Eilen iltamyöhällä istuin hetkeksi alas varsin hektisen päivän jälkeen. Takaovi oli vielä auki ja lokit kirkuivat rannassa. Vielä siihenkin aikaan puolihämärä koti tuntuu lähes yhtä hassulta kuin kirjoittaminen pitkästä aikaa. Kerään lomalla kuvien lisäksi aina valtavasti inspiraatiota ihan huomaamattani. Lähes kaksi viikkoa Espanjassa lipuivat ohitse niin vauhdilla, etten edes huomannut ajankulua. En jaksanut, tai oikeastaan edes halunnut kirjoittaa. Pari postausta naputtelin avoauton kyydissä vuoristoteillä ajastettavaksi. Nyt kun vihdoin ehdin istua alas suorastaan maagisessa valoisassa kesäillassa, päätin vain alkaa kirjoittaa jostain. Saan usein ideoita blogipostauksiin selaamalla muiden blogeja ja niiden otsikoita. Tsekkaan eri blogiportaalien etusivut läpi ja tarve kirjoittaa omia ajatuksia niiden pohjalta löytyy yleensä hyvin pian.

Tänään selasin, selasin ja selasin blogipostauksia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun samat ajatukset pyörivät päässäni blogeja selatessa. Yksi aihe on ollut viimeaikoina yökötyslistani kärkipäässä. Nimittäin samanlaiset blogit. Blogi toisensa perään, täynnä samanlaisia postauksia. Sorrun tähän itsekin joskus, varsinkin huonoina päivinä on helppo naputella nopeasti joku pintapuolinen hömppäpostaus, joita nykyajan blogimaailma on täynnä. Mua ällöttää silloin myös se omakin postaukseni.

Blogi- (ja muoti)maailmassa ihaillaan ymmärrettävästi samoja juttuja tietyillä aikakausilla. Trendit ovat osa elämää jokaisella sen osa-alueella. Mutta rajansa kaikella. Olen kirjoittanut erilaisuudesta ja sen tärkeydestä ennenkin, mutta viimeaikoina ajatus tästä ja blogien samankaltaisuudesta on tullut jotenkin todella usein esille. Pidämme erilaisista asioista ja joku haluaa blogeilta ehkä sitä pinnallista hömppää ja pakoa siitä tavallisesta ja tylsästä arjesta. Se toimi jossain vaiheessa ja juuri sen tyyppisillä blogeilla pääsi etenemään pitkälle. Mutta itse ainakin olen kyllästynyt tähän. Samanlaiset blogit toisensa perään eivät jää enää mieleen enkä saa niistä oikein mitään irti. En tarkoita, että omasta elämästään täytyisi avautua liikaa, oikeastaan pidän siitä että tiettyjä asioita jätetään kertomattakin ja suojellaan omaa ja esimerkiksi perheen yksityisyyttä. Mutta että unohdettaisiin se samanlaisen kiiltokuvaelämän havitteleminen kuin sillä suosikkibloggaajalla. En usko, että me kaikki oikeasti pidämme samoista laukuista, niistä tietyistä sisustustavaroista tai lastenvaatteista.

Blogimaailmassa persoonallisuus on aika katoavaista. Toivoisin sitä enemmän niin blogeihin kuin niiden blogien lukijoihinkin. Somevaikuttajat vaikuttavat mielipiteisiin, mutta toivon etteivät ne kadottaisi niitä kokonaan. Tiedättekö mistä puhun? Olisi kiva kuulla teidänkin ajatuksia blogien samankaltaisuudesta ja siitä, millaiset blogit jäävät nykyään pois lukulistalta ja millaiset sinne päätyvät? Mä voin kertoa yhden oman esimerkin. ”Heinäkuu to do” tai ”x asiaa joita teen tänä kesänä” -postaukset jäävät nyt kuun vaihteessa lukematta ihan vain siksi, että niitä on niin helv.. paljon.

Loppuun vielä yksi lempilainauksistani, jonka olen aiemminkin tuonut täällä esiin.. Be you. The original is much more worth than a copy. 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kuvankäsittely on todella iso osa bloggaajan arkea. En todellakaan pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä käsittelemään kuvia, mutta toisaalta se on yksi parhaimmista haasteista joita bloggaaminen antaa. Kuvankäsittely on nimittäin aihe, josta voisi oppia vaikka joka päivä jotain uutta. Yhteistyössä Asuksen kanssa pääsimme bloggaajien kanssa Lars Johnsonin kolmeosaiseen workshoppiin oppimaan uutta kuvankäsittelyn maailmasta. Erityisesti Photoshopin ja Lightroomin käytöstä. Kaksi workshoppia takana ja kolmas on vielä edessä..

Lars on todella taitava valokuvaaja, mutta myös erittäin lahjakas kuvankäsittelyssä. Valokuvaajallekaan ei riitä, että osaa ottaa hyviä kuvia. Nykyään jälkikäsittely on hyvin ratkaisevassa osassa onnistuneen kuvan saamiseksi. Toisaalta tämä antaa myös ei-niin-ammattikuvaajallekin mahdollisuuden onnistua vähän huonommasta kuvasta tai kuvauskalustosta huolimatta. Kuvankäsittelyohjelmat ovat kuitenkin monelle vieraita ja ne voivat olla aluksi hyvin hankalia käyttää. Mutta kun niiden maailmaan pääsee sisälle, ne antavat mahdollisuuksia vaikka mihin. Kurssin innoittamana ostin itsellenikin Photoshopin – olen käyttänyt sitä viimeksi yläasteella, kun muokattiin kavereiden kanssa irc-galleriaan kuvia.. Voi niitä aikoja. Olin siis aivan täysin noviisi tuolla workshopissa ja kysyin varmaan kokoajan mitä pitikään tehdä.

Kuvankäsittelyn apuna meillä oli workshopissa Asuksen ZenBook -läppärit ja erilliset näytöt. Koska olen aina vannonut omenan nimeen, yllätyin todella Asuksen näytön laadusta. Ja ylipäätään siitä, miten erilaiselta kuva näyttikään isolla, kuvankäsittelyyn tarkoitetulla näytöllä. Itselläni oli käytössä Asus PA279Q -näyttö, joka mahdollistaa suuren 27″ koonsa puolesta laajemman tilan kuvankäsittelylle. Kuvankäsittelystä tuli heti paljon helpompaa ja mielenkiintoisempaa, kun sitä ei tuijota pieneltä läppärin ruudulta. ZenBook -läppäri oli myös todella helppokäyttöinen ja sen näyttö oli myös aivan uskomattoman kirkas ja tarkka. Photoshop ja Lightroom toimivat siinä moitteettomasti ilman mitään viiveitä, vanha läppärini avasi Lightroomia varmaan vartin.. Kuvankäsittely pääsee niiden avulla aivan uudelle tasolle.

Lars opetti meille tosiaan Photoshopin sekä Lightroomin käyttöä. Kunhan ehdin soveltaa kaikkia saamiani oppeja käytäntöön, voisinkin listata teille omia kuvankäsittelyvinkkejäni. Pian työpöydälleni muuttaa myös uusi iso näyttö, ettei tarvitse tihrustaa läppärin ruudulta kaikkia kuvien pikkuvirheitä. Esimerkiksi kohinan poisto näkyi todella selkeästi isolta näytöltä kun taas omalla läppärillä sitä ei välttämättä edes huomaa. Tosin Asuksen pieni ja superkevyt ZenBook paljasti sen heti, hmm..

Jos uusi läppäri on ollut ostoslistalla, TÄNÄÄN on erittäin hyvä päivä hankkia se. Asus ZenBook 3 on nimittäin aivan superhyvässä alennuksessa. Sen saa vain tämän päivän (22.6.) ajan hintaan 1099€ kun normaalisti hinta on 1549€. Itse tosiaan yllätyin oikein positiivisesti läppärin suuresta ja kirkkaasta näytöstä, keveydestä ja nopeasta latauksesta. Se mahtuu siis vähän pienempään käsilaukkuun ja sen mukana tuleva suojatasku varjelee kaunista metallipintaa naarmuilta.

Loppuun vielä linkkaus tuohon videoon, jota kuvattiin ekojen workshoppien aikana ja josta löydät myös vinkkejä Lightroomin käyttöön. Meillä oli aivan superhauskat iltapäivät bloggaajien ja Larsin kanssa – olen kyllä ikikiitollinen kaikista saamistani vinkeistä. Nyt aurinkoa torstaipäivään!

Yhteistyössä:

ASUS &


Olen kirjoitellut blogia vähän yli puolitoista vuotta. Välillä mietin, kuinka paljon käytän tähän aikaani. Se on toisaalta paljon aikaa päivistäni, mutta toisaalta tiedän että käyttäisin tähän kuluttamani ajan myös muutenkin tietokoneen tai puhelimen äärellä. Kirjoittamiseen ja kuvien käsittelyyn käyttämäni aika on suoraan pois muusta someajasta ja hyvä niin. Uskon sen olevan paljon kehittävämpää itselleni. Joku aina joskus kysyy, miksi kirjoitan blogia?

Blogin kirjoittamisesta on tullut ihan tapa. Se on osa käytännössä jokaista päivääni ja vaikka joskus huonoina päivinä ajattelenkin, että olisi vain helpompaa lopettaa koko homma, en osaisi tehdä niin. Joskus aiemmin tuijotin kävijälukuja ja toimin paljon niiden mukaan. Se on kuitenkin melkoisen stressaavaa. Siinä missä ennen kävin useita kertoja Google Analyticsia läpi, saattaa mennä viikkojakin, ettei tuijota noita lukuja. Ja juuri se on tehnyt tästä hommasta mielekästä. Kun kirjoitan juuri sitä, mitä itse haluan, blogin sisältökin pysyy juuri minun näköisenä. Tietynlaiset postaukset kiinnostavat aina enemmän, mutta jos tuntuu etten halua jotain sellaisista aiheista juuri sillä hetkellä jakaa täällä, en sitä myöskään tee. Tottakai blogin tekeminen olisi paljon suunnitellumpaa ja käyttäisin enemmän aikaa kaikkeen sen ympärillä, jos se olisi ainoa tulonlähteeni. Tämä on hyvä muistaa kun kritisoi blogeja tai bloggaajien tuloja. Toiset tekevät sitä kymmeniä tunteja viikossa, toiset tunnin-kaksi. Lopputulos ei voi missään nimessä olla vertailukelpoinen.

En kirjoita hyvinvointijuttuja siksi, että saisin blogille lukijoita laihdutusvinkkejä tai onnellisuutta etsivien ihmisten joukosta. En kirjoita klikkiotsikoita sisältäviä provosoivia äitijuttuja siksi, että ne tuovat uusia kävijöitä ja herättävät keskustelua. Jos mua ärsyttää joku äitiyteen liittyvä asia, saatan joskus kirjoittaa siitä vähän kärkkäämmän mielipidepostauksen. Hyvinvointijuttuja kirjoitan siksi, että haluan jakaa kaiken sen tiedon, mitä olen itse matkan varrella hankkinut. Hyvinvoinnin pitäisi kuulua meille jokaiselle ja huomaan usein, että monilta puuttuu tietoutta vaikka intoa oman olon kohentamiseen olisikin. Samoin blogi on paras mahdollinen paikka omalle pienelle päiväkirjalle ja esimerkiksi reissukuville. Tätä kautta palaan myös itse moniin muistoihin ja fiiliksiin, jotka muuten olisivat unohtuneet täysin.

Kuvaaminen ja kuvankäsittely on puuhaa, josta nautin nykyään suunnattoman paljon. Haluan kehittää itseäni siinä jatkuvasti, oppia ja käyttää siihen jatkossa enemmän aikaa. Kuvattavana en itse ole oikein koskaan tykännyt olla, se ei ole kyllä muuttunut mihinkään. Omia kuviani täällä kuitenkin on ehdottomasti eniten, sillä haluan kirjoittaa blogia omilla kasvoillani. Kirjoittaminen on lisäksi itselleni aivan loistavaa terapiaa. Olen kirjoittanut luonnoksiin postauksia parisuhteesta ja suhteesta itseeni, kipeistä muistoista ja myös niistä onnen hetkistä. Vaikka tiedän, etten tule koskaan julkaisemaan niitä ja poistankin valmiit tekstit usein hyvin pian, saan sentään mahdollisuuden kirjoittaa. En tulisi koskaan tehneeksi sitä ilman blogia.

Toiset tekevät tätä elääkseen, toiset sivutyökseen. Blogin kirjoittamisesta on oikein saada korvaus, jos sen eteen näkee paljon vaivaa. Kuitenkin lähtökohtaisesti tässä hommassa kannattaa muistaa se intohimo aihetta kohtaan. Sillä se näkyy. Väkisin väännetyt blogitekstit ja lukijoita kalastelevat klikkiotsikot eivät palvele omaa hyvinvointia eivätkä lukijoita. Rahan ja tienaamisen takia ei kannata kirjoittaa koskaan. Palkkaa saa todella paljon helpommallakin, ihan toisenlaisesta työstä. Jos bloggaamisesi on mennyt siihen pisteeseen että ainut tavoitteesi on jatkuvasti suuremmat lukijamäärät ja sitä myötä saatu rahallinen korvaus, pysähdy miettimään missä on vika. Luonnostele vaikka paperille lista aiheista, joista oikeasti haluat kirjoittaa ja joista sinulla itselläsi riittää aidosti paljon sanottavaa.

Parasta bloggaamisessa olette te lukijat. Kiitos, että te olette täällä. Teidän kommenttinne, palautteenne, osallistumisenne keskusteluun. Vaikka pidän kirjoittamisesta, kuvaamisesta ja kuvien käsittelystä, en tekisi tätä jos blogissa ei olisi mitään kommentointimahdollisuutta. Lilyn aikoina negatiivista kommentointia oli todella paljon johtuen portaalin hyvin keskustelevasta ilmapiiristä. On sitä nytkin, mutta keskustelu on usein paljon asiallisempaa. Kaikenlaista palautetta saa ja pitää antaa, mutta joskus se negatiivisen palautteen määrä suorastaan huvitti. Toki se sai minut myös puolustelemaan mielipiteitäni paljon enemmän. Tämä ympäristö tekee sen, että voin rauhassa keskittyä blogini tekemiseen juuri sellaisena kuin itse haluan sen olevan. Blogipostaukset eivät ole pelkkiä kannanottoja, vaan tämä on minulle paikka jossa kehitän itseäni ja jaan omia hyödyllisiä oivalluksiani teille. Moni asia jää joskus sanomatta sillä pidän niitä niin itsestäänselvyytenä, mutta yritän muistaa, että kaikkien kohdalla se ei aina olekaan niin.

Tulevaisuudessa uskon kirjoittavani blogia niin pitkään kun se on mahdollista. Elämäntilanteesta riippuen blogiin käytetty aika vaihtelee, mutta en usko että haluan luopua tästä koskaan. Jos jotakuta vielä kiinnostaa lukea näitä juttujani, sehän on vain itselleni todella iso plussa. Otan tosiaan aina vastaan mielelläni myös ehdotuksia, toiveita, kritiikkiä.. Mitä vain. Tulevaisuudessa olisi kiva tehdä myös videoita jos aika riittäisi editoimisen opetteluun. Olen pohtinut tätä ideaa jo jonkin aikaa, erityisesti arkipäiväisempiä kuulumisia olisi niin paljon helpompi jakaa videon muodossa. Mitä sanotte, kiinnostaisiko?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian