Hejssan te siellä ruudun takana! Mulle tuli sellainen olo, että täytyy kirjoittaa pieni tilannekatsaus tänne blogiin, se ja mun Instagram kun ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle tässä viime aikoina. Eli siis kaikki te, jotka olette toivoneet tiettyjä postauksia – ne ovat kyllä tulossa mutta aikaisintaan joululomalla. Ensin sairastelin, sitten reissasin ja sitten tulivatkin jo joulukiireet. Toisissa töissäni loppuvuosi on yhtä hullunmyllyä, joten haluan hoitaa kaiken kunnolla loppuun asti, jäädä sitten hyvillä mielin joululomalle ja keskittyä tähän blogityöhön. Olen keräillyt voimia, vuosi on ollut yksi rankimmista, vaikka siihen paljon ihanaa sisältyikin. Kuluneesta vuodesta on itseasiassa vähän ristiriitainen olo. Toisaalta haluan, että se päättyy pian ja alkaa uusi, paljon parempi, mun vuosi.

Rakastan blogiani ja bloggaamista työnä, en tosin ajattele kumpaakaan työtäni työnä vaan pidän niitä aidosti mukavana tekemisenä, mutta on asioita jotka menevät ajoittain näidenkin edelle. Nyt joulukuussa olen yhä useampana iltana pelannut lautapelejä, hoitanut joulun perinteisiä kiireitä, valmistellut ja viettänyt juhlia. Niitä asioita, jotka vähän unohdin kun paahdoin täysillä liian monta rautaa tulessa. Mutta sellainen olen toki perusluonteeltani. Jatkuvasti tekemässä jotain ja vähän sättimässä laiskoja. Mutta ei se tehokkuus ihmisestä yhtään sen parempaa tee. Kaksi vuotta sitten mulle sanottiin Firstbeat-analyysin yhteydessä (sykettä 3 vrkn ajan mittaava hyvinvointianalyysi), että jos et hidasta tuota tahtia, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Juu, juu, otan iisisti. En ottanut, seinä tuli ja siihen jäin hetkeksi ihmettelemään. Suurin ongelmani on ollut suorittaminen. Jos en muka näytä ihmisten mielestä siltä, että teen 24/7 töitä (samalla kun yritän hoitaa kotia, pientä poikaa, kahta koiraa ja parisuhdetta) ja treenaa joka päivä, olen jotenkin laiska ja huono ihminen. No, tästä olen onneksi päässyt yli. Mulla oli myös yksi toinen henkisen puolen ongelma tässä käsillä, mutta kirjoittelen siitä sitten lisää myöhemmin. Kaikki on hyvin ♥

Joulukiireet iskevät joka ikinen vuosi. Varsinkin kun joulua ei vietä kotona, tulee aina pieni lähtöstressi. Pakkaamiset, lahjahankinnat, ystävien ja sukulaisten tapaamiset.. Niin sitä vaan tilattiin taas tälläkin viikolla pikatoimituksella joululahjoja kotiin. Enkä välttynyt Stockan jäätäviltä jouluruuhkilta, sieltä mä vaan raahasin puuttuvia tavaroita mökille kaksin käsin, selkä hikeä valuen.. Miksei sitä ikinä opi? Toisaalta, ehkä tässä on just se mun jouluperinne. Pikku paniikki, kiire ja se hikoilu. Mun jouluostokset meinasivat saada tänään suorastaan koomisiakin käänteitä.. Tänä vuonna keksin jotenkin tosi ihania lahjoja läheisille, niistä tuli niin hyvä mieli. Hullaannuin jotenkin ihan täysin lahjojen antamisesta ja ostin vain lisää ja lisää. Siis mehän käytännössä taas sovittiin ettei mitään, mutta kun ajattelen miten ihania kaikki perheenjäseneni ovat minua kohtaan olleet, haluan kiittää heitä myös näin vaikka suhteeni materiaan onkin kääntynyt vähän päälaelleen. Silti sitä kuitenkin AINA tarvitsee, ihan jokainen meistä.

Lumi tuli Helsinkiin ja olen nauttinut siitä ihan täysillä. Kuin lapset tuolla pulkkamäessä. Äitinä oleminen on ollut viimeaikoina taas maailman ihanin juttu, sillä lapsen riemu joulun alla, saati lumileikeissä, on jotain ainutlaatuista. Se tarttuu. Micael oli tänään ensimmäistä kertaa kaverin luona kylässä (siis ilman mua) päiväkodin jälkeen, mihin se vauva jäi?! Kotiin oli ihana hakea onnellinen leikkijä, joka taukoamatta höpötti kuinka hauskaa oli ollut. Kaikesta loppuvuoden vaikeuksista huolimatta olen ollut tänään jotenkin tosi onnellinen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Rakastan uusia vuosia. Uusia alkuja ja sitä loputtomien mahdollisuuksien tunnetta. Vaikka joka päivä voi aloittaa uuden, paremman elämän, vuodenvaihteissa on jotain omanlaista taikaa. Omassa elämässäni on tapahtunut paljon, ensin fyysisen terveyden saralla, sitten ehkä enemmän henkisellä puolella. Kuinka paljon voi sairastelu muuttaa ihmisen mieltä ja ajatuksia? Paljon. Oli pakko pysähtyä, järjestellä asioita ja arvoja, laittaa elämää uusiksi ja miettiä, miten pitää se zen yllä. Oli pakko ahdistua, stressata itsensä loppuun, pelätä pahinta ja väsyä. Kaikella on aina tarkoitus, itsekin ymmärrän tämän tarkoituksen varmasti vielä ennemmin tai myöhemmin. Aina ei ole siltä tuntunut, mutta nyt on hyvä olo. Koska mä paranen. Enhän ole ollut edes vakavasti sairas, mutta toisinaan paniikin ja ahdistuksen vallatessa mielen, sitä helposti ajatteli, että mitähän niiltä on nyt jäänyt huomaamatta, mikähän seuraavaksi tulee ja mitä jos tää on nyt jotain tosi vakavaa. Siinä ei voi kuin yrittää ymmärtää mieltä, joka ahdistuu. Että se en ole minä, se on mun mieli.

Blogi on jäänyt tietysti vähemmälle. Ensin halusin kirjoittaa ja kirjoittaa, sitten en ollenkaan. En kirjoita yhtään postausta siksi, koska on muka pakko. Kirjoitan siksi, koska haluan kertoa teille jotain, esitellä jotain ihanaa tai purkaa omia ajatuksiani. Jos ei ole sanottavaa, en väkisin väännä mitään. Koska olen syyskuusta asti keskittynyt täysillä omaan hyvinvointiini, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin, ne tulevat olemaan blogissa läsnä jatkossa paljon enemmän. Sanoinkin jo aiemmin, että tammikuu on tietysti hyvinvointikuu ja se varmasti näkyy täällä. En kuitenkaan halua, että se hyvä olo jää vain tammikuuhun. Haluan, että se on koko vuoden kantava teema, ehkä koko loppuelämän.

Olen suunnitellut aloittavani ravitsemustieteen opinnot avoimen yliopiston puolella. Mua kiinnostaa myös kovasti psykologia, liikunta- ja terveystiede sekä aina sydäntäni lähellä ollut lääketiede, mutta jotenkin tällä hetkellä tuo ravitsemustiede tuntuu siltä, että siitä voisi ainakin aloittaa. Mulla on kuitenkin ihan loistava työ ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa sijoittanut tosi mielenkiintoisiin kohteisiin, joten kyse on enemmänkin vain omasta halusta kehittää itseäni ja tietämystäni. Tottakai se näkyy sitten täällä blogissakin. Muutokset sopivat vuoden alkuun, joten näillä ajatuksilla mennään ainakin nyt uutta vuotta kohti. En todellakaan ota mitään stressiä mistään, tehdään mitä ehditään, silloin kun ehditään. Stressaantunut ei usein edes huomaa sitä rauhallisuutta ympärillään, vaikka sitä kuitenkin lähes kaikilla on. Nyt mäkin olen sen löytänyt ja samalla saanut paljon uusia ideoita. Uskon, että tuleva vuosi tuo paljon positiivisia muutoksia, nyt on aika mennä eteenpäin monessakin asiassa ♥ Nyt hyvää yötä, huomenna juhlitaan ihan kunnolla!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa

Siinä se on, meidän joulukuusi ♥ Instagramin puolella sainkin jo valtavasti kyselyjä kuusesta ja sen koristeista, joten lupasin esitellä niitä täällä blogissa. Kirjoitin teille marraskuussa postauksen uusimmasta lisäyksestä kamerakalustooni, nimittäin Olympuksen 30 mm makrokuvausobjektiivista. Nyt jatkan tämän postauksen verran tätä kaupallista yhteistyötä Olympuksen kanssa, nimittäin kuvasin meidän kuusen ja sen yksityiskohdat Olympus PEN E-PL 9 -kameralla sekä tällä 30 mm M.Zuiko -objektiivilla. Lähikuvissa on aivan omanlaisensa tunnelma, eikö? Kortille tallentui näköjään myös piparkakkutalo, joka luo tunnelmaa ja tuo tuoksua kotiin siinä joulukuusen vieressä..

Tänä vuonna joulukuusi sai eläinaiheisen teeman. Oksilta löytyy niin bambeja, poroja, jääkarhuja, pöllöjä, riikinkukkoja, flamingoja, hiiriä sekä muutama Disney-hahmo. Vihreät kuusenoksat (tai tämä kuusi näyttää kyllä ennemminkin männyltä) ovat peittyneet lisäksi lasipalloihin, karkkikeppeihin, rusetteihin ja pionin kukkasiin. Ajattelin kuusen olevan valmis jo pari-kolme viikkoa sitten, mutta kas, poikkesin toissa viikonloppuna Wienin joulutoreille ja löysin siihen vielä nauhan sekä lasisen kupolitähden.

Joulukuusen koristelu on ollut lempijoulupuuhaani lapsesta asti. Äiti on visuaalisesti kovin lahjakas ja katselin aina ihaillen hänen koristelujaan, meillä oli joka vuosi niin kaunis kuusi vanhoine klassikkokoristeineen. Olen edelleen aidon kuusen kannattaja, mutta tiedättehän.. Neljävuotias pikku tuholainen ja kaksi pienen pientä koiraa ovat yhdistelmä, joka ikävä kyllä ainakin meillä edellyttää muovikuusta. Mutta on tässä puolensa, sitä saa ihailla paljon pidempään. Tänä vuonna kokosin kuusen jo marraskuun puolivälissä. Nyt voin siis keskittyä vain joulun fiilistelyyn – ja kuusen kuvaamiseen.

Se äidin visuaalisuus on periytynyt ja minusta on kasvanut valokuvauksesta innostunut esteetikko. Aloitin järkkärillä kuvaamisen kuitenkin vasta perustettuani blogin vuonna 2015. Ensimmäinen kamerani oli Olympus PEN, joten Olympuksen kameroihin on muodostunut jonkinlainen tunneside. Tiedättekö, vähän samanlainen kuin vaikka ensimmäiseen automerkkiin? Kuvaan tällä hetkellä kahdella eri kameralla, riippuen vähän kuvauskohteesta. Olympus on kuitenkin se, jota en vaihda. Päivittää voi aina, mutta merkkiuskollisuus taitaa pysyä. Helppokäyttöisyys, pieni koko, kauniisti toistuvat värit, tyylikäs ulkonäkö ja kauniit asusteet (katso esimerkiksi viimeisen kuvan koristeellinen hihna) sekä mutkattomasti aina toimiva wifi-ominaisuus ovat saaneet ainakin minut ihastumaan Olympukseen malli toisensa jälkeen.

Tällä hetkellä käytössäni on siis Olympus PEN E-PL 9 eli Olympuksen uusin PEN-malli. En ole vielä löytänyt siitä mitään pahaa sanottavaa ja tehokkaan suorituskyvyn lisäksi se näyttää niin kauniilta, sopii pieneenkin laukkuun ja vetää helposti vertoja isoille jättijärkkäreille. Minun onkin helppo kirjoittaa yhteistyöpostausta Olympuksen kanssa, sillä olen ostanut PEN-kameroita jo kaksi, ilman minkäänlaista yhteistyötäkin. Tämä E-PL 9 on loistava valinta aloittelijalle, sillä se on helppokäyttöinen ja selkeä ja vie ikään kuin suoraan valokuvauksen huipulle, mutta myös oikea nappivalinta jo enemmän kuvanneille. Minulla se kulkee laukussa aina ja voin taltioida sillä kaikki arjen pienet kauniit yksityiskohdat, nyt uudella objektiivilla entistäkin paremmin..

En nimittäin lakkaa hämmästelemästä, kuinka hyvin tuo kevyt 30 mm objektiivi tallentaa näitä yksityiskohtia. Katsokaa nyt vaikka noita pieniä lumihiutaleita tai yksittäisiä paljetteja? En taida edes omilla silmillänikään nähdä noin tarkasti. Ja kuten näette, ja kuten aiemmin kirjoittelinkin tästä – vaikka kyseessä on makro-objektiivi, sen käyttö ei rajoitu pelkkiin lähikuviin. Sainhan sillä jopa kokonaisen kuusen tallennettua kuvaan. No toki piti mennä eteiseen asti, mutta kuitenkin! Olen kuullut muutamalta tuttavalta, jotka ovat nyt ottaneet tämän objektiivin käyttöön, että se on ollut juuri se puuttuva osa kuvauskalustoa. Hämmästyttävän monipuolinen. Monilla tuntuu olevan ongelmana, ettei saa riittävän tarkkoja lähikuvia. Itsellänikin oli. Käytin aiemmin tähän tarkoitukseen yleensä Olympuksen 45 mm objektiivia, mutta sekään ei riitä, kun mennään lähelle. Samalla putkella saa kuitenkin otettua myös tunnelmallisia yleiskuvia, joten tällä pärjää vaikka reissussakin jos ei ole erityisesti laajakulmakuvien ystävä. E-PL 9:n mukana tosin tulee 14-42 mm pancake zoom-linssi jolla saa kyllä lähes laajakulmakuvia vastaavia otoksia.

Olympuksella on nyt mahtava tarjous tästä kauniista kamerasta sekä monipuolisesta objektiivista. Nimittäin Verkkokauppa.comista saat Olympus PEN E-PL 9 -kameran sekä M.Zuiko 30 mm -objektiivin yhteishintaan 599,90 euroa! Setin normaalihinta on 929,90 euroa joten nyt ei olekaan enää kyse mistään pikkualennuksesta. Ja tosiaan kolme ja puoli vuotta Olympuksella kuvanneena en voi kuin koko sydämestäni suositella. Tällä kameralla pääsee helposti ammattimaiseenkin lopputulokseen, sillä saa kuvattua raakakuvia, siirrettyä ne suoraan puhelimeen ja viimeistelemään ne jälkikäsittelyllä juuri sinun näköisiksesi.

Jos kameran päivitys on ajankohtaista, voi toki aina kirjoittaa Joulupukille. Fiksumpaa on ehkä kuitenkin linkata tämä postaus jollekin läheiselle, tai toimia itse itsensä Joulupukkina. Tarjous kamerasta + objektiivista on voimassa vuoden loppuun asti, joten kannattaa toimia nopeasti. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, vuotta 2018 on enää kolme viikkoa jäljellä (!!), joten miltä kuulostaisi, uusi vuosi ja uudet kuvat? ♥

Yhteistyössä: Olympus &