En ole tainnut koskaan tehdä mitään hiusjuttuja blogiin hiusten vaalennusprojektin päivitystä lukuunottamatta, joten nyt nappasin itseäni niskasta kiinni ja toteutin kerrankin tämän aiemmin kysytyn postauksen hiusten laitosta, eli miten yleensä laitan hiukseni, jos niitä laitan. Turhan usein tulee lähdettyä vain ponnari päässä tai suorilla hiuksilla töihin. Nykyään on ollut onneksi vähän useammin aikaa kihartaa hiuksia aamuisin, kun Micael on jo isompi ja omatoimisempi. Pidän nimittäin paljon enemmän kiharoista kuin suorista hiuksista ja varsinkin balayage-värjätty tukka näyttää mielestäni kauniimmalta kiharrettuna kuin piikkisuorana. Käytän täysin samaa kiharrustekniikkaa arki- ja juhlatukkaan. Kun haluan panostaa enemmän, otan vain pienempiä hiusosioita ja käytän viimeistelyyn enemmän aikaa. Kiharrin on kuitenkin aina sama ja arkena saatan joskus kihartaa pelkän ponnarin, jos on oikein kiire. Sekin tuo jo enemmän ilmettä tukkaan kuin se suorana niskassa roikkuva siima. Ennen kiharsin aina edellispäivänä pestyä tukkaa, mutta nykyään sillä ei ole niinkään väliä. Jos hius on liian liukas, suihkin vain vähän enemmän kuivashampoota tai rakennesuihketta tyveen ja hieron sen huolellisesti päänahkaan.

Aloitetaan, eli tässä vaihe vaiheelta oma rento kiharakampaukseni..

Ensimmäisenä pohjustan hiukset eli suihkutan hieman kuivashampoota tai rakennetta antavaa suihketta tyveen ja hieron sen päänahkaan. Tämän ansiosta tuotetta ei tarvitse käyttää niin paljon. Tämän jälkeen suihkutan hiuksiin kiharan alle sopivaa suihketta, joka aktivoituu lämmöstä ja pitää kiharan paikoillaan. Omat suosikkituotteeni löydät postauksen lopusta, kokosin ne yhteen paikkaan. Harjaan hiukset läpi ja kiinnitän ne klipseillä useampaan osaan, niin että päällimmäinen osio jää viimeiseksi kiharrettavaksi. Kiireisinä aamuina kiharran hiukset ilman ositusta.

Kiharruksen aika. Kiharran hiukseni oikeastaan lähes poikkeuksetta aina samalla kihartimella, GHD:n Curl Classic Wave Wandilla. Otan hiuksista – kiireestä riippuen – pienen osion, jonka pyöritän vaakasuunnassa kihartimen ympärille. Kasvojen ympäriltä kiharran hiukset aina poispäin kasvoista. Käyn läpi jokaisen hiusosion näin ja jätän kiharat jäähtymään, yleensä kiinnittämällä ne suurella klipsillä niskaan. Tässä vaiheessa voi tehdä jotain muuta, halutessaan vaikka meikin jos ei meikkaa ennen hiustenlaittoa.

Kun kiharat ovat täysin jäähtyneet, harjaan ne hellävaraisesti auki luonnonharjaksisella hiusharjalla. Tässä vaiheessa päätän haluanko tehdä tukkaan heitto-otsiksen vai jättää jakauksen suoraksi. Yleensä pidän jakausta melko keskellä päätä ja kohotan tyven jo ennen kihartamista. Heitto-otsatukka syntyy kuitenkin helposti muutamalla suihkauksella kuivashampoota etummaisten hiusten tyveen, ja heittämällä etuosan hiukset keskijakauksen yli. Harjattuun kiharaan saa lisäksi nostetta suihkauttamalla pituuksiin kuivashampoota jos tukasta haluaa oikein megaison. Jos jotkut hiusosiot näyttävät kuivilta, sipaisen latvoihin pari pientä tippaa hiusöljyä. Käytän nykyään todella harvoin lakkaa viimeistelyyn, sillä haluan pitää kiharakampauksen liikkuvana. Lakka on usein se, joka nimenomaan lopulta vain latistaa ison kiharakampauksen.

Ja vielä ne lupaamani hiustuotesuositukset. Kuivashampoiden ykkönen on jo kauan ollut Batiste, eikä suotta. Olen käyttänyt näitä jo vuosia. Toinen lempparini vähän ylellisemmästä sarjasta on sen tuoksun ja huomaamattomuuden ansiosta Balmain. Kiharan alle suihkin joko KMS:n lämpöaktivoituvaa muotoilusuihketta tai Sebastianin Shine Definea -suihketta, joka on vielä edellistäkin parempi tuote. Hiusöljynä käytän Moroccanoilia, BioSilkin silkkitippoja tai Balmainin arganöljyä. Lakkana minulla on tällä hetkellä Moroccanoilin kevyt hiuskiinne, jota tosiaan suosin yleensä vain ponnari- ja nutturapäivinä.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

 

 

Ajattelin elämäni ja itseni 30-vuotiaana aivan erilaiseksi kuin mitä nyt olen. Samoja elementtejä siinä kyllä on kuin mitä pikkutytön haaveissani, mutta en olisi koskaan ajatellut esimerkiksi muuttuvani näin maanläheiseksi, jopa tietyissä asioissa vaatimattomaksi, enkä missään nimessä äidiksi. Kolmenkympin kriisi taitaa olla se tunnetuin ikäkriisi ja mietin pitkään, että mulla ei kyllä onneksi ole sellaista. Ehkä siksi, että olen saanut elämässäni oikeastaan kaiken mistä aiemmin haaveilin ja olen kolmenkympin ikään mennessä muun muassa opiskellut, omistanut asunnon (tai siis asuntolainan) ja saanut lapsen. Niitä monen elämän ”merkkipaaluja”. Ajattelin nimittäin aiemmin ikäkriisin olevan juuri sitä, ettei tunne kolmekymppisenä vielä saavuttaneensa asioita joita oli joskus kuvitellut. Tiedättehän nämä klassiset, avioliitto, kaksi lasta ja omakotitalon rakentaminen. Olen ihan tyytyväinen, ettei mulla ole noista yhtään plakkarissa.

Ikäkriisi ilmeneekin elämässäni hieman eri tavalla. On ollut välillä kamalaa tajuta, ettei tule enää koskaan olemaan kaksikymppinen. Vastuu omasta ja toisen elämästä on noussut aivan eri tasolle ja se parikymppisen huolettomuus ja huonot elämäntavat ovat muisto vain. Nyt jos koskaan on pakko alkaa ajatella omaa terveyttä ja niitä elintapoja, jos haluaa pysyä loppuelämänsä hyvässä kunnossa. Eihän koskaan ole liian myöhäistä, mutta vaikeampaa se on mitä vanhempana aloittaa. Ulkonäkö tuo myös oman ulottuvuutensa ikäkriisille. Siinä missä ennen ilahduin muutamasta pienestä juonteesta kun halusin näyttää vanhemmalta, nyt olen lähinnä kauhistellut joka ikistä pikkuryppyä kasvoissani. No, kauhistelin niitä jo 20-vuotiaana kun mietin, ettei ihoni ole enää koskaan niin sileä kuin 17-vuotispäivänä. En halua kuitenkaan missään nimessä heittäytyä sille linjalle, että olisi näytettävä joltain muulta kuin ikäiseltään. Haluan hoitaa ihoani mahdollisimman hyvin ja näyttää niin nuorelta kuin se on mahdollista luonnollisin keinoin. En ainakaan nyt näe itseäni kasvojenkohotusleikkauksessa, en nyt, enkä kuusikymppisenä. Vaikka ikää tulee lisää ja se näkyy ehkä kasvoilla, se ei onneksi näy vartalossa. Kolmekymppisenä voi olla ihan yhtä kiinteä ja lihaksikas kuin kymmenen vuotta sitten, jopa paljon paremmassa tikissä!

 

Maailma on kuitenkin muuttunut ja tavallaan 30 tuntuukin olevaan nykyään uusi 20. Onkin ihanaa, ettei vieläkään ole pakko tietää, mitä haluaa isona tehdä ja koska lapsilukuni on täynnä, olen nyt vapaa niistäkin ajatuksista, että olisi pakko ennen kuin hedelmällisyys alkaa rajusti laskea viimeistään 35-vuotiaana. Elämäni paras päätös oli ”tehdä lapsi” juuri silloin 24-vuotiaana. Jos nyt pitäisi valita, olisinko 20-vuotias Mirva vai 30-vuotias Mirva, olisin tästä kriiseilystäni huolimatta 30-vuotias. Nämä viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet tapahtumarikkainta aikaa elämässäni. Parasta tässä iässä on se, että on viisastunut nuoruuden hölmöilyistä, saanut valtavasti elämänkokemusta ihan vain sen takia, että on oikeasti elänyt täysillä tätä elämää (suosittelen kaikille, voisin järjestää jonkun valmennuksen tästä, haha..) ja on pystynyt kohtaamaan ja ymmärtämään vihdoin sen lapsuuden ja nuoruuden vaikutuksen juuri tähän hetkeen ja omaan käyttäytymiseen elämän eri osa-alueilla. Suhtautumiseeni omaan kehooni on myös muuttunut ja olen parantunut mieleni aiheuttamista valtavista ulkonäkökomplekseista sekä jonkinasteisesta syömishäiriöstä. Sen sijaan olenkin fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin 20-vuotiaana ja aion pitää saman linjan jatkossakin. Ei silloin juostu näin pitkiä lenkkejä tai nosteltu niin isoja painoja kuin nyt. On tekosyy väittää iän näkyvän liikkumisessa tässä vaiheessa, kun on vielä oikeasti nuori.

Mitä sitten kaipaan parikymppisen Mirvan elämästä? No.. Huolettomuutta, sitä ennennäkemätöntä optimistisuutta, silkinsileää ihoa, uskomatonta krapula välttelykykyä ja vähäistä unen tarvetta. Tytöttelyä tädittelyn sijaan sekä sairaan nopeaa aineenvaihduntaa. Vapauden tunnetta ja sitä, kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Kun kirjoitin tämän, tajusin niiden olevan asioita joista pidin silloin, mutta jotka kolmekymppisen elämä kaikkine velvollisuuksineen peittoaa kuitenkin mennen tullen. Vaikka haikailu nuoruusvuosien ja sileän ihon pariin nostaakin välillä päätään, tuntuu että se parempi elämä on vasta alkamassa. Nyt en voi kuin nauraa sille 20-vuotiaalle itselleni joka aikanaan halusi elämältään lähinnä Chanelin, tissit ja Rolexin. Oikeesti, apua! Millaisia ajatuksia teillä on ikäkriisistä ja ikääntymisestä?

 

 

Tähän loppuun vielä ”kaunis” kooste vanhoista Facebook-kuvista vuosien varrelta. Oh well.. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kauneusjutut, long time no see! Tämä on taas aiheita, joista itse olisin halunnut kuulla ja lukea mahdollisimman paljon noin viisi vuotta sitten muualtakin kuin vain naistenlehdistä tai mainoksista. Aina silloin tällöin tuli toki jossain vastaan, kuinka silmänympärysvoiteen käyttö pitäisi aloittaa viimeistään 25-vuotiaana, mutta siinäpä se sitten olikin. Ei puhuttu kollageenista, ei poskien roikkumisesta, eikä ihon rakenteen muutoksista. Muistan kuinka juuri 24 vuotta täyttäneenä kävin Stockalla hakemassa samaa vanhaa kosteusvoidetta loppuneen tilalle ja myyjä totesi, että nyt kannattaisi alkaa käyttää anti-age -tuotteita. Anteeks mitä? Hän ei edes kysynyt ikääni ja olen kaikkien mielestä näyttänyt aina ikäistäni nuoremmalta silloin parikymppisenä. Kiitos varmaan pyöreiden poskien? No, myyjä oli viisas. Siinä missä itse hätkähdin, että luullaanko mua nyt nelikymppiseksi, hän tiesi, että ikääntymisen muutokset alkavat jo kahdenkympin jälkeen, siinä 25 vuoden iässä, ja niitä voi ennaltaehkäistä. Sen sijaan jo muodostuneiden muutosten poistaminen onkin jo paljon vaikeampaa, oikeastaan mahdotonta.

Nuorena sitä ei edes ajattele. Olen ottanut aurinkoa ilman aurinkovoidetta, viis veisannut vanhenemisesta ja ostanut vain joko kunnolla puhdistavia tai superkosteuttavia tuotteita. Silmänympärysvoiteen käytöstä tuli säännöllistä vasta pari vuotta sitten, onneksi sentään jo silloin. Täytän ensi kuussa kolmekymmentä, enkä ole potenut minkäänlaisia ikäkriisiä ennen viime syksyä. Sairastuminen, väsymys ja stressi alkoivat näkyä jo ulkonäössäkin, joten säikähdin – en enää koskaan tule olemaan 20-vuotias eikä ihoni tule koskaan olemaan sen näköinen. Oli aika ottaa anti-age -keinot käyttöön. En tiedä teistä, minua eivät vuodet mittarissa haittaa kyllä ollenkaan, mutta naamassani niiden ei tarvitse näkyä. Jos jotain on estettävissä, aion sen estää niin hyvin kuin pystyn. En tarkoita siis missään nimessä mitään nuorennusleikkausta, vaan ihon kotihoitoa sekä säännöllistä, ammattilaisen tekemää kasvohoitoa.

Anti-age -tuotteiden käyttö kannattaisi aloittaa siis ajoissa, ennen ihon muutoksia. Olen kuullut monista lähteistä, että 25-vuotiaana on sopiva ikä siirtyä anti age -tuotteisiin ja ainakin omalla kohdallani allekirjoitan tämän täysin. Oikeiden tuotteiden lisäksi on tärkeää myös hoitaa ihoa oikein eli puhdistaa kunnolla, kuoria säännöllisesti, käyttää kosteuttavia naamioita sekä seerumeita. Seerumi on ikääntymisen merkkien hidastamisessa parempi ase kuin kosteusvoide ja kosteusvoide vain lukitsee seerumin tehoaineet ihoon. Siksi molempien käyttö kannattaa ottaa osaksi ihonhoitorutiineja. Silmänympärysiholle on oma voiteensa. Se kannattaa taputella ohuelle iholle kevyesti esimerkiksi nimettömällä, ettei ärsytä ja hankaa herkkää silmänympärysihoa entisestään. Se kun on altis ryppyyntymään ihan ensimmäisenä. Jos silmänympärysvoidetta jää ns. yli, levitän lopun huulten ympärille sekä nasolabiaalijuonteisiin.

Ihon hoidossa olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on kuunnella ja tunnustella, mitä iho tarvitsee. Minulla on useampia tuotteita päivittäisessä ihonhoidossani, joita saatan myös vaihdella. Joskus laitan kaikkia, joskus riittää pelkkä kasvovesi ja kosteusvoide, jos iho tuntuu valmiiksi hyvältä ja täyteläiseltä. Ihonhoitorutiineja ja -tuotteita ei kannata vaihtaa liian usein. Kauhulla katselen välillä somevaikuttajien kosmetiikkakokeiluja, kun joka päivä on eri naamiot, putsarit ja voiteet ”testissä”. Tuotteen tehon huomaa vasta pidemmällä aikavälillä, tosin epäsopivan tuotteen tunnistaa jo ihan ensikosketuksella. Liiallinen kosmetiikan käyttö ja tuotteiden jatkuva vaihtelu voivat aiheuttaa iho-ongelmia, sekä hyvin ikävän suunympärysihottuman. Ryppyjä ja aikuisiän akne samassa naamassa? Ei kiitos.

Hoidoista suosittelen ehdottomasti erilaisia kuorintoja, DMK:n entsyymihoitoja sekä mikroneulausta. Mikroneulauksen voi tehdä myös kotona, toki ammattilaisen tekemä neulaus ulottuu syvemmälle ja on sen puolesta tehokkaampi. Ihon ikääntymistä voi estää myös sisäisesti kosteuttamalla ihoa oikeanlaisella ravinnolla. Hyviä rasvoja, paljon vettä ja vähän suolaa on ainakin hyvä alku. Hifistelijä panostaa vitamiineihin ja ravintolisiin, joista mm. magnesiumin, sinkin, raudan, A-vitamiinin ja MSM:n on sanottu vaikuttavan ihoon positiivisesti. Vitamiineja ja ravintolisiä kannattaa syödä kuitenkin kuuriluontoisesti, eikä jatkuvasti kaikkea kerralla jos todellista puutosta ei ole todettu.

Jokainen eletty päivä on myös yksi päivä lisää iholle. Elämä saa näkyä kasvoista enkä ymmärrä, miksi viisikymppinen haluaa näyttää kaksikymppiseltä. Mutta ikääntyä voi myös kauniisti, ihoa hoitaen ja samalla itseä hemmotellen. Hyvä iho paitsi näyttää hyvältä, se tuntuu hyvältä ja on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Miten itse hoidat ihoasi ja ovatko anti-age tuotteet tuttuja? Mitä muuten tykkäätte kauneusaiheisista postauksista? Kiinnostaako aiheesta lukea enemmänkin juttuja?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria