Mut on vallannut näin kesän tullen jokin ihmeellinen ruoanlaitto- ja leivontainnostus. Meidän keittiössä on valmistunutkin viimeaikoina yhtä jos toistakin ruokakokeilua. Esteetikkona ruoan ulkonäkö on mulle melkeinpä puolet mausta, joten tykkään koristella ihan tavallisia arkiruoka-annoksiakin. Ehkä se on tämä kesä. Toisaalta olen myös se hullu pipareiden ja piparkakkutalojen koristelija, sillä joulunaika on toinen suuri suosikkini leivonnan ja ruoanlaiton osalta. Surkuttelen usein sitä, kuinka keittiömestarina uransa tehnyt isäni ei ehtinyt opettaa meille enempää omia taitojaan. Mutta ehkä jossain tuolla pilvien päällä hän vahtii, ettei ruoka unohdu uuniin ja pitää huolta mun sinne päin -maustamisesta ja mittaamisista. Olen aina ollut ruoanlaittajana ja leipojana sellainen, että luotan fiilikseen. Tää varmaan riittää.. Kuuluu usein meidän keittiöstä. Olen jakanut blogissa aika vähän ruoka- ja leivontajuttuja siihen nähden miten paljon loppujen lopuksi laitan ruokaa. Leipoisinkin paljon enemmän jos olisi vaan joku joka söisi kaikki herkut. Siksi olenkin viime aikoina kohdistanut leivontainnostukseni lähinnä raakakakkuihin. Ne ovat terveellisiä herkkuja ja kelpaavat kaikille.

 

Syy tälle akuutille innostukselleni on varmasti tämä kesä, sillä nyt kun mietin, niin monena aiempanakin kesänä olen vaipunut jonkinlaiseen leivontahuumaan. Valo, kukkaan puhjennut luonto ja se huolettomuus. En kuitenkaan halua syödä ihan mitä sattuu, joten jaan tällä blogissa reseptejä nimenomaan terveellisiin herkkuihin, jotka tuovat hyvää oloa paitsi kauniilla ulkonäöllään, myös hyvällä ravintosisällöllään. Tässä nyt arkiruoaksikin sopiva gluteeniton kasvispizza bataattipohjalla. Tämän pizzan ohjeen nappasin talteen jonkin aikaa sitten Vaneljan inspiroivasta ruokablogista, mutta jätin pohjasta inhokkini valkosipulin pois. Täytteet sovelsin itse niin, että treenaajalle on proteiinia tofupeston muodossa ja mun pizzaan nyt ovat kuuluneet katkaravut varmaan 25 vuotta. Täytteet tuovat mieleeni äidin tekemän katkarapu-artisokka-pinjansiemensalaatin joka oli suurta herkkuani asuessani vielä kotona.. Tein tähän muuten peston itse ja siitä tuli niin hyvää, etten meinannut itsekään uskoa todeksi! Kirjoitan myöhemmin peston ohjeen tänne.

 

 

 

 

Pizzapohja bataatista:

 

2 bataattia

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

pizzamausteseosta

 

Tofupesto:

 

Pestoa (joko itse tehtyä tai valmista)

Puolikas tofu

 

Täytteet:

 

luomumozzarellaa

pinaatinlehtiä

broccolinia, eli se pienempi ja pehmeämpi versio parsakaalista

kevätsipulia (vaikka inhoan sipulia, kevätsipuli kuuluu tähän vuodenaikaan)

artisokan sydämiä (säilyke)

sitruunaa

pinjansiemeniä

oliiveja

katkarapuja, tiikeriravun pyrstöjä tai vastaavia

tuoreita yrttejä kuten oreganoa, basilikaa

ituja, versoja tai vaikka silmusalaattia

 

Kuori bataatti ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Asettele siivut ympyrän muotoon leivinpaperilla peitellylle uunipellille ja täytä pohja niin, että pyöreänmuotoisesta pizzapohjasta näy yhtään läpi. Valuta pinnalle oliiviöljyä Ripottele pinnalle suolaa, mustapippuria ja pizzamausteseosta. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia kunnes bataatit ovat pehmenneet. Valmista sillä välin tofupesto eli sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella kuivattu puolikas tofu sekä pesto. Ota pelti uunista ja lisää tofupesto pohjan päälle ja aloita täyttäminen murustamalla peston päälle mozzarellat. Asettele päälle pinaatinlehdet, silputtu kevätsipuli ja parsakaalit. Pilko artisokan sydämet pienemmiksi ja lisää ne pinnalle katkarapujen tai ravunpyrstöjen kanssa. Asettele vielä oliivit ja sitruunan siivut (noin 3-4 kpl) sekä lopuksi pinjansiemenet. Paista täytettyä pizzaa uunissa niin kauan, että juusto sulaa ja täytteet saavat kauniin värin. Ota gluteeniton kasvispizza uunista ja lisää päälle tuoreet yrtit sekä idut. Valmista!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Aurinkoista maanantaita ja energistä uutta viikkoa! Olen usein sanonut, että voisin vaikka elää nestemäisellä ravinnolla. Rakastan smoothieita ja erilaisia mehuja. En siis kaupan valmismehuja, vaan tuore- ja kylmäpuristettuja mehuja. Sitruunavettä olen juonut jo vuosien ajan lähes joka ikinen aamu. Poikkeukset lasketaan ehkä kahden käden sormilla. Viikonlopun venereissulle otin mukaani helpon mehun jota tuli juotua niin aamiaisella kuin välipalanakin. Tästä kurkku-sellerimehusta sainkin idean, että kokoan teille muutamia vastaavia, kehoa puhdistavia ”detox” mehuyhdistelmiä. Mehulingolla niitä valmistaa kätevästi kotona. Puhdistava vihermehu aloittaa päivän ihanasti, heti sen sitruunaveden jälkeen.

Omia suosikkejani ovat tosiaan tämä raikas kurkku-selleri. Jos mehusta haluaa erityisen raikkaan, lisää sekaan vain jäitä. Kroppa kiittää, varsinkin tähän aikaan vuodesta! Lehtikaali-sitruuna-inkivääri maistuu myös flunssaisena sekä silloin, kun tuntee tulevansa kipeäksi. Lehtikaali on muuten hyvä kalsiumin lähde, maitotuotteita karttavalle mainio ruoka-aine arkeen. Omena-porkkana-inkivääri muistuttaa kesistä, jolloin join hirveät määrät porkkanamehua paremman rusketuksen toivossa. Voi sentään, nykyään vain suojaudun mieluummin auringolta turvallisesti kuin että keskittyisin maksimoimaan rusketusta. Porkkanamehua tehokkaammin taitaa toimia sitäpaitsi spirulina. Sitruuna-omena-kurkku toimii mehussa myös hyvin, varsinkin jos ei tykkää juoda sitä sitruunavettä. Appelsiini-omena-pinaatti-lehtikaali maistuu myös lapsille sillä appelsiini tekee siitä sopivan makean. Helppo tapa saada myös itse päivän vihreät jos salaatit eivät kuulu omiin suosikkeihin. Sitruuna-porkkana-punajuuri-omena on loistava kehon herättelijä ja punajuuri antaa sille mitä kauneimman sävyn. Punajuuri on raaka-aineena kasvattanut muutenkin suosiotaan runsaasti ihan lyhyessä ajassa. Suomalaista superruokaa. Pinaatti-selleri-lehtikaali-inkivääri-omena-sitruuna on maukas ja superravintorikas mehu, joka tuo energiaa aamuusi jo pelkällä värillään. Omena-selleri-pinaatti-inkivääri-kurkku-lime on yhdistelmä vihanneksia ja hedelmiä, josta kuulin jo raskausaikana. Sen sanottiin helpottavan pahoinvointia. Suomessa inkivääriä ei tosin suositella raskausaikana, mutta esimerkiksi Ranskassa määrätään inkivääriä luontaiseksi lääkkeeksi raskauspahoinvointiin. No, tätä voi kokeilla myös vaikkapa krapula-aamuna.

Sellaisilla herkuilla uusi viikko käyntiin, itse ainakin tykkään että mitä vihreämpää ruokaa ja juomaa, sitä parempaa ja terveellisempää. Vihreistä saa niin paljon energiaa, kevyttä oloa ja hyvää fiilistä keholle ja mielelle. Ainakin mun päivä ja viikko alkaa vähän paremmin kun olen saanut puhdasta ravintoa. Toivottavasti me saadaan nyt tällä viikolla tänne se kovasti lupailtu helle! 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Uuniperuna on aivan liian vähän hehkutettu ruoka, 90-luvun klassikko, jota on alkanut näkyä yhä useammassa ruokapöydässä viime vuosina. Perunalla on turhaan huono maine, ei se ole sen epäterveellisempää kuin valkoinen riisi tai tavallinen pasta. Mä ainakin tykkään vaihtelusta ja koska harvoin keitän perunoita enkä koskaan syö ranskalaisia tai lohkoperunoita, omat perunat menevät oikeastaan aina uuniperunan muodossa. Kysyin eilen Instagramissa seuraajiltani, kääritäänkö uuniperuna folioon vai ei? No, 68% vastanneista vastasi kyllä. Siis EI, EI ja EI. Uuniperunaa EI kääritä folioon. Se on hassu tapa joka tulee luultavasti ravintoloista, jossa perunat kääritään joskus folioon jotta ne pysyisivät lämpiminä pidempään. Uuniin folion laittaminen on kuitenkin tyhmää ja ensinnäkin aivan turhaa alumiinin tuhlausta ja roskausta. Folioon kääriminen pitää kosteuden perunan sisällä, yleensähän tavoitteena on nimenomaan paistaa rapeakuorisia perunoita uunissa. Folioon kääritty peruna on tästä syystä vetinen. Parhaimmat uuniperunat syntyvätkin uunissa ilman foliota.Perunaan kannattaa pistellä haarukalla reikiä, jotta kosteus pääsee pois perunan sisältä, eikä peruna ”räjähdä” ja leviä uuniin. Uuniperuna valmistuu joko leivinpaperilla tai vuoassa esimerkiksi suolapedillä. Ne voi paistaa uunin keskitasolla n. 180 asteessa tunnin ajan, tai ensin kuumemmalla vartin verran, sitten pienentää lämpötilaa. Nuo ovat niin uunista riippuvaisia, edellisessä paistoin 200 asteessa helposti tunnin, nyt riitti 180 ja vajaa tunti. En ole koskaan niin turhan tarkka noista paistamisista, liha ja leipominen ovat poikkeuksia. Jotenkin sitä vain näkee, kun on valmista, haarukallakin voi kokeilla jos on epävarma. Toiset pyörittelevät perunat oliiviöljyssä, musta sekin on ihan turhaa. Tosin en syö perunaa itse koskaan kuorineen, vaikka pesen ja kuivaankin ne huolellisesti aina ennen paistamista.

Koska uuniperuna kuuluu syödä nimenomaan perinteisten täytteiden kanssa, ei suinkaan minkään lisukkeena (se olisi vain kuivaa ja pahaa), jaan tähän kolme suosikkitäytettäni perunalle. Nopeat ja helpot tehdä sillä aikaa, kun uuniperuna valmistuu uunissa kuin itsestään. Kelpasivat niin aikuisille kuin lapsillekin, tuo tonnikala-chilitäyte ei ole siis lainkaan niin tulista miltä kuulostaa, kun chili on tuorejuustossa, eikä sitä pilko siihen erikseen. Toki tabascolla ja pilkotulla chilillä saa ekstratulisuutta jos niin haluaa. Itse kammoan tulisia ruokia joten mun annoksesta ne jäivät pois.

 

 

Tonnikala-chilitäyte

Tonnikalaa

Maustamatonta tuorejuustoa

Kermaviiliä

Chilituorejuustoa

Mustapippuria ja halutessasi tabascoa

 

 

Katkarapu-fetatäyte

Kuorittuja katkarapuja

Fetajuustoa muruina

Kermaviiliä

Maustamatonta tuorejuustoa

Merisuolaa ja mustapippuria

Sitruunamehua

 

 

Quacamole

Avokadoa

Tomaattia

Limen mehua

Suolaa ja pippuria

Halutessasi korianteria (mä tykkään itse) ja pieni pala chiliä (jos haluaa tulisuutta)

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian