eivät pysy kasvoilla ikuisesti, alueesta riippuen muutamasta kuukaudesta vuoteen-kahteen. Toki esimerkiksi toistuvasta huulten täytöstä voi syntyä arpikudosta, josta ei pääsekään eroon. En itse usko, että esimerkiksi nuorten pistoshoidot yleistyvät mitä enemmän niistä puhutaan, vaan pikemminkin nuorten itsetunto paranee kun he kuulevat, että se ihailtu somevaikuttaja ei olekaan syntynyt sen näköiseksi mitä Instagram antaa ymmärtää. Tajutteko pointin? On lohdullista tietää, että on muillakin otsa-, ja sibeliusryppyjä, isoja ihohuokosia tai vaikka maailman syvimmät naururypyt silmäkulmissa. Joku haluaa niistä eroon, joku ei, mutta on tärkeää olla rehellinen jos kysytään suoraan, oletko tehnyt jotain toimenpiteitä. Ei kai sitä tarvitse alkaa erittelemään, että mitä on minnekin pistetty ja miksi. Epärealistiset käsitykset luonnonkauneudesta sen sijaan pitäisi voida heittää romukoppaan.

 

 

Jos esimerkiksi pistoshoitoihin lähtee, kannattaa valita tarkkaan millaiselle paikalle kasvonsa antaa käsiteltäväksi. Laadukkaat aineet, hyvä koulutustausta ja luonnolliset lopputulokset ovat ehdottoman tärkeitä. Vaikka muutos ei kestä ikuisesti, muutama kuukausikin on pitkä aika, jos oma naama ei miellytä. Parhaimmillaan esteettiset hoidot piristävät ilmettä, silottavat ei-toivottuja juonteita ja tekevät ihosta tasaisemman. Luonnollinen lopputulos ei välttämättä synny botoxilla ja täyteaineilla, vaan on olemassa kevyempiäkin vaihtoehtoja. Mesolangat voivat korvata botoxin, mikroneulaushoidot tai esimerkiksi Jenkeistä Suomeen rantautunut supersuosittu Aquagold-hoito voivat tehdä koko kasvojen ilmeestä niin raikkaan, ettei kovempiin keinoihin, kuten täyteaineisiin tai botoxiin tarvitsekaan vielä ryhtyä. Onneksi usein kuitenkin riittävät vain terveelliset elämäntavat, riittävät yöunet ja stressin minimointi. Mitä ajatuksia tämä herättää ja oletteko itse kokeilleet pistoshoitoja tai muita kasvojen esteettisiä toimenpiteitä?

 

 

PS. Oli pakko laittaa aurinkolomaa fiilistellessä vähän valoisampia kuvia, voi kuinka sitä kaipaakin jo lämpöön vaikka vastahan se kesä oli..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ajattelin kirjoittaa ja julkaista tämän postauksen jo eilen, mutta sattuneesta syystä olin täysin toimintakyvytön koko iltapäivän ja illan. Minulle tehtiin siis eilen tähän hammasprojektiini liittyvä hampaiden valkaisu, jota osasin kyllä vähän kauhulla odottaa sillä hampaani on vuosia sitten valkaistu kerran aiemmin ja se kipu ja vihlonta oli sen mukaista, että vannoin etten koskaan enää valkaise hampaitani. Nyt kuitenkin edessä oli tilanne, että piti päättää haluanko oikeasti täydellisen valkoisen jenkkihymyn vai jotain sinne päin. Saan marraskuun alussa hampaisiini nimittäin kerrostusmuovikuoret, joilla korjataan kuluneet ja lohjenneet hampaat takaisin entiseen pituuteensa ja tasoitetaan hammasrivi suoraksi ja täysin tasaiseksi. Kun hampaat ovat kunnolla valkoiset, muovistakin voidaan tehdä todella valkoinen ja lopputulos on sitä mitä toivoinkin. Koska selvisin valkaisusta aiemminkin, päädyin sanomaan sille nyt kyllä.

Invisalign -hoidon aktiivinen vaihe on tosiaan saatu päätökseen ja hampaat ovat niillä paikoillaan kuin niiden pitääkin. Hampaista hiottiin (lue: porattiin) kaikki kiinnikkeet pois jotka pitivät muotteja paremmin paikoillaan. Niin ihana tunne kun niistä pääsi eroon, vaikka suhteellisen huomaamattomia ne olivatkin. Hampaat kiillotettiin (lue: poralla) ja hammasvälit ja hammaskiven rippeet putsattiin vielä ihan viimeisen päälle pois ultraäänilaitteella ja soodapuhdistuksella. Valkaisin hampaita kotona viikon verran kotivalkaisuaineella, joka sekin jo vihloi hampaitani aivan kuin joskus aikanaan Jenkeistä ostamani Crestin hampaidenvalkaisuliuskat (en suosittele niitä muuten kenellekään, vievät kuulemma kiilteen mennessään). Hampaidenvalkaisuliuskojen käytön lopetin silloin heti, mutta viikon kotivalkaisun vedin kunnialla läpi. Aika oli kai kullannut muistot, sillä astelin kuitenkin suht pelottomin mielin vastaanottovalkaisuun vaikka vielä muistinkin sen tuikkivan kivun.

 

Hampaiden valkaisu toteutettiin vahvalla vetyperoksidilla sekä kristallivalolla. Ikenet, huulet ja kieli suojattiin ensin ja hampaiden pinnalle levitettiin vetyperoksidia. Suun eteen laitettiin sininen kristallivalo ja sain 30 minuuttia katsella Netflixiä pimeässä huoneessa. Tämän jälkeen laitettiin uusi kerros vetyperoksidia ja uudelleen oli vuorossa sama 30 minuutin Netflix -hetki. Hampaiden valkaisu vastaanotolla ei tuntunut miltään, jopa kotivalkaisumuotit vihloivat enemmän käytössä. Ihan loppuvaiheessa tuli muutama kunnon vihlaisu, joka muistuttaa ikään kuin sähköiskua. Hermokipu onkin juuri sellaista, siitä tuli heti mieleen pieleen pistetty epiduraali- ja spinaalipuudutus, joka säteili sähköiskuina takareisiin. No, palataan takaisin hampaisiin. Kestin kuitenkin hyvin valkaisun loppuun asti, mutta se jatkuva kipu ja vihlonta alkoivatkin heti, kun vetyperoksidi huuhdeltiin pois hampaista.

 

Kipu ja vihlonta johtuvat siitä, että valkaisussa hampaat pinnalla olevat mikroskooppisen pienet kanavat aukeavat ja hammas tuntee mm. kosteuden ja lämpötilaerot voimakkaasti sekä reagoi niihin tuikkivalla kivulla ja vihlonnalla. Sain onneksi hampaiden pinnalle fluoria, joka nopeuttaa näiden kanavien sulkeutumista ja lähdin kotiin suu tiukasti kiinni. Loppupäivän ja illan vietinkin sitten mykkänä. Oli mahtava tunne lapsen treeneissä kun muut vanhemmat tulevat juttelemaan ja kyselemään niin asumisestamme, muista harrastuksista kuin sisaruksistakin. Mmm-m, mmmm-mmm-mm, mm-m yritä siinä sitten vastata jotain muuta kun suuta ei voi avata ollenkaan. Vihlonta sai ihon kananlihalle, kyyneleet silmiin ja välillä tuntui, että lähtee jalat alta. Vannoin, ettei enää ikinä, ikinä, ikinä yhtään mitään valkaisujuttuja. Yön sain onneksi nukuttua särkylääkkeiden voimalla, kun sitten lopulta vihdoin nukahdin siltä kivulta. Nyt kun valkaisusta on vuorokausi, vihlontaa on vielä, mutta se ei ole jatkuvaa ja nyt se on jo sellaista ”normaalia” hampaiden vihlontaa eikä enää mitään varsinaista kipua. Vihlonta saattaa jatkua kuulemma pari päivää, sillä hampaiden kanavat ovat vielä hieman auki. Fluorihammastahnan siveleminen hampaisiin auttaa onneksi hieman.

 

Mutta voi sitä onnen tunnetta, kun vihdoin sain suun auki. Lopputulos on niin häikäisevän valkoinen, etten olisi koskaan kuvitellut hampaideni vaalentuvan niin hyvin. Aiemmin tehty laservalkaisu ei ollut läheskään yhtä tehokas kuin tämä. Nyt pari päivää täytyy olla ns. valkoisella dieetillä, eli syödä vain vaaleita ruokia, jotka eivät lainkaan värjää hampaita sekä välttää kaikkia happamia juttuja. Suunnittelinkin jo, että juon jatkossa kaikki kahvini ja punaviinini pillillä, jos hampaat pysyisivät siten paremmin valkoisina. Tähän kipukokemukseen ei ihan äkkiä uudestaan lähde mukaan. Jos kuitenkin  kestät kipua, en voi kuin suositella lopputuloksen puolesta tätä valkaisua. Itse hampaiden valkaisu toimenpiteenä on muuten hyvinkin miellyttävä, Tempur -tuolissa lempparisarjoja tunnin verran, ei huono ollenkaan. Kaikkiahan hampaiden valkaisu ei vihlo, toisilla ei kuulemma tunnu missään ja olenkin aina ihmetellyt heitä, jotka kuvaavat videoita uusista valkoisista hampaistaan kylmässä ulkoilmassa vastaanotolta pois kävellessä. Itse kun en tosiaan saanut edes suuta auki. Hampaiden valkaisu tehtiin tietysti mielestäni Suomen ihanimmalla hammasklinikalla eli eSmilessa, jossa olen toteuttanut koko tämän hammasprojektini. Kohta koko urakka on valmis, enkä malta odottaa että saan näyttää teille ne ennen ja jälkeen -kuvat. Mutta tässäkin tosiaan jo pieni sneak peek siihen, kuinka mahdottoman valkoiset hampaistani tuli. Onko teillä valkaisukokemuksia? Hyviä vai huonoja?

 

Invisalign -hoidosta postaukset täällä ja täällä.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa

Jos et ole lukenut ensimmäistä postaustani Invisalign -hoidosta, suosittelen lukemaan sen ennen eteenpäin siirtymistä täältä. En olisi huhtikuun alussa uskonut, että Invisalign -hoitoni sujuisi näin kivuttomasti. Kun ensimmäisiä kertoja irrotin muotteja pois suusta, kirosin ääneen ja jos en olisi maksanut hoidosta niin paljon etukäteen, olisin saattanut jopa luovuttaa. Pahinta oli ensimmäinen viikko, sen jälkeen vain kiukkuisina päivinä ja kauheassa nälässä (en tiedä miksi?) muotit ovat tuntuneet ärsyttäviltä suussa. Nykyään en oikeastaan edes huomaa niitä, paitsi aina ensimmäisenä päivänä, kun olen vaihtanut uudet muotit.  Ehkä hieman ne vaikeuttavat puhetta, mutta siihen tottui muutamassa viikossa. Kohta saa totutella olemaan ilman muotteja ja niiden kiinnikkeitä.

 

 

Hoitojakso alkaa nyt olla lopuillaan ja suussani ovat toiseksi viimeiset aktiiviset muotit. Aktiivisilla muoteilla tarkoitetaan siis muotteja, jotka vielä muuttavat hampaiden asentoa. Näiden jälkeen saan vielä kolmet passiiviset muotit jotka ikään kuin lukitsevat hampaat paikoilleen uusiin asentoihin ja sen jälkeen mietitään yhdessä hammaslääkärin kanssa minulle sopiva retentiovaihtoehto. Ilman retentiota (joko pysyvä lanka hampaiden takana tai yöllä pidettävät muotit) hampaat yleensä yrittävät palata vanhoihin asentoihin, joka on syynä sille miksi niin moni jo kertaalleen oikomishoidon läpikäynyt haluaa uudestaan korjata hampaidensa asentoa. Aloitin Invisalign -hoidon huhtikuussa ja vaikka toisinaan tuntuukin, etten edes muista enää elämää ilman muotteja, on tämä aika mennyt todella nopeasti. Parasta koko hoidossa on ollut tietysti lopputulos, sillä hampaat ovat jo nyt kuin uudet ja olen lopettanut lähes kokonaan niiden yhteen puremisen öisin. Toisaalta, en olisi voinut kuvitellakaan pääseväni eroon hammaslääkärikammosta, joten jo pelkästään sekin on ollut tähän ryhtymisen arvoista.

 

Vaikeinta on ollut ehdottomasti alku, kun hampaat vasta totuttelivat siihen, että niitä liikutellaan ja koko suu tottui muotteihin. Särky, viiltävät haavat kielessä ja poskissa, ja se sössötys. Sitä kesti kuitenkin todella vähän aikaa hoidon kokonaiskesto huomioonottaen, joten en valita enää ollenkaan. Miinuspuoliin menee tietysti myös hampaiden puhtaanapidon vaikeutuminen ja ajatus siitä, että muottien alla on enemmän bakteereja kuin aiemmin. En tiedä onko mulle tullut yhtään sen enempää hammaskiveä, putsaan hampaat jokatapauksessa huolellisesti sitten hoidon loputtua, kun muotteja ei tarvitse enää pitää. Siinä missä vielä pääsiäisenä söin suklaamunan muotit suussa, olen nykyään tarkka siitä, etten juo edes sitä kahvikupillista näiden kanssa. Muotit värjäytyvät nimittäin todella helposti, joten otan ne mieluummin aina pois kun juon mitä tahansa muuta kuin vettä. Kiinnikkeet, jotka pitävät muotit paikoillaan ovat myös ärsyttävän tuntuisia ja teräviä, mutta niihin on jo tottunut. Odotan silti innolla, miltä hampaat tuntuvat kun hoito on lopuillaan ja saan kaikki kiinnikkeet pois. Enää reilu viikko, jes!

 

 

Invisalign -hoito on lisännyt hyvinvointiani jo sillä, että nukun yöni paremmin. En pure enää ollenkaan hampaita niin kovasti yhteen kuin ennen enkä päiväaikaan tunne oikeastaan ollenkaan että hampaat edes osuisivat yhteen. En enää herää leuat ja purentalihakset kipeinä joka aamu. Tavoite on siis saavutettu. Vaikka omissa hampaissani ei esteettisesti ollut ihan hirveästi korjattavaa, mitä nyt muutama vähän vino alahammas ja pikkuisen laajennettavaa ylähampaiden kaaressa, sellaista ”viimeistelyä”, mutta ero on huomattava. Pieniä juttuja, mutta silti omaan silmääni niin häiritseviä. Omiin tarpeisiini riittikin onneksi tuo hieman kevyempi Invisalign Lite -hoito, jossa hoitoaika on lyhyempi koska muotteja on vähemmän, mutta menetelmä tietysti täysin sama. Tämä aktiivinen hoitoaikani on kestänyt nyt huhtikuun alusta tänne eli puoli vuotta. Alunperin sen piti olla lyhyempi, mutta tilasimme seitsemät uudet aktiiviset (+kolmet passiiiviset) muotit lisää, sillä hampaat liikkuivat ahtauden vuoksi hitaammin kuin oli ajateltu. On todella yleistä, että muotteja tilataan  lisää. Näistä ei tullut kuitenkaan kustannuksia yhtään sen enempää vaan hoitoon sisältyy aina tietty määrä uusia muotteja.

 

Koska olen purrut hampaita yhteen niin paljon, kaikkien etuhampaideni kärjet sekä ylä-, että alarivistä ovat kuluneet ja hammasrivi on ikään kuin aaltoileva. Osa enemmän, osa vähemmän. Hoidon päätyttyä haluan hampaisiini vielä hammasteknikon suunnittelemat kuoret, joka varmasti muuttavat hymyn vielä aivan kokonaan uudeksi. Projekti oli kieltämättä kallis, toki sain siitä pienen alennuksen bloginäkyvyyttä vastaan, mutta siihen kannatti ryhtyä. Sain sellaiset hampaat ja sellaisen purennan kuin halusin jo nyt. Kun oikomisprojekti on valmis, hampaita voidaan esimerkiksi valkaista, muotoilla hiomalla tai niihin voidaan tehdä tosiaan muovista tai posliinista kuoret – yhteen tai useampaan hampaaseen. Toisaalta moni on sanonut, että hammasrivi on ollut Invisalign-hoidon jälkeen niin tasainen, että hampaiden sävykin on näyttänyt vaaleammalta eikä valkaisua tai muita lisätoimenpiteitä ole tarvittu.

 

Kysykää muuten ihmeessä jos tulee jotain mieleen tästä Invisalign -hoidosta, mä vain harmittelen että miksen ollut kuullut tästä aiemmin? Kunhan hampaat ovat valmiit, teen kunnon ennen ja jälkeen -postauksen kuvien kanssa koko hoitoprojektista. Paikaksi en olisi voinut valita ihanampaa hammasklinikkaa, eSmilessa tulen hoitamaan jatkossakin hampaani. Hammaslääkäripelkoa poteville aivan täydellinen valinta! Olisi kiva kuulla teiltä, oletteko te tyytyväisiä omiin hampaisiinne ja jos ette, mitä muuttaisitte? Onko jollain kauhukokemuksia tai kenties ihania onnistumistarinoita oikomishoidoista?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian