09 tammikuun 2022

Posted at 12:00h in Ajatukset, Lifestyle, Ruoka by
4 Likes

 

Meillä on ollut jo vuosia tapana syödä aina ensimmäisenä (ja yleensä toisena, kolmantena ja viimeisenäkin..) ateriana simpukat valkoviinissä. Ranskassa valmistetaan simpukat paremmin kuin missään muualla, havainto saattaa olla myös kovin positiivisen Ranska-illuusioni seurausta, ja tunnelma niitä syödessä ja viiniä juodessa on aina yhtä idyllinen.

 

Koska en ikävä kyllä vietä (vielä) tämän enempää aikaa Ranskassa, voin onneksi tuoda palan ranskalaista keittiötä kotiin. Simpukat ovat vastoin monen odotuksia helppoa ja nopeaa sosiaalista syötävää, ja maistuvat ranskalaisittain valmistettuna yleensä heillekin, jotka ovat niitä aiemmin kammoksuneet.

 

 

Kodistamme löytyy myös aivan ärsyttävän iso viiden litran kattila, jolle ei koskaan ole käyttöä ja joka vie aina tilaa. Tajusin kuitenkin joskus sen olevan aivan täydellinen simpukkakattila, niistä kun tulee yleensä vieläkin parempia, jos ne keittää oikein isossa padassa. Sen jälkeen ison kattilan viemä tila kattiloille tarkoitetusta laatikosta ei ole häirinnyt pätkääkään. Enää se ei ole ärsyttävä iso kattila, se on simpukkakattila.

 

Vinkki simpukkaostoksille: Ostan itse aina Stockan Herkusta tiskiltä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Kannattaa valita aina tuoreet sinisimpukat. Niitä myydään palvelutiskeillä ja palvelutiskit ovat parasta ruokakaupoissa ja palvelutiskien ihana henkilökunta käy jokaisen simpukkapussin läpi ja heittää huonot pois. Se nyt ei kuitenkaan ollut pointti. Tuoreita simpukoita myydään toisinaan myös valmiiksi pakattuina ihan hyllyssä, jolloin ne ovat käyttövalmiita eli valmiiksi tarkastettuja.

 

 

Käyn kuitenkin itse simpukat läpi vielä kotona, eli huuhtelen vedellä, harjaan ”parrat” pois jos niitä on, heitän rikkinäiset pois ja kopautan jokaista avonaista simpukkaa esimerkiksi keittiön tasoa vasten. Jos simpukka sulkeutuu, se on elossa eli käyttökelpoinen. Joskus simpukat ovat unisia, jolloin ne sulkeutuvat hitaasti tai vain osittain. Jos mitään ei tapahdu ja simpukka on aivan auki, se on heitettävä pois. Simpukan ei tarvitse kuitenkaan olla aivan 100% kiinni, pieni rako ei siis haittaa mitään.

 

 

SIMPUKAT VALKOVIINISSÄ

kahdelle

 

1 – 1,5 kg sinisimpukoita (esivalmisteluohje yllä)

2-3 salottisipulia

3-4 valkosipulin kynttä

nippu lehtipersiljaa

1 fenkoli (tämän voi jättää pois jos fenkolin maku ei iske)

loraus oliiviöljyä

2-3 rkl voita

noin puoli pulloa valkoviiniä (3-4 dl)

 

  1. Putsaa simpukat ylläolevan ohjeen mukaan.
  2. Kuori ja pilko oikein pieneksi silpuksi salottisipulit sekä valkosipulit.
  3. Kuullota oliiviöljyssä salottisipulit ja valkosipulin kynnet kauniin kuultaviksi.
  4. Lisää simpukat, valkoviini, voi ja pilkottu persilja kattilaan.
  5. Anna kiehua noin viisi minuuttia kannen alla, kunnes simpukat ovat avautuneet. Simpukat kypsyvät höyryssä, joten niiden ei tarvitse peittyä nesteeseen.
  6. Tarjoile simpukat suoraan kattilasta. Kata pöytään myös kulho ”roskille”. Itse tykkään syödä simpukat haarukalla, toiset tekevät sen käsin. Simpukoiden parina kannattaa tarjoilla jotain herkullista leipää, jota voi sitten dipata tuohon ihanaan valkoviiniliemeen. Ranskassa simpukoiden parina tarjoillaan yleensä (itseasiassa tosin belgialaisittain) ranskalaisia perunoita. Loput viinistä kannattaa tietenkin nauttia simpukoiden kanssa.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


29 marraskuun 2021

Posted at 10:51h in Hyvinvointi, Ravinto, Ruoka by
0 Likes

 

”It’s beginning to taste a lot like Christmas..”

 

 

Ensimmäisen adventin myötä sain vihdoin itselleni joulumieltä. Ensimmäiset pakkaset tuntuivat kirpeänsuloisilta iholla, yhä useampaan ikkunaan, pihaan ja parvekkeelle syttyivät viikonloppuna jouluiset valot. Aivan pian siirrytään vuoden viimeiseen kuukauteen ja joulun odotus on virallisesti alkanut. Oma joulumieleni syntyy koristeista, valoista, joulun tuoksuista ja pienten lahjojen paketoinnista, mutta ennen kaikkea joulun mausta. Rakastan perinteisiä jouluruokia, mutta minulla ne kuuluvat vain joulun pyhäpäiville ja satunnaisille joululounaille. Rakastan muuten joululounaita, niitä saisi olla paljon useammin.

 

Kotona keittiössä valmistuvat kuitenkin hieman kevyemmät jouluherkut ja olen kehitellyt viime vuosien aikana kasan luottoreseptejä sokerittomista, maidottomista, gluteenittomista ja vegaanisista jouluisista tarjottavista. Keräsin aiemmin julkaisemiani reseptejä tähän yhteen postaukseen. Helppoja, terveellisiä ja hyvin yksinkertaisia ohjeita, näillä onnistuu ihan jokainen.

 

 

Vaihtoehto riisipuurolle tässä kirjoituksessa, vaikka riisipuuroa ei kyllä voita mikään! Mutta ei sitäkään ihan joka päivä syö. Tämä jouluinen versio kaurapuurosta on terveellinen ja tekee hyvää vatsallesi – ja sitä kautta luonnollisesti koko keholle. Terveellisen, puhtaan ruoan vaikutus mieleen ja aivojen toimintaan on jo tieteellisesti moneen kertaan todistettu.

 

 

Helppo taatelikakku, erikoismaininta – taatelikakku ei nimittäin yleensä ole helppo. Teen tämän usein hyvissä ajoin ennen joulua pakastimeen ja sulatan sen sitten joulupöytään. Rakastan tuota kuorrutusta, suosittelenkin tekemään siitä tupla-annoksen.

 

 

Juustokakkua mainiosti imitoiva terveellisempi joulukakku oli helppo valmistaa ja se sisältää kaikkea ihanaa, jota kehosi varmasti rakastaa. Täyteläisen pähkinäisen kakun raikastavat pakastetut karpalot.

 

 

Alkoholiton jouludrinkki on raikas vaihtoehto glögille. Ensimmäisellä kerralla kokeillessani sitä olin vähän epäileväinen – soodaa, omenaa, mausteita ja hunajaa? Kannatti kuitenkin kokeilla, lasi tyhjeni hetkessä. Kevyt ja todella fresh juomavaihto silloin, kun glögi alkaa jo kyllästyttää.

 

 

Näitä pähkinä-suklaapalloja aka snickerspalloja meillä on jouluisin aina tarjolla, säilyvät näppärästi pakastimessa ja sulatat ne ennen glögivieraiden tuloa. Näitä joutuu tehdä aina uudestaan ja uudestaan, sillä ne maistuvat meille ilman vieraitakin vähän liian hyvin.

 

 

Klassikkoreseptini, panna cotta, on tässä ohjeessa maidoton, mutta samassa reseptissä on myös perinteinen kermaversio. Se on todella helppo valmistaa etukäteen jääkaappiin. Tätä reseptiä on kehuttu paljon!

 

 

Lopuksi vielä kaunein joululeivonnaiseni, eli karpalokakku josta saa syötävän suloisen koristelemalla kakun pinnan joulumaaksi piparkakuilla ja rosmariinikuusilla. Sen ohjeesta olen julkaissut vain kesäisen mustikkaversion, joten tässä lopuksi jouluinen karpalokakku ilman maitoa, sokeria, gluteenia ja eläinperäisiä tuotteita.

 

JOULUINEN KARPALOKAKKU

 

Pohja

1 dl pähkinöitä (esimerkiksi pekaanipähkinät tai saksanpähkinät käyvät hyvin)

1,5 dl manteleita

100 g kuivattuja taateleita

Ripaus merisuolaa

Pullataikinan ystävä lisää myös hippusellisen kardemummaa

Täyte

5 dl liotettuja vaaleita cashewpähkinöitä (n. 30 min liotus riittää)

1 sitruunan mehu

1 dl sulanutta kookosöljyä

2 rkl kookoskermaa

loraus vaniljauutetta

6 rkl luomuvaahterasiirappia tai luomuhunajaa

1 dl kauramaitoa

1,5 dl karpaloita (pakasteesta)

Murskaa pohjan ainekset tehosekoittimella ja taputtele tasaiseksi massaksi leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 18 cm). Sekoita täytteen ainesosat karpaloita lukuunottamatta ja halutessasi käytä siitä 1/3 ensimmäiseen kerrokseen, josta tulee tällöin valkoinen. Sekoita marjat sitten loppuosaan täytettä ja saat kaksivärisen kakun. Jos haluat yksivärisen kakun, sekoita kaikki täytteen ainesosat ja levitä koko massa pohjan päälle. Varo, ettei täytteen koostumuksesta tule liian löysää. Pakasta kakkua 2-3 tuntia, tai vaikka yön yli. Anna kakun sulaa huoneenlämmössä tai hitaammin jääkaapissa. Koristele kun kakku on sulanut ja tarjoa heti. Raakakakku säilyy jääkaapissa vielä muutaman päivän – jos sitä sattuu jäämään jäljelle.

 

Tunnelmallista joulun odotusta, ja aina vähän taikaa ♥


21 syyskuun 2021

Posted at 21:44h in Ajatukset, Hyvinvointi, Ravinto, Ruoka by
2 Likes

Julkaisin tämän jo vuosia sitten kirjoittamani postauksen uudelleen. Koska se jos joku ansaitsee uuden näkyvyyden. Syksyn herkkuklassikko kauraomenapaistos sellaisena, että voit tehdä sitä vaikka ihan joka ilta.

 

 

Sen aika on taas täällä. Lapsuudesta asti kaura-omenapaistos on ollut jokasyksyinen herkku, joka tosin aiempina vuosina on ollut juuri niin epäterveellinen herkku millaiseksi moni sen kuvitteleekin. Voita, voita, voita ja sokeria. Ja jos ei vielä maistu tarpeeksi makealta ja rasvaiselta niin vähän lisää voita ja sokeria. Ja vielä vaniljajäätelöä kylkeen.. Ei menisi enää itselleni arkiherkusta, mutta onneksi tästä klassikosta saa terveellisen version vaihtamalla vain voin/margariinin kookosöljyyn (jos epäilet kookosöljyn terveellisyyttä ristiriitaisten tutkimustulosten takia, käytä puhdasta, oikeaa voita) ja sokerin vaahterasiirappiin. Vaahterasiirappi, luomuhunaja ja agavesiirappi ovat korvanneet sokerin ainakin meillä oikeastaan ihan täysin. Oikein mietin jonkin aikaa sitten, milloin olen viimeksi edes käyttänyt kotona sokeria saati ostanut sitä.

 

En laittanut tähän ohjeeseen tarkkoja määriä, sillä itse en mittaa näitä koskaan. Peitän vuoan pohjan omenalohkoilla, jonka jälkeen peitän omenalohkot kaura-siirappi-kookosöljy-kaneliseoksella. Sekoitan hiukan ja uuniin.

 

 

 

 

 

TERVEELLISEMPI KAURA-OMENAPAISTOS

 

Omenoita 

Kaurahiutaleita

Vaahterasiirappia

Kookosöljyä

Kanelia

 

Leikkaa omenat halutun kokoisiksi paloiksi (poista siemenkodat tietysti ensin) kulhon pohjalle. Paista omenoita noin 15-20 minuuttia ensin sellaisenaan. Sekoita käsin kaurahiutaleet, vaahterasiirappi, (sulatettu) kookosöljy ja kaneli murumaiseksi seokseksi ja levitä kauraseos omenoiden päälle. Jos haluat, sekoita kauttaaltaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, niin että omenat näyttävät pehmeiltä ja kauraseos kauniin paahteiselta. Tarjoa kaura-vaniljakastikkeen tai kaurajäätelön kanssa niin saat herkullisen, maidottoman kokonaisuuden. Jos haluat vaihtelua tai valmistusaikaa on vähemmän, kokeile tehdä paistos omenoiden sijaan marjoista. Kivaa vaihtelua ja syksyisiä makuja saa myös kun lisää seokseen inkivääriä tai vaikkapa kardemummaa.

 

 

Edit 2021: Maistui taivaalliselta iltapalaksi hämärässä tehdyn kävelylenkin jälkeen. Ehkä syksy ei sittenkään ole niin paha. Ehkä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ