Stressihormonitasot ovat koko maailman väestöllä varmasti huomattavasti normaalia korkeammat. Kun kortisolitasot ovat pitkään korkealla, voi sillä olla haittaa elimistölle. Vakavakin ylirasitustila tulee ihan salakavalasti osaksi elämää, kunnes fyysinen puoli alkaa vähitellen hävitä pelin ja oireilu voi olla rajua. Itse sain itseni todella huonoon kuntoon stressaavalla elämäntyylilläni reilut puolitoista vuotta sitten ja huomamattani olin aivan loppu. Erään lääkärin sanat eräänä lauantaiaamuna onneksi auttoivat ja elämäntyylini muuttui siltä käynniltä – toivottavasti lopullisesti. Tää on vakava ylirasitustila ja anemia. 

 

 

Itse sain siis diagnoosin vakavasta ylirasitustilasta syksyllä 2018. Kortisolitasot sekä sydämen syke hipoivat pilviä. Oli pakko hidastaa ja peliin puuttui myös varmaan jokin korkeampi voima, kun viisaudenhampaiden tulehduksen takia olin pari kuukautta täysin pois treeneistä ja niin ikään pakkolevossa. Tuona aikana uuteen elämäntyyliin sopeutuessani, sain kuitenkin pitkästä aikaa paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Ne eivät olleet kiusanneet pitkään aikaan, mutta loppuvuodesta 2018 niitä tulikin sitten kaikkien niiden vuosien edestä.

 

 

Paniikki- ja ahdistushäiriön hoitoon on valtavasti eri keinoja ja niiden syy kannattaakin selvittää ammattilaisen kanssa sekä etsiä itselleen ajoissa apua. Yksi monista pienistä keinoista, jotka auttoivat minua, oli nimenomaan hengitysharjoitusten opettelu. Sain tämän vinkin hierojalta, johon raahauduin lihasten ollessa kireät kuin viulun kielet – ainakin hierojani mukaan. Hän huomasi kehoni ylivirittyneisyyden ja hieronnan jälkeen opetti yksinkertaisen hengitysharjoituksen. Se lievitti silloin pahinta ahdistustani ja katkaisi useamman paniikkikohtauksen.

 

Sen jälkeen olen tehnyt näitä hengitysharjoituksia myös lievemmissä ahdistus- ja stressitilanteissa. Joskus esimerkiksi kesken työpäivän saattaa olla vain niin hektinen meno, ettei pakka tunnu pysyvän kasassa. Samoin ihmissuhdeasiat vievät yleensä yöuneni, silloin tämä rauhoittaa ja saan nukuttua paremmin. Moneen eri tilanteeseen helppo ja toimiva hengitysharjoitus, tästä kannattaa aloittaa ja siirtyä myöhemmin vaativampiin tekniikoihin.

 

 

 

Käy selinmakuulle ja koukista polvet jos se tuntuu hyvältä.

 

Aseta vasen käsi rennosti pallean päälle, oikea käsi rinnan päälle. 

 

Sulje silmät ja keskity siihen, miltä kehossa tuntuu.

 

Aloita hengittämällä sisään niin, että pallea täyttyy ensimmäisenä, viimeisenä vasta keuhkojen yläosa. Laske neljään sisäänhengityksellä. Voit hengittää nenän tai suun kautta, kumpi vain tuntuu miellyttävämmältä.

 

Pidätä hengitystä sekunnin ajan. 

 

Aloita uloshengitys palleasta, eli pallean alaosa tyhjenee ikään kuin ensimmäisenä, viimeisenä keuhkojen yläosa. Laske uloshengityksellä kahdeksaan, niin että uloshengitys on aina puolet pidempi kuin sisäänhengitys.

 

Toista niin monta kertaa, kuin haluat ja tarvitset.

 

 

Harjoitus rentouttaa ja auttaa hallitsemaan tunteita ja tätä hetkeä paremmin. Pahimmissa ahdistuskohtauksissa kun tuntee menettävänsä elämänhallinnan täysin, hengityksen kontrolloiminen on silti usein vielä mahdollista. Lievästikin stressaavissa tilanteissa kannattaa keskittyä hengitykseen. Kun tajuaa, että sitä voi kontrolloida, keho ja mieli rauhoittuvat helpommin. Tämä hengitysharjoitus stimuloi kiertäjä-, eli vagushermoa, joka on parasympaattisen, kehoa rauhoittavan hermoston, tärkein hermo. Syvä uloshengitys aktivoi vagushermoa, jolloin syke ja verenpaine alkavat laskea, kipu lievittyy ja jopa ruoansulatus nopeutuu. Tämän opin akupunktiossa, joka on muuten myös mainio paikka tehdä hengitysharjoituksia neulatyynynä makaillessa. Voikaa hyvin

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Olen korviani myöten täynnä koko koronavirusta, mutta halusin kirjoittaa siitä nyt kuitenkin. Olen saanut niin monia viestejä ystäviltäni ja seuraajiltani, pääsemmekö kotiin täältä. Meidän pitäisi tulla maanantaina ja nyt ainakin näyttää siltä, että pääsemme vielä viimeisellä suoralla Losin lennolla kotiin. Tai no, pääsemme ja pääsemme. Täällä korona ei onneksi juurikaan näy ja elämä on ihanan normaalia verrattuna Suomen järjettömyyteen. Pystyisimme toki jäädä ja palata vasta kuun lopussa takaisin Heathrow’n kautta, mutta tullaan nyt kuitenkin suoralla lennolla kotiin.

 

 

Ymmärrän hyvin, että kyseessä on todella poikkeuksellinen tilanne. Ymmärrän hyvin, että huoli terveydestä on nyt todellinen. Ymmärrän hyvin, että tulevaisuus tuntuu pelottavalta. Mutta samalla hävettää niin järjettömästi ihmisten puolesta. Korona on saanut aikaan käsittämättömän joukkohysterian. Ihmiset ovat aivan sekaisin. Viranomaisten ohjeita noudatetaan niin kauan, kuin ne ovat itselle mukavia. Kuinka monta iloista läppäripäivitystä hashtagilla #etätyöt olet  nähnyt somessa viime päivinä? Mä ainakin todella monta. Etätöitä kotona fiilistellään somen täydeltä, samalla pakataan kassia viikonloppureissulle laskettelutapahtumaan. Ristiriitaista, eikö?

 

Saati sitten tämä kaikkein järkyttävin osa. Eikö hamstraajia hävetä se oma käyttäytyminen? Kaupat ovat tyhjiä, oksettaa nähdäkin kuvia niistä hyllyistä ja pakastealtaista. Vanhukset lähtevät tyhjin käsin takaisin taksiin kun terveet hyväkuntoiset aikuiset pakkaavat vieressä autoon 20 säkkiä vessapaperia ja pastaa. Toivon kovasti, että jokainen hamstraaja tuntee nyt piston sydämessään. On ok varata kotiin ruokaa sille ajalle jos sattuukin sairastumaan. Ei joudu sitten lähtemään sairaana sinne kauppaan. Missään ruokakauppoja ei ole kuitenkaan suljettu ja pääkaupunkiseudulla ruoan ja muut ostokset voi tilata myös kotiin. Ja jos on siinä oikeassa karanteenissa, hätä varmasti keksii keinon (=ihmisen joka voi käydä puolestasi kaupassa).

 

Ajattele sitä liikuntarajoitteista tai sitä vanhusta, jonka viikon suurin saavutus on ylipäätään päästä sinne kauppaan. Mä en edes kehtaisi mennä nyt ostamaan sitä vessapaperia jos se sattuisi olemaan loppu. Sairasta Suomi, sairasta. Haluan kirjoittaa vielä positiivisia ajatuksia tähän koronatilanteeseen liittyen, mutta tähän kirjoitukseen ne eivät nyt mahdu. Mihin on hävinnyt järki, inhimillisyys ja auttamisen halu? Tällaisessa poikkeustilanteessa olisi niin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen ja nimenomaan auttaa heitä, joita korona oikeasti voi koskettaa ja rajusti. Itse toivon pääseväni töihin ja toivon että sinne pääsee joka ikinen meistä. Taloudelle korona on valtava kriisi ja konkurssien määrät tulevat luultavasti nousemaan rajusti tulevien kuukausien aikana. Tsemppiä täältä Suomi ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ystäväni kysyi vinkkejä sokeririippuvuudesta pääsemiseen. Ensimmäinen, joka tuli mieleeni oli itselleni toimiva kikka, jota käytän aina silloin kun sokerihiiri aivoissani on päässyt valloilleen. Kaksi viikkoa täysin ilman sokeria ja sen jälkeen pahin koukku on selätetty. Tämänkin jälkeen joudun kuitenkin entisenä sokeririippuvaisena tiedostamaan jatkuvasti, että nyt jos syön paljon valkoista sokeria sisältäviä karkkeja, suklaata tai vaikka leivonnaisia, riippuvuus palaa aina uudelleen ja uudelleen. Parin viikon totaalilakko sokerista kuitenkin auttaa katkaisemaan kierteen ja sen jälkeen on mahdollista syödä vaikka pala pullaa tai pieni määrä suklaata silloin tällöin, ilman että siitä tulee ongelmaa ja jokapäiväistä.

 

 

Ongelma ei ole kuitenkaan aina niin helppo ratkaista. Ihmismielelle on tyypillistä hakea helppoja ratkaisuja, joskus jopa maksetaan valtavia summia vippaskonsteista, kun mieli ei suostu uskomaan, että ihan perusjutuilla siitä pääsisi kun vain malttaisi ja antaisi itselleen mahdollisuuden myös epäonnistua. Pätee moneen muuhunkin kuin vain makeanhimosta toipumiseen. En minäkään päässyt irti sokerista heti kun halusin. Päivä ilman kaupan karkkihyllyä tuntui todella tuskalliselta. Päätin olla viikon ilman sokeria, mutta tuon viikon aikana ajattelin vain sitä, miten ihanalta se pantteripussi ja Fazerin sininen maistuvatkaan viikon lakon jälkeen. En pystynyt kuvittelemaan, että olisin lopullisesti ilman sokeria. Olin suorastaan seitsemännessä taivaassa, kun söin yksinäni kokonaisen marjapiirakan tai mutakakun ja jäätelöpaketin. Sen jälkeinen olo olikin kaikkea muuta. Sokerikoukuissani kävin iltaisin läpi kaappeja ja söin aivan kaikkea makeaa, mitä ikinä keksinkään.

 

Sokeririippuvuus on riippuvuus siinä missä muutkin addiktiot. Siitä eroon pääsemiseksi voidaan tarvita joskus jopa ammattilaisen apua. Jopa Minnesota-hoidon mallia on käytetty sokeririippuvuuden hoitoon. Jo 1970-luvulla varoitettiin sokerin vaarallisuudesta, mutta kulutus on vain lisääntynyt. Mieli on kuitenkin lopulta se, joka tekee sen työn ja pääsee eroon riippuvuudesta. Jos kärsit makeanhimosta ja olet koukussa sokeriin, kysy itseltäsi miksi haluan eroon sokerista? Tämä on sama, kuin miksi haluaisin vaikkapa harrastaa säännöllistä liikuntaa. Jos syy on pelkästään ulkonäkö, sokerilakkosi ei ehkä kestä kauaa ja suhtaudut siihen alunperinkin negatiivissävytteisesti. En saa syödä sokeria, sillä lihon tai en laihdu. Miksi haluat laihtua tai pysyä hoikkana? Ulkonäkösi takia luultavasti kyllä, mutta jos pystyt mainitsemaan muita syitä, sokerilakkosi tai laihtumisesi onnistuu helpommin.

 

No, tämä ei ole varsinainen pointti ja ratkaisu sokerista vierottumiseen. Sokeri on monelle lohtu, tapa palkita itsensä, lisätä mielihyvää ja keino nauttia. Samalla ihanan makea sokeri kuitenkin koukuttaa syöjänsä aivot ja mielihyvä muuttuu äkkiä jopa kiukuksi verensokerin heittelyjen takia. Ja lopulta tuo herkkusi muuttuu kehossasi ylimääräiseksi rasvaksi. Sokeri nähdään siitäkin huolimatta ihanana asiana, eikä siitä haluta eroon. Sokerilakko nähdään tuskallisena ja hetkellisenä, kunhan nyt kaksi viikkoa pystyn olla syömättä, sitten sitä saa taas. Ja noidankehä kohti uutta sokerikoukkua on valmis.

 

Kun näet sokerista irtautumisen positiivisena asiana, se onnistuu. Haluan eroon sokerista, koska se ei tee minulle hyvää. Näet positiivisena ilman sokeria olemisen ja silloin onnistut helpommin. Vaikka tiedät, että aivosi haluavat sokeria, mielesi pystyy kuitenkin vastustamaan tätä mielitekoa. Onnistut kerta toisensa jälkeen ja näet itsesi onnistujana, et kärsijänä joka joutuu kitkuttelemaan päivästä toiseen ilman ihanaa, mieltä nostattavaa sokeria. Samalla alat huomaamattasi tehdä luultavasti muitakin hyviä muutoksia ruokailutottumuksiisi, liikkumiseesi ja toimimaan kaikin puolin paremmin terveytesi edistämiseksi. Kun pahin sokerikoukku on taittunut, voit huoletta juhlissa syödä kakkua, maistaa töihin tuotuja herkkuja ja syödä toisinaan jälkiruokaa ravintolassa. Silloin maltat jättää ne yhteen kertaan. Toisaalta taas, kun siitä koukusta pääsee eroon, ei välttämättä halua sokeria ollenkaan. Edes pieniä määriä.

 

Sokeririippuvuudesta eroon pääsemiseksi auttavat myös luontaisesti makeat sokerin korvikkeet kuten taatelit, hunaja, kookossiirappi, kookos ylipäätään, vaahterasiirappi lisättynä erilaisiin ruokiin sekä monipuolinen, tarpeeksi proteiinia ja hitaita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio. Liikunta auttaa myös ehkäisemään makeanhimoa, samoin runsas vedenjuonti. Kun päivän täyttävimmät ateriat ovat aamiainen ja lounas, illalla ei iske se ärsyttävä pikkunälkä. Banaani ja pähkinät ovat hyviä terveellisiä välipaloja, ne pitävät verensokerin pitkään tasaisena ja makeanhimo ei iske. Suurin tekijä on kuitenkin mielesi muuttaminen. Sokeri ei tee sinulle, eikä kenellekään hyvää. Niin hyvää kuin se onkin.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian