26 lokakuun 2022

Posted at 11:24h in Uncategorized by
8 Likes

 

Tänä vuonna tuntuu kuin olisin hypännyt lokakuun yli. Suoraan syyskuun kuulaudesta kohti marraskuun pimeydessä rämpimistä.

Pari viikkoa hujahti Kaliforniassa, matkavalmisteluissa ja jetlagissa muutamat päivät ennen ja jälkeen.

Nukuin ja rusketuin varastoon. Kaksi viikkoa säännöllisiä, täydellisen pitkiä yöunia ilman herätyskelloa. Uudestisyntymiseni katkesi ennennäkemättömään aikaerorasitukseen ja aurinkoiset aamulenkit Manhattan Beachilla vaihtuivat säkkipimeään vesisateeseen.

 

 

Vaikka kesä lopulta vain jatkui ja jatkui, tuntuu silti kuin auringon paahtaman ihon tuoksusta olisi ollut ikuisuus. Ihan joka ikinen päivä tuijotin aurinkoa ja totesin ääneen, miten kiitollinen olen näin etuoikeutetusta tilanteestani, että minun on mahdollista silloin tällöin lentää maapallon toiselle puolelle lempipaikkaani ja nauttia valosta silloin, kun sen määrä radikaalisti kotona vähenee.

 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän rakastan reissuissa vain olla ja kävellä. Paras loma on loma, jolloin ei tarvitse tehdä suuria suunnitelmia.

Riittää, kun saa valoa, unta ja rantaa. Hyvää kahvia, vihreää mehua ja kymmenen tuhatta askelta.

 

 

Rakastan Kaliforniaa. Sen rentoa ja terveellistä elämäntyyliä. Lähes jokainen vastaantulija pukeutuu kuin minä (joogatrikoot, lippis ja vihersmoothie 4-everrr), joogastudioita ja nail bareja on kaikkialla ja parasta ajanvietettä on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain kävellä rantaan. Siinä missä etelä-eurooppalainen elämäntapa inspiroi tilaamaan roseeta lounaaksi, Kaliforniassa päättää ostaa mehukoneen.

 

Designerbrändien logot loistavat poissaolollaan. Ihmiset näyttävät terveiltä ja onnellisilta. Silti kaikkialla on siistiä, puhdasta ja turvallista. Nykyaikaista ja tasa-arvoista. Tai niin tasa-arvoista kuin nyt Yhdysvalloissa voi olla.

 

 

Sit kun -elämällekin on joskus paikkansa. Minulle se voisi olla Kaliforniassa. Ehkä eläkeikään mennessä olen kerännyt tarpeeksi rahaa tähtitieteellisiin kiinteistöveroihin ja vakuutuksiin. Kymmenen vuoden päästä lapseni on täysi-ikäinen (arvatkaa miten hullulta tuntui kirjoittaa noin?!) ja sitä ennen en edes haluaisi muuttaa Suomesta mihinkään. Sit kun -elämälle todella on paikkansa. Ei aina tarvitse tehdä just heti nyt -ratkaisuja. Elämä ilman unelmia ja suunnitelmia, niitäkin jotka jäävät vain unelmiksi ja suunnitelmiksi, maistuu paljon enemmän elämältä.

 

Kun näin kuusikymppisten naisten viettävän syntymäpäiviä hymyt korvissa beach volley kentällä.. Sit kun.

 


11 elokuun 2022

Posted at 15:33h in Yleinen by
13 Likes

 

Bonjour! 

Lomat on lomailtu. Kävi niinkin onnekkaasti, että sain päättää jo muutenkin kovin pitkän kesälomani helteiseen Etelä-Ranskaan. Sain sydämeni kyllyydestä tuntea auringon iholla, syödä simpukoita kyllästymiseen asti, vaellella päämäärättömästi paikallisilla ruokatoreilla ja sukeltaa suolaiseen, turkoosiin meriveteen.

Ja Suomeen paluu kruunattiin vielä lupauksella helleviikonlopusta.

Kun osaa arvostaa pientä, voisi sanoa, että kyllä meitä nyt hemmotellaan, universumi.

 

Villefranche-sur-Mer paljain jaloin auringonlaskun aikaan

 

Vuokrasimme ystävien kanssa pienen ja idyllisen villan Villefranchen kylästä. Elimme kymmenen päivää kuin ranskalaiset elämästä nautiskelijat. Lähes joka aamu lenkkeilin kylän keskustaan hakemaan tuoreet patongit aamiaispöytään. Usein bookkasimme rantatuolit päiväksi, iltaisin syötiin porukalla – toisinaan ruhtinaallisesti Monacossa, välillä kalastajalta ostettua saalista uikkareissa omalla terassilla.

Helppoa ja huoletonta etelä-ranskalaista elämäntyyliä, jota haluan vaalia myös kotona Suomessa. 

 

Kotona Suomessa en kuitenkaan voi sietää sinne päin tiskattua paistinpannua esillä pöydällä. En kosteudelta tuoksuvia huoneita tai eriparisia kahvikuppeja, enkä koskaan voisi suhtautua niin kepeästi katossa kiipeileviin liskoihin. Ranskassa kaoottinen mieleni kuitenkin hiljenee, mitä enemmän pastellisävyjä seiniin mahtuu ja mitä pehmeämmiksi tomaatit auringosta muuttuvat. Jatkuva puheensorina josta ei saa selvää vaikka lukeekin ranskaa yliopistolla, muuttuu täällä musiikiksi korville.

Tiukat treeniaikataulut tuntuvat kotona vain ihanilta ja järkeviltä, Ranskassa ne lähinnä huvittavat. Joka-aamuisen vihermehun sijaan kädessä on tietysti croissant ja mieltä rauhoittava merimaisema on vaihtunut aamiaishetkillä ohikulkevien ihmisten loputtomaan tuijotteluun.

 

lenkkipolun varrelta pääsee suoraan mereen, saint jean cap ferrat

 

Voin nousta suoraan merivedestä ja pukea pelkän mekon suolaisen ihoni päälle. Pysähtyä lasilliselle roseeta, kävellä ilman kenkiä rantakivillä ja unohtaa helposti, ettei elämä ole läheskään aina tällaista.

 

Meidän kaikkien tulisi oppia ranskalaisilta ainakin se, että elämästä täytyy nauttia ja että nautinto ei tule vain loputtomasta työstä ja uusista saavutuksista. Ranskalaisen kulttuurin parhaita puolia ovatkin paitsi ruoka, myös nautintoihin keskittyminen. Me pohjoismaalaiset olemme tässä taas hyvin lähellä amerikkalaista tehokkuusajattelua ja lisätäänpä soppaan vielä perisuomalaista pessimismiä.

Missään ei tietenkään ole täydellistä, mutta paljon täydellisiä maisemia ja hetkiä voit takuuvarmasti kokea Etelä-Ranskassa.

 

illallinen kahdelle, saint jean cap ferrat

 

Jos alue on vieras, suosittelen lämpimästi varaamaan lennot Nizzaan ja ottamaan auton alle. Omat lempipaikkani Ranskan Rivieralla ovat ylellinen, mutta ah niin vaatimaton, Saint Jean Cap Ferrat sekä siisti ja tunnelmallinen Beaulieu-sur-Mer. Tämän loman kotikylä Villefranche on myös yksi idyllisimmistä etelä-ranskalaisista kylistä ja sen värikkäät talot vievät kyläilijän hetkessä postikorttimaisemiin. Cannes on shoppailijan ja juhlijan aurinkoinen rantaparatiisi, Nizza taas tarjoaa vähän kaikkea kaikille. Monaco tietysi on päivävierailun arvoinen, mutta yöksi en itse jäisi – ellei halua käyttää matkakassaansa hotellilaskuun.

Menton, Cap Martin, Antibes ja Saint Tropez ovat kaikki nekin ehdottomasti vierailun arvoisia kohteita parin tunnin ajomatkan sisällä toisistaan.

 

Nyt Etelä-Ranska on kuitenkin omalta osaltani hetkeksi koluttu ja pääsin tänään ensimmäistä kertaa oikein kunnolla töihin. Ideoita ja inspiraatiota kirjaimellisesti on vaikka muille jakaa, joten klikkaile itsesi tänne jatkossa useammin jos ajatukset ja tekstit innostavat. Olo on kuin tänään koulunsa aloittaneilla lapsilla. Utelias ja innostunut tulevasta, josta ei vielä mitään tiedä.

 

 illalla+34c, villefranche sur mer


21 huhtikuun 2022

Posted at 10:22h in Yleinen by
9 Likes

 

Minun pitäisi olla nyt helteisessä Kaliforniassa. Odotin Los Angelesin kevättä ja yleensäkin koko Amerikan avautumista eurooppalaisille niin paljon. Matkaan tuli kuitenkin muutoksia ja helteisen kevään sijaan Kalifornian syksy saa tänä vuonna tulla tutuksi.

Tällä hetkellä odotan lähtöä päivän ensimmäiselle asuntonäytölle. Etelä-Ranskassa.

 

Askeleen lähempänä unelmaa täällä. Yritän hillitä itseäni innostumasta liikaa, sisäänrakennettu pessimisti muistuttaa silloin tällöin kaikista niistä toteutumattomista unelmista.

Lapsena haaveilin hienoista asioista, kuten lapset yleensä haaveilevat. Isä yllätti kerta toisensa jälkeen suunnitelmillaan. Sellaisillakin, joista en olisi osannut edes uneksia. Piti saada ja nähdä paljon, mutta suunnitelma toisensa jälkeen kariutui. Pettymys pettymyksen perään, ja lopulta jäi jäljelle edes toivonkipinä siitä, että pääsisin edes joskus viettämään normaalin viikonlopun isäni perheen kanssa.

Silloin en ymmärtänyt, mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin ymmärrän, että pessimistisyyteni ja pelko sanoa omia haaveitaan ääneen kumpuaa juuri sieltä, jossa unelmani ja haaveeni hautautuivat lopulta riippuvuussairauksien alle.

 

Tukka nutturalle, lämmintä päälle ja tapaamaan välittäjää. Kylmä huhtikuu piinaa Rivieraakin ja täällä taitaa olla jopa kylmempi kuin Suomessa. Kolea sää ei kuitenkaan vie pois turkoosia vettä, tuoksuvia jasmiineja, sitruunapuiden painavia oksia ja rauhallisen kylän tunnelmaa.

 

Ehkä jonain päivänä sieltä kylästä löytyy koti.

INSTAGRAM @mirvaannamarian


22 maaliskuun 2022

Posted at 10:45h in Lifestyle, Matkailu by
2 Likes

 

Palasin yölennolta mökiltä. Pitkä viikonloppu tuntui positiivisella tavalla pitkältä ja rentouttavalta siitäkin huolimatta, että matkatavaroiden lisäksi mukana kulki kolme koiraa ja seitsemänvuotias lapsi. Yhdistelmästä huolimatta neljä päivää Lapin taikaa rauhoittivat ylikierroksilla käyvää kehoa ja mieltä. Täs on ollut taas vähän kaikkea. Ja juuri silloin, kun on ollut vähän kaikkea, on parasta lähteä mökille. Jo ensimmäisen illan hiljaisuus tasaa sykkeen, havupuiden eteeriset öljyt laskevat verenpaineen, maailman puhtain ilma kulkee rauhallisesti sisään keuhkoihin ja niistä ulos.

 

Kiukut jäävät ladun varteen, kiire etelään. Aurinko hymyilyttää. Kaamokseen tottuneelle valo tuntuu ihmeelliseltä. Se paljastaa vielä enemmän Lapin kauneutta, kuin kaamoksen mystinen pimeys. Pitäisi käydä useammin keväthangilla. Minun keväthankeni ovat kimaltavia, pehmeitä hiihtolatuja, kuukkelin syöttämistä kädestä aikaisin aamulla, aurinkoisia laskupäiviä, itse tehtyjä illallisia ja valoisan illan avantosaunaa.

Tässä pieni yhteenveto, jos suunnittelet omaa matkaa Leville..

 

 

Kolme sanaa, jotka kuvailevat kohdetta.. Rauha, puhtaus ja Lapin taika.

 

Paras paikka yöpyä.. Kerran elämässä -kokemukselle kannattaa uhrata muutama satanen ja varata joskus iglumajoitus edes yhdeksi yöksi. Itse en tosin vieläkään ole sitä tehnyt.. Mökkiä hyvällä sijainnilla ei voita mikään, mutta fakta on, että Lapissa tarvitsee auton ellei asu ihan keskustassa. Hiihtokeskusten keskustat alppitaloineen näyttävät kuitenkin vain yhden puolen Lapista, joka ei ole se rauhallisin. Oma vastaukseni tähän on siis mökki.

 

 

Suosikkiravintola.. Kokemuksena Saamen Kammi. Ruoan puolesta Nili-Poron porokeitto. Levillä on paljon hyviä ja erilaisia ravintoloita.

 

Ideaalia matkaseuraa.. Perhe ja urheilulliset ystävät.

 

 

Unohtumaton maisema.. Utsuvaara on mielestäni yksi kauneimmista paikoista koko Suomessa. Hiihtoretkellä jängällä voi saada kyyneleet silmiinsä silkasta luonnon kauneudesta. Näitä maisemia ei voi kuvailla, ne täytyy nähdä. Niin ja tietysti revontulet, mutta niiden näkeminen vaatii hyvää tuuria.

 

Paras tapa rentoutua.. Reipas hiihtolenkki ja sen jälkeinen sauna. Avanto olisi kirsikka kakun päällä, mutta sinne Levillä valitettavan harvoin pääsee. Avantosaunoja on kolme, joista ainoa oikeasti kiva on Immelkartanon sauna.

Jo pelkkä korvia huumaava, painava hiljaisuus rentouttaa kehon ja mielen, kun sitä vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan.

 

 

Muisto.. Elämäni ensimmäinen yli 20 kilometrin hiihtolenkki oli entiselle hiihdon vihaajalle niin mieletön onnistumisen tunne, etten ole vieläkään unohtanut sitä. Hiihdolla on yllättävän iso merkitys elämässäni.

 

Missä seikkailla.. Auto alle ja Muonioon! Arctic Sauna World tarjoaa upeat puitteet perinteiseen suomalaiseen saunomiseen ja avantouintiin. Lumettomaan aikaan Pakasaivon henkeäsalpaava saivojärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa lumoaa kävijänsä.

 

 

Mitä pakata mukaan.. Säähän sopiva kerrasto, hiihtoasu, lasketteluvaatteet ja talvikengät. Näillä pärjää yllättävän hyvin koko pitkän viikonlopun ja suurin osa vaatteista lojuikin tavanomaisesti kaapissa koko viikonlopun ajan.

 

Kauneusvinkit.. Jo pikkupakkasillakin ulkona liikkuessa ihosta tulee rutikuiva. Kunnon kosteusvoide, kosteuttava yönaamio, paksu ja laadukas huulivoide sekä käsivoide ovat myös niitä beauty bagin must have -tuotteita tällaisilla matkoilla. Thank me later!

INSTAGRAM @mirvaannamarian