Postaus on toteutettu yhteistyössä Desenion ja Indieplacen kanssa

 

 

Kaikki minut hyvin tuntevat tietävät myös hyvin, kuinka rakastan kaikkea vaaleanpunaista. Kotimme on täyttynyt pikkuhiljaa kaikesta ihanasta pinkistä ja keväällä maalasin makuuhuoneenkin vaaleanpunaiseksi. Tähän sain idean vaaleanpunaisesta työhuoneestani. Työhuone olikin monta kuukautta puoliksi valmiina, niin kuin liian usein muuton tai remontin jälkeen tahtoo käydä. Kun seinät oli maalattu ja työpöytä kannettu paikalleen, sitä vain helposti astui sisään ja alkoi tehdä töitä. Syksyn tullen olen kuitenkin inspiroitunut tyhjentämään kaappeja, järjestämään ja sisustamaankin vähän uudelleen. Olen karsinut paljon tavaraa ja samalla halunnut saada kaikki keskeneräiset jutut valmiiksi. Yksi niistä oli työhuoneen sisustus. Halusin sinne tämän perinteisen tauluseinän. Minulla oli joskus kotona paljonkin julisteita kehyksissä, mutta nyt olen vaihtanut ne maalauksiin. Työhuoneeseeni halusin sen sijaan nimenomaan juuri julisteita kehyksiin, tekstejä ja muuta kevyttä sisältöä. Tässä kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa pääsin sisustamaan työhuoneen valmiiksi ja jopa ihan omin pikku kätösin kehystin julisteet ja kokosin tauluseinän valmiiksi. Postauksen lopusta löydät kaikkien kehysten tuotetiedot sekä alennuskoodin Deseniolle.

 

 

Kevyttä hömppää, vaaleanpunaista, kultaa ja tehosteväriksi mustaa. Halusin pitää työhuoneen ilmeen mahdollisimman kevyenä, tyttömäisenä ja valoisana. Tämä tila muistuttaakin minua jollain tavalla ihanasta edellisestä Ullanlinnan asunnostani, jossa oli paljon tekstejä kehystettynä, ihana luumunvärinen keittiö (kuulostaa hurjalta mutta se oli todella kaunis) ja koti oli kaikin puolin minun näköiseni. Vaikka unelmakotini onkin hyvin avara ja täynnä antiikkia, tämä tyyli edustaa minulle edelleen onnellista ja iloista elämänvaihetta, ikuista tyttömäisyyttä ja hyvää flow’ta. Kehysseinän lisäksi olen tuonut persoonallisuutta ja tyttömäisyyttä muuten niin tavalliseen työhuoneeseen suloisilla pikkutavaroilla ja muun muassa tuolla pinkillä neon-flamingolla jonka sain ystävältäni lahjaksi. Työhuoneen tuoli on osa mustaa antiikkisohvaryhmää, joka meillä oli aiemmin kotona. Olen aina pitänyt siitä, mutta nykyiseen asuntoomme se ei vain sopinut kokonsa eikä tyylinsä puolesta. Se odottaakin nyt kahdessa eri osoitteessa sitä suuuuuurta jugendasuntoa, jonka aulan kalanruotoparketin päälle se istuu täydellisesti..

 

 

No, se siitä haaveilusta. Vielä jonain päivänä mulla sellainen on! Nyt keskityn sisustamaan ja muokkaamaan sitä, mitä on nyt. Yksi ensimmäisiä kirjoja joita olen koskaan lukenut, on äidin ikivanha fengshui -opas. Fengshui on hieman monimutkainen kokonaisuus, mutta lyhyesti sen mukaan oikeaille paikoille oikealla tavalla rakentaminen tai vaikkapa tavaroiden sijoitteleminen tuo onnea tai vähintään hyvää oloa ja antaa hyvän energian liikkua tilassa vapaasti. Sisustuksellisesti työpöytä olisi sopinut tähän tilaan siten, että olisin sijoittanut sen kehysseinän eteen niin, että olisin nähnyt seinän aina istuessani pöydän ääreen. Koska haluan kuitenkin istua fengshuin mukaisesti siten, että näen pöydän äärestä niin ovelle kuin seinän viereisestä ikkunasta ulos, työntekoni on paljon tehokkaampaa enkä koe oloani ahdistuneeksi siitä, että selän takanani voisi olla joku. Tällä tilalla on ollutkin hyvin positiivinen vaikutus työskentelyyni ja usein tuntuu, että töiden parissa vierähtää tuntikausia ilman, että huomaan edes ajankulua.

 

 

Vaikka itse halusin omasta kehysseinästäni kevyen ja vähän hömpäntäyteisen, on kehysseinällä mahdollisuus myös tuoda esille enemmän persoonaansa. Kehysseinä voi myös heijastaa syvällisempiäkin ajatuksia. Minulla oli monta vuotta eteisen oven vieressä täynnä elämänohjeita oleva julistetaulu, joka alkoi kliseisillä lauseilla ”This is your life. Do what you love and do it often. If you don’t like something, change it. If you don’t like your job, quit.” Liian pitkään elin itselleni vääränlaista elämää, tein minulle vääriä töitä ja samalla luulin itseänikin aivan erilaiseksi ihmiseksi. Olin kertakaikkisen hukassa. Aina silloin tällöin sain tuota julistetta katsoessani jostain voimaa alkaa tehdä erilaisia asioita ja niitä kaivattuja muutoksia. Rohkeutta. Joskus siihen riittää jopa se kliseinen julisteen mietelause. Tällä hetkellä vastapainoksi työlle sopii vaaleanpunainen hömppäseinä. Deseniolla on valtava valikoima julisteita ja niihin sopivia kehyksiä, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain. Yksittäistä kuvaa kivempi tapa on rakentaa juuri omannäköinen kehysseinä, jos tila antaa myöten. Joskus se voi koostua kahdesta, joskus vaikka kahdestakymmenestä julisteesta.

 

ALENNUS Kaipaako oma sisustuksesi päivitystä julisteilla? Koodilla MIRVAANNA30 saat 30 % alennuksen Desenion julistevalikoimasta 5.-7.11. ajan eli tee oma tilauksesi nyt heti, sillä koodi on voimassa vain nämä kolme päivää.

 

Vielä lopuksi oman kehysseinäni julisteet numeroituna eli 1. Pink Dress  2. Letter M 3. Pink 4. Jimmy Choo  5. Dancer 6. Helsinki Map

Yhteistyössä: Desenio &

 


 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veripalvelun ja Indieplacen kanssa

 

 

Ensimmäisenä haluan kysyä sinulta, oletko koskaan luovuttanut verta? Ja jos et, miksi et? Kerron nyt oman tarinani, ehkä saat siitä vertaistukea ja rohkaisua lähtemään mukaan verenluovutukseen. Se on luultavasti paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin olit kuvitellut ja mitä todennäköisimmin sovit verenluovuttajaksi. Minulla on aina ollut suuri halu auttaa ihmisiä. Sen takia lähdin aikanaan myös opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei kai mikään voi olla palkitsevampaa, kuin pelastaa ihmisen henki? Sitä varten ei tarvitse kuitenkaan aina olla sairaanhoitaja tai lääkäri. Yksikin verenluovutus voi pelastaa ihmisen hengen. Veripalvelu hoitaa Suomessa kaikki verenluovutukset ja toiminta on todella turvallista sekä riskitöntä. Se on tehty mahdollisimman helpoksi, jotta sinäkin voit olla hengenpelastaja. Se henki, joka luovutetulla verellä pelastetaan voi olla omasi tai lapsesi henki. Aina, kun joku saa verensiirron, on veri peräisin vapaaehtoiselta luovuttajalta. Aina.

 

 

Halusin luovuttaa verta heti täysi-ikäistyttyäni. Monet ystävistäni sekä äitini kävivätkin luovuttamassa säännöllisesti verta ja minusta tuntui silloin jo jotenkin julmalta olla luovuttamatta. Ensin lykkäsin kuitenkin luovutusta ulkomaanmatkojen takia, sitten flunssan, sitten aina hetkeksi unohdin.. Kun olin vihdoin menossa, en päässyt luovuttamaan sillä painoin alle 50 kiloa. En, vaikka hemoglobiinini oli jopa turhankin korkea ja täytin kaikki muut kriteerit. Ärsytti, olisi pitänyt mennä HETI.

 

Myöhemmin kun selvittelin asiaa, flunssa ja ulkomaanmatkat eivät olisi olleet edes esteinä, olin vain itse luullut että niiden välissä on oltava useampikin kuukausi ennen luovutusta. Verenluovutus jäi taas unohduksiin. Elokuussa 2014 lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Leikkauksen yhteydessä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yhtäkkiä koko sali oli täynnä ihmisiä. Vauvaa vietiin pois eikä kukaan oikein puhunut mitään, vatsassani sen sijaan oli kiinni useampikin henkilö. Istukka oli revennyt ja aiheuttanut verenvuodon jo muutenkin ison avoleikkauksen yhteydessä. Tiesin heti, mitä saisin kun hoitaja sanoi hakevansa hätäveret kaapista.

 

 

Toisen ihmisen täysin vapaaehtoisesti luovuttamalla verellä pelastetaan henkiä. Myöhemmin olen todistanut sairaalassa työskennellessäni monien vauvojen selviytymistä nimenomaan verensiirtojen ansiosta, katsellut vierestä kun läheiseni saa raskaiden syöpähoitojen aikana verensiirtoja kotisohvallaan ja nähnyt miten valtava vaikutus anemian hoidossa on luovutetulla verellä. Järkytyin, kun kuulin että vain 5 % suomalaisista luovuttaa verta. Se on aivan älyttömän vähän. Verenluovutus on itseasiassa helpoin mahdollinen tapa auttaa, elämäntilanteesta riippumatta. Siihen ei tarvita lainkaan rahaa ja se on välittömämpi apu kuin yksikään sairaalalle lahjoitettu euro. Kaikki menee takuulla hyvään käyttöön. Etenkin lasten kohdalla ajattelen usein sitä, miten joku on saanut lahjaksi parhaimmillaan elämän. Siksi, että joku toinen on halunnut tehdä hyvää ja kirjaimellisesti ojentanut kätensä.

 

Miksi verenluovutus kannattaa?

 

Luovutettu veri auttaa ihmisiä ympäri Suomea erilaisissa vakavissa tilanteissa. Sitä voidaan joutua käyttämään onnettomuustilanteissa, leikkausten yhteydessä, keskosten hoidossa, anemiatapauksissa, synnytyksissä.. Käyttötarkoituksia ja -kohteita on paljon. Verenluovutus ja itse verensiirto on Suomessa todella turvallista. Sairaanhoitajaopintojeni aikana verensiirron tentissä joka ikisen vastauksen piti olla 100% oikein tai kurssista ei päässyt läpi. Silloin opin toki työskentelemään itse verensiirtojen kanssa todella täsmällisesti, mutta myös sen, miten tarkkaa, vaativaa ja valvottua verensiirtojen kanssa työskentely Suomessa on. Joka vuosi noin 50 000 potilasta saa verivalmistetta. Verta ei voi korvata millään lääkkeellä ja tämän takia Suomen verihuolto on riippuvainen nimenomaan vapaaehtoisista verenluovuttajista. Yhdellä verenluovutuskerralla luovutettu veri voi auttaa useampaa potilasta erilaisissa tilanteissa. Verenluovutusta ei tarvitse pelätä, se ei yleensä tunnu lainkaan ja jos puhutaan heikosta olosta luovutuksen jälkeen, tarkoittaa se yleensä vain jännitystä ja sen laukeamista luovutustilanteen jälkeen. Sairaanhoitajan näkökulmasta pelosta tai vaikka mahdollisesta piikkikammosta voin kertoa, että sano heti jos jännittää. Hoitajat osaavat lievittää pelkoa hyvin ja tiedän omastakin kokemuksesta, että siitä kammosta pääsee eroon vain pistämällä. Tarpeeksi monta kertaa kun käy, sujuu homma yleensä jo ihan rutiinilla pahimmaltakin jännittäjältä. Pelon hoidosta on apua, sillä se helpottaa jo ihan perusverikokeidenkin ottamista. Oikein pistettynä neula ei edes satu ja Veripalvelun hoitajilla on pitkä kokemus pistämisestä. Voit siis olla huoletta.

 

Veripalvelu ja sen toiminta

 

Veripalvelu vastaa koko Suomen verenluovutuksista. Vapaaehtoisia luovuttajia tarvitaan joka päivä, sillä veri ei säily kauaa. Verihiutale vanhenee 5 päivän jälkeen, punasoluja voidaan hyödyntää pidempään, jopa 5 viikkoa. Verta kerätään vain tarpeeseen ja jokaiselta verenluovuttajalta pyydetään lupa yhteystietojen säilyttämistä varten, myöhemmin heidät voidaan kutsua luovutukseen jos edellisestä kerrasta on tarpeeksi pitkä aika ja juuri sitä verityyppiä tarvitaan silloin akuutisti. Veripalvelulla on verenluovutukseen vakiopisteinä Helsingissä Sanomatalo sekä Kivihaka, Espoossa Iso Omena. Lisäksi Veripalvelu järjestää paljon verenluovutustilaisuuksia esimerkiksi kauppakeskuksissa, niistä tiedotetaan erikseen Veripalvelun sivuilla ja somekanavissa, jotka kannattaakin ottaa seurantaan jos on miettinyt verenluovutusta. Oikeastaan sitä ei kannata edes miettiä, kannattaa vain mennä. Verenluovutus on tehty hyvin helpoksi, silä voit vain mennä paikalle Veripalvelun pisteiden aukioloaikoina ilman ajanvarauksia tai ennakkoon ilmoittautumista.

 

Verenluovutus ja sen ehdot

 

Soveltuvuus verenluovutukseen tarkistetaan aina ennen luovutusta huolellisesti. Ensin kannattaa tehdä tämä testi netissä ja sen jälkeen mennä verenluovutuspaikalle, jossa selvitetään vielä esimerkiksi veriryhmä, hemoglobiini ja tarkka soveltuvuus. Mukaan tarvitsee vain kuvallisen henkilöllisyystodistuksen ja tosiaan sen yli 50 kg painoa. Jos kaikki verenluovutuksen ehdot täyttyvät, verta voi luovuttaa heti. Verenluovutus on nopea toimenpide, ja itse luovutustilanteeseen eli veren keräykseen menee aikaa vain noin 5-12 minuuttia. Sen jälkeen saa välipalaa ja voi levätä hetken, yleensä luovutuksesta ei tule edes huonoa oloa. Entisenä piikkikammoisena tiedän, että piikkikammosta pääsee eroon – piikeillä. Tarpeeksi monta kertaa kun on pistetty, ei tunnu enää missään. Verta ei saa luovuttaa liian usein, itselle sopivaan luovutusväliin saa Veripalvelusta hyvät ohjeet. Verenluovuttajan tulee olla terve ja tuntea olonsa hyväksi. Juuri sairastettu flunssa ei ole este verenluovutukselle jos siihen ei ole liittynyt kuumetta ja oireet ovat olleet lieviä. Hemoglobiini tutkitaan aina ja sen tulee olla yli 125.

 

Verenluovutus ja ferritiini

 

Tämä on yksi syy, miksi verta ei saa luovuttaa liian usein. Viimeisen vuoden aikana on käyty todella suurta ferritiinikeskustelua niin sairaalamaailmassa kuin mediassakin. Aihetta tutkitaan koko ajan, miten alhainen ferritiini vaikuttaa verenluovutukseen. Tämän takia onkin hyvin tärkeää, että luovuttaja tuntee olonsa hyväksi ja terveeksi ennen verenluovutusta. Tiedän omasta kokemuksesta, että vakava raudanpuute aiheuttaa niin pahoja oireita, että ne kyllä huomaa. Raudanpuutetta verenluovutuksen takia ei tarvitse kuitenkaan pelätä, kaikille hedelmällisessä iässä oleville naisille annetaankin rautatablettaja mukaan luovutuksen jälkeen ja elimistö korjaa vajaat rautavarastot takaisin kun pitää luovutusvälin tarpeeksi pitkänä. Nuorille naisille kerta vuodessa voikin olla aivan riittävä väli. Mieluummin liian harvoin kuin liian usein, silloin voi joutua lopettamaan verenluovutuksen kokonaan hemoglobiinin laskiessa liian alas.

 

Jos kuitenkin jostain syystä epäilet omalla kohdallasi alhaista ferritiiniä, kannattaa se käydä mittauttamassa ennen luovuttamista. Luovutuksen jälkeen rautakuuri ja ravinto palauttavat kyllä varastoraudan takaisin optimaaliselle tasolle, jos se verenluovutuksen takia hetkeksi laskee. Korostan kuitenkin vielä, että luovuttajan on todella tärkeää tuntea olonsa täysin terveeksi eikä nuorten naisten kannata käydä luovuttamassa verta liian usein, sillä rautavarastojen täydentymiseen rautakuurillakin voi mennä kuukausia.

 

 

Miksi et luovuttaisi verta? Tutkimusten mukaan ihmiset harkitsevat verenluovutukseen menoa noin vuoden ajan ennen ensimmäistä luovutusta. Ja varmasti vielä senkin jälkeen jahkailevat turhaan, sopivatko sittenkään luovuttajaksi. Netissä on nopea ja helppo Sovinko luovuttajaksi? -testi joka antaa kattavaa tietoa siitä, voitko mennä luovuttamaan verta vaikka heti huomenna. Sillä mitä nopeammin menet, sitä nopeammin autat. Helpointa on mennä yhdessä kaverin kanssa, samalla voi vaihtaa kuulumisia ja miksei verenluovutukseen voisi sopia vaikka treffit puolison kanssa? Haasta työkaveri lähtemään työpäivän jälkeen luovuttamaan verta, tai pitäkää vaikka kaveriporukan kesken verenluovutusilta. Mikä sinut saa luovuttamaan verta?

 

Sektiossa syntynyt suuri verenhukka oli yksi syy siihen, että sairastuin itse vakavaan raudanpuutteeseen, joka eteni jopa anemiaan asti. Lääkärin kehotuksesta minun ei luultavasti koskaan kannata enää luovuttaa verta, hemoglobiinini on nimittäin aivan siinä rajoilla, saisinko edes luovuttaa. Lisäksi en voi syödä lainkaan suun kautta otettavaa rautaa, joten ferritiinitasoni korjaaminen on poikkeuksellisen hankalaa. Siksi koen entistäkin tärkeämmäksi kannustaa kaikkia muita lähtemään verenluovutukseen mahdollisimman pian, jotka siihen pystyvät. Luovuttakaa minunkin puolestani, ja toivottavasti itsekin vielä joskus saan näin konkreettisesti auttaa toista ihmistä.

 

Yhteistyössä: Veripalvelu &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Lasten Suuren Lelukirjan ja Indieplacen kanssa

 

 

Varma merkki joulun lähestymisestä oli omassa lapsuudessani aina Lasten Suuren Lelukirjan ilmestyminen. Siitä taiteltiin sivuja, pikku kädet merkkasivat tussilla lemppareita ja lelukirja kädessä haaveiltiin loputtomiin hienoista uutuusleluista, joita ei koskaan päässyt edes näkemään livenä. Olikohan niitä oikeasti olemassa? Kun ensimmäinen Lasten Suuri Lelukirja tipahti postiluukustamme Micaelin ollessa ihan pieni, nostalgia valtasi mielen ja palasin itsekin takaisin siihen lapsuuden käsin kosketeltavaan innostukseen ja malttamattomaan joulun odotukseen. Tänä vuonna olen odottanut jouluvalmistelujen aloittamista kuin pieni lapsi pukin vierailua. Ehkä postista tipahtanut lelukirja oli nyt sen merkki, että on aika vähitellen aloittaa, eikö?

 

 

Micael tietää jo, että Lasten Suuri Lelukirja tulee joka joulu. Kesäversiostakin hän on aina aivan innoissaan, mutta joulukuvasto on se juttu. Voi sitä riemua, kun kotiin tullessa lelukirja oli tipahtanut postiluukusta. Ulkohousut jäivät jalkaan, kun pikkuinen haki vain kynän laatikosta ja selasi kirjaa toista tuntia. Lelukirja onkin suorastaan liimautunut olohuoneen pöytään ja sen sivuista on taiteltu jouluun mennessä lähes joka ikinen. Se on toiminut tärkeänä apuna joulupukille kirjoittaessa, jo viime vuonna pienet kädet taiteilivat lelukirjan avulla oikeita kirjaimia paperille ja kirjoittaja toivoi kovasti, että joulupukki varmasti sitten ymmärtäisi mistä lelusta on kyse.

 

Vaikka olen aina rakastanut joulua, lapsen myötä siitä on tullut entistäkin ihanampaa. Se vilpitön riemu, jännitys ja malttamaton odotus tarttuvat ja kaikki jouluvalmistelut ovat tuplasti kivempia lapsen kanssa. Pian leivotaan piparkakkuja, keitellään riisipuuroa ja koristellaan kuusta. Sen alle tulee kuulemma paljon lahjapaketteja, mutta katsotaan nyt miten kiltisti sitä ollaan jouluun asti.. Ensimmäinen tonttu nähtiin jo kuun puolessa välissä! Tähän kuvissa näkyvään koriin hän haluaa usein rakentaa itselleen majan, ja siellä onkin selattu lelukirjaa monena iltana ja aikaisena aamuna.

 

 

Tänä vuonna lelukirjassa on ollut kivoja väritystehtäviä, labyrintteja ja muutakin puuhaa kuin pelkkien lelujen kuvia. Lelukirja säilyy ainakin meillä jouluun asti, sillä lapsi jaksaa selata sitä ja puuhailla sen parissa pitkään. Jos lelukirjan kanssa käy kuten meillä, eli joka ikinen sivu on täynnä piirustuksia ja rukseja, omia suosikkileluja voi valita yhdessä aikuisen kanssa Lasten Suuren Lelukirjan verkkosivuilta ja tallentaa ne toivelistalle. Toivelistan avulla on aikuisen ehkä helpompi lähteä sinne jouluostoksille, kuin sen ihanan pienillä harakanvarpailla (♥) koristellun Joulupukille kirjoitetun kirjeen kanssa.

 

 

Tänä vuonna Lasten Suuri Lelukirja jaetaan koteihin viikolla 44. Eli ensi viikolla pienille joulun odottajille on luvassa mieluista postia. Lelukirja on klassikko ja siitä on tullut ainakin meille ihana perinne, kun voidaan yhdessä selata sivuja ja toiveleluja Micaelin kanssa. Marraskuu onkin aikaa vielä miettiä ja harkita tarkoin lahjatoiveita, sitten perinteisesti kuun viimeisenä päivänä kirjoitetaan yhdessä joulupukille ja yritetään pysyä mahdollisimman kiltteinä. Lelukirjan kolahdus postiluukusta on myös merkki siitä, että viimeistään nyt tontut liikkuvat ja tarkkailevat lasten käyttäytymistä.

 

 

Joulun odotuksesta tekee ihanaa juuri tällaiset yhteiset kotona vietetyt hetket. Pieni askartelee kirjansa parissa ja haaveilee joululahjoista, ja käyttäytyy samalla superhyvin kun haluaa jonkin tietyn lelun sieltä kirjan sivuilta.. Meillä muuten ainakin tällaiset erilaiset majat ja niissä hengailu ovat nykyään ihan lempparijuttuja. Tonttuja katsellaan ikkunasta ja lelukirjaa selaillaan siellä vaikka kuinka pitkään. Hyvä vinkki esimerkiksi joulun leipomis- ja ruoanlaittohetkiä varten, jos pienet kädet eivät malta pysyä poissa keittiöstä. Lelukirja käteen ja haavematkalle. Nyt kun talviaika on koittanut ja marraskuu vaihtuu jo ensi viikolla, voi kai jo vähitellen toivottaa  tunnelmallista joulun odotusta ja iloa loppuvuoteen pimeydestä huolimatta ♥

 

PS. Muistakaa käydä täyttämässä omat lahjatoiveet Lasten Suuren Lelukirjan toivelistalle!

 

Yhteistyössä: Lasten Suuri Lelukirja &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian