Yhä useampi on valitellut väsymystään. Aamut ovat jo pimeitä ja aurinko laskee illalla ennen seitsemää. Kaamosmasennus ja sen oireet alkavat nimenomaan lokakuussa ja kestävät helmi-maaliskuulle asti, kunnes valon määrä taas lisääntyy. Olen yleensä itse reagoinut aika voimakkaastikin pimeneviin päiviin ja muistan monena syksynä etsineeni apua pimeysmasennukseen ja -väsymykseen.

 

 

Oletin sen taas iskevän, mutta ainakin vielä olen ollut virkeämpi kuin ehkä koskaan aiemmin tähän aikaan vuodesta. Herään aamulla yleensä ennen herätyskelloa ja seitsemältä minut löytääkin usein joogamatolta tekemällä vartin aamuharjoitusta. En olisi itsekään uskonut, mutta ehkä tämä tietoinen taisteluni kaamosmasennusta vastaan on auttanut. Eilen tein esimerkiksi pihatyöt talvea varten pois alta, pesin mattoja ja poreallasta sekä ripustin valoja ulos. Olin niin energinen ja tehokas, että itsekin ihmettelin. Yleensä kun len peittänyt grilliä terassilla pimeässä marraskuun illassa ensimmäisten lumien saavuttua.. Kun ulkona ei ollut enää hommaa, päätin pestä jopa saunan ja suihkukaapin. Ihmeellinen energia on vallannut kehon ja mielen.

 

 

Mikä on auttanut?

 

Aloitan joka vuosi D-vitaminiin syönnin lokakuussa. Aiemmin annokseni olivat noin 25-50 mikrogrammaa, nyt olen syönyt 100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin. D-vitamiinimittauksessa oma arvoni oli nimittäin lähellä alarajaa vaikka olin juuri tullut viikon aurinkolomalta ja Suomessakin paistoi aurinko. Purkista saatu D-vitamiini on siis edellytys normaalille tasolle. Muista ravintolisistä olen syönyt nyt foolihappoa sekä magnesiumia. B- ja C-vitamiinia saatan silloin tällöin napata poretabletin muodossa. Liikun säännöllisesti ja uskon tämän olevan iso avaintekijä energisyyteeni. Unirytmini on muuttunut kesän jälkeen hyvin aamupainotteiseksi, sekin voi vaikuttaa. Lisäksi oleilen kirkasvalolampun edessä aamulla noin puoli tuntia. Työpöydälle ajattelin laittaa lampun myös nyt, kun päivätkin tuntuvat pimeiltä. Tästä syntyy positiivinen noidankehä, kun olen virkeä, jaksan liikkua ja saan siitä taas lisää energiaa. Vaikka en ole koskaan pitänyt syksystä, yritän löytää tästä ajasta jotain hyvää. Nautin nyt värikkäästä luonnosta ja kun lehdet putoavat puista, on ihanien jouluvalmistelujen aika. Ja jos pystyn, varaan myös aina marraskuulle edes pienen reissun pois Suomesta.

 

Kaamosmasennus ja kaamosrasitus

 

Kaamosmasennus on tila, jossa pimeyden lisääntymisen myötä ihminen alkaa masentua tai kokee erilaisia masennusoireita, kuten mielialan laskua, mielialan vaihteluja, väsymystä, ruokahalun kasvua ja jopa painonnousua. Kaamosmasennus poikkeaa tavallisesta masennuksesta siten, että sen oireet ovat voimakkaimmillaan iltapäivisin. Kaamosrasitus sen sijaan on lievempi ja huomattavasti yleisempi muoto kaamosoireilusta. Kaamosrasituksesta puuttuvatkin nimensä mukaisesti masennusoireet, mutta olo voi muuten olla kaikin puolin vetämätön. Kaamosrasitukseen kuuluvat väsymys, makeanhimo, liikaunisuus sekä lihominen nimenomaan talvikuukausina.

Oireita suositellaan lievitettäväksi nimenomaan valohoidolla, joka on tehokkainta, kun se toteutetaan klo 5:30-9:00 välisenä aikana. Kirkasvalolampun edessä tulisi olla silmät auki noin 30-60 minuuttia ja Duodecimin ohjeen mukaan maaliskuulle saakka mielellään päivittäin toteutettuna 5 päivänä viikossa jolloin se on tehokkainta. Oireet uusiutuvat yleensä 1-3 viikon kuluttua valohoidon päättämisestä, joten hoitoa ei kannata lopettaa kokonaan.

 

Kärsiikö joku teistä kaamosmasennuksesta ja jos, niin miten se ilmenee? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Viikonlopun lähestyessä monille ajankohtainen aihe ja pitkästä aikaa vähän syvällisempää tekstiä. Jos jossain olen muuttunut ja muuttanut mieltäni todella radikaalisti, niin kaikessa mitä tulee päihteiden käyttöön. Tykkään edelleenkin juhlia, pitää hauskaa ystävien kanssa ja hyvällä porukalla viettää helposti pitkän kesäviikonlopun ystävämme alkoholin seurassa. Se, mitä en kuitenkaan voisi kuvitellakaan enää tekeväni, on pyöriä joka viikonloppu baareissa aamuun asti. Tuttavapiirini koostui pitkään suurimmaksi osaksi ihmisistä, jotka tänäkin päivänä viettävät joka ikisen viikonlopun humalassa. En ala tuomitsemaan ketään, en vain ymmärrä sitä. Enää.

 

En halua olla ilkeäkään, mutta ainakin itse katson ikävä kyllä säälien somen kautta sitä käyttäytymistä. En usko, että kukaan ihaillen katselee viinipulloja ja aamuun asti venyneitä jatkoja – jopa arkipäivinä. Mikä saa ihmisen edes postaamaan tällaisia juttuja? Hyväksynnän haku? Joukkoon kuuluminen? Todistelu, että mulla on kyllä hauska, huoleton ja hieno elämä? Takuuvarma keino saada ainakin yksi nuori ja epävarma tyyppi ihannoimaan tuollaista käyttäytymistä ja pahimmillaan hän alkaa tehdä sitä pian myös itse. Itse näen asian niin, että olit sitten julkisuuden henkilö, somevaikuttaja tai yksityishenkilö, olet vastuussa omalla esimerkilläsi, millaista käytöstä viestität hyväksyväsi myös muilta. Itse esimerkiksi äitinä en koskaan haluaisi yhdellekään lapselle kohtaloa päihteiden parissa, en halua kenenkään koskaan aloittavan edes tupakointia. Saati sitten että näyttäisin esimerkkiä, kuinka päihteillä ratkotaan ongelmia ja lievitetään sitä stressiä. Samalla kun näen huonoja ääriesimerkkejä, alan inhota jo sitä kohtuullistakin alkoholinkäyttöä, mikä on kuitenkin täysin hyväksyttävää ja missä ei ole mitään pahaa. Niinhän sen kuuluisi mennä.

 

 

 

Alkoholi rentouttaa ja saa toisinaan ongelmat tuntumaan paljon pienemmiltä. Siksi moni jää siihen koukkuunkin. Juhlituista viikonlopuista tulee helposti tapa, pian ei nähdä enää niille mitään vaihtoehtoa. Odotetaan seuraavaa kertaa ja tavallinen arki tuntuu tylsältä. Kaikki muut ovat kuitenkin ulkona. Tarpeeksi kauan kun juo ja juhlii, se alkaakin olla tylsää. Juodaan vähän enemmän, keksitään vähän jotain muuta. Alkoholi kuitenkin lopulta masentaa ja aiheuttaa paljon mielialanvaihteluja. Yleensähän mielialanvaihtelujen ei edes ymmärretä johtuvan viikottaisesta alkoholinkäytöstä. Niitä on helppo korjata alkoholilla ja kierre on valmis.  Tämä toimii kuitenkin myös toisinpäin. Parin selvän viikonlopun jälkeen ei huvitakaan enää samalla tavalla pilata unirytmiä, sotkea hyvin kulkeneita treenejä ja heittää hyvästejä hyvälle ololle. On sääli, etteivät kaikki tajua sitä. Stressinhallinnalla ja alkoholilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tai no, sen verran että alkoholi pahentaa stressiä ja pahasti. Mieti, että jo kaksi alkoholiannosta vaikuttaa siihen, ettei uni ole hyvää eikä keho ja mieli palaudu. Kaksi. Viikottain alkoholia käyttävän ihmisen keho vanhenee nopeammin, mieli mustenee ja pian koko tyyppi alkaa näyttääkin siltä. Se, että pari-kolmekymppisenä ei ole vielä terveysongelmia, saa monet kuitenkin vain jatkamaan ja jatkamaan. Kun keho antaa varoitusmerkkejä, on usein liian myöhäistä.

 

Stressiä lievitetään liikunnalla, lomailemalla (ilman alkoholia), luonnossa liikkumalla ja nukkumalla kunnon yöunia. Tekemällä itselle mieluisia asioita, löytämällä hyvän olon. Päihteissä ja niiden huumassa tiukasti kiinni oleva ei vain näe näitä. Tai näkee ja pitää niitä naurettavina keinoina päihteiden rinnalla. Yritin pitkään ymmärtää ja nähdä näitä asioita monelta eri kantilta, mutta ymmärrykseni oli lopulta rajallista. Itse en enää halua lähelleni liiallista päihteidenkäyttöä ja olen esimerkiksi katkaissut välejä useampaan entiseen ystävään tai tuttuun, jonka elämä pyörii liikaa päihteiden ympärillä. En vain halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ja olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, että tiedän voivani valita, ketä haluan lähelläni pitää. Ikävä kyllä he eivät ole ihmisiä, joiden arvot ovat täysin erilaiset kuin minulla.

 

 

 

Pahinta ovat tietenkin huumeet. Huumeidenkäyttö on lisääntynyt Suomessa aivan valtavasti, eikä se enää ole todellakaan mikään itseään piikittelevien, kadulla asuvien narkkareiden juttu. Erityisesti pikkukaupungeissa huumeet tuntuvat yleistyneen aivan käsittämättömällä tavalla. Vaikka olen vasta 30-vuotias, ei minun nuoruudessani niitä näkynyt lainkaan esimerkiksi katukuvassa. Jos joskus näin (ja haistoin, yök) narkkarin metrossa, muistin sen kohtaamisen vielä vuosienkin kuluttua. Se, että huumeidenkäyttö mielletään rikkaiden, ”parempien” ihmisten tavaksi pitää hauskaa vähän eri tasolla kuin muut, on vaikuttanut tietysti siihen, että huumeidenkäytöstä on tullut ikään kuin ihailtua. Sillä haetaan hyväksyntää ja aivan kuten alkoholillakin, halutaan muka lievittää stressiä, paeta arjesta ja virheellisesti kuvitellaan pitävänsä hauskaa.

 

Huumeidenkäyttö muuttaa persoonallisuutta ja aiheuttaa masennusta, joka saa taas jatkamaan käyttöä. Yhä useampi haluaa kuuluu joukkoon, jotkut jopa ylpeilevät käytöllään. Piiri pieni pyörii, eikä sen ulkopuolelle edes haluta nähdä. Se on sairasta. Olin aiemmin paljon liberaalimpi mitä tähänkin aiheeseen tulee, mutta mitä enemmän olen aiheesta kuullut ja nähnyt, sitä enemmän olen kaikkia päihteitä vastaan. Kannabiksen lääkekäyttö on ainoa asia, jota voisin koskaan puoltaa, silloinkin vain esimerkiksi syöpäkipujen ja saattohoidon yhteydessä. Kuka muuten tietää yhdenkään henkisesti tasapainoisen pilvenpolttajan? Kysynpähän vaan. Kuulostaa ehkä vähän karulta, mutta jokaiselle huumeidenkäyttäjälle toivoisin terveysongelmia, jotka saisivat heidät ja heidän läheisensä tajuamaan, miten idioottimaista koko touhu on. Näistä asioista on pakko puhua ääneen, sillä lasten ja nuorten huumeidenkäyttö vain lisääntyy, samalla kun alkoholinkäyttö ja tupakointi vähenevät. Olen myös sanonut jo aikoja sitten, että ainakin oma lapseni jää täysin ilman perintöä, jos koskaan koskeekin huumeisiin.

 

 

Ajatusmaailmaani ei voi ymmärtää niin kauan kun itse ihannoi päihteidenkäyttöä, olivat ne mitä tahansa. Niin kauan, kuin se on ainoa keino lievittää stressiä, pitää hauskaa ja nauttia elämästä, ei sitä tajua. Ja se on surullista. Pois siitä ei pääse kuitenkaan kenenkään toisen kehotuksesta tai pakotuksesta. Sen joko tajuaa itse, tai sitten sitä ei tajua. Moni hyvä ihminen ja hyvä elämä menee päihteidenkäytön takia aivan hukkaan. Se vaikuttaa negatiivisesti omaan mieleen, töihin sekä kaikkiin ihmissuhteisiin. Mietimme muuten juuri töissä, miksi firman edustamiseen liittyy lähes aina alkoholi? Tällaisiin asioihin toivoisin tulevan paljon muutoksia jatkossa. Fiksuimmat päätökset ja ideat kun syntyvät aina selvinpäin. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti, siinä on menty parempaan suuntaan että yhä useampi urheilija tai julkisuudenhenkilö on puhunut avoimesti päihteettömyydestään ja kertonut, ettei ole esimerkiksi koskaan koskenut alkoholiin tai on lopettanut sen käytön kokonaan. Näitä hienoja esimerkkejä tarvitaan vain paljon enemmän. Samoin esimerkkejä kohtuukäytöstä ja terveellisistä elämäntavoista sen ympärillä. En välttämättä itsekään koskaan tule luopumaan kokonaan alkoholinkäytöstä, mutta en näkisi siinäkään periaatteessa mitään ongelmaa. Minulle alkoholinkäyttö on kuitenkin vain satunnaista hauskanpitoa, ei elämäntapa. Tästä olisi todella mielenkiintoista kuulla teidänkin ajatuksia?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa

Jos et ole lukenut ensimmäistä postaustani Invisalign -hoidosta, suosittelen lukemaan sen ennen eteenpäin siirtymistä täältä. En olisi huhtikuun alussa uskonut, että Invisalign -hoitoni sujuisi näin kivuttomasti. Kun ensimmäisiä kertoja irrotin muotteja pois suusta, kirosin ääneen ja jos en olisi maksanut hoidosta niin paljon etukäteen, olisin saattanut jopa luovuttaa. Pahinta oli ensimmäinen viikko, sen jälkeen vain kiukkuisina päivinä ja kauheassa nälässä (en tiedä miksi?) muotit ovat tuntuneet ärsyttäviltä suussa. Nykyään en oikeastaan edes huomaa niitä, paitsi aina ensimmäisenä päivänä, kun olen vaihtanut uudet muotit.  Ehkä hieman ne vaikeuttavat puhetta, mutta siihen tottui muutamassa viikossa. Kohta saa totutella olemaan ilman muotteja ja niiden kiinnikkeitä.

 

 

Hoitojakso alkaa nyt olla lopuillaan ja suussani ovat toiseksi viimeiset aktiiviset muotit. Aktiivisilla muoteilla tarkoitetaan siis muotteja, jotka vielä muuttavat hampaiden asentoa. Näiden jälkeen saan vielä kolmet passiiviset muotit jotka ikään kuin lukitsevat hampaat paikoilleen uusiin asentoihin ja sen jälkeen mietitään yhdessä hammaslääkärin kanssa minulle sopiva retentiovaihtoehto. Ilman retentiota (joko pysyvä lanka hampaiden takana tai yöllä pidettävät muotit) hampaat yleensä yrittävät palata vanhoihin asentoihin, joka on syynä sille miksi niin moni jo kertaalleen oikomishoidon läpikäynyt haluaa uudestaan korjata hampaidensa asentoa. Aloitin Invisalign -hoidon huhtikuussa ja vaikka toisinaan tuntuukin, etten edes muista enää elämää ilman muotteja, on tämä aika mennyt todella nopeasti. Parasta koko hoidossa on ollut tietysti lopputulos, sillä hampaat ovat jo nyt kuin uudet ja olen lopettanut lähes kokonaan niiden yhteen puremisen öisin. Toisaalta, en olisi voinut kuvitellakaan pääseväni eroon hammaslääkärikammosta, joten jo pelkästään sekin on ollut tähän ryhtymisen arvoista.

 

Vaikeinta on ollut ehdottomasti alku, kun hampaat vasta totuttelivat siihen, että niitä liikutellaan ja koko suu tottui muotteihin. Särky, viiltävät haavat kielessä ja poskissa, ja se sössötys. Sitä kesti kuitenkin todella vähän aikaa hoidon kokonaiskesto huomioonottaen, joten en valita enää ollenkaan. Miinuspuoliin menee tietysti myös hampaiden puhtaanapidon vaikeutuminen ja ajatus siitä, että muottien alla on enemmän bakteereja kuin aiemmin. En tiedä onko mulle tullut yhtään sen enempää hammaskiveä, putsaan hampaat jokatapauksessa huolellisesti sitten hoidon loputtua, kun muotteja ei tarvitse enää pitää. Siinä missä vielä pääsiäisenä söin suklaamunan muotit suussa, olen nykyään tarkka siitä, etten juo edes sitä kahvikupillista näiden kanssa. Muotit värjäytyvät nimittäin todella helposti, joten otan ne mieluummin aina pois kun juon mitä tahansa muuta kuin vettä. Kiinnikkeet, jotka pitävät muotit paikoillaan ovat myös ärsyttävän tuntuisia ja teräviä, mutta niihin on jo tottunut. Odotan silti innolla, miltä hampaat tuntuvat kun hoito on lopuillaan ja saan kaikki kiinnikkeet pois. Enää reilu viikko, jes!

 

 

Invisalign -hoito on lisännyt hyvinvointiani jo sillä, että nukun yöni paremmin. En pure enää ollenkaan hampaita niin kovasti yhteen kuin ennen enkä päiväaikaan tunne oikeastaan ollenkaan että hampaat edes osuisivat yhteen. En enää herää leuat ja purentalihakset kipeinä joka aamu. Tavoite on siis saavutettu. Vaikka omissa hampaissani ei esteettisesti ollut ihan hirveästi korjattavaa, mitä nyt muutama vähän vino alahammas ja pikkuisen laajennettavaa ylähampaiden kaaressa, sellaista ”viimeistelyä”, mutta ero on huomattava. Pieniä juttuja, mutta silti omaan silmääni niin häiritseviä. Omiin tarpeisiini riittikin onneksi tuo hieman kevyempi Invisalign Lite -hoito, jossa hoitoaika on lyhyempi koska muotteja on vähemmän, mutta menetelmä tietysti täysin sama. Tämä aktiivinen hoitoaikani on kestänyt nyt huhtikuun alusta tänne eli puoli vuotta. Alunperin sen piti olla lyhyempi, mutta tilasimme seitsemät uudet aktiiviset (+kolmet passiiiviset) muotit lisää, sillä hampaat liikkuivat ahtauden vuoksi hitaammin kuin oli ajateltu. On todella yleistä, että muotteja tilataan  lisää. Näistä ei tullut kuitenkaan kustannuksia yhtään sen enempää vaan hoitoon sisältyy aina tietty määrä uusia muotteja.

 

Koska olen purrut hampaita yhteen niin paljon, kaikkien etuhampaideni kärjet sekä ylä-, että alarivistä ovat kuluneet ja hammasrivi on ikään kuin aaltoileva. Osa enemmän, osa vähemmän. Hoidon päätyttyä haluan hampaisiini vielä hammasteknikon suunnittelemat kuoret, joka varmasti muuttavat hymyn vielä aivan kokonaan uudeksi. Projekti oli kieltämättä kallis, toki sain siitä pienen alennuksen bloginäkyvyyttä vastaan, mutta siihen kannatti ryhtyä. Sain sellaiset hampaat ja sellaisen purennan kuin halusin jo nyt. Kun oikomisprojekti on valmis, hampaita voidaan esimerkiksi valkaista, muotoilla hiomalla tai niihin voidaan tehdä tosiaan muovista tai posliinista kuoret – yhteen tai useampaan hampaaseen. Toisaalta moni on sanonut, että hammasrivi on ollut Invisalign-hoidon jälkeen niin tasainen, että hampaiden sävykin on näyttänyt vaaleammalta eikä valkaisua tai muita lisätoimenpiteitä ole tarvittu.

 

Kysykää muuten ihmeessä jos tulee jotain mieleen tästä Invisalign -hoidosta, mä vain harmittelen että miksen ollut kuullut tästä aiemmin? Kunhan hampaat ovat valmiit, teen kunnon ennen ja jälkeen -postauksen kuvien kanssa koko hoitoprojektista. Paikaksi en olisi voinut valita ihanampaa hammasklinikkaa, eSmilessa tulen hoitamaan jatkossakin hampaani. Hammaslääkäripelkoa poteville aivan täydellinen valinta! Olisi kiva kuulla teiltä, oletteko te tyytyväisiä omiin hampaisiinne ja jos ette, mitä muuttaisitte? Onko jollain kauhukokemuksia tai kenties ihania onnistumistarinoita oikomishoidoista?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian