13 huhtikuun 2020 Toivepostaus – Chihuahua lemmikkinä
Vähän tavanomaisesta poikkeavampi aihe tähän pääsiäismaanantaihin, mutta sain lukijaltani postaustoiveen elämästä chihuahuan kanssa. Halusin ehdottomasti tarttua tähän ja tarkastella aihetta myös siitä näkökulmasta, miten paljon lemmikki lisää hyvinvointia ja tasapainottaa elämää. Koirat ovat itselleni kuin perheenjäseniä ja rakastankin heitä aivan valtavasti. Vaikka ne vaativat paljon huolenpitoa ja edellyttävät läsnäoloa ja vastuuta, en osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa. Chihuahua ei ole rotuna se helpoin, vaikka kokonsa puolesta niin voisi kuvitella, mutta minulle paras mahdollinen. Todetaan nyt tähän, etten ole luonteena itsekään varmasti helpoimmasta päästä.
Minulla on siis tällä hetkellä kaksi chihuahuaa, lyhytkarvainen chihuahua Frida ja pitkäkarvainen chihuahua Cara. He ovat molemmat 6-vuotiaita ja itseasiassa juuri tänään vietämmekin suloisen pikku-Caran syntymäpäivää. Tytöt ovat käytännössä 3. ja 4. chihuahuani ja syksyllä 2014 minulla olikin hetken aikaa kolme koiraa, kun Lila vielä eli muutaman viikon sydänvikansa kanssa kun Cara tuli meille. Entisen poikaystäväni kanssa meillä oli kaksi chihuahuaa ja erossa toinen jäi hänelle, toinen minulle.
Chihuahua on kokonsa puolesta äärimmäisen helppo koira. Se on helppo napata syliin, ottaa mukaan melkein mihin tahansa ja kuljettaa autossa turvallisesti. Frida ja Cara ovat kuitenkin chihuahuoiksi hyvin pieniä, 1,5- ja 1,7-kiloisia. Pieni koko on tuonut jonkin verran haasteita, sillä tyttöjen on vaikea kulkea esimerkiksi portaissa. Niiden kanssa täytyy olla myös varovainen jos ne nukkuvat sängyssä (nukkuvat joka yö) tai jos nostan ne sohvalle. Näin pienet koirat eivät pääse itse hyppäämään sohvalle tai sänkyyn eikä sieltä pois. Olen myös oppinut ihan ”automaattisesti” kävelemään kotona siten, että niin ikään raahaan jalkojani maassa etten astu koirien päälle.
Koirien päivittäinen hoito kattaa tietysti kävelyt ja ruoan kaksi kertaa päivässä sekä jokailtaisen hampaiden harjauksen. Teen sen siis aivan joka ikinen ilta. Caran turkkia täytyy myös harjata säännöllisesti sillä se takkuuntuu helposti, kynnet leikkaan ja viilaan noin pari kertaa kuussa. Pesen koiria melko harvoin, nykyään ehkä kerran parissa kuukaudessa. Kuraisella säällä useammin.
Aiemmat koirani ovat syöneet kaikkea ja olleet monien muiden koirien tavoin varsinaisia herkkusuita. Tästä syystä niitä on ollut myös helppo kouluttaa. Frida ja Cara ovat sen sijaan nirsoja, joten koulutus nameilla ja esimerkiksi temppujen opettelu on niiden kanssa haastavampaa. Istu ja seiso -käskyt menevät, mutta esimerkiksi tassun antamista ja maahan menemistä ollaan harjoiteltu ikuisuus tuloksetta. Cara kärsi pentuna pahoista vatsaongelmista ja sai kroonisen suolistotulehduksen diagnoosin. Sain sen onneksi kuntoon raakaruoalla ja tytöt ovatkin syöneet lähes koko elämänsä raakalihapullia ja kasviksia. Heille (tai siis allergiselle Caralle) sopivia raksuja olen löytänyt kaksi merkkiä, Canagan ja Acana.
Muuten olen saanut onnekseni nauttia kohtuullisen terveistä koirista. Hammasongelmat ovat chihuilla yleisiä ja itselläni onkin mennyt tuhansia euroja hampaiden hoitoon, sillä vakuutus ei korvaa hampaiden putsausta ja poistoja. Suureksi surukseni Lila kuoli 6,5 vuoden ikäisenä vakavaan sydänvikaan, joka eteni nopeasti. Frida on ollut ainakin tähän asti täysin terve. Caralla oli pentuaikana allergioiden takia kolmen kuukauden vatsatauti joka eteni anemiaksi asti, mutta ruoalla senkin sai kuntoon. Joulukuussa 2019 Caran sydämestä löytyi lievä sivuääni, jota seurataan nyt vuosikontrolleissa ja aloitetaan tarvittaessa lääkitys. Kuukauden verran itkin ja murehdin tätä, mutta nykyään jo toisinaan jopa unohdan sen. Cara saa elää täysin normaalia ja aktiivista elämää. Hän onkin aivan ihana ja hurmaava luonne, joka onkin äärimmäisen huomionkipeä (koira tulee omistajaansa, vai miten se meni?) kun Frida taas on hitaasti lämpenevä ja arempi. Aivan mahtavia persoonia ja hyvin erilaisia molemmat.
Tytöt ovat olleet oikeastaan koko elämänsä yhdessä, ikäeroa niillä on vain 3 kuukautta ja he ovat samalta kasvattajalta. Helmiäisen Kennel ja Merja, olen ikuisesti kiitollinen upeasta työstäsi enkä ottaisi chihuahuaa mistään muualta.
Plussat Pieni koko, ei vaadi pitkiä lenkkejä, ei sotke, ei tuhoa mitään, helppo ja edullinen matkustaminen, esimerkiksi lennolle 2 koiraa samaan laukkuun matkustamoon, maailman suloisin ulkonäkö, edulliset vaatteet, hurmaavat luonteet (riippuu toki mistä koiran ottaa ja miten sitä kouluttaa) ja vahva kiintyminen omistajaan. Helppo rotu lasten kanssa.
Miinukset Räksytys, räksytys, räksytys. Ison koiran ego, hieman haastava kouluttaa, chihuahualla ei ole miellyttämisen tarvetta, pienen koon aiheuttamat haastavuudet liikkumisessa, huonot hampaat, kalliit vakuutukset. Sydänviat nuorilla koirilla.
Lukeeko muut chihuahuaihmiset mun blogia? Millaisia teiltä löytyy?
