03 elokuun 2020 Kesäloman loppu – ihanaa vai kamalaa?

Kuinka moni heräsi tänään töihinpaluuahdistukseen? Muistan kuin eilisen sen noin kymmenen vuoden takaisen ahdistuksen loman loppumisesta. Töihin oli kamalaa palata ja mielessä pyöri vain seuraava loma. Vuoden päästä. Loman viimeisen yön nukuin aina huonosti ja lomaltapaluumaanantaina elämä oli, no – kamalaa. Mikään ei tuntunut onnistuvan, tuli kiire, vaatteet puristivat päällä ja naamakin tuntui näyttävän kauhealta. Kesälomalla taas kaikki oli niin hyvin, mitä nyt ensimmäisen viikon jälkeen yöunet tuntuivat menevän töihinpaluun ajattelemisestakin. Kesäloman loppu oli mielessä lähes koko loman.

Tämä tietenkin kertoo siitä, että jotain on pielessä siinä omassa arjessa. Ei työnteko ja aikainen herätys aina yhtä juhlaa ole, mutta sen arjen pitäisi olla kuitenkin jotain sellaista, jota vähän jo odotat lomallasikin. Enpä olisi kuitenkaan silloin aikoinaan uskonut, että joskus sanon ääneen luksusresortissa paratiisirannalla, että voisihan täältä jo kotiinkin lähteä. Se on myös merkki onnistuneesta lomasta. Aina ei tarvitse kuitenkaan lähteä valkoisille hiekkarannoille, ei varsinkaan nyt, vaan rentouttavan ja palauttavan loman saa vietettyä kyllä kotonakin. Lomalle ei kannata asettaa liikaa odotuksia eikä kasata kalenteria täyteen menoja. Oman kokemukseni mukaan paras ja rentouttavin loma on nimenomaan sitä kiireettömyyttä, pitkiä yöunia ja akkujen hidasta lataamista itselle tärkeiden ihmisten keskellä. Hauskanpitoa, niitä hetkiä jolloin unohtaa puhelimen ja viikonpäivät, ei kuitenkaan sovi unohtaa.

Suosittelen myös kokeilemaan remonttievakkoa loman aikana, alkaa kummasti tuntua kiireiset kotiaamut ja työmatkat luksukselta, jota ei todellakaan halua pitää enää minään itsestäänselvyytenä ;)

Jos kesäloman loppu tuntuu kuitenkin lähinnä maailmanlopulta hyvin levätyn tai seikkailuntäyteisen lomankin jälkeen, kannattaa paneutua niihin tekijöihin, mitkä sitä stressiä arjessa aiheuttavat. Työn kuormittavuus on varmasti yleisin syy. Siihen on hyvä etsiä keinoja pikaisesti ja työpaikasta riippuen hakea apua joko yhdessä työnantajan kanssa, työterveyshuollon kautta, työhyvinvointiasioihin paneutumalla tai meidän itsekseen töitä tekevien tunnistaa loppuunpalamiset merkit ajoissa ja toimia. Aina syynä ei kuitenkaan ole uupumus itse työntekoon. Itse olen ollut aina kova tekemään töitä ja paneudun koko sydämelläni ja suurella intohimolla mielenkiintoisiin työtehtäviin. Aiemmin olin vain itselleni väärillä aloilla ja sen takia kesäloman loppu tuntui siltä maailmanlopulta. Tiukat aikataulut (aka kellontarkat työvuorot) ja toisen alaisuudessa jatkuvan valvovan silmän alla tiettyjen ohjeiden mukaan työskentely ei sopinut työtapana minulle. Sen sijaan kun työssäni saan vapautta, vastuuta, työ on luovaa ja saan itse vaikuttaa siihen, mitä milloinkin teen, en kuormitu vaikka teen töitä lomalla ja kotonakin. Joku toinen taas haluaa jättää työasiat työpaikalle kun vuoro loppuu ja voi siten hyvin. Mikä on sinulle sopivin tapa työskennellä?

Jaksamiseen vaikuttavat toki myös ihmissuhteet ja muu arjen kuormitus kuin vain työ. Toiselle kesäloma voi olla pitkään kaivattu tauko vaikkapa etäsuhteesta tai kiireisestä harrastusarjesta. Vihdoin voi olla kauan odotettua aikaa nähdä ystäviä ja heidän kanssaan vietetty aika voi olla sitä maailman parasta aikaa. Arki kuitenkin koittaa jokaisen loman jälkeen, joten ihmissuhteille ja esimerkiksi sille ystävien tapaamiselle kannattaa järjestää aikaa vaikka se vaatisikin vähän sumplimista omiin aikatauluihin. Töitä on myös kiva tehdä, kun on jotain mitä odottaa. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, ettei sen tarvitse olla loma tai matka. Kaverin syntymäpäivät, lempitreeni, meditaatioilta, metsäretki, leivontapäivä, mitä kivaa se sitten sinulle onkaan. Kun keskelle viikkoa järjestää arjen pieniä positiivisia asioita, ei arki ehkä olekaan enää niin tasaisen harmaata.

Kiitollisuuden harjoittamisella on myös iso vaikutus siihen, miten mielekkäältä se tavallinen arki voikaan tuntua. Jos stressinsietokykysi on olennaisesti laskenut, olet jatkuvasti pahalla tuulella, ahdistunut tai masentunut, etkä löydä sille syytä, suosittelen ainakin testaamaan veriarvot. Saatko riittävästi vitamiineja ja hivenaineita? Itselläni huonot veriarvot aiheuttivat mielenterveyden oireilua sekä stressinsietokyvyn suurta laskua.

Joskus arjen mielekkyys vaatii kuitenkin rohkeita ratkaisuja. Voi tuntua pelottavalta irtisanoutua turvallisesta työpaikasta, aloittaa suuri elämäntapamuutos tai jättää huonosti toimiva parisuhde. Yleensä lopputulos on kuitenkin kaiken sen pelon ja heittäytymisen arvoista. Elämäni parhaimpia aikoja ovat oikeastaan poikkeuksetta olleetkin ajanjaksot eron, irtisanoutumisen ja muuton jälkeen. Mitä itse muuttaisit elämässäsi jos voisit tehdä mitä tahansa seurauksista välittämättä?

Kannattaa myös aina muistaa, että vaikka tavoittelisi mielekkäämpää arkea, täydellisyys siitä kannattaa unohtaa ihan kokonaan. Elämä ei tule koskaan olemaan pelkkää nousukiitoa, vaan hyvän siitä tekee niiden tylsimpienkin asioiden hyväksyminen. Jos nyt et riemusta kiljuen herää aamulla töihin, mieti onko työsi antama mielihyvä kuitenkin ihan riittävää.   Aikamoista tasapainottelua, mutta uskon että sisimmässään tietää, milloin on oikeilla jäljillä ja vastaavasti milloin taas vähän väärillä raiteilla. Anna itsellesi aikaa ja opettele kuuntelemaan kehon ja mielen tärkeitä viestejä.

Miksu aloitti tänään päiväkodin kesäloman jälkeen (eskarivuosi alkaa, iik!) ja oli ihana huomata, kuinka pikkuinen juoksi innolla puistoon kavereiden luo. Ei malttanut edes moikata äitiä. Oli tarkoitus viedä hänet takaisin päiväkotiin vasta ensi viikolla eskarin aloitukseen, kun viimeisetkin lomareissut on reissattu ja palataan Hangosta Helsinkiin, mutta toinen halusi niin kovasti tarhaan. Niin me herättiin tänään Hangossa kuudelta ja ajeltiin aamunkoitteessa Kaivariin. Miksu lähti päiväkotipäivän jälkeen tätinsä kanssa pariksi päiväksi Riikaan ja itse palasin jo koirien kanssa takaisin Hankoon.

Tämä viikko onkin viimeinen kokonainen Hanko-viikko ja ensi viikolla muutetaan väliaikaiseen kotiin. Vähän haikeudella palaan kaupunkiin, mutta ”kesäloman” loppu ja arjen aloitus tuntuu nyt kuitenkin oikein virkistävältä. Aloitan ensi viikosta pienen dieetin ja tavoitteellisemman treenaamisen, kroppa oikein huutaa salille painojen kimppuun. Vielä viikon verran ihanan kesäistä Hanko-elämää, vähän huvilahaaveita, juoksulenkkejä metsäpoluilla ja pyöräilykilometrejä talteen syksyä varten..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian