Jos tänään soittaisin isälleni, vaihtaisin kuulumisia Dubaista. Hän kyselisi mikä on viime kerrasta muuttunut, kehottaisi menemään vanhan Dubain puolelle ja käymään tietenkin aavikolla. Hän puhuisi omista matkoistaan niin pitkään, että pyörittelisin silmiäni ja miettisin, milloin kehtaan pyytää vaihtamaan puheenaihetta. Hän kertoisi miten on mennyt töissä, tarinoisi kuluneesta viikonlopusta ja luultavasti jostain kommelluksesta, niitä kun mahtuu jokaiseen päivään. Ja lopuksi hän aina muistuttaisi, kuinka paljon hän meitä rakastaa. Yhdeksän vuoden ja kymmenen kuukauden jälkeenkin muistan, miten isä aloitti aina puhelut. Hellou. 

 

 

Tänään toivon taas kerran, että voisinpa antaa isänpäivälahjan. Se olisi varmasti taas jokin vaate ja itse tehty kortti. Enää en ehkä tarvitsisi äidiltä vinkkejä, osaisin ostaa itsekin. En luultavasti olisi tänään kuitenkaan reissussa vaan olisin tapaamassa häntä taas pitkästä aikaa. Istuisin villapaitaa vasten kainalossa ja kuuntelisin vitsejä vitsien perään. Voi, mikä ikävä. Vieläkin.

 

Kolmasosan elämästäni olen elänyt ilman isää. Juuri sen kolmanneksen, jossa olisin aivan erityisesti halunnut hänen olevan mukana. Hyvällä tavalla olen kateellinen kaikille heille, jotka saavat tänään antaa isälle tai isoisälle halaukset, ehkä ne lahjatkin. Samalla surullinen, ettei oma lapseni ole koskaan nähnyt kumpaakaan isoisäänsä eivätkä he päässeet koskaan tapaamaan häntä.  Onneksi hänellä on kuitenkin se maailman ihanin isi, jota minäkin voin onnitella tällaisena päivänä. Ja niin kliseistä kuin se onkin, hän muistuttaa monellakin tapaa minua omasta isästäni. Ihanaa isänpäivää kaikille isille ja jos sinulla on vielä omasi, arvostathan jokaista hetkeä jonka saat hänen kanssaan viettää ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lämpö, jonka ehtii jo lyhyessä ajassa unohtaa. Taianomainen musiikki sekoittuu kaikkialla leijaileviin oud-tuoksuihin ja hetkessä on astunut sisään tuhannen ja yhden yön satuihin. Kiireetön aamiainen ja tulevan päivän ohjelmassa vain sitä, mitä tekee mieli tehdä. Juuri nyt en välitä lainkaan ilkeistä ja moralisoivista kommenteista, kuinka kehtaan matkustaa Arabiemiraatteihin. Tai kuinka nyt kehtaan matkustaa ylipäätään. Juuri nyt olen odotetulla lomalla perheeni kanssa ja aion varastoida tätä iloa, valoa, lämpöä ja D-vitamiinia itseeni aina seuraaviin auringonsäteisiin asti.

 

 

Tästä on vuosi, kun olemme viimeksi olleet ihan kolmistaan lomalla. Vaikka vietämmekin paljon aikaa yhdessä, loma on aina loma. Kotona tekeminen ei lopu koskaan ja työt seuraavat meitä kaikkialle. Tavallaan tietysti tännekin, mutta täällä voi vihdoin myös vain olla. Sukellan altaaseen auringonsäteiden lämmittäessä selkää, katselen viisivuotiaan ehkä jo sadattaviidettäkymmenettä pellehyppyä ja nautin siitä, kun saan kerrankin vain olla. Suorittaja ja työnarkomaani eivät koskaan rentoudu näin sataprosenttisesti kotona. On vaan niin ihanaa syödä jonkun toisen laittamaa arabialaista ruokaa, ostaa kookosvesi rannalta tai suoraan uima-altaasta, huumaantua näistä tuoksuista ja nukahtaa oman rakkaan kainaloon vaikka keskellä päivää.

 

 

Nyt on just hyvä. Ihanaa viikonloppua ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä postaus sai alkunsa kritisoivasta kommentista, jonka sain paljon keskustelua herättäneeseen Dubai-postaukseen viime viikolta. Pienten lasten kanssa ei saisi matkustaa, sillä he eivät muista matkoistaan yhtään mitään. Tämä pätee kuulemma myös pitkälle alakouluikään. Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?

 

 

Olen matkustanut lapseni kanssa siitä asti, kun hän oli kuukauden ikäinen. Lapsen kanssa matkustaminen on helppoa, hauskaa ja antaa paljon niin lapselle kuin vanhemmillekin. Lapsi ei muista matkoista tai oikein muustakaan mitään ennen kolmatta ikävuotta, mutta ainakin he nauttivat lämmöstä, auringosta ja aikuisten jatkuvasta läsnäolosta. Sen jälkeen tapahtumat ja reissut alkavatkin jäädä lapsen mieleen. Micaelilla on paljon muistoja jo nyt meidän yhteisistä lomista, vaikka hän on vasta viisivuotias. Hän laskee päiviä reissuihin ja jakaa matkakokemuksia jo päiväkotikavereidensa kanssa. Matkustaminen on antanut hänelle paljon. Uskon, että hauskojen kokemusten lisäksi myös rohkeutta, avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Miksu oppi myös uimaan kolmevuotiaana, ei todellakaan olisi onnistunut jos emme olisi matkustaneet niin paljon lämpimissä maissa, jossa lapsi viettää ison osan päivästään vedessä.

 

 

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän tietysti saa irti matkustamisestakin. Koulun aloitus rajoittaa toki matkustamista ja se on myös yksi syy siihen, miksi olemme halunneet reissata nyt niin paljon, kun se on vielä mahdollista. Koulusta ei niin vain enää ollakaan pois. Kouluikäiselle matkustaminen olisi kuitenkin taas vielä suurempi rikkaus, sillä koulussakin opetetaan paljon asioita maailmasta, jotka havainnollistuvat lapselle, kun ne kokee itse. Se, että luet kirjasta Aasian maiden kulttuurista tai ilmastosta, on hieman eri asia kuin nähdä ja kokea se paikan päällä. Mitä tämä kertoo yhteiskunnasta, kun ihmiset ajattelevat näin? Maailmaa voi avartaa matkustamisen sijaan lukemalla kirjaa? En ihmettele, että syntyvyys vähenee, kun lapsiinkin suhtaudutaan nykyään niin negatiivisesti.

 

 

Ruotsalaisbloggaaja Kenza sai viime viikolla arvostelua osakseen Dubaihin matkustamisen takia, mutta myös siitä, että lensi lapsensa kanssa Dubaihin businessluokassa. Lasta ei saisi viedä kuulemma sinnekään, sillä businessluokan lipun maksaneet asiakkaat haluavat rauhaa ja hiljaisuutta. Entä se perhe, joka maksaa businessluokan lipuista (lapsestakin käytännössä täyden hinnan), he eivät saisi matkustaa toisten mukavuudenhalun takia väljemmin ja huomattavasti mukavammin? Ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmisen päässä liikkuu. Yhtä lailla se perhe on velvollinen huolehtimaan ettei lapsi häiritse muita matkustajia siellä businessluokassa aivan kuten economypuolellakin tai vaikka ravintolassa maan kamaralla. Pikemminkin businesslipun maksamalla nimenomaan antaa sitä rauhaa kanssamatkustajille kun lapselle on mukava olla sekä tilaa nukkua ja leikkiä omalla paikallaan, toisin kuin turistiluokassa. Ihmisten itsekkyydellä ei vaan tunnu olevan mitään rajoja.

 

 

Tähän haluaisin kuulla teidän ajatuksianne. Mitä te ajattelette lasten kanssa matkustamisesta? Kyllä vai ei ja miksi lapsia halutaan viedä reissuun? Oppiiko maailmasta ja kulttuureista todella yhtä lailla kirjaa lukemalla?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian