31 lokakuu 2020

Posted at 18:50h in Lifestyle by
4 Likes

 

Postauksen täydeltä kaikkea poikkeuksellista. Juhlia, naamiaisasuja, herkkuja ja kauhua. Miksu parka jäi kesän lopulla ilman synttärijuhlia kun väliaikaisessa kodissa ei niitä olisi ollut oikein tilaa järjestää, eikä koronarajoitusten takia muualla voinut oikein pitää mitään lastenjuhlia. Hän toivoi kovasti Halloween-juhlia ja nyt järjestimme ne tuttujen kavereiden kesken. Siis heidän, joita Miksu tapaa muutenkin joka viikko. Kun juhlijoita on pieni määrä, on paitsi koronaturvallista, myös oikein kiva järjestää ne kotona.

Jo aiemmin viikolla koristelin vielä hieman keskeneräisen kodin Halloween-teemalla. Hämähäkinseitit ja muut rekvisiitat piilottavat yllättävän hyvin puuttuvat listat, hanat ja ovet. Kauhistuttavat rotat säikäyttivät joka kerta ohi kulkiessa, tuolla ne vieläkin vaanivat kunnes kerään ne kaappiin joulukoristeiden tieltä odottelemaan ensi vuotta. Halloween-teema on kodin koristelussa muuten tosi hauska, ensi vuonna toteutan koristelut kyllä paljon aiemmin ja toivottavasti silloin voin järjestää ne tälle vuodelle aiemmin suunnittelemani aikuisten juhlatkin. Ihan mahtava juttu oli muuten meidän yllätysohjelmanumero. Kesken kauhuteemaisten leikkien paikalle saapui taikuri! Siis oikein vanha kunnon taikuri, ai että mulla oli hauskaa. Lapset tietty ihmettelivät temppuja ja pääsivät myös osallistumaan esitykseen avustajina, mutta vetosi näytös myös aikuisiinkin. Niin että tilaan tuon taikurin vielä joskus aikuisten juhliinkin.

 

Juhlissa kokki valmisti pienille juhlijoille keittiössä hamppareita ja tacoja. Cateringin kautta tuli pöytään kaksi kauhukakkua, mutta itse tein vielä niiden kaveriksi tuon oman fantasiakakun, olipa ihanaa leipoa pitkästä aikaa oikein pitkän kaavan mukaan. Aikuisten ruoatkin olivat ihan suussasulavia, tulipahan syötyä viikon ”vapaa ateria” oikein kunnolla. Ja vähän jatkoin tänäänkin vielä.. Lastenjuhlista tuli muutenkin kaikin puolin aivan ihana fiilis ja vaikka meno yltyykin ajoittain tuttujen kavereiden kanssa aikamoiseksi riehumiseksi, suokoon sen hauskanpidon hetken pikkuisille. Nämä ovat niitä juttuja, jotka jäävät lapsuudesta mieleen.

 

Tänään ollaan vietetty rauhallista pyhäinpäivää kotona ja treeneissä ja Miksu lähti vielä naapuriin juhlimaan viimeiset Halloweenit. Käytiin hautausmaalla viemässä kynttilät rakkaiden muistolle ja juteltiin paljon heistä, jotka ovat jo menneet edeltä jonnekin sinne, jossa aurinko paistaa, lämpö hellii ihoa ja koronasta ei ole tietoakaan. Nyt nautin hiljaisesta kodista, laitan saunan päälle ja lähden ihan just lenkille. Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa kaikille – huomenna muuten kotikuvia blogissa!


13 elokuu 2020

Posted at 21:59h in Hyvinvointi, Perhe by
5 Likes

 

Tänään oli tunteellinen aamu. Itkin jo kävelymatkalla. Miksu juoksenteli edessämme, iso reppu selässä pienin jaloin kohti puistoa. Ensimmäinen eskaripäivä oli alkamassa. Miksun päiväkodissa eskari on onneksi ”samassa” mutta muutos on silti suuri. Aamulla ulkoillaan eri puistossa, eskariope ei ole lapsille entuudestaan tuttu ja opetustila on eri. Yhtäkkiä valmistaudutaan kouluun, vaikka vastahan kiedoin pientä ja haurasta vauvaa vaunuissa vilttiin ensimmäisinä viileinä syyspäivinä. Viikko viikolta itsenäisempi, päivä päivältä isompi. Eskarivuosi on lapsen elämässä ja mielessä täynnä suuria muutoksia. Se on merkittävää aikaa niin oppimisen kuin lapsen kasvun ja kehityksenkin kannalta. Monet vanhemmat ovat kokeneet eskarivuoden myös vähän hankalaksi, aivan kuin tulisi uusi uhmaikä. Kuulostaako eskariuhma tutulta?

 

 

 

 

Olen lukenut aikoinaan ja opintojenikin puolesta paljon lapsen kasvusta ja kehityksestä, sekä olen loputtoman kiinnostunut niin aikuisen kuin lapsenkin mielen kiemuroista. Miksulla ainakin on ollut nähtävissä ihan selkeä 5-6 vuotiaan itsenäistymisvaihe, jota eskariuhmaksikin kutsutaan. Eskarilainen, tai lähellä eskari-ikää oleva on yhtä aikaa niin iso ja samalla niin pieni. Tunnekuohuilta ei voi välttyä, etenkään temperamenttisten lasten kohdalla. Kaverit, älylaitteet ja harrastukset alkavat kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän eikä vanhemman osa nousekaan enää jokaisessa tilanteessa lapsen elämässä sille totutulle ykkössijalle. Samaan aikaan lapsi on vielä ihan pieni, tarvitsee syliä, läheisyyttä, apua ja välitöntä läsnäoloa. Lapselta ei saisi odottaa liikaa, mutta samalla pitäisi antaa tilaa ja mahdollisuuksia tehdä ja oppia itse.

Tähän kun yhdistää vielä nopean oppimisen jakson, jatkuvan informaatiotulvan ja kasvaneet vaatimukset niin kavereiden, varhaiskasvatuksen kuin harrastustenkin suunnalta ei ole lainkaan ihme, että lapsi reagoi muuttuneella käytöksellä.

 

 

 

 

Kaikki vanhemmat ovat varmasti kuulleet, kuinka lapsen tunteita tulee ymmärtää, hyväksyä ja sanoittaa. Se ei aina ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Kiukkuun lähtee helposti mukaan ja muutokset stressaavat lapsen lisäksi myös aikuista. Meillä ainakin huudetaan välillä kilpaa, sillä sitä temperamenttia löytyy niin minusta kuin Miksustakin. Mutta ihmisiähän tässä ollaan, yhtään täydellistä kasvattajaa en ole vielä koskaan tavannut. Etkä varmasti sinäkään. Elämässä vain tulee tilanteita, jolloin pyydetään anteeksi ja opitaan virheistä. Muistathan, että tunteet tarttuvat? Lapsen kiukun saa laannutettua parhaiten olemalla itse rauhallinen. Itse pyydän nykyään Miksua aina syliin ja halaan, silloin on helppo olla itse rauhallinen ja muistaa, kuinka ihana ja rakas tuo pieni lapsi onkaan vaikka olisikin juuri lyönyt, huutanut ja haukkunut äidin ihan maanrakoon.

 

Nykyään puhutaan paljon kannustavasta kasvatuksesta. Ei lytätä, vaan kannustaen ja terveellä tavalla, sopivasti kehuen vahvistetaan lapsen itsetuntoa. Vanhemman rauhallisuus ja tunteiden sanoittaminen helpottavat lasta ymmärtämään ja käsittelemään ristiriitaisia tunteita. Fyysisen kosketuksen merkitystä ei pitäisi unohtaa koskaan. Kuuntelemalla ajan kanssa lasta myös syy kiukkuun voi löytyä, silloinkin kun vastaus on ettei kyllä yhtään mikään harmita senkin tyhmä äiti. Lapsen harmi voi olla sinulle pieni, mutta hänelle niin valtavan suuri.

 

 

 

Ensimmäinen eskaripäivä oli sujunut kuulemma tosi kivasti. Lapset kävivät Akateemisessa ostamassa eskarikirjat ja tehtiin me jo ensimmäiset läksytkin. Tutut kaverit ja tuttu ympäristö toivat turvaa, eikä huomenna jännitä kuulemma enää yhtään. Ehkä ei äitiäkään. Tuntuu, että mitä isommaksi Miksu kasvaa ja mitä enemmän hän meistä irtautuu, sitä lujempaa haluaisin pitää kiinni. Silloin, kun olisi annettava myös tilaa. Ainoan lapsen vanhempana kaikki uudet vaiheet tuntuvat niin kovin lopullisilta. Vastahan se tosiaan syntyi.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


09 elokuu 2020

Posted at 20:15h in Ajatuksia, Co-Creation, Elokuvat, Lapset, Lifestyle, Oma elämä, Perhe, Sisustus by
1 Like

 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa

 

 

Kesän tunnelmallisin leffateatteri? No oma ulkoilmaversio tietysti! Aina ei tarvita suuria valkokankaita, ainoastaan hieman luovuutta, paljon pehmeitä tekstiilejä ja läppäri tai tabletti. Äläkä unohda hyviä eväitä! Hämärtyvässä elokuun illassa on ihan täydellistä kääriytyä vilttiin ja nollata aivot leffalla tai useammalla jaksolla koukuttavaa sarjaa. Tähän tyynykasaan teki mieli vain nukahtaa, onneksi sarja oli sen verran hyvä, ettei silmiä malttanut sulkea.

 

 

 

 

 

Rakensin meille ulkoilmaleffateatterin veneelle sopivaksi. Koska netti toimii miten toimii ja ainakin videoiden katsominen on välillä tuskastuttavan hidasta, yleensä mahdotonta, lataan haluamani leffan tai sarjan Viaplayn offline-tilaan katsottavaksi. Aivan kuten lentäessäkin, viime kerrasta tosin onkin jo tovi.. Ei pätki ja toimii ihan missä tahansa. Elokuun illat ovat viileitä, joten vuorasin veneen patjat isolla pyyhkeellä, kannoin kasan tyynyjä ja vilttejä lisäpehmusteeksi ja tein meille terveelliset eväät. Tyynessä illassa kynttilätkin paloivat ja siinä me tuijoteltiin leffaa aina pimeään asti. Satamissa ei voi olla iltaisin huomaamatta ihmisten tv:n katselua tableteilta ja läppäreiltä. Meillä olisi kyllä telkkaritkin veneellä, mutta ne ovat jostain niin kivikaudelta, ettei niistä löydy lainkaan suoratoistopalveluita. Läppäri toimii onneksi hyvin ja offline-toimintoa on siinä superhelppo käyttää.

 

Leffaeväiksi varasin terveellisiä herkkuja. Kuivattuja banaanilastuja, kristallisoituja inkiväärin paloja, mulpereita, smoothiet, kombuchat ja tuoreita marjoja ja hedelmiä. Näille pienille karvaisille leffaseuralaisille varasin myös iltaluut, siinä ne nakersivatkin niitä tyytyväisinä pari tuntia.

 

 

 

 

Pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Viaplayn kanssa jaan tässä postauksessa teille leffa- & sarjavinkkejä ja uutuuksia. Näistä löytyykin varmasti jokaiselle jotain, nimittäin Viaplayn leffa- ja sarjavalikoima on laajentunut tänä kesänä merkittävästi. Kesäkuun lopussa Viaplay ja Elisa Viihde Aitio yhdistivät voimansa. Leffat ja sarjat -paketista löytyy nyt niin Disney-klassikoita kuin leffateatterileffojakin. Kaikki kätevästi samasta paikasta samalla kuukausimaksulla. Lasten kanssa Disney-leffat ovatkin ihan parhaita, mutta niin se kohta 6-vuotiaskin osasi kertoa äidille uutuuksista, joista en ollut kuullutkaan. Alvin ja pikkuoravat hurmasivat minutkin ja nyt me kuulemma odotetaan uutta kautta Palomies Samilta.

 

Tällä viikolla päästiin alkuviikosta viettämään myös aikuisten leffa- ja sarjahetkiä kun Miksu oli Riikassa tätinsä kanssa. 24/7 yhdessäolo kesälomalla oli ihanaa, mutta rauhalliset vapaaillat tekemättä mitään eivät jääneet kyllä ollenkaan huonoksi kakkoseksi seikkailuntäyteiselle kesälomalle. Saipahan kerrankin ihan itse valita, mitä leffaa katsotaan.

 

 

 

Kirjoitin reilu vuosi sitten siitä, kuinka en ennen katsonut lainkaan telkkaria. En tiennyt sarjoista enkä leffoista, sillä kaiken vapaa-aikani kotona käytin yleensä mielestäni hyödyksi. Siivosin, venyttelin, treenasin, tein töitä tai järjestelyjä seuraavaa päivää varten. Ylikuormitin itseni ja aivoni täysin. Yritin lukea kirjoja, sillä olihan lukeminen mielestäni sata kertaa hyödyllisempää kuin leffat saati sarjat. Keho ja mieli kävivät kuitenkin niin ylikierroksilla, ettei keskittymisestä tullut mitään. Noilta ajoilta onkin monta kirjaa lukematta loppuun.

 

Eräänä perjantai-iltana olin kuitenkin ihan yksin kotona. Miksulta oli yökylään lähtiessä jäänyt Viaplay päälle ja sammuttaessani sitä salireissun jälkeen, istahdin hetkeksi nojatuoliin. Nopea selaus ja vanha tuttu hömppäsarja tuli ruudulle. Klikkasin jakson pyörimään, sillä sitähän voisi katsella samaan aikaan kuin tekee illan kotitöitä. Yhtäkkiä olin viettänyt telkkarin edessä pari tuntia. Aivot nollaantuivat aivan eri tavalla kuin sen totutun salitreenin tai juoksulenkin jälkeen. Joskus tekee hyvää vain olla. Sen jälkeen olen yhä useammin tehnyt aikaa itselleni ihan vain telkkaria tuijottaen. Varsinkin sarjat saavat mukaansa täysillä. Tiedättehän, vielä yksi jakso?

 

 

 

 

 

Mun #viaplaybinge eli lista Viaplayn uutuustarjonnasta, joka kannattaa tsekata. Tästä riittää katseltavaa vähän pidemmällekin syksyyn..

 

 

SEAL Team kausi 3 (10.8. alkaen)

The Professionals kausi 1 (Viaplay original) (9.8. alkaen)

Partisan kausi 1 (Viaplay original) (16.8. alkaen)

The Vikings kausi 5 osa 2 (11.8. alkaen)

The Americans kaudet 1-6 (1.8. alkaen)

Downton Abbey (28.8. alkaen)

 

 

Lapsille

 

Mian maaginen maailma kausi 2 (22.8. alkaen)

Alvin ja pikkuoravat kausi 1 osa 2 (1.8. alkaen)

Palomies Sami: vieras avaruudesta (15.8. alkaen)

Palomies Sami: Ponttipantin suurpalo (15.8. alkaen)

 

 

Mikä on sun lemppari Viaplayn tarjonnasta? Kerro suosikkisi ja voit kommentoimalla voittaa katseluaikaa Viaplayn & Elisa Viihde Aition Leffat & Sarjat paketille 2 kuukauden ajan. Osallistumisaikaa on viikon verran postauksen julkaisupäivästä eli sunnuntaihin 16.8. asti.

 

Yhteistyössä: Viaplay &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian