Nuorena olin aina se, joka ei koskaan osannut olla yksin. Aina oli kaveri kylässä tai aina olin kaverilla kylässä. Jaksoin tylsääkin työtä mahtavien kollegoiden ansiosta, koulusta tuntui jäävän käteen ensisijaisesti ystäviä. Vasta äitiys muutti minua ja aloin viettää mielelläni aikaani myös yksin. Mulla ei silloin ollut äitikavereita, vaan ystäväni ovat saaneet lapsia myöhemmin. Perhe vie luonnollisesti valtaosan ajastani, joten ystävät ja heidän kanssaan vietetty aika ovat jääneet tällaisessa elämäntilanteessa vähemmälle.

 

Tänä vuonna olen taas pitkästä aikaa panostanut ystävyyssuhteisiini tavallista enemmän, toisaalta siihen alkaa olla jo hieman eri lailla mahdollisuuksia kun Micael on jo isompi. Silti tässä iässä kaikki tuntuvat olevan kiireisiä ja pikaisiakin tapaamisia tuntuu olevan hankalaa mahduttaa kaikkien kalenteriin. Sain juuri viettää pitkän viikonlopun aikuisten kesken, keskittyä vain itseeni ja ystäviini, nauraa niin paljon etten ikinä ja unohtaa ystävien seurassa kaikki huolet ja murheet. Kun lauantai-iltana halasin tyttöjä, olin vilpittömän onnellinen siitä, että mulla on noin mahtavia tyyppejä mun elämässä.

 

 

Eilen sain viettää iltaa kolmistaan rakkaan Annan ja Roosan kanssa ja hullua, kuinka hyvää tuo pienikin hetki teki. Ajatus kulki taas paljon järkevämmin, sain jopa tehtyä pieniä isoja päätöksiä ja nauraa taas kerran sydämeni kyllyydestä. Ystävät lisäävät hyvinvointia ja juuri silloin kun stressi ja kiire meinaavat ottaa vallan, heille (ja liikunnalle) kannattaa järjestää aikaa. Kotiin on liian helppo jäädä ja perua treffit siivouksen ja kauppareissun takia. Kuitenkin se satsaus ystävien kanssa vietettyyn aikaan on juuri niiden arjen pienten häiriöiden arvoista. Ainakin itse, kun kuvittelen elämääni vanhana mummona, siihen liittyvät erityisesti nimenomaan ystävät. Kuinka mä näenkin silmissäni jo meidän iltapäiväaperolit, neulomiset ja kirjakerhot. Kunnon juoruista ja vanhasta käkättävästä naurusta nyt puhumattakaan. Meillä on valtavasti muistoja sinne kiikkustuoliin, niitä pitäisi vain vaalia ja tehdä jatkuvasti lisää.

 

Ystävät ovat osa arkea, mutta ne ovat myös iso osa hyvinvointia, eikä niitä tulisi kadottaa niihin surullisen kuuluisiin ruuhkavuosiin. Koska silloin kun menee vähän huonosti, kenelle muulle laitat sen viestin kuin oikealle ystävälle? Toimikoon tämä postaus siis pienenä muistutuksena kaikille, pitäkää yhteyttä ja treffatkaa ystäviä vähän enemmän ♥ Ja muuten, erityisesti kaikille äitilukijoilleni.. Jos jotain tekisin toisin lapseni ollessa ihan pieni, näkisin ystäviäni enemmän. Raahatkaa siis rohkeasti ne lapsettomatkin vaunulenkeille ja puistokaffelle, se tekee molemmin puolin vain hyvää.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Viimeiset aamukahvit tälle kaudelle Lapissa. On hullua katsoa sulavia lumihankia ulkona, kun torstaina Helsingissä tuntui ihan kesältä. Pääsiäinen on vietetty, tänä vuonna poikkeuksellisesti aikuisten kesken rinteessä ja after skissä. Vaikka juhlittuja iltoja oli lopulta vain kaksi, tuntui tämänkaltainen pääsiäinen kyllä sen verran rankalta että odotan kuin kuuta nousevaa pääseväni iltapäivällä kotiin ja oman pienen rakkaan luo. Puhuttiin juuri aamiaispöydässä tyttöjen kanssa siitä, kuinka säännöllinen arki ja rutiinit nyt vain ovat sen hyvän ja toimivan arjen ja tehokkuuden edellytys. Tottakai pienet irtiotot tekevät hyvää, mutta sanotaanko nyt että rajansa kaikella.. Turha kai sitä on lähteä jeesustelemaan muka-rauhallisella aikuisten reissulla. Juhlat on kuitenkin nyt juhlittu ja on aika palata sinne jopa kesäiseen Helsinkiin, töihin ja niihin rutiineihin.

Mä oon niin valmis kevääseen ja kesään. Uusiin seikkailuihin, ulkotreeneihin, aurinkoon ja kesämekkoihin. Moni asia on talven aikana muuttunut, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.. Nyt tavarat kasaan, takaisin mökille vasta sitten, kun puissa on ruska. Talvitakit lähtevät varastoon, sandaalit tulevat tilalle. Helsingin sääennuste lupaa nyt niin huimia lukemia ja pajon aurinkoa, ettei meinaa todeksi uskoa. Taidan viihtyä mekoissa ja lenkkareissa aika pitkään..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Karkasin oikeaksi syntymäpäiväkseni Pariisiin, jotta välttyisin järjestämästä isoja juhlia. En ole koskaan tykännyt olla kaiken huomion keskipisteenä ja vaikka juhlia rakastankin, ne ovat aina hauskempia kun ovat toisten juhlia, eivätkä omia. Koska synttärit ovat kuitenkin hyvä syy pitää hauskaa tyttöjen kanssa, päätimme tänään juhlia huimaa kolmenkymmenen vuoden ikää ja sitä edeltäneitä huimia vuosia rakkaiden tyttökavereideni kanssa. Otettiin St. Georgesta huone niin päästiin yhdessä treenaamaan sekä alakerran ihanaan spahan, ei tarvii siivota, saa meikata ja höpöttää yhdessä ennen kuin lähdetään syömään mun lemppariravintolaan ja lopulta Helsingin yöhön. Perus tyttöjen ilta, samppanjaa ja macaronseja sekä tyttöjen juttuja. Ihanaa! ♥

Lue: Taas yksi hyvä syy juoda alkoholia, parin minuutin matka Teatterista nukkumaan jatkoille, parempia kuvia kuin kotioloissa, liikaa Fireballia ja aivan sairasta huumoria. Tarvittaessa myös (krapula)hotelliaamiainen sänkyyn kannettuna. Party like it’s my birthday!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian