Idea tähän postaukseen tuli itseasiassa tällä viikolla ystäväni kanssa iltateen äärellä keskustellessa. Hän sanoi, ettei ikinä haluaisi jämähtää paikoilleen elämässään vaan tavoittelee kokoajan jotain enemmän. En voisi tietenkään olla enempää samaa mieltä, kaikenlainen jämähtäminen on ollut kauhukuvani varmaan ihan lapsuudesta asti. Kunnianhimo on juuri se sana kuvailemaan tätä.

7-vuotias Mirva taisi sanoa, että siitä tulee astronautti. Tiesin avaruudesta tasan tarkkaan kaiken, mitä olin koskaan siitä lukenut. Tein tunnelukkotestin ja vahvin tunnelukkoni oli vaativuus. Olen aina ollut suorastaan järjettömän vaativa itseäni kohtaan, mutta kaikki vaativuus ei ole peräisin esimerkiksi vanhempien odotuksista tai ympäristön paineista, vaan osa siitä tulee ihan silkasta kunnianhimosta. Ikäväkseni kaikki se määrätietoisuuteni ja kunnianhimoni koki vähän suuremman kolauksen ympäristön vaikutusten takia niinä elintärkeinä nuoruusvuosina. Miettikää, että mulla on oikeasti ollut vaihe, jolloin olen ajatellut, että elämäni on varmaan ihan ok toisen asteen koulutuksella jossain semikivassa duunissa pikkukaupungissa, että se on juuri se juttu mitä elämältäni haluan.

Täytyy nyt heti todeta, että en missään tapauksessa tarkoita, että tuo yllä kuvailemani skenaario olisi jotenkin huono tai mitään toista heikompi, tai että mikään koulutus tai asuinpaikka toista parempi. Ei missään nimessä. Nämä asiat ovat niin yksilöllisiä, mutta tässä kirjoituksessani puhun ainoastaan itsestäni. Vaikka olen toisinaan harmitellut sitä, etten koskaan hankkinut itselleni akateemista koulutusta, en edelleenkään ole sitä mieltä, että koulutus toisi jotain suurta autuutta ja automaattisesti loistavan tulevaisuuden. Lapseni isä on tästä aivan loistava esimerkki, hän on saavuttanut niin paljon ilman koulutusta ja joka päivä ihailen hänen poikkeuksellista älykkyyttään. Se ei ole peräisin kirjoista eikä koulunpenkiltä. Se koulunpenkki tosin antaa kuitenkin niin hyvät eväät siihen lupaavaan tulevaisuuteen ja juuri siksi toivonkin, että oma lapseni valitsee aikanaan yliopistopolun ja ohjaan häntä sinne kyllä alusta asti. Kuten oma isäni teki sitä aikanaan minulle, mutta elämä valitsi lopulta mulle vähän vaikeampikulkuisen polun..

Luojan kiitos en kadottanut koskaan kaipuutani ”suureen maailmaan”. Se kunnianhimo oli kokoajan jossain, piilossa – mutta mukana. Joku kysyi joskus viisivuotissunnitelmaani. Nauroin, enhän osannut suunnitella koskaan elämääni edes kuukautta pidemmälle. Vaikka elin toisinaan hyvinkin huolettomasti, se tietynlainen kunnianhimo on säilynyt elämässäni aina. Jos joku kysyi mitä teen viiden vuoden kuluttua, saatoin sanoa vähän puolivitsillä, että jotain paljon suurempaa. Suurempi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä pidempää palkkakuittia tai muuta materialistista yltäkylläisyyttä. Oikeastaan niiden osalta olen saanut elämältäni niin paljon enemmän kuin olisin koskaan osannut edes kuvitella, että niiden merkitys on kadonnut.

Tai no, sanotaan nyt jotain niistä materialistisistakin ”haaveista”, ne aina kiinnostavat.. Kun 23-vuotiaana heitin lenkillä kaverilleni, että kohta mä asun tossa talossa, en olisi ikinä kuvitellut että alle vuoden kuluttua asun siinä talossa. Kun kerroin toiselle kaverilleni ostavani sellaisen Kaivarissa olleen veneen lottovoiton jälkeen, ei olisi käynyt kyllä mielessäkään, että jonain päivänä olisin itse siinä Skifferillä tankkaamassa täysin vastaavaa venettä. Voin tietenkin ihan käsi sydämellä kertoa, etten ole omilla palkkakuiteillani ansainnut näitä ylellisyyksiä elämääni, mutta voin myös kertoa, että sillä omalla palkalla ostaminen olisi varmasti helpompi tapa ansaita moisia ylellisyyksiä. Niin, nimenomaan ansaita. Jos ne tulevat muuta kautta, ihmisten mielestä niitä ei todellakaan ansaita. Tästä päästäänkin takaisin varsinaiseen aiheeseen..

Kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä, jossa olen elänyt, en ole koskaan kadottanyt kunnianhimoani. En ollut koskaan edes varsinaisella äitiyslomalla, vaan tein jatkuvasti töitä tai opiskelin. Haluan jatkuvasti jotain enemmän. Itseltäni. Se ajaa toisinaan hulluuden partaalle, mutta toisaalta se myös antaa paljon. On tullut turpaan, useammankin kerran, mutta on tullut myös niitä onnistumisia, jotka johtuvat vain siitä, että mä ihan oikeasti annoin ihan kaikkeni. Uskon edelleen vakaasti siihen mantraan, if you can dream it, you can do it. Usko on ollut joskus koetuksella, mutta joskus olen tehnyt jotain asioita ihan vain siksi, että todistaisin itselleni, että jos oikein kovasti jotain haluan, saan sen. Jos kunnianhimosi on koetuksella, mieti joku asia, jota olet joskus kovasti havitellut. Mieti sen jälkeen, mitä sinun täytyy tehdä saadaksesi haluamasi. Kunnianhimo ei riitä kaikkeen, mutta se antaa yleensä hyviä keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Oli kyseessä työpaikka, jokin säästetty rahasumma, erottuvat lihakset, juoksuajan parantaminen tai miehen pokaaminen. Kunnianhimo on ollut myös isossa roolissa myös tämän blogini kehityksessä. Kun aloitin bloggaamaan, blogeja oli varmaan vielä enemmän kuin niitä tänä päivänä on. Siksi on ollut niin huimaa saavuttaa edes tämänkaltainen blogisuosio omalla tekemisellä. Sillä tiedän, että olen tehnyt sen täysin itse. En ole hyödyntänyt bloggaajatuttujeni julkisuutta, en jo olemassaolevia kontaktejani, en mitään tällaista. Vaikka olisin toki voinut. Halusin kuitenkin itse tehdä edes vähän siitä massasta erottuvan blogin, jota ihmiset lukevat aidosti sen sisällön takia. Ja onnistuin siinä vielä enemmän kuin uskalsin odottaa. Se, että tänne tulee kuukausittain joku viisinumeroinen luku yksittäisiä kävijöitä, on tasan tarkkaan oman kunnianhimoni ansiota. Se ei ole tuuria, se on pikemminkin väärää ajoitusta, mutta v*tusti töitä. Mua ahdistaisi muutenkin, jos joku henkilökohtainen saavutukseni olisi ikään kuin ”puolivahinko”.

Vaikka mitä tulisi eteeni, vaikka tippuisin millaiseen pimeyteen kaikista pilvilinnoistani, tiedän etten koskaan jäisi aloilleni. Sain vanhemmiltani korkean työmoraalin lisäksi sen kunnianhimon. Nyt myös tiedän, että vaikka sitä koettelisi mikä tahansa, niin hyvässä kuin pahassakin, se ei ole vieläkään kuollut. En todellakaan halua jämähtää paikoilleni. Viiden vuoden päästä mä teen taas jotain suurta. Tee säkin.

PS. Pidätkö blogistani? Voit äänestää sitä ehdolle Inspiration Blog Awardseissa tästä linkistä – lämmin kiitos jo etukäteen ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Olen hiljattain lukenut muutamasta blogista hyvin ikävistä kiusaamiskokemuksista. Milloin on tultu vittuilemaan ihan suoraan, milloin kirjoitettu anonyymisti kommentteja tai puitu asiaa keskustelupalstoilla ilman omaa nimeä. Jos kaiken kommentoinnin pitäisi tapahtua kasvokkain tai edes vaikka omalla facebook-profiililla, moni asia jäisi sanomatta. Itsekin kohtasin hiljattain vittuilua itseasiassa eräältä bloggaajalta itseltään, ihmiseltä kenen kanssa en ole koskaan edes jutellut. Hän sentään aivan päin naamaa tuli sanomaan minulle, kuinka elän kuulemma kulissielämää ja elämäni on suorastaan ”ihan paskaa”. Kiitos vaan kauniista sanoista. No, ymmärrän jos takana on vain omaa pahaa oloa ja toisessa ihmisessä jokin ärsyttää, kyllä sitä itsekin on tullut joskus päästettyä suusta asioita, joita ei välttämättä lopulta edes tarkoita kun asiaa miettii enemmän. Mä en itse kanna kaunaa eikä mua kiinnosta, mitä mieltä joku musta ja mun elämästä on. Mutta silkka paskanpuhuminen ja toisen elämään puuttuminen silloin, kun siitä ei oikeasti tiedä yhtään mitään, on todella typerää ja kertoo vain siihen alentuneesta ihmisestä valitettavan paljon. Vihapuhe on mulle suhteellisen helppoa suodattaa ja sietää, kun itse tiedän miten asiat oikeasti ovat. Tuli se mistä suunnasta hyvänsä. Kuitenkin esiemerkiksi moni blogikollegani on varmasti paljon herkkänahkaisempi, jonka ymmärrän todella hyvin. Ei kenenkään pitäisi joutua kuuntelemaan ihan perättömiä juoruja tai suoranaisia haukkuja, oli miten julkisessa roolissa tahansa.

Mikä ylipäätään saa alentumaan siihen vihapuheeseen? Kateus, katkeruus, jokin sisäinen paha olo? Huomionhakuisuus, pettymykset omassa elämässä vai mikä? Mä en vain ymmärrä. Pahanpuhuminen kumpuaa varmasti jollain tavalla omasta pahasta fiiliksestä, sillä kun voi hyvin ja on onnellinen, ei ole mitään syytä olla toiselle ilkeä saati keksiä nyt perättömiä juoruja. Silloin kannatta keskittyä hankkimaan sisältöä siihen omaan elämään. On niin hullua, että lasten kiusaamiseen kyllä puututaan, mutta omalla nettikäyttäytymisellämme (ja muullakin käytöksellä) annamme myös lapsille esimerkin siitä, että vihapuhe olisi jotenkin sallittua ja hyväksyttävää. Kaikenmaailman idiootit haukkuvat julkkiksia, bloggaajia ja jopa naapuria jopa julkisesti omalla nimellään ja samalla voivotellaan, kuinka meidän koulussa ei puututa kiusaamiseen mitenkään.

Ja loppuun vielä pari esimerkkiä omasta elämästäni.. Tosiaan tämä kulissielämäni – heh, miksi ihmeessä esittäisin, että minulla on kaikki hyvin jos ei ole? Kun parisuhteeni oli jonkinlaisessa kriisivaiheessa, en puhunut täällä miehestäni yhtään mitään. En myöskään sanonut kenellekään ihan in real life, että meillä menee hyvin. Pikemminkin olin hyvin avoin ja puhuin ongelmistamme. Ilmeisesti toiset ovat sitä mieltä, ettei ongelmia voi selvittää ja jos suhde on joskus voinut huonosti, sieltä ei voi enää nousta. Sääli. Sitten on ihan todellisia väärinymmärryksiä. Keskustelupalstoilla joku selittää tuntevansa hyvin minut ja kaksi siskoani ja tietää, miten kieroja luonteita me kaikki olemme. Jep jep, mulla on yksi veli. Sanojani ja puheitani on vääristelty lukemattomia kertoja ja olenkin kuullut jos jonkinlaisia versioita asioista, joita olen joskus kaverille kertonut.

Kesällä Hangossa asuin tyttökavereideni kanssa hotellissa samaan aikaan kun mieheni oli yötä veneellämme ystävänsä kanssa. Kuulemma meillä on niin huonot välit, ettemme voi majoittua edes samassa paikassa. Heh, tosiasiassa kyseisessä tapahtumassa on käytännössä mahdotonta nukkua veneessä, joten haluan aina hotellin hyvin yöunien takia. Lisäksi meillä on hyvin erilainen unirytmi miehen kanssa, joka juhliessaan yleensä nukahtaa silloin, kun itse herään. Muutenkin kävimme paljon eri aikaan ulkona ihan jo lapsenhoidollisista syistä sekä sen takia, että aiemmin riitelimme oikeastaan aina jos olimme yhdessä juhlimassa. Ainiin ja mies on kuulemma myös pettänyt mua veneellään lukemattomia kertoja – juuri silloin kun olemme olleet yhdessä pois Suomesta. Jes jes.

Näistä ei voi enää edes sanoa, ettei pidä välittää, sillä aina on joku, joka pahoittaa mielensä. Mua ei niinkään hetkauta, mutta monia muita kyllä. Kun seuraavan kerran jossain omassa katkeruuden kuplassasi meinaat suoltaa suustasi pahoja sanoja, mieti hetki miksi. Kun puhut pahaa ja levität juoruja, mieti nyt ihan ensimmäisenä, puhutko edes totta. Sen jälkeen, miltä sinusta tuntuisi, jos kohtaisit itse vastaavaa vihapuhetta. Jos vielä olet sitä mieltä, että kyllä se nyt vaan on hirveän itsekäs rahan perässä juokseva huora, kerro se edes omalla nimelläsi ja suoraan palautteen saajalle. Uskon karmaan, hyväsydämiset ihmiset saavat osakseen paljon hyvää. Ja pahat.. No, palkkansa.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Kysymyspostaukseen tuli paljon sekalaisia kysymyksiä, joten vastailin niihin ihan järjestyksessä sen kummemmin niitä jaottelematta. Sen pidemmittä puheitta suoraan asiaan, joten vastauksia kysymyksiinne tässä, viime vuosien kuvien siivittämänä..

Hei! Muistanko oikein, että olit kotoisin pikkukaupungista? Mikä sinulla on suhde kotikaupunkiisi? Käytkö siellä usein? Onko sinulla lapsuudesta tai nuoruudesta jäänyt sydänystäviä, joiden kanssa edelleen olet paljon tekemisissä? Kyllä vain, en pidä kyseistä paikkaa enää oikeastaan ollenkaan kotikaupunkinani, sillä siellä ei asu käytännössä ketään läheistäni enää, isoäitiä lukuunottamatta. Käyn siellä todella harvoin, eikä minulla ole paikkaan minkäänlaista tunnesidettä. Lapsena ja nuorena halusin sieltä aina pois. Helsinki taas on minulle hyvin rakas ja tuntuu enemmän kotipaikkakunnalta kuin mikään muu paikka koskaan, vaikken ole syntynyt siellä. Kahta lapsuuden/nuoruudenystävääni lukuunottamatta kaikki ovat muuttaneet muualle, suurin osa parhaimmista ystävistäni Helsinkiin.

Olet kaunis ja hyvin toimeentuleva; kohtaatko paljon kateellisia ihmisiä blogisi ulkopuolella? Tännehän kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa, mutta törmäätkö livenä tuohon kateuteen mikä täällä joskus paistaa läpi rivien välistä vastauksissa mitä olet saanut? Onneksi hyvin vähän. Ihmiset ovat puhuneet pahaa selän takana ja mulle on tultu esimerkiksi sanomaan kun valitin stressiä, etten saa valittaa esimerkiksi sen takia, koska asun niin hienossa asunnossa. Onneksi tuollaiset puheet osaa jättää ihan omaan arvoonsa. Kateus on aivan turhaa.

En tiedä meneekö tämä asiattoman puolelle, mutta onko mielipiteesi avioliittoa kohtaan muuttunut? Siis siihen, että itse menisit naimisiin :) Ja jos voisit kuvitella joku kaunis päivä meneväsi, haluaisitko isot vai pienet häät, ulkomailla vai Suomessa? Kirkossa vai jossain muualla? :) Näihinhän on tietysti vaikea vastata jos vastauksesi jo ekaan kysymykseen mielipiteestäsi avioliitosta, on ei :) Ei oikeastaan, toki en nyt ehkä ole enää ihan niin jyrkkä tästä aiheesta, mutta en nyt näkisi itseäni avioitumassa ehkä koskaan. Jos menisin naimisiin, menisin varmaan ihan salaa jossain ulkomailla. Isot kirkkohäät Suomessa olisivat tietysti upeat, mutta mun häähaaveilla budjetti paisuisi niin jäätävän isoksi, ettei sellaisia häitä olisi mitään järkeä pitää. Omasta mielestäni on typerää ottaa lainaa häitä varten ja maksella sitä pois myöhemmin monta vuotta juhlien jälkeen. Jokainen tietty tyylillään.

Sulla on usein hiukset tosi kivoilla laineilla, joten mua kiinnostaisi tietää miten teet ne ja kuinka kauan sulla yleensä kestää hiustenlaitossa. Lisäksi haluaisin kysyä, millaista musiikkia kuuntelet mieluiten? Kerro vaikka muutama artisti tai kappale, joista erityisesti pidät tällä hetkellä :) Mulla on yleensä arkenakin aina hiukset laineilla, sillä kiharran ne aamuisin GHD:n suoristusraudalla tai laineraudalla. Siihen menee aikaa noin 5 minuuttia. Kuuntelen musiikkia aivan laidasta laitaan, aina Dire Straitsista suomiräppiin :D Musiikkimakuni on hyvin laaja.

Hei! Ihanan näköistä siellä Lapissa teillä, taidanpa alkaa itsekkin suunnittelee meidän perheelle ensimmäistä Lapin reissua :) Minä toivoisin ensi vuodelle sun instan ja bloginkin puolelle lisää asukuvia, siis miten pukeudut arkeen/ töihin/ juhliin jne. Ja myös hiustyylit kiinnostaa. Ja sitten niitä kysymyksiä: miten pukeudut talviaikana hiihtäessä ja juostessa ja lenkkeillessä? Itselle tuntuu haastavalta löytää sopivat asut kyseisiin lajeihin ettei tule liian kylmä / liian kuuma jne. Mikä tai mitkä on salaiset paheesi? Mikä on suurin unelmasi tai seuraava haave minkä haluat/aiot toteuttaa? Siinäpä ne oli mitkä tuli mieleen:) kiitos ja hyvää vuotta 2018! Kiitos ehdotuksesta, yritän kuvailla mahdollisimman paljon asukuvia jatkossa jos siihen on vain suinkin mahdollisuus. Kevät onneksi tuo enemmän valoa ja mahdollisuuksia asukuviin, arkipäivät kun vietän aina toimistolla niin kuvaileminen ei oikein onnistu. Talvisin pukeudun juoksulenkille yleensä aluskerrastoon, tarvittaessa välikerrastoon ja päälle talvijuoksutrikoot (tai tavalliset juoksutrikoot ja säärystimet) ja tuulta pitävä takki, pipo ja ohuet sormikkaat. Hiihtolenkille merinovillakerrasto+hiihtopuku, pipo/panta sekä paksut hiihtokäsineet, mulla jäätyy nimittäin aina kädet! Hyvä ohje sopivaan juoksu/hiihtoasun valintaan on, että lähtiessä on vähän kylmä. Mun salainen pahe on bilepolttaminen, josta haluaisin kyllä päästä eroon. Poikkean myös aina toisinaan mun arkiruokavaliosta, mutta se kostautuu yleensä vatsakipuina. Unelmista.. Mulla on paljon pieniä ja suuria unelmia, joita en ole vielä sanonut ääneen.. Ehkä ensi vuonna niistä sitten enemmän ♥ Suurimmat unelmani olen kuitenkin saavuttanut ja olen siitä äärimmäisen onnellinen. Jos nyt kuolisin, olisin saavuttanut kaiken mistä olen voinut unelmoida. Yksi asia, jota olen aiemmin harmitellut, on akateemisen tutkinnon puuttuminen, mutta en näe tällä hetkellä mitään järkevää syytä hankkia sitä.

Miten hoidatte parisuhdettanne miehesi kanssa? Hahah, ei oikeastaan mitenkään. Kuulostaa kauhealta! Vietämme paljon aikaa yhdessä, joten omat menot ilman toista ovat todella tärkeitä. Omaa aikaa omien ystävien kanssa on saatava, se hoitaa parisuhdetta oikeastaan todella hyvin. 24/7 saman naaman tuijottelu on oikeastaan aikamoista myrkkyä parisuhteelle.

Mikä on mielestäsi tärkeintä onnellisessa liitossa? Se, että tulee toisen kanssa oikeasti toimeen, toimiva arki, huumorintaju ja se, että tietää toisen tukevan kaikessa, mitä toinen tekee. Sellainen olo, ettei jää yksin missään tilanteessa. Turvallisuuden tunne, jos niin voi sanoa ♥ Vapaus mennä ja tehdä omia juttuja on myös todella tärkeää.

Millaisilla asioilla ilahdutat miestäsi? Entä hän sinua? Tukemalla häntä työasioissa, se on hänelle yksi tärkeimmistä asioista. Toiselle järjestetty oma aika, mahdollisuus liikkua ja kotona odottava ruoka ovat ehkä myös sellaisia juttuja. Mua ilahduttaa parhaiten esimerkiksi tiskien laittaminen koneeseen, ruoanlaitto ja mun höpsöjen juttujen kuuntelu. Ja joskus on toki aivan ihana saada lahjoja, mutta sitä tapahtuu tosi harvoin. Ihmiset oikeasti jostain syystä luulevat, että saan joka viikko uusia laukkuja tai kenkiä. Arvostan niin paljon enemmän muita asioita, kuten sitä että joku oikeasti huolehtii ja välittää minusta.

Millainen siivousrutiini sinulla on (kuinka usein, mitä sisältää, kauanko kestää)? Siivoan joka päivä jotain. Meillä käy viikottain siivooja, mutta päivittäin siivoan keittiön, pesen kylpyhuoneet ja pyyhin pinnat yleensä kerran viikossa siivoojan tekemän siivouksen lisäksi. Jos teen kunnon suursiivouksen, siihen kuluu ihan koko päivä.

Mitkä ovat viisi yleisintä arkiruokaanne? Nämä ovat vähän muuttuneet lapsen myötä, mutta ”riisikana” eli riisi ja kanakastike, kerran-pari viikossa joku keitto (olen aivan hullaantunut ramenkeittoihin), uunilohi, pasta (sieni tai avokadopasta) ja joka viikko vähintään kerran tai kaksi jotain Woltista, haha.

Suunnitteletko jokaisen viikon ruuat etukäteen? En todellakaan. Pitäisi kyllä ja ennen teinkin niin, mutta nykyään käyn kaupassa yleensä joka päivä ja syön, mitä milloinkin tekee mieli.


Kenen tunnetun henkilön pukeutumistyyliä ihailet tai kenen tyylistä inspiroidut? Mulla ei oikeastaan ole ketään tiettyä, poimin enemmänkin eri ihmisten tyyleistä itseäni miellyttäviä elementtejä ja pyrin soveltamaan niitä omaan tyyliini. En ole oikeastaan löytänyt vielä ketään sellaista täydellistä tyyli-idolia, jota seuraisin jatkuvasti. Tyylillisesti kuitenkin ihailen klassisen rentoja pukeutujia – en pidä liian rokahtavasta tyylistä, mutta en myöskään liian tyttömäisestä tai liian fiinistä ns.  bisnespukeutumisesta. Jotain siltä väliltä. Valitsen aina ennemmin farkut kuin suorat housut ja mieluummin pitsiä kuin niittejä.

Moikka! Mitä blogeja itse seuraat säännöllisesti? Onko sinulla ketään julkisuuden henkilöä, jonka tyyliä, pukeutumista ja asennetta/luonnetta ja kauneutta ihailet? Onko mitään asioita mitä kadut? Olitko nuoruudessasi se ns. suosittu tyttö koulussa? Jos saisit tavata jonkun ihmisen, ihan kenet tahansa, koko maailman historiassa, kenet tapaisit ja mitä kysyisit häneltä? Miten suhtaudut jos ventovieraat ihmiset blogisi lukijat, tulevat juttelemaan kanssasi? Onko se sinulle ok? Onko sinulla tatuointeja? Voisitko kuvitella ottavasi jos ei ole? En varsinaisesti seuraa mitään tiettyä blogia, mutta luen päivittäin blogiportaalien ja naistenlehtien etusivut, joista klikkailen aina ne suosituimmat blogit läpi sekä kiinnostavimmat otsikot. Luen oikeastaan todella paljon blogeja juuri näin. Siksi toiset blogit jäävät lukematta, jos bloggaaja on lähtenyt portaalista omilleen, ikävä kyllä. Mulla ei ole ketään tiettyä tyyli-idolia. Saan paljon inspiraatiota Instagramista ja Pinterestistä ja suosikkityylejäni yhdistää sellainen hillitty tyylikkyys. Esimerkiksi monet kuninkaalliset pukeutuvat aivan supertyylikkäästi, vaikka toisten mielestä heidän tyylinsä on tylsä. Ruotsalaisbloggarina supertunnetuksi tullut Kenza Zouiten on ehkä kaunein ihminen ketä tiedän, vaikka hänen pukeutumistyylinsä on taas erilainen kuin omani. En kadu oikeastaan yhtään mitään, vaikka syytä varmasti olisi. Uskon, että kaikki tekoni (niin hyvät kuin pahat) ovat muokanneet minusta sen, kuka olen tänä päivänä. Kaikelle on jokin tarkoitus, mokillekin. Ja en tosiaankaan ollut mikään suosittu tyttö! Mulla on aina ollut kyllä paljon kavereita ja hyviä ystäviä ovat edelleenkin, mutta olin nuoruudessani aivan hukassa enkä oikein koskaan kokenut kuuluvani joukkoon. Jos saisin tavata ihan kenet tahansa.. Hmm, varmaan kunnon asennemimmin Minna Canthin ja kysyisin, että ”miten sä tuon teit?”. On aivan ihanaa, kun joku blogin lukija tulee juttelemaan! Siis ihan superkivaa, mulle on sitäpaitsi kuulemma helppo jutella! Mulla ei oo yhtään tatuointia, mutta aikanaan olen suunnitellut monenkin tatuoinnin ottamista todella tosissani. Luojan kiitos en koskaan toteuttanut suunnitelmiani. En usko, että tulen siis koskaan ottamaan tatuointia. Jos, niin hyvin pienen ja hyvin huomaamattomaan paikkaan.

Mistä ostat vaatteesi? Ostan hyvin usein matkoilta vaatteita, siksi tykkään matkustaa sellaisiin kohteisiin, joissa on hyvät shoppailumahdollisuudet. Suomessa ostan vaatteeni yleensä aina Zarasta, Samsoe&Samsoelta tai Massimo Duttilta. Yksittäisiä sitten muualta ketjuliikkeistä.

Parhaat kauneudenhoitovinkkisi? Nuku tarpeeksi, kosteuta iho huolellisesti, kuori kasvojen ja vartalon iho säännöllisesti, kangasnaamiot, riittävä vedenjuonti, oikea ruokavalio ja kosteuttavat primerit+meikkivoiteet jos iho on vähänkin kuiva. Niin ja mahdollisimman paljon meikittömiä päiviä!

Tuli vielä yksi kysymys mieleen… Elämäsi vaikuttaa melko täydelliseltä – toki tiedän, että kaikilla on omat murheensa – mutta sinulla on onnellinen parisuhde, ihana lapsi, kauneutta, kuntoa, matkoja, juhlia, ystäviä, varallisuutta jne. Eli juuri niitä asioita, joista useimmat haaveilevat. Kysymykseni kuuluukin, mistä sinä haaveilet ja unelmoit? Onko vielä jotain suuria (tai pieniä) tavoitteita, jotka haluaisit saavuttaa? On paljonkin pieniä ja suuria tavoitteita. Työhön liittyviä tavoitteita on paljonkin. Mulla on aina ollut todella suuri tarve auttaa ihmisiä ja tehdä jotain ns. merkityksellistä. Se oli myös varmasti syynä miksi halusin opiskella nimenomaan hoitoalaa. Nyt kun en sitä enää tee, haluan toteuttaa itseäni muilla tavoilla. Blogi oli yksi ihan ”yks kaks” syntynyt unelmani, jonka onnistuin toteuttamaan juuri sellaiseksi kuin halusin ja sain tästä vielä paljon enemmänkin! Myös niitä tavoitteita. Haluan oppia taitavaksi valokuvaajaksi ja paremmaksi kirjoittajaksi. Haaveilen myös siitä, että vielä jonain päivänä elämä olisi sellaista ihanan tasaista ja sopivan kiireetöntä, ja että saisin kasvatettua pojastani terveen, fiksun, liikunnallisen ja superhyvät käytöstavat omaavan luotettavan hurmurin. Niin ja kakkoskoti Miamista sekä kesäreissu omalla veneellä Ahvenanmaalle, kiitos ;)

Montako tuntia nukut yössä? Yleensä noin kahdeksan, joskus unet jäävät vähän vajaaksi, mutta silloin korvaan sen yleensä menemällä paljon aiemmin nukkumaan seuraavana iltana.

Oletko koskaan miettinyt, että voisit joskus tehdä videopostausta? Voisin hyvinkin, kun vain saisin aikaiseksi ostettua mikrofonin kameraan ja saisin hetken omaa aikaa videon kuvailuun ja hermoja sen editointiin.. ;) Tänä vuonna tulen kyllä varmasti tekemään ainakin muutaman videon, ajattelin aluksi jakaa niissä lähinnä arkikuulumisiani, kun niistä tulee harvoin kirjoiteltua varsinaista postausta. Podcasteja olen myös suunnitellut tälle vuodelle.

Onko suurin osa ystävistäsi myös varakkaita vai löytyykö joukosta myös ”taviksia”? Oletko menettänyt varakkuuden vuoksi (=kateus) ystäviä? Mulla on ystäväpiirissä niin miljoonaperijöitä kuin opiskelijoitakin, eli ihan laidasta laitaan. Ainakaan tietääkseni en ole menettänyt ystäviäni kateuden takia, se olisi todella surullista.

Onko teidän koirulit osallistuneet koiranäyttelyihin? Eivät muuten kuin vierailijoina. Fridalla ja Caralla on molemmilla vähän väärä purenta ja Caralla on liian pitkä kieli, joten he ovat ihan vain lemmikeiksi hankittuja. Koiranäyttelyt ovat harrastus, jonka haluaisin kyllä tulevaisuudessa aloittaa kunhan Micael on vähän isompi ja minulla on enemmän aikaa.

 

Mihin rakastuit miehessäsi ja oletteko samanlaisia vai ”riittävän erilaisia”? Huumorintajuun, ihanan huolettomaan asenteeseen, älykkyyteen, innovatiivisuuteen, huolehtivaisuuteen ja työmoraaliin – piirteitä, joita arvostan hänessä edelleen todella paljon. Ollaan todella samanlaisia ja ajatellaan monista asioista ihan samalla tavalla. Meitä erottaa kuitenkin se, että olen todella pikkutarkka ja super siisti enkä voi sietää sohvalla makaamista. Olen myös paljon enemmän tunneihminen kuin hän ja ajattelen todella, todella paljon enemmän asioita.

Mikä on ihanin kaikista lämpimistä lomakohteista, jossa olet vieraillut? Miami ja Dubai.

Minkälaisia kauneushoitoja otat ja kuinka usein? Mitä milloinkin, vähän sen mukaan mitä kroppa kaipaa. Kynnet, ripset sekä hiusten värjäys ovat säännöllisiä. Ennen kävin 3-4 viikon välein myös sokeroinnissa, mutta nykyään laserkarvanpoiston ansiosta se on historiaa! Testasin myös microbladingia syksyllä ja se oli paras kauneushoito aikoihin. Reissuissa käyn yleensä ainakin kasvohoidoissa ja hieronnoissa. Kasvohoito pitäisi ottaa Suomessakin säännölliseksi rutiiniksi, mutta miksi se on juuri se, mistä tulee tingittyä?!

Miten vaatekaappisi (tai vaatehuoneesi) on järjestetty? Tästä olisi kiva saada vaikka erillinen postaus… Mulla oli aiemmin vaatehuone, mutta remontissa se muuttui liukuovikaapistoksi. Mun vaatekaappi on aina niin siisti, ettei sitä tarvitse siivota koskaan. Viikkaan tai rullaan aina kaiken, mutta värijärjestyksestä olen ihan sitä mieltä, että turhaa brassailua. Kannattaa mieluummin järjestää materiaalien tai käyttötarkoituksen mukaan. Helpottaa arkea huomattavasti enemmän kuin se v*tun värijärjestys, josta toisten tarvitsee kuuluttaa jokatoisessa blogipostauksessa. Kaikki rypistyvät vaatteet sekä mekot ovat henkarilla, perustrikoot, neuleet ja farkut viikattuna kahdella hyllyllä. Vetolaatikoissa sitten erikseen alusvaatteet, urheiluvaatteet, uikkarit ja kesävaatteet. Tykkään, että näen kaikki vaatteeni heti kun avaan kaapin oven tai laatikot. Mulla on oikeastaan aika vähän vaatteita esimerkiksi moniin ystäviini verrattuna. Takkeja tulee kyllä hamstrattua. Eteisessä mulla on myös oma liukuovikaappi laukuille, kengille ja muille asusteille. Pieni, pimeä ja hankala. Voin laittaa postausluonnoksiin tämän!

 

Kauanko sinulla menee aikaa päivässä blogin kirjoittamiseen (kun lasketaan mukaan kuvaaminen, kuvien käsittely ja postausten kirjoittaminen)? Riippuu hyvin paljon päivästä. Joskus saatan käyttää blogiin useamman tunnin, kun joskus en taas avaa konetta ollenkaan. Jos inspiraatio iskee, saatan kirjoittaa valmiiksi useamman postauksen. Tämä säästää myös paljon aikaa, kun ei tarvitse päivittäin kirjoitella.

Miten opit kuvankäsittelyä? Olen opetellut oikeastaan kaiken kuvankäsittelyn ihan itse. Samoin kuvaamisen. Photoshopin ja Lightroomin käyttö on ollut aluksi suorastaan hirveää, mutta niin sitä vain tekemällä oppii. Toisinaan kysyn neuvoa myös veljeltäni joihinkin pikkuasioihin, hän on varsinkin Photarin kanssa todella taitava. Ehkä jonain päivänä minäkin! Tosi hyviä vinkkejä on saanut myös erilaisista koulutuksista joihin olen blogiyhteistöiden kautta päässyt, mutta niidenkin edellytyksenä on ollut perusosaaminen ja ohjelmien hallinta.

Mikä on mielestäsi hauskinta bloggaamisessa? Tekstin tuottaminen, rakastan kirjoittamista. Tietysti myös vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa eli ne kommentit. Nykyään pidän kyllä jo kuvaamisesta ja kuvankäsittelystäkin, mutta tekstipuoli ehdottomasti.

Teetkö täysipäiväisesti töitä bloggaamisen ohessa? Kyllä. Se tietysti rajoittaa vähän blogiin panostamista.

Olen siis itse kiinnostunut mahdollisesti bloggaamisen aloittamisesta, mutta en ymmärrä mistä bloggaajat löytävät tälle aikaa jos ovat täysipäiväisesti töissä samaan aikaan :D Kyllä sitä jotenkin löytää, blogista tulee hyvin pian niin luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, että sen tekemiseen käytetyn ajan löytää kyllä jostain. Toki on tiedettävä omat rajat – voisin tottakai hinkata kuvia ja tekstejä ihan viimeisen päälle jos tekisin tätä päätyökseni. Kun en tee, en voi panostaakaan blogiin ihan täysillä. Ei kannata siis olla liian vaativa itselleen, varsinkin alussa uupuu helposti jos tavoittelee täydellistä lopputulosta.

Käytkö ihan täyspäiväisesti töissä, vai miten olet saanut sumplittua lomat ja työn? Käyn, mutta onnekseni mulla on kaikin puolin joustava ja ihana työ, joten voin tehdä suurimman osan töistäni oikeastaan missä tahansa maailmankolkassa. Minua ei haittaa ajatella työasioita kotona tai lomalla. Toimistolla saan kuitenkin aina eniten aikaan ja säännöllinen työaika rytmittää arkea hyvin.

Minkälaisia treenejä teet salilla? Olisi kiva saada enemmän treeni postauksia ja vinkkejä treeneihin. Teen paljon HIIT-tyyppisiä treenejä oman kehon painolla. Kiitos ideasta, voisin tehdäkin tänne jotain treenijuttuja nyt kun treenaaminen on ajankohtaista muutenkin. Suurin osa mun omista treeneistä on sellaisia, jotka voi tehdä myös kotona jos aikataulut eivät anna periksi salille.

Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle bloggaajalle? Usko omaan juttuusi, älä kopioi muita, ole persoonallinen ja älä polta itseäsi loppuun. Blogeja on niin paljon, että on pakko olla erilainen.

Millä kameralla kuvaat ja miten käsittelet kuvat? Nikon D750-rungolla ja olisikohan mulla neljä eri objektiivia tällä hetkellä.. Käsittelen kuvat Lightroomilla, joskus myös Photoshopilla jos tarvitsee vaikka poistaa jotain häiriötekijöitä taustalta tai tehdä kollaaseja.

Kerroit lopettaneesi pillerit, voi olla että mennyt minulta myös ohi, mutta mitä ehkäisyä käytät nyt? Onko hormooniton vaihtoehto? Hyvät ja huonot puolet siitä? Kuparikierukkaa, se on maailman paras keksintö! Hormoniton ehdottomasti, en enää ikinä palaa hormonaaliseen ehkäisyyn jos ei ole ihan pakko. Ainoa huono puoli on tietysti se, ettei menkkoja voi siirtää, mutta se on hyvin, hyvin pieni miinuspuoli siihen verrattuna, mitä haittoja muista ehkäisykeinoista on ollut.

Millä tavalla neuvoisit valmistautumaan äidiksi? Voiko siihen edes valmistautua? Ei mitenkään! Raskausaika valmistaa kuitenkin äidiksi todella hyvin, ehtii ajatella.. Äidiksi tuleminen ei tarkoita sitä, että muu elämä loppuu. Päinvastoin, lapsi tuo siihen niin paljon kaikkea ihanaa <3 Tottakai kannattaa kysellä ja jutella paljon esimerkiksi ystävien kanssa, kenellä on aiheesta jo kokemusta. Mulla ei ollut ketään sellaisia, joten kaiken tiedon kaivoin oikeastaan netistä. Keskustelupalstat on kuulkaa kultaa, kun joku äitiyteen liittyvä asia mietityttää :D

Mielipide abortista? Olen ehdottomasti sen kannattaja ja abortti pitäisi saada mielestäni paljon helpommin, kuin miten sen tällä hetkellä Suomessa saa (kahden lääkärin lupa, odotusaika jne..). Vahinkoja sattuu aina ja abortti voi parhaimmillaan pelastaa jonkun elämän.

Lempivaatteesi juuri nyt? Äidiltä joululahjaksi saatu kashmirneule, vaaleanpunainen pipo, mustat VS-leggarit ja nilkkoihin asti ulottuva toppatakkini.

Mitä teillä syödään viikon aikana? Tästä oma postaus olisi mielenkiintoinen! Tähän vastasinkin jo ylempänä, mutta voisin laittaa luonnoksiin postausidean tästä.. Joka viikko on kyllä hyvin erilainen, mutta ehkä siitä saa vähän jotain käsitystä..

Miten herkuttelet, jos herkuttelet? En oikeastaan ikinä päätä varsinaisesti syödä mitään ”herkkuja”, koska mun ei tee mieli enää ollenkaan esimerkiksi mitään makeaa. Kaikki karkit, suklaat ja leivonnaiset syön oikeastaan vain siksi, että niitä on jossain tarjolla. Mun suuren suurta herkkua on toast skagen! Muuten saatan tehdä vaikka jonkun todella ruokaisan ja juustoisen pastan. Tämä muutos tapahtui ihan huomaamatta.

Kerroit jättäneesi punaisen lihan käytännössä kokonaan pois ja tähän pyrin itsekin. Millaisia ruokia teet? Syökö koko perhe samaa ruokaa? Itsellä ideat lopussa ja tuntuu, että pyörittelen samoja ruokia viikosta toiseen. Paljon kalaa, kasviksia ja toisinaan myös kanaruokia. Syödään kaikki samoja ruokia ja tosiaan punainen liha on aivan minimissä. Emme laita sitä kotona oikeastaan koskaan. Se on lopulta todella helppo korvata. Lupaan tehdä pian sellaisen arkiruokapostauksen, jossa on ideoita nimenomaan kasvispainoitteisiin ruokiin!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian