Shoppailu on ihanaa. Tai siis, uusien vaatteiden ja tavaroiden haaliminen on ihanaa. Itseasiassa en viihdy kovinkaan hyvin kaupoissa, mutta rakastan shoppailua silloin kun tiedän mitä haen ja löydän etsimäni. Sellaista turhanpäiväistä pyörimistä kaupoissa en siedä ollenkaan. Kun menen esimerkiksi vaateliikkeeseen, en tule sieltä yleensä tyhjin käsin pois. Kun ostokset on tehty, lähden mielelläni kotiin. Kaikella ostamisellani on aina tarve, tosin se tarve on toisinaan ollut kyllä vähän keksittyäkin. Kyllä ihan jokainen nainen pärjää ilman kahta eriväristä tyllihametta. Mutta kun Pinterestissä oli niiiiin monta asukokonaisuutta rakennettu sen hameen ympärille.. Silti.

Karsin oikein suurella kädellä vaatekaappiani loppukesästä. Se avasi silmäni sille, että omistin aivan liikaa vaatteita. Aivan liian paljon sellaista, mikä on ollut kivaa sen yhden tai kaksi kertaa. Sellaista, mitä en enää pukisi päälleni. Nyt kun näen vaatekaappini sisällön kerralla, tiedän myös paremmin mitä minulta puuttuu. Ja mikä tärkeintä, näen mitä minulla on. Unohdan helposti harmaan oversizeneuleen olemassaolon kun en näe sitä, ja pian niitä on kaapissani kaksi. Kerran käytettyjä, sen jälkeen kun totesin etteivät ylipolvensaappaat ja jättimäinen, liian avaralla kaula-aukolla varustettu neule ole kuitenkaan se järkevin yhdistelmä ainakaan omassa arjessani. Toivoisin myös kovasti, etteivät nykypäivän muotiblogit kannustaisi niin paljon siihen, että yhtä asua näytetään vain yhden kerran. On paljon helpompi saada inspiraatiota pukeutumiseen, kun huomaa niistä muotiblogeista, että kaikkia kuvien vaatekappaleita voi käyttää moneen kertaan, mutta eri yhdistelmissä.

Ostin täältä Espanjasta niitä puuttuvia juttuja. Niitä, joiden tarpeen tajusin kun sain kaappini tyhjäksi. Kun nämä ajattomat perusjutut oli hankittu, iski totaalinen shoppailuinhotus. Tiedättekö sen ostosmorkkiksen? Katsot jokaikistä vaatekappaletta niin, että tietäisit pärjääväsi ilmankin. Vaikka ne ovat juuri niitä laadukkaita perusjuttuja, jotka kaapistasi puuttuu. Rahan tuhlaus ahdistaa ja vannot ettet osta loppuvuonna enää yhtään vaatetta. Tai kenkää.

Ajattelin tunteen menevän ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin. No se ostosmorkkis menikin, mutta sellainen järkevä ajattelu ostamista kohtaan ei. Tajusin, että vaatekaappini on juuri nyt sellainen kuin sen pitää ollakin. Paljon perusjuttuja, joista jokaisen ympärille keksin vähintään kolme eri kokonaisuutta samantien. Niissä panostan laatuun ja hyviin materiaaleihin. Sitten ovat mekot ja sesongin tuotteet, joissa voi pihistellä. Olen esimerkiksi kovin iloinen, että ostin mustan jättimäisen tyllihameeni Zarasta enkä Valentinolta.

Päätin aloittaa ostolakon. Ensimmäistä kertaa ikinä. Ostolakkoni jatkukoon jouluun saakka. Sitä ennen annan itselleni luvan ostaa vain niitä välttämättömiä juttuja. Uuden villakangastakin ja mahdollisesti töihin sopivan laukun. Kaikkea muuta minulla on jouluun asti ihan yllin kyllin. Parasta tässä ostolakossa on se, että olen siitä itse ihan fiiliksissä. Ostolakko ei tunnu missään nimessä inhottavalta ja pakonomaiselta, vaan pelkästään fiksulta idealta. Silloin se myös onnistuu. Ja nyt kun kirjoitan tästä tänne blogiin, se on julkisena paljon helpompi päätös pitää.

Kokeilkaa tekin, olkaa tästä eteenpäin kolme kuukautta ostamatta mitään turhaa. Onnistuuko?

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Flow jäi nyt itselläni yhteen päivään, mutta se yksikin oli niin mahtava ettei enempää tarvittu. Niin siistiä! Tuollaista tunnelmaa ei kyllä ole missään muualla. Oli mahtavaa nähdä niin paljon tuttuja, istua puiden alla kynttilänvalossa ja fiilistellä sateen jälkeen aurinkoista elokuun iltaa. Kaikki toimi ihan loistavasti, ja se ruoka.. Taivaallista. Ensi vuonna menen vielä aiemmin, niin ehdin syödä useammassakin paikassa. Ja varmasti kolmena päivänä.

Tänään on nukuttu, syöty, vielä vähän nukuttu ja vielä vähän syöty. Ilta venähti Teatterin kautta vielä jatkoillekin, nyt tuntuu että taidan vain mennä suihkun kautta nukkumaan. Jaksaa sitten herätä pirteänä aloittamaan uuden viikon. Flowhun valikoitui päälle musta tyllihame ja farkkupaita. Sukkikset ja nahkatakki lämmittivät pimenevässä Suvilahden illassa. Onneksi sadetakkia ei tarvittu!

Palaillaan huomenna vähän virkeämpänä taas uusien juttujen kanssa. Värjättiin muuten Hannan kanssa perjantaina tukka taas tummaksi, se on vaan ihan mua. Olen jotenkin enemmän oma itseni tässä värissä, vaikka tykkäsin kyllä vaaleammastakin. Nyt kuitenkin sinne unten maille..

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian