Kirjoitin viime viikolla vaaleanpunaisesta seinästä ja sen suuremmasta merkityksestä. Olen fiilistellyt sitä koko viikon, miten iloiseksi voikaan uusi seinämaali ihmisen tehdä? Makuuhuoneen entisen ilmeen näet tässä postauksessa. Tykkäsin tuosta harmaasta kalkkimaalistakin, mutta jotenkin se oli tosi synkkä. Nyt haaveilen vielä sängynpäädyn vaihtamisesta vaaleaan, tikattuun versioon, mutta tuo harmaa taas sopii tuon tumman sängyn runkoon. No, näitä ehtii miettiä. Makuuhuone raikastui hetkessä uuden seinämaalin myötä ja muuttui sopivasti tyttömäisemmäksi. Ostin vielä ihanat uudet pinkki-kukalliset lakanat, jotka ovat juuri sellaiset, joista haluaa lämpiminä kesäaamuina herätä. Ne ovat nyt ehkä kuitenkin vielä liian kesäiset, joten mennään näillä vanhoilla vaaleanpunaisilla suosikeilla. Vaaleanpunaisena hulluna – ystäväni Anna sanoi mua itseasiassa eilen mieleltäni flamingoksi – ihastuin ensisilmäyksellä noihin Infinity Flower Collectionin vaaleanpunaisiin ruusulaatikoihin.

Maalasin tuon seinän tosiaan ihan itse (!!) vanhan tummanharmaan kalkkimaalin päälle. Hioin epätasaiset kohdat ja pesin maalipölyt pois kevyesti sienellä. Jos maalaaminen ei olisi ollut niin ärsyttävän hidasta ja sotkuista puuhaa, olisin maalannut muutkin seinät, mutta ovat ne ihan kivat valkoisinakin. Harmaan haluaisin kokonaan pois täältä, mutta koska tuo sänky on niin hyvä eikä siihen oikein sovi kauniisti mikään helmalakanaratkaisukaan, saa se olla nyt tumma runko esillä. Tuo graffititaulu sopii edelleen yllättävän hyvin väreihin ja asunnon tyyliin muuten. No, ehkä vielä joskus saan sen vanhojen öljyväriteosten taidegalleriaa muistuttavan jugendkodin. Ajattelin aina, että ikkunaton makuuhuone olisi aivan kauhea, mutta oikeastaan päinvastoin. Huone ei lasiseinän ansiosta ole koskaan täysin pimeä, mutta kesäöinäkin saa nukuttua ilman sitä pimennysverhojen repimistä ikkunan eteen. Edelleen tykkään tuosta betonilattiasta yhtä paljon kuin silloin vajaat 5 vuotta sitten kun se siihen laitettiin. Tuo lattia on nimenomaan betonia ja siihen kuuluvat muun muassa pienet halkeamat, kun taas mikrosementtilattia joka on eteisessä ja keittiössä, on aivan erilainen materiaali ja sen ei kuulu halkeilla. Jälkimmäiselle ehdottomasti suurempi suositus, mutta tuossa betonilattiassa on fiilistä – sen takia menetin hermot moneen kertaan, mutta maailman ihanin remppamies pelasti ja lohdutti mua viikkotolkulla. En kuitenkaan suosittele kenellekään betonilattiaa, mikrosementti on niin paljon helpompi asentaa sekä se on tietysti myös kestävämpi.

Sisustusprojektit siirtyvät seuraavaksi isoon veneeseen, jossa riittääkin sitten tekemistä neljän hytin, kahden eri oleskelutilan, keittiön ja neljän kylpyhuoneen verran. Siitä ei tule ikävä kyllä nyt mun näköistä, mutta suunnittelin sinnekin jotain raikasta ripauksella luksusta. Luonnonmateriaaleja, ajattomuutta ja sopivasti saariston henkeä, unohtaen perinteiset purkkarityylit ja sinivalkoiset ankkurit. Kevät ja kesä inspiroivat aina laittamaan vähän uutta kotiinkin. Tänä vuonna saan onneksi olla koko kesän täällä, kun viime kesän terassin sisustusta ja kaupunkikesästä nauttimista varjosti keittiö- ja osittainen lattiaremontti. Sitä aikaa ei ole kyllä ikävä, ei ollenkaan. Huh, muistan edelleen miltä tuntui kesäkuun lopussa pistää koko keittiö laatikoihin ja miettiä, että joskus 1,5 kuukauden päästä saa vasta hanasta vettä. Nyt nautin keväästä ja kesästä kotona senkin edestä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

En ole koskaan ollut se pitkään harkitseva tai millään lailla pohdiskeleva tyyppi. Teen päätökset yleensä heti. Ajattelen kyllä paljon, mutta yleensä olen sitä ennen jo ehtinyt tehdä. Tämä on koskenut niin ihmissuhteita, työasioita kuin pieniä arkisia asioitakin. Olen todella aikaansaava kun sille päälle satun ja jos olisin jäänyt miettimään asioita pidemmäksi aikaa, en varmasti olisi nyt tässä. Elämä on kuitenkin muistutellut aika ajoin, että ei ole aina ihan niin yksinkertaista olla oman onnensa seppä vaikka siitä onkin onnellisena niin helppo jaella neuvoja.

No, mitä tekemistä tällä on pinkin seinän kanssa? Olen jo vuosia haaveillut vaaleanpunaisesta makuuhuoneesta. Vielä joskus haluaisin asua kauniissa vaaleanpunaisessa jugendtalossa.. Ajattelin kuitenkin, että enhän mä voi maalata makuuhuonetta vaaleanpunaiseksi, eihän kukaan maalaa vaaleanpunaiseksi kuin korkeintaan pienen tytön huoneen? Ja mitä ihmiset ajattelevat vaaleanpunaisesta seinästä? Pitävätkö ne mua vähän yksinkertaisena oman elämänsä pikku prinsessana? Kiitos kuluneiden vuosien, kiitos niiden ikävienkin kokemusten, kiitos sen henkisen kasvun, nukun nyt yöni vaaleanpunaisessa makuuhuoneessa. Vaikka kyseessä on vain vaaleanpunainen seinä, sen merkitys on suurempi. Olen joutunut elämässäni todistelemaan paljon. Kun iso osa ihmisistä pitää vain toisen rahoilla elävänä pintaliitäjänä, sitä on tehnyt kaikki työnsä ihan täysillä ja suorittanut sitä elämäänsä jotenkin kahta kauheammin. Palanut loppuun ja sairastunut, mutta väkisin mennyt eteenpäin. Siitä jos jostain on saanut ihan valtavasti itsevarmuutta, asennetta ja nyt ihan uuden suunnan elämälle. Tiedän mitä haluan tehdä ja ennen kaikkea, tiedän mitä kaikkea voin tehdä.

Lähtökohtaisesti elämä on suurimmaksi osaksi sellaista, että siitä voi itse tehdä mitä haluaa. Ja kun tekee itse, lopputulos on yleensä paljon miellyttävämpi kuin silloin, kun antaa asioiden vain tapahtua. Jo pelkästään seinän maalaamistakin odotin vaikka kuinka kauan, kunnes itse päätin lopulta vain tehdä sen itse. Ja just nyt. Ei sitä kukaan muukaan mulle tee. Instagramissa seuraajani saattoivat ehkä todistaa muutamaa epätoivon hetkeä mutta lopputulos oli kuitenkin ihan täydellinen. Just sellainen kuin pitikin. Se on juuri sen värinen kuin pitikin olla ja totesin heti ensimmäisenä iltana, että tuo vaaleanpunainen huoneeni tekee minut heti iloiseksi. Ehkä vähän siksi, että se on esteetikon silmää miellyttävä sävy, lempivärini. Eniten kuitenkin siksi, että tiedän voivani maalata makuuhuoneen vaaleanpunaiseksi jos haluan. Tiedän, ettei minun tarvitse välittää kenenkään mielipiteistä tai vallitsevista sisustustrendeistä. Ei tarvitse olla niin kuin muut, eikä tehdä mitään sen mukaan, mitä toiset voivat ajatella. Vaaleanpunainen seinä ja ajatuksia elämästä, mahtuu näköjään samaan postaukseen.

PS. Makuuhuoneen sisustuspostaus tulossa myöhemmin #allpinkeverything


Kirjoittelin kesällä usein blogiin meidän remontista ja erityisesti mikrosementtilattiasta. Esittelin silloin teille keittiön mutta eteinen jäi silloin aivan huomiotta. Minun on pitänyt usein kirjoitella teille eteisen ilmeen muuttaneesta valkoisesta mikrosementtilattiasta, mutta kaikessa kiireessä se on jäänyt ja eteispostaus on vain kummitellut luonnoksissa. Kuluneella viikolla sattui kuitenkin jotain (lue postaus loppuun), mikä muistutti että vitsi, kerronpa nyt teillekin vähän meidän eteisestä ja siitä, mitä lattialla oikein onkaan..

Päädyimme kesällä erään paniikkiratkaisun seurauksena mikrosementtiin lattiamateriaalina. Tuon valkoisen, hillitysti marmorikuvioisen lattian alla on siis edelleen se vanha beigensävyinen laattalattia tummuneilla saumoilla. En uskoisi itsekään. Lattiaprojekti oli kaikin puolin onnistunut ja kun aiemmin keväällä tein yhteistyötä Veken Kalusteen kanssa sisustaessani meidän olohuonetta, jatkan sitä nyt vielä eteisen mattojen muodossa (matoista on saatu alennusta näkyvyyttä vastaan). Ne ovat nimittäin parhaimmat eteisen matot, joita on vastaan tullut. VM Carpet Retro on ajaton, sopivan pelkistetty, käytännöllinen ja vaihtoehtona aivan unelma perheeseen, jossa on lapsia, koiria ja valkoinen eteisen lattia. Matot ovat helppohoitoisia, ne hylkivät likaa ja niistä saa kurat ja hiekat irti hetkessä, jopa rikkaimurilla. Miksi kirjoitan näistä nyt? Vietimme viime viikonloppuna pikkujouluja ja moni kyseli, mistä näitä joka kotiin sopivia eteisen mattoja saa. Meillä on sen verran leveä tuo käytävämallinen eteinen, että se vaatii sitä tavallista käytävämattoa leveämmän maton. Nämä matot ovat 100cm x 200cm kokoisia ja halusin niitä mieluummin kaksi kuin yhden pitkän, sillä niitä on sitten helpompi viedä ulos tai tarvittaessa pesuun. Värejä ja kokoja on monta erilaista, löydät ne kaikki täältä. VM Carpet Retro -matot ovat myös nyt Vekellä -25% alennuksessa, joten jos joulun jälkeen tekee mieli uudistaa kotia (mulla iskee aina silloin hirveä sisustusinnostus) niin kannattaa hyödyntää alennus. Matoissa on alla liukuestekangas, joka pitää myös hieman kosteutta jos alla sattuu olemaan arempi lattiamateriaali kuin mikrosementti.

Mikrosementistä puheen ollen, olen ylistänyt sitä suureen ääneen ensikohtaamisestamme asti. Viime viikolla meinasin kuitenkin joutua pyörtämään puheeni.. Lattia, jota meillä on siis eteisessä ja keittiössä, on kestänyt hyvin jo monet kolhut ja tahrat. Olen läikyttänyt siihen monta aamukahvia, jotka olen muistanut pyyhkiä pois vasta illalla. Sitä eivät ole järkyttäneet currykastikkeet, eivätkä punaviinit. Pikkujoulujen jälkeen keräsin kuitenkin pulloja muovipussiin, jonka jätin ulko-ovelle odottelemaan kauppaan pääsyä. Eräänä aamuna olin sitten nappaamassa muovipussia mukaan, kun huomasin että siitä oli liuennut väriä lattiaan. Valkoinen mikrosementtilattia – suoraan ulko-oven edessä – näytti siltä, kuin siihen olisi piirretty paksulla punaisella permanenttitussilla iso töherrys. Oh well.. Micael sanoi, että pyyhi mamma nyt se tahra pois. Nappasin ohimennen palan talouspaperia, suihkutin pesuainetta ja ajattelin että tahrahan irtoaa siinä missä muutkin. Eipäs irronnutkaan. Taikasienet ja kynsilakanpoistoaineet tuli testattua, tuloksetta. Kiireessä ajattelin, että soitan lattiafirmaan ja kysyn mitä sille voisi tehdä, mutta suihkutin nyt kuitenkin vielä yleispesuainetta tahran päälle. Mietin jo, voisiko tuon Retro-maton vetäistä tahran peitoksi ja toteuttaa poissa silmistä – poissa mielestä, taktiikkaa. Kuitenkin kotiin tullessani tahra oli poissa. Pesuaine oli ikään kuin liuottanut sen irti. Mikrosementti säilyttää siis paikkansa lattiamateriaalien suosikkina, yhdessä ajattomien Retro-mattojen kanssa.

Meidän eteinen on hyvin simppeli, vähän tylsä käytävä, mutta säilytystilaa on onneksi hyvin. Sitäkään ei ole koskaan tarpeeksi ja kaapit ovat tälläkin hetkellä täynnä takkeja. Ihmisellä on kumma tapa kerätä tavaraa niin kauan, kun on tilaa. Haaveilen, että vielä joskus meillä on iso hallityyppinen eteinen, ehkä vanhassa talossa, johon saan ne mustat antiikkisohvat.. Ennen sitä, mennään tällä ♥