Sain ystävältäni aamulla viestin, että miten mä jaksan näitä mun blogiin ilmestyviä kommentteja. Sanon nyt heti, että onneksi iso osa on kuitenkin positiivista, kiitos siitä. Enkä tarkoita positiivisella sitä, että lukijan täytyisi olla kanssani samaa mieltä vaan myös sitä, että kommentoija osaa esittää eriävänkin mielipiteensä asiallisesti.

Oletko miettinyt, miten sinä esität asiasi?

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta halusin nostaa sen nyt uudestaan esille sillä bloggaava ystäväni oli eilen joutunut poistamaan postauksensa sen asiattoman kommenttiboksin takia. Lasten kasvatus, äitiys ja siihen liittyvät seikat jakavat valtavasti mielipiteitä ja niistä kirjoittaminen on usein aikamoista muurahaispesään sohaisemista. Aiheet herättävät ajatuksia ja kirvoittavat erilaisia mielipiteitä, se on ymmärrettävää. Kuten myös ne mun bikinikuvat, nekös vasta herättävätkin ajatuksia..

Mutta, kyse on siitä miten esität sen ajatuksesi tai mielipiteesi. Ja tämä ei koske ainoastaan sitä anonyymiä kommentointia blogeihin, vaan myös ihan oikeaa elämää. Haukutko oikeassa elämässäsi pienen lapsen äitiä huonoksi kasvattajaksi, kapeakatseiseksi ja mielenterveysongelmien aiheuttajaksi? Vain, koska olet ymmärtänyt hänen ajatustensa tarkoitusperän väärin.

Toivon, että et.

Haluaisin ymmärtää ihan jokaista ihmistä siellä ruudun takana, myös niitä negatiivisten kommenttien jättäjiä. Myös sinua, joka keskustelupalstalla kirjoitat suoranaisia valheita elämästäni esittäen tuntevasi minut ja sinua, joka siellä nimettömänä haukut lapseni nimeä. Uskon, että teillä on vain syystä tai toisesta paha olla. Ehkä ette tajua edes itse, kuinka väärin toimitte ja kuinka pahalta nettikäyttäytymisenne voi toisesta ihmisestä tuntua. Minusta kenenkään ei tulisi joutua poistamaan asiallista blogikirjoitustaan vaan sen takia, että joku suorastaan vittuilee siellä toisella puolella ja oikein haluaa ymmärtää asian väärin. Ilkeilyyn ja vittuiluun ei ole koskaan hyvää syytä, ellei vastapuoli ole sitten oikeasti loukannut. Mutta omien mielipiteidensä esittäminen asiallisesti ei ole kenenkään loukkaamista.

On mieletön taito ymmärtää myös häntä, joka on täysin eri mieltä kuin sinä. Jopa eri uskontokuntien edustajat pystyvät tulemaan toimeen toistensa kanssa, miksi yksi blogikirjoitus tuntuu sitten olevan niin rikki repivää?

Aina on joku, joka ei pidä sinusta. On eri mieltä. Lähtökohtaisesti vain jostain ärsyyntynyt. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta mielestäni omia mielipiteitään ja ajatuksiaan ei pidä jättää julkaisematta sen pelossa, että joku suuttuu tai ärsyyntyy. Ehdoin tahdoin ei tietenkään kannata suututtaa tai ärsyttää, mutta niin kauan kuin minä ymmärrän muiden eriäviä mielipiteitä, toivoisin samaa myös itselleni. Siinä on meille monelle aika iso kehitysaskel.

Esitit sitä kritiikkiä sitten oikeassa elämässä tai anonyyminä kommenttiboksissa, tee se rakentavasti. Jos ärsyttää, mieti hetki ennen kuin kirjoitat. Laske kymmenen, tai vaikka kolmeenkymmeneen jos oikein vituttaa. Mieti myös, miksi vituttaa? Mitä niin pahaa minä olen tehnyt, että sinulla on oikeus tulla haukkumaan vaikka sitten sitä lapseni nimeä? Tälläisen pienen ajatushetken jälkeen uskon, että aika moni jättäisi kommenttinsa kirjoittamatta. Sen sijaan kannattaa kohdistaa se siihen käytetty energia oman hyvinvointisi edistämiseen. Pian huomaatkin ehkä lukevasi sitä ärsyttävää blogia aivan eri asenteella.

Ja se kaikkein tärkein. Muistathan, että aikuisena näytät esimerkkiä lapsille ja nuorille. Törkeydet iltapäivälehtien ja blogien kommenttikentissä päätyvät heidänkin silmiin ja kaikki se paha, mitä kotona puhut vaikka sitten naapuristasi, päätyy usein lastenkin korviin. On todella tekopyhää itkeä lasten koulukiusaamistapauksista, kun itse muka-fiksuna aikuisena puhuu silkkaa paskaa ihmisistä, ketä ei yleensä edes tunne. Ruotii ulkonäköä ja rahanahneutta ja keksii päättömiä valheita ihan vain mustamaalatakseen.

Koska lapset, he ottavat mallia. Usein sitä koulukiusaajaakin ”vain vituttaa”.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Eilinen ilta oli aivan mieletön, kiitos The Blog Awards Finland ja A-lehdet. Gaala oli järjestetty upeasti, ruoka ja -juomatarjoilu toimi moitteettomasti ja kaikki olivat aivan uskomattoman hyvällä fiiliksellä liikkeellä. Olipa ihanaa nähdä iso joukko uusia ja vanhoja tuttuja niin blogipiireistä kuin muualtakin.

Kuva: A-lehdet / Paula Virta

Erityisen hyvin toimivat drinkki-, ja viinibaarit pitivät tunnelman vielä entistäkin enemmän katossa ja tulipa höpöteltyä ja hihiteltyä pitkin gaalailtaa vastaantulijoiden kanssa. Seurana etkoilla ja jatkoilla oli mulle niiiiin rakkaita tyyppejä, joista ihana Emma esiintyykin tässä kuvassa kanssani. Jalat eivät väsyneet, vaikka iltaa jatkettiin vielä Teatterissa aamun pikkutunneille. Tähän astisen syksyn ehdottomasti parhaimmat bileet!

Tämä lauantai on mennytkin niistä toipuessa. On muuten aivan mahtavaa kirjoittaa postausta ihan omalta läppäriltä. Se on vihdoin kunnossa! Ja kamerakin. Syön vähän suklaata ja lähden saunan kautta takaisin sänkyyn. Harvemmin sitä tulee lauantai-iltana tähän aikaan kirjoiteltua blogipostausta, mutta hyvä näin – huomenna on vielä aikaa valmistautua sitten uuteen viikkoon. Blogi alkaa elää normaalia elämäänsä ja saan tänne vihdoin kuviakin. Nauttikaahan tästä viikonlopusta, pus!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Syksy on muutosten aikaa. Kuulin entisen kollegan irtisanoutuneen vain siksi, koska syksy ja uudet tuulet. Antaa nyt mahdollisuus elämälle johdattaa johonkin.. Mahdollisuuksia, jotka muuten voisivat jäädä näkemättä hektisen ja rutinoituneen arjen takia. Ihailtavan rohkeaa. Ei kai minusta olisi tuollaiseen?

Kirjoitin maanantaina intuitiosta. Postauksen myötä sain yllättävän paljon kysymyksiä, mihin viittasin päätöksellä josta mainitsin. Epäiltiinpä minun odottavan jopa toista lasta. No sitä ei tule tapahtumaan, mutta jotain muuta uutta on kyllä luvassa. Jotain, mihin heittäytyä täysillä mukaan, mistä innostua taas aivan uudella tavalla. Niin jännää, etten tiedä oikein itsekään miten toimia nyt ennen muuttoa.

Muuttoa? Niin, minä muutan. Tai siis, minun blogini muuttaa.

Lily on ollut alusta asti blogikotini. Yhteisö, joka on vertaansa vailla. Minä, joka reilu vuosi sitten perustin oman pienen blogini, en olisi koskaan osannut ajatellakaan että olen nyt tässä. Entistäkin innostuneempana. En tiennyt, jatkaisinko bloggaamista edes kovinkaan pitkään. Enää en taas osaa kuvitellakaan lopettavani. En voi koskaan kiittää tarpeeksi teitä blogini lukijoita. On ollut mieletöntä olla teidän kanssanne päivittäisessä vuorovaikutuksessa. Olette avartaneet maailmankuvaani fiksuilla kommenteillanne valtavasti. Myös niillä ei-niin-fiksuilla.Lilyn henki on äärimmäisen positiivinen. Kotoisa. Värikäs ja keskusteleva. Syitä, miksi halusin blogini juuri tänne. Ne ovat myös syitä, joiden takia jään varmasti kaipaamaankin Lilyä. Ja tietysti Lilyn toimitus. Jenni ja Anna, aivan erityisen iso kiitos vielä kerran. Tuesta ja siitä hyvästä fiiliksestä, joka on aina kaikessa yhteydenpidossamme välittynyt.

Mutta nyt tuli minun aikani mennä eteenpäin. Sain hiljattain yhteydenoton, kävin palaverissa, ja yhtäkkiä vain tiesin. Tiesin, että nyt on aika tehdä seuraava siirto. Lähteä kohti uusia haasteita, heittäytyä. Ihan vaikka vain siksi, että on syksy. Ja ne uudet tuulet. Jos muutkin, miksen minäkin? Kuun lopussa blogini muuttaa uuteen kotiin. Heti, kun saan tietooni tarkan uuden osoitteen, ilmoitan siitä tietysti täällä. Kuun loppuun asti blogini päivittyy normaalisti täällä Lilyssä. Pahoittelut muuten tähän väliin kuvista, jotka ovat esiintyneet aiemminkin täällä. Olen tällä hetkellä aika avuton bloggaaja, kun ei ole kameraa eikä läppäriä, iik! Huomenna tämä piina onneksi päättyy.

Mutta takaisin asiaan. Jo tässä vaiheessa, jos haluat varmistaa jatkossakin blogini seuraamisen, kannattaa seurata minua Facebookissa tämän linkin kautta sekä tietysti Instagramissa, josta löydät minut nimimerkillä @mirvannamaria. Sinne päivitän aina uusista postauksista, joten pysyt helposti mukana osoitteenmuutoksesta huolimatta.

Olen niin innoissani tästä muutoksesta, mutta tähän liittyy myös paljon haikeutta. Ja jännitystä kaikesta uudesta. Vähän samanlainen tunne, kuin silloin kun muutin omilleni. Uuden kodin ovi on nyt auki, ja siellä alkaa uusi elämä. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä tulee kylään. ♥