Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veripalvelun ja Indieplacen kanssa

 

 

Ensimmäisenä haluan kysyä sinulta, oletko koskaan luovuttanut verta? Ja jos et, miksi et? Kerron nyt oman tarinani, ehkä saat siitä vertaistukea ja rohkaisua lähtemään mukaan verenluovutukseen. Se on luultavasti paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin olit kuvitellut ja mitä todennäköisimmin sovit verenluovuttajaksi. Minulla on aina ollut suuri halu auttaa ihmisiä. Sen takia lähdin aikanaan myös opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei kai mikään voi olla palkitsevampaa, kuin pelastaa ihmisen henki? Sitä varten ei tarvitse kuitenkaan aina olla sairaanhoitaja tai lääkäri. Yksikin verenluovutus voi pelastaa ihmisen hengen. Veripalvelu hoitaa Suomessa kaikki verenluovutukset ja toiminta on todella turvallista sekä riskitöntä. Se on tehty mahdollisimman helpoksi, jotta sinäkin voit olla hengenpelastaja. Se henki, joka luovutetulla verellä pelastetaan voi olla omasi tai lapsesi henki. Aina, kun joku saa verensiirron, on veri peräisin vapaaehtoiselta luovuttajalta. Aina.

 

 

Halusin luovuttaa verta heti täysi-ikäistyttyäni. Monet ystävistäni sekä äitini kävivätkin luovuttamassa säännöllisesti verta ja minusta tuntui silloin jo jotenkin julmalta olla luovuttamatta. Ensin lykkäsin kuitenkin luovutusta ulkomaanmatkojen takia, sitten flunssan, sitten aina hetkeksi unohdin.. Kun olin vihdoin menossa, en päässyt luovuttamaan sillä painoin alle 50 kiloa. En, vaikka hemoglobiinini oli jopa turhankin korkea ja täytin kaikki muut kriteerit. Ärsytti, olisi pitänyt mennä HETI.

 

Myöhemmin kun selvittelin asiaa, flunssa ja ulkomaanmatkat eivät olisi olleet edes esteinä, olin vain itse luullut että niiden välissä on oltava useampikin kuukausi ennen luovutusta. Verenluovutus jäi taas unohduksiin. Elokuussa 2014 lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Leikkauksen yhteydessä tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta ja yhtäkkiä koko sali oli täynnä ihmisiä. Vauvaa vietiin pois eikä kukaan oikein puhunut mitään, vatsassani sen sijaan oli kiinni useampikin henkilö. Istukka oli revennyt ja aiheuttanut verenvuodon jo muutenkin ison avoleikkauksen yhteydessä. Tiesin heti, mitä saisin kun hoitaja sanoi hakevansa hätäveret kaapista.

 

 

Toisen ihmisen täysin vapaaehtoisesti luovuttamalla verellä pelastetaan henkiä. Myöhemmin olen todistanut sairaalassa työskennellessäni monien vauvojen selviytymistä nimenomaan verensiirtojen ansiosta, katsellut vierestä kun läheiseni saa raskaiden syöpähoitojen aikana verensiirtoja kotisohvallaan ja nähnyt miten valtava vaikutus anemian hoidossa on luovutetulla verellä. Järkytyin, kun kuulin että vain 5 % suomalaisista luovuttaa verta. Se on aivan älyttömän vähän. Verenluovutus on itseasiassa helpoin mahdollinen tapa auttaa, elämäntilanteesta riippumatta. Siihen ei tarvita lainkaan rahaa ja se on välittömämpi apu kuin yksikään sairaalalle lahjoitettu euro. Kaikki menee takuulla hyvään käyttöön. Etenkin lasten kohdalla ajattelen usein sitä, miten joku on saanut lahjaksi parhaimmillaan elämän. Siksi, että joku toinen on halunnut tehdä hyvää ja kirjaimellisesti ojentanut kätensä.

 

Miksi verenluovutus kannattaa?

 

Luovutettu veri auttaa ihmisiä ympäri Suomea erilaisissa vakavissa tilanteissa. Sitä voidaan joutua käyttämään onnettomuustilanteissa, leikkausten yhteydessä, keskosten hoidossa, anemiatapauksissa, synnytyksissä.. Käyttötarkoituksia ja -kohteita on paljon. Verenluovutus ja itse verensiirto on Suomessa todella turvallista. Sairaanhoitajaopintojeni aikana verensiirron tentissä joka ikisen vastauksen piti olla 100% oikein tai kurssista ei päässyt läpi. Silloin opin toki työskentelemään itse verensiirtojen kanssa todella täsmällisesti, mutta myös sen, miten tarkkaa, vaativaa ja valvottua verensiirtojen kanssa työskentely Suomessa on. Joka vuosi noin 50 000 potilasta saa verivalmistetta. Verta ei voi korvata millään lääkkeellä ja tämän takia Suomen verihuolto on riippuvainen nimenomaan vapaaehtoisista verenluovuttajista. Yhdellä verenluovutuskerralla luovutettu veri voi auttaa useampaa potilasta erilaisissa tilanteissa. Verenluovutusta ei tarvitse pelätä, se ei yleensä tunnu lainkaan ja jos puhutaan heikosta olosta luovutuksen jälkeen, tarkoittaa se yleensä vain jännitystä ja sen laukeamista luovutustilanteen jälkeen. Sairaanhoitajan näkökulmasta pelosta tai vaikka mahdollisesta piikkikammosta voin kertoa, että sano heti jos jännittää. Hoitajat osaavat lievittää pelkoa hyvin ja tiedän omastakin kokemuksesta, että siitä kammosta pääsee eroon vain pistämällä. Tarpeeksi monta kertaa kun käy, sujuu homma yleensä jo ihan rutiinilla pahimmaltakin jännittäjältä. Pelon hoidosta on apua, sillä se helpottaa jo ihan perusverikokeidenkin ottamista. Oikein pistettynä neula ei edes satu ja Veripalvelun hoitajilla on pitkä kokemus pistämisestä. Voit siis olla huoletta.

 

Veripalvelu ja sen toiminta

 

Veripalvelu vastaa koko Suomen verenluovutuksista. Vapaaehtoisia luovuttajia tarvitaan joka päivä, sillä veri ei säily kauaa. Verihiutale vanhenee 5 päivän jälkeen, punasoluja voidaan hyödyntää pidempään, jopa 5 viikkoa. Verta kerätään vain tarpeeseen ja jokaiselta verenluovuttajalta pyydetään lupa yhteystietojen säilyttämistä varten, myöhemmin heidät voidaan kutsua luovutukseen jos edellisestä kerrasta on tarpeeksi pitkä aika ja juuri sitä verityyppiä tarvitaan silloin akuutisti. Veripalvelulla on verenluovutukseen vakiopisteinä Helsingissä Sanomatalo sekä Kivihaka, Espoossa Iso Omena. Lisäksi Veripalvelu järjestää paljon verenluovutustilaisuuksia esimerkiksi kauppakeskuksissa, niistä tiedotetaan erikseen Veripalvelun sivuilla ja somekanavissa, jotka kannattaakin ottaa seurantaan jos on miettinyt verenluovutusta. Oikeastaan sitä ei kannata edes miettiä, kannattaa vain mennä. Verenluovutus on tehty hyvin helpoksi, silä voit vain mennä paikalle Veripalvelun pisteiden aukioloaikoina ilman ajanvarauksia tai ennakkoon ilmoittautumista.

 

Verenluovutus ja sen ehdot

 

Soveltuvuus verenluovutukseen tarkistetaan aina ennen luovutusta huolellisesti. Ensin kannattaa tehdä tämä testi netissä ja sen jälkeen mennä verenluovutuspaikalle, jossa selvitetään vielä esimerkiksi veriryhmä, hemoglobiini ja tarkka soveltuvuus. Mukaan tarvitsee vain kuvallisen henkilöllisyystodistuksen ja tosiaan sen yli 50 kg painoa. Jos kaikki verenluovutuksen ehdot täyttyvät, verta voi luovuttaa heti. Verenluovutus on nopea toimenpide, ja itse luovutustilanteeseen eli veren keräykseen menee aikaa vain noin 5-12 minuuttia. Sen jälkeen saa välipalaa ja voi levätä hetken, yleensä luovutuksesta ei tule edes huonoa oloa. Entisenä piikkikammoisena tiedän, että piikkikammosta pääsee eroon – piikeillä. Tarpeeksi monta kertaa kun on pistetty, ei tunnu enää missään. Verta ei saa luovuttaa liian usein, itselle sopivaan luovutusväliin saa Veripalvelusta hyvät ohjeet. Verenluovuttajan tulee olla terve ja tuntea olonsa hyväksi. Juuri sairastettu flunssa ei ole este verenluovutukselle jos siihen ei ole liittynyt kuumetta ja oireet ovat olleet lieviä. Hemoglobiini tutkitaan aina ja sen tulee olla yli 125.

 

Verenluovutus ja ferritiini

 

Tämä on yksi syy, miksi verta ei saa luovuttaa liian usein. Viimeisen vuoden aikana on käyty todella suurta ferritiinikeskustelua niin sairaalamaailmassa kuin mediassakin. Aihetta tutkitaan koko ajan, miten alhainen ferritiini vaikuttaa verenluovutukseen. Tämän takia onkin hyvin tärkeää, että luovuttaja tuntee olonsa hyväksi ja terveeksi ennen verenluovutusta. Tiedän omasta kokemuksesta, että vakava raudanpuute aiheuttaa niin pahoja oireita, että ne kyllä huomaa. Raudanpuutetta verenluovutuksen takia ei tarvitse kuitenkaan pelätä, kaikille hedelmällisessä iässä oleville naisille annetaankin rautatablettaja mukaan luovutuksen jälkeen ja elimistö korjaa vajaat rautavarastot takaisin kun pitää luovutusvälin tarpeeksi pitkänä. Nuorille naisille kerta vuodessa voikin olla aivan riittävä väli. Mieluummin liian harvoin kuin liian usein, silloin voi joutua lopettamaan verenluovutuksen kokonaan hemoglobiinin laskiessa liian alas.

 

Jos kuitenkin jostain syystä epäilet omalla kohdallasi alhaista ferritiiniä, kannattaa se käydä mittauttamassa ennen luovuttamista. Luovutuksen jälkeen rautakuuri ja ravinto palauttavat kyllä varastoraudan takaisin optimaaliselle tasolle, jos se verenluovutuksen takia hetkeksi laskee. Korostan kuitenkin vielä, että luovuttajan on todella tärkeää tuntea olonsa täysin terveeksi eikä nuorten naisten kannata käydä luovuttamassa verta liian usein, sillä rautavarastojen täydentymiseen rautakuurillakin voi mennä kuukausia.

 

 

Miksi et luovuttaisi verta? Tutkimusten mukaan ihmiset harkitsevat verenluovutukseen menoa noin vuoden ajan ennen ensimmäistä luovutusta. Ja varmasti vielä senkin jälkeen jahkailevat turhaan, sopivatko sittenkään luovuttajaksi. Netissä on nopea ja helppo Sovinko luovuttajaksi? -testi joka antaa kattavaa tietoa siitä, voitko mennä luovuttamaan verta vaikka heti huomenna. Sillä mitä nopeammin menet, sitä nopeammin autat. Helpointa on mennä yhdessä kaverin kanssa, samalla voi vaihtaa kuulumisia ja miksei verenluovutukseen voisi sopia vaikka treffit puolison kanssa? Haasta työkaveri lähtemään työpäivän jälkeen luovuttamaan verta, tai pitäkää vaikka kaveriporukan kesken verenluovutusilta. Mikä sinut saa luovuttamaan verta?

 

Sektiossa syntynyt suuri verenhukka oli yksi syy siihen, että sairastuin itse vakavaan raudanpuutteeseen, joka eteni jopa anemiaan asti. Lääkärin kehotuksesta minun ei luultavasti koskaan kannata enää luovuttaa verta, hemoglobiinini on nimittäin aivan siinä rajoilla, saisinko edes luovuttaa. Lisäksi en voi syödä lainkaan suun kautta otettavaa rautaa, joten ferritiinitasoni korjaaminen on poikkeuksellisen hankalaa. Siksi koen entistäkin tärkeämmäksi kannustaa kaikkia muita lähtemään verenluovutukseen mahdollisimman pian, jotka siihen pystyvät. Luovuttakaa minunkin puolestani, ja toivottavasti itsekin vielä joskus saan näin konkreettisesti auttaa toista ihmistä.

 

Yhteistyössä: Veripalvelu &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Aikaiset aamut tuntuvat olevan tämän syksyn trendi. Oletteko huomanneet saman? Robin Sharman 5am club -malli on innostanut somevaikuttajia heräämään viideltä, tai vähintäänkin aikaisin. 5am club -malli korostaa siis aamun ”voitontunnin” vaikutusta koko päivän kulkuun. Kun on hereillä tunnin verran ilman häiriötekijöitä (aka muita ihmisiä) ja treenaa, meditoi ja oppii jotain uutta, koko päivä saa uuden suunnan. Mieli voi paremmin, olo on inspiroitunut ja tällä hyvällä energialla on positiivinen vaikutus menestykseen. Kun tätä toistaa jatkuvasti, jokainen päivä, viikko, kuukausi ja vuosi on menestyksellinen ja koko elämä muuttuu paremmaksi.

 

 

Allekirjoitan tämän. Aikaisissa aamuissa on taikaa ja aamu määrittää usein koko päivän kulun. Olette varmasti huomanneet saman ihan omasta kokemuksesta? Kiireisen katastrofiaamun jälkeen on paljon vaikeampi asennoitua siihen, että loppupäivä on nyt aivan ihana. Se on mahdollista, mutta se on vaikeampaa kuin rauhallisen aamun jälkeen, johon parhaimmillaan voi kuulua meditaatiota, pieni treeni ja uuden oppimista esimerkiksi sitä kirjaa lukien. Robin Sharman aikatauluun viideltä (itseasiassa 4:45 jotta ehtii tehdä aamutoimet ennen tätä viideltä alkavaa voitontuntia) herääminen on sopivin aika nousta. Kuudelta hän voi pukeutua ja lähteä töihin menestymään. 5am clubin takana on kuitenkin pitkät yöunet. Ihminen tarvitsee keskimäärin 8 tuntia unta päivässä, joten 5am clubia noudattaakseen on mentävä nukkumaan 20:45 jotta kahdeksan tuntia unta tulee täyteen. Se ei moneltakaan onnistu, joten ei ihme jos 5am clubilainen valittelee lamauttavaa väsymystä ja selviää päivästään vain kahvipannullisen voimalla.

 

 

Riittävä uni on elintärkeää hyvinvoinnille ja hyvin tärkeää terveydelle. Jos tarvittavaa unimäärää ei saa kasaan, miksi turhaan kiusata itseään heräämällä aikaisin? Se jos joku on kaikkea muuta kuin suora tie menestykseen. Sinun voitontuntisi voi alkaa vaikka aamulla kahdeksalta, jos et pääse ennen puoltayötä nukkumaan. Jos kuitenkin pidät aikaisten aamujen ajatuksesta, opettele menemään ajoissa nukkumaan. Se vie aikaa, mutta kannattaa. Sen sijaan jos nautit pitkistä illoista etkä voi millään kuvitella olevasi yhdeksältä sängyssä, unohta kirjaimellinen 5am club. Voit tehdä samoja asioita myöhemminkin. Missään nimessä ei kannata nukkua ja torkutella niin pitkään että tulee kiire. Kiireiset aamut ja vauhdissa syöty aamupala kun antavat helposti negatiivisen startin ja fiiliksen koko päivälle. Ja edelleen, liian vähäinen uni on hyvin haitallista terveydelle – ja ulkonäölle.

 

 

5 x näin pääset aiemmin nukkumaan

Jätä iltapäiväkahvi pois, siis ei kahvia tai teetä enää klo 13-14 jälkeen.

 

Herää yhtenä aamuna väkisin aikaisin. Olet illalla väsyneempi ja nukahdatkin ajoissa.

 

Harrasta liikuntaa ja huolehdi muusta päiväaktiivisuudesta, sänkyyn kaatuu lepoa kaipaava tyyppi joka nukahtaa luultavasti heti.

 

Rauhoita itsesi ennen sänkyyn menoa. Ylikierroksilla toimiva kroppa ja aivot eivät nukahda. Tee to do-lista seuraavalle päivälle, lue kirjaa, jätä puhelin ja telkkari pois jo tuntia ennen nukkumaanmenoa tai käytä ainakin sinisen valon suodatinta näytöillä. Rauhallinen iltajooga auttaa myös kehoa rauhoittumaan, samoin kodin siistiminen aamuksi. Itse reagoin herkästi sotkuun ja epäjärjestykseen stressillä.

 

Kokeile laventelin tuoksua makuuhuoneessa nukahtamisen apuna. En tiedä onko lumevaikutusta vai ei, mutta joka kerta kuin suihkaisen L’Occitanen tyynysuihketta petivaatteisiin, nukahdan hetkessä ja nukun todella sikeästi.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Yhä useampi on valitellut väsymystään. Aamut ovat jo pimeitä ja aurinko laskee illalla ennen seitsemää. Kaamosmasennus ja sen oireet alkavat nimenomaan lokakuussa ja kestävät helmi-maaliskuulle asti, kunnes valon määrä taas lisääntyy. Olen yleensä itse reagoinut aika voimakkaastikin pimeneviin päiviin ja muistan monena syksynä etsineeni apua pimeysmasennukseen ja -väsymykseen.

 

 

Oletin sen taas iskevän, mutta ainakin vielä olen ollut virkeämpi kuin ehkä koskaan aiemmin tähän aikaan vuodesta. Herään aamulla yleensä ennen herätyskelloa ja seitsemältä minut löytääkin usein joogamatolta tekemällä vartin aamuharjoitusta. En olisi itsekään uskonut, mutta ehkä tämä tietoinen taisteluni kaamosmasennusta vastaan on auttanut. Eilen tein esimerkiksi pihatyöt talvea varten pois alta, pesin mattoja ja poreallasta sekä ripustin valoja ulos. Olin niin energinen ja tehokas, että itsekin ihmettelin. Yleensä kun len peittänyt grilliä terassilla pimeässä marraskuun illassa ensimmäisten lumien saavuttua.. Kun ulkona ei ollut enää hommaa, päätin pestä jopa saunan ja suihkukaapin. Ihmeellinen energia on vallannut kehon ja mielen.

 

 

Mikä on auttanut?

 

Aloitan joka vuosi D-vitaminiin syönnin lokakuussa. Aiemmin annokseni olivat noin 25-50 mikrogrammaa, nyt olen syönyt 100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin. D-vitamiinimittauksessa oma arvoni oli nimittäin lähellä alarajaa vaikka olin juuri tullut viikon aurinkolomalta ja Suomessakin paistoi aurinko. Purkista saatu D-vitamiini on siis edellytys normaalille tasolle. Muista ravintolisistä olen syönyt nyt foolihappoa sekä magnesiumia. B- ja C-vitamiinia saatan silloin tällöin napata poretabletin muodossa. Liikun säännöllisesti ja uskon tämän olevan iso avaintekijä energisyyteeni. Unirytmini on muuttunut kesän jälkeen hyvin aamupainotteiseksi, sekin voi vaikuttaa. Lisäksi oleilen kirkasvalolampun edessä aamulla noin puoli tuntia. Työpöydälle ajattelin laittaa lampun myös nyt, kun päivätkin tuntuvat pimeiltä. Tästä syntyy positiivinen noidankehä, kun olen virkeä, jaksan liikkua ja saan siitä taas lisää energiaa. Vaikka en ole koskaan pitänyt syksystä, yritän löytää tästä ajasta jotain hyvää. Nautin nyt värikkäästä luonnosta ja kun lehdet putoavat puista, on ihanien jouluvalmistelujen aika. Ja jos pystyn, varaan myös aina marraskuulle edes pienen reissun pois Suomesta.

 

Kaamosmasennus ja kaamosrasitus

 

Kaamosmasennus on tila, jossa pimeyden lisääntymisen myötä ihminen alkaa masentua tai kokee erilaisia masennusoireita, kuten mielialan laskua, mielialan vaihteluja, väsymystä, ruokahalun kasvua ja jopa painonnousua. Kaamosmasennus poikkeaa tavallisesta masennuksesta siten, että sen oireet ovat voimakkaimmillaan iltapäivisin. Kaamosrasitus sen sijaan on lievempi ja huomattavasti yleisempi muoto kaamosoireilusta. Kaamosrasituksesta puuttuvatkin nimensä mukaisesti masennusoireet, mutta olo voi muuten olla kaikin puolin vetämätön. Kaamosrasitukseen kuuluvat väsymys, makeanhimo, liikaunisuus sekä lihominen nimenomaan talvikuukausina.

Oireita suositellaan lievitettäväksi nimenomaan valohoidolla, joka on tehokkainta, kun se toteutetaan klo 5:30-9:00 välisenä aikana. Kirkasvalolampun edessä tulisi olla silmät auki noin 30-60 minuuttia ja Duodecimin ohjeen mukaan maaliskuulle saakka mielellään päivittäin toteutettuna 5 päivänä viikossa jolloin se on tehokkainta. Oireet uusiutuvat yleensä 1-3 viikon kuluttua valohoidon päättämisestä, joten hoitoa ei kannata lopettaa kokonaan.

 

Kärsiikö joku teistä kaamosmasennuksesta ja jos, niin miten se ilmenee? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian