Vietettiin helteistä sunnuntaita Naantalin Muumimaailmassa. Puoli kuudelta Muumi-tunnaria laulamaan herännyt lapsi tuntui olevan enemmän innoissaan ”muumilaaksopäivästä” kuin jouluaatosta. Riemu jatkui ystävien kanssa koko päivän, Muumit ovat suuria suosikkeja ja tykkään itse aikuisenakin Muumimaailman konseptista. Simppeliä, luonnonläheistä, liikuntaa ja niitä vanhoja rakkaita satuhahmoja. Aina ei tarvita suuria huvipuistolaitteita, uuden ajan animaatiohahmoja ja virtuaalitodellisuutta. Helteisen muumilaaksopäivän kruunasi vielä pari tuntia meressä ja illalla uutta Muumi-kirjaa lukiessa pieni poika totesikin, että tää oli kesän paras päivä.

 

 

Samat sanat taisin kuulla myös Lintsi-päivän jälkeen kesäloman ensimmäisenä päivänä. Muistatteko kun kirjoitin postauksen epäreilusta kesälomasta? Samaan aikaan kun itse nautimme helteistä veneellä kaiken maailman lelujen ja pelien keskellä, ajattelen vähän väliä heitä, joiden kesälomaan ei syystä tai toisesta kuulu näitä asioita. Tuon postauksen kirjoittamisen jälkeen jäin entistäkin useammin miettimään, miten voisin auttaa konkreettisesti edes yhtä perhettä ja heidän lapsiaan. Että hekin saisivat sen kauan odotetun huvipuisto-, tai muumilaaksopäivän. Tai mitä tahansa tykkäävätkin tehdä.

 

 

On kauheaa tajuta että voi auttaa, mutta kuitenkaan ei voi auttaa kaikkia. Haluaisin tehdä kuitenkin jotain ja siksi ajattelin järjestää täällä blogissa (ilman mitään yhteistyökumppaneita tai muita välikäsiä) arvonnan, jonka voittaja saa liput koko perheelle valitsemaansa huvi-, tai teemapuistoon tai muuhun omaan suosikkiaktiviteettin. Siksi, että voisin edes yhtä lasta auttaa nauttimaan vieläkin enemmän tästä kesästä. Kerro siis kommenttiboksissa mihin ja millä porukalla sinä lähtisit viettämään lasten kesän parasta päivää?

 

Koska en mitenkään voi itse vain valita yhtä, arvon voittajan kaikkien kommentoineiden kesken. Siksi toivonkin, että osallistujat olisivat juuri heitä, jotka eivät itse syystä tai toisesta pysty tarjoamaan lapsille vaikka sitten sitä hauskaa huvipuistopäivää. Suoritan arvonnan elokuun ensimmäinen päivä, joten 31.7. iltaan asti on aikaa osallistua. Muista jättää siis kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi (ei tule näkyviin kommentissasi) niin tavoitan sinut henkilökohtaisesti ♥ Ihanaa hellepäivän jatkoa, t. Mirva & Miksu

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Pitäisikö sanoa, vihdoin kesälomareissu jota on odotettu! Piti lähteä jo pari viikkoa sitten, mutta eilen saatiin viimeinkin köydet irti Hangosta ja lähdettiin hetkeksi liikkeelle. Tästä tulikin vähän sellainen Hanko-kesä, mutta mikäs siellä ollessa toisessa kotisatamassa. Mun suosikkikesäkaupungissa on paljon kivempaa kuin kotona heinäkuussa. Vene on nyt kunnossa (seuraavaa vikaa odotellessa heh heh) ja eilen illalla ajettiin Naantaliin. Oon tällä hetkellä niin onnellinen ja jossain omassa kesälomakuplassani, etten keksi edes mitään sen fiksumpaa kirjoitettavaa. Ei kai sitä tarvitsekaan. Huomaatteko muuten, miten lämpö vaikuttaa ajatuksen kulkuun? Mulla ei ainakaan toimi pää sitten yhtään täällä helteessä.

 

 

Vietettiin muutama päivä Hangossa ennen lähtöä ystävien kanssa ja ai että, miten ihanaa meillä on ollut. Vioista huolimatta kesän parhaimpia päiviä. Yölliset saunat, uusi SUP-lauta, paljon aurinkoa ja itse tehtyjä illallisia ja terveellisiä aamiaisia.. Uimista, pelejä, ja viikko sitten saatu idea ostaa ystäväperheelle vene. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja parissa päivässä kaupat tehty, vene tuotu Tampereelta Hankoon ja laitettu kaikin puolin kuntoon. Tänne me ajeltiin eilen peräkkäin, ihan huikeeta!

 

 ’

 

Toistaiseksi suunnitelmissa on lähteä edelleen Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, mutta katsotaan nyt. Mennään sinne, missä on hyvä sää. Voisin kiljua onnesta katsoessani sääennusteita -viime kesän kaltaiset superhelteet, yaasssss! Huomenna mennään kauan odotettuun Muumimaailmaan (Haisuli sitä, Haisuli tätä) ja varmaan parin päivän päästä jatketaan täältä eteenpäin. Aika hullua muuten, miten selvästi muistan kuinka olimme täällä tasan vuosi sitten. Luulin olevani jotenkin hyvinvoiva ja terve, vaikka todellisuudessa vointi oli ihan surkea. Kroppa ja mieli olivat molemmat ihan loppu, mutta eihän sitä silloin tajunnut. Nyt kun on oikeasti terve, huomaa millaista elämän kuuluisi olla. Aika kivaa ♥ Palaillaan myöhemmin vähän fiksummilla jutuilla, nyt lounaalle ja uuden harrastuksen pariin, suppailu on niin siistiä (ja vaikeeta)!

 

PS. Jaa sun kesälomasuosikit saaristosta asap!

 


 

Olen kirjoittanut vajaa vuosi sitten loppukesästä jonkin ylimalkaisen tekstin loppuunpalamisesta. Siinäkin korostanut vain sitä, kuinka minä vain olen suorittaja, introvertti ja tarvitsen siistin ja rauhallisen ympäristön vaikka sitten pienen väsymyksen kustannuksella. Loppuunpalaminen oli tapahtunut jo silloin, en vain tunnistanut sitä itse. Kirjoitan tätä postausta vasta nyt juuri siksi, että nyt tiedän tuon olevan ohi ja tunnistan kuinka eri tavalla asiat ovat nyt. Olen kaikin puolin eri ihminen.

 

Opiskeluaikoina kävin koulussa ja tein sen ohella noin 30 tuntia viikossa töitä. Välillä kahtakin eri työtä. Olin stressaantunut, mutta eri tavalla. Silloin kesäloman alkaessa olo oli hetken aikaa tyhjä, mutta helpottunut. Muistan kun tein loman alkaessa suursiivouksen ja aloin nauttia kesästä. Se oli normaalia. Vastaavasti taas viime vuonna tähän aikaan olin vain ahdistunut. Kotiin oli tulossa keittiöremontti, ahdisti. Kolmen viikon venereissu aurinkoisessa saaristossa kuulostaa monen korvaan unelmien täyttymykseltä, täydelliseltä tavalta viettää kesälomaa, mua sekin ahdisti. Olin jatkuvasti huonolla tuulella, stressasin ihan älyttömistä asioista ja halusin olla vain kotona. Kroppa oli fyysisestikin stressaantunut ja olinkin tietämättäni hankkinut itselleni vakavan ylirasitustilan. Suorittamiseni ylettyi jokaiseen elämän osa-alueeseen enkä osannut nauttia enää mistään. Joka ikinen loma ja reissu tuntui vain aiheuttavan lisää stressiä, kannattaako sinne sitten edes lähteä?

 

Kärsin suorittajan kirouksesta, mun oli pakko olla tekemässä kokoajan jotain tai tunsin itseni laiskaksi ja saamattomaksi. Tämähän näkyy sitten jokaisella elämän osa-alueella, kaikkeen ei yksinkertaisesti voi panostaa täysillä. On pakko sanoa ei, on pakko joskus tuottaa se paha mieli muillekin kuin itselleen. Ei yksikään työ, ei yksikään maine eikä kunnia, ole sen arvoista, että hukkaat itsesi ja ilon elämästäsi. Kun stressiä ja ahdistusta pakenee vielä kovatehoiseen liikuntaan, joka sekin lisää kehon stressitilaa kun ei huolehdi riittävästä palautumisesta, keho ja mieli ovat molemmat todella sekaisin. En halunnut olla se lapselleen huutava ja kiukutteleva äiti, mutta se mä olin.

 

 

Vuoden aikana on moni asia muuttunut. Olen itsekkäästi käyttänyt paljon aikaa itseeni ja omaan hyvinvointiini. Ajatellut itseäni ehkä enemmän kuin koskaan. Avannut mieleni solmuja, rauhoittunut ja tehnyt paljon pieniä muutoksia elämässäni. Olen löytänyt taas ilon elämästä, saanut itseni takaisin. Löytänyt vähän taas sitä kadonnutta no edes sinnepäin -asennetta, ja alkanut jopa odottaa taas lomia. Parin viime vuoden aikana olen tavallaan kammonnut niitä, sillä silloin on ollut aikaa kohdata itsensä ja ajatuksensa. Arkeen kun ne piiloutuvat aika kätevästi. Yhtäkkiä löydänkin aikaa tehdä itse ruokaa, leipoakin. Turhat kotityöt jäävät yhä useammin tekemättä, enkä koe niistä ahdistusta. Tähän väliin haluankin sanoa, että siinä vaiheessa kun viikkaamattomat pyykit ja tiskivuori tuntuvat ylitsepääsemättömän pahalta asialta sietää, on jokin hullusti. 

 

Vaikka tällä hetkellä stressiä ja huolta on jopa enemmän kuin vaikka silloin vuosi sitten, pystyn käsittelemään niitä eri tavalla ja se taakka tuntuu paljon kevyemmältä kantaa. Loppuunpalaminen on vaikea tunnistaa, joten se pääsee salakavalasti kehittymään pitkällekin ennen totaaliuupumusta. Moni hakee apua vasta, kun ei pääse sängystä ylös eikä suoriudu päivittäisistä askareista. Silloin tilanne on jo paha. Itse hakeudun fyysisten oireiden takia lääkäriin ja vasta kun sain kuulla lääkäriltä, että olen pahasti ylirasittunut, tajusin sen itse. Onneksi ei voi kuin arvailla, mitä olisi voinut tapahtua jos tilanne olisi jatkunut pidempään.

 

 

Toipuminen ja uudenlaisen elämäntavan omaksuminen oli kaikkien silloisten terveysongelmien takia hidasta. Toisaalta niin se taitaa muutenkin olla. Vasta jälkikäteen tajuaa kuinka väsynyt sitä olikaan. Siksi kannattaakin kiinnittää huomiota niin omaan, kuin läheistenkin hyvinvointiin ja jaksamiseen. Etenkin stressaavat suorittajat uupuvat nykyään niin helposti, että sitä voi alkaa pitää jo kansantautina. Jos olet itse kärsinyt uupumuksesta tai loppuunpalamisesta, kerro kommenttiboksissa kokemuksistasi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian