Puhelin muistutti vuoden takaisesta remontista. Uusittiin siis viime vuoden kesäloman aikana koko keittiö sekä vaihdettiin eteisen ja keittiön laattalattiat valkoiseen, marmorikuvioiseen mikrosementtiin. Saan aika ajoin kyselyjä remontista ja kotikuvista, pitäisi kyllä useammin kuvata kotijuttuja. Koska remontista on nyt tasan vuosi ja löysin näitä kuvia, ajattelin vielä iltatekemiseksi koostaa näistä postauksen näin vuoden ”käytön” jälkeen. Jos muuten tulee mieleen mitä vain kysyttävää, lattiasta tai keittiöstä niin kirjoitelkaa kommenttiboksiin. Joku tiedusteli ainakin lattian tehnyttä yritystä ja kun olin vastaamassa kommenttiin, en löytänyt sitä enää enkä enää kuollaksenikaan muista missä somekanavassa tämä oli! Joten pahoittelut, ei ollut tarkoitus jättää vastailematta. Nyt kuitenkin vilkaisu meidän kotiin, eli keittiö ja mikrosementtilattia esittäytyvät tässä..

 

 

Mikrosementtilattia on ollut yksi parhaimpia valintoja, mitä kodin hankintoihin tulee. Sen alla on tosiaan vanha laattalattia, jota ei tarvinnut piikata pois jolloin säästyi paljon aikaa, rahaa, työvaiheita sekä pölyä ja meteliä. Se on todella tasainen, eikä se ole märkänäkään liukas. Kuljemme ulkoporealtaaseen niin ikään keittiön ja eteisen läpi, jolloin kohta viisivuotiaat märät jalat ottavat melkoisia juoksuaskeleita. Laattalattialla kompastuttiin aina, mikrosementillä ei ollenkaan.

 

Tähän on kaatunut punaviinit, kurkumalatet, soijat ja sitruunat, mutta toistaiseksi mikään tahra ei ole jäänyt kiinni. Pahin tilanne oli itseasiassa viime jouluna, kun pikkujoulujen jälkeen pullokassit seisoivat hetken aikaa eteisessä. Punaisesta lelukaupan muovikassista irtosi valtava punainen tahra, joka imeytyi huokoiseen mikrosementtilattiaan. Tietysti näkyvimmälle mahdolliselle paikalle suoraan ulko-oven eteen. Olin jo tilaamassa mikrosementin asentaneesta firmasta hiontaa ja pintakäsittelyä, mutta kokeilin vielä puhdistaa itse. Taikasienet, asetonit ja Cifit olivat aivan turhia – tahra haalistui hieman, mutta näkyi edelleen hyvin selvästi. Muistan kuinka lähdin tahrasta kiukustuneena kampaajalle ja suihkaisin ihan perus Methodin yleispuhdistusainetta kunnon lätäkön tahrakohdan päälle. Palasin takaisin kotiin ja koko tahra oli poissa. Eli vinkkinä, jos mikrosementtiin tulisi tahra, sitä kannattaa putsata mieluummin ajan kanssa pesuaineen pitkällä vaikutusajalla kuin hulluna edestakaisin myrkyillä kuuraten.

 

 

Itse keittiö oli aivan nappivalinta. Sen merkkiä ja mallia on muuten usein kysytty ja se on tosiaan Scavolini Exclusiva ja ainakin viime kesänä se oli vielä ainut vastaava keittiö Suomessa, sillä tämä malli oli silloin niin uusi. Siksi ostimmekin niin sanotusti sian säkissä, sillä emme olleet nähneet livenä tätä keittiötä ollenkaan. Eniten pidän marmoritasosta, Gaggenaun kodinkoneista (pisteet erityisesti liedelle sekä uunille ja mikrolle) ja valaistuksesta. Kaikkia valoja voi pitää päällä yhtä aikaa tai erikseen. Kaappitilaa on vihdoin tarpeeksi ja keittiön design on sopivan moderni, mutta ripauksella rakastamaani ”antiikkisuutta” ja pehmeitä muotoja.

Miinusta tulee hanasta, jota on jo kerran korjattu sekä marmoritasojen työläästä hoidosta. Kuulin vasta myöhemmin, että marmoritasoihin on olemassa jokin pinnoite, joka pitäisi sen kiiltävänä? Voikohan sellaista tehdä jälkikäteen? Tykkään isosta neliönmuotoisesta altaasta, mutta sen puhtaanapito on myös vähän haastavaa, sillä altaan pohja on tasainen. Se saisi edes hieman viettää keskelle kohti viemäriä.. Liesituuletin vaihdettiin muuten remontin yhteydessä aktiivihiilituulettimeen ja se on ollut kyllä sata kertaa tehokkaampi kuin vanha, taloyhtiön hormiin yhdistetty liesituuletin. Valkoinen viinikaappi on kaunis ja ihanan käytännöllinen – se aukeaa kosketuksesta, mutta siihen ei toistaiseksi ole pystynyt oikein kukaan muu kuin minä. Ehkä juuri siksi pidänkin siitä niin paljon..

 

 

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen remonttiin ja valitsisin edelleen ihan samat jutut kuin silloin reilu vuosi sitten. Eniten pidän kokonaisuudessa juuri tuosta marmorista, jonka kuviointi toistuu myös lattiassa, vaikka se tosiaan onkin materiaalina vähän työläs. Tälläkin hetkellä katselen tätä keittiötä ruokapöydän äärestä, sillä me ajettiin vielä illalla Hangosta kotiin. Aluksi ajattelin, että kamalaa tulla kesken kesäloman tänne kaupunkiin, mutta oven kun avasi ja vastaan tulvi tuttu kodin tuoksu ja ensimmäisenä silmissä oli oma sänky, muistin miksi koti on mulle kuitenkin se maailman paras paikka. Muutama päivä kaupungissa ja taas takaisin Hankoon. Nauttikaa kodista, mökistä, veneistä tai ihan mistä vaan, jossa kesälomaanne vietätte ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

Aamulla sammutan ensimmäisenä herätyskellon. Kirkasvalolamppuakin paremmin herättää kirkkaimmalle säädetty puhelimen näyttö silmien edessä. En koskaan pääse ylös sängystä heti kellon soidessa, keho ja mieli vaativat muutaman minuutin heräilyn sininen valo silmien edessä. Haluaisin pitää puhelimen pois makuuhuoneesta. Vielä ei ole onnistunut.

Arkiaamujen Hesarin selaan sängyssä näytöltä. Tarkistan sään ja valitsen mielessäni vaatteita sen mukaan, postaan ehkä kuvan Instagramiin, jos muistan. Varmistan päiväkodin intrasta, oliko tänään retkiä tai muuta erityistä muistettavaa. Lihapullia näköjään lounaaksi, niiden avulla saakin lahjottua lapsen syömään aamiaisensa. Päiväkodin Whatsapp-ryhmässä muistutetaan vielä aurinkosuojan käytöstä lapsilla, aurinko on jo polttavan kuumaa.

Aina välillä unohdan, kuinka lapsuudessani ei käytetty ollenkaan nettiä. Muistan sen modeemin raksutuksen ja yhdistämisäänen edelleen. Ensimmäiset tekstiviestit, myöhemmin ne, joihin ei mahtunut kuin tietty merkkimäärä eikä sitäkään voinut ylittää saldorajan ylityksen pelossa. Webbikamerat, MSN Messengerin ja viestit yläasteen ensimmäisiltä poikakavereilta. Ensimmäisen läppärin, ensimmäisen älypuhelimen. Tekstarit, joita saattoi lähettää vaikka kuinka monta. Yhtäkkiä kaikki siirtyi nettiin. Bussiaikatauluja ei luettukaan aamulla pysäkin seinästä, tuli Reittiopas. Nykyään jopa matkakorttini on historiaa, kun puhelimessa on julkisen liikenteen sovellus, joka veloittaa liput suoraan luottokortilta.

DNA haastoi minut tässä kaupallisessa yhteistyössä pohtimaan, miten netti kuuluu minun päivääni. Eikä mikä tahansa netti, vaan nopea ja toimiva netti. Reissuissa sitä välillä vielä turhautuu hitaaseen wifiin ja muistaa, kuinka tämä sekunnissa someen -maailma on vielä niin kovin uusi.

Aamun kiireestä selviää kertomalla, että murojen syöjä saa lounaalla lihapullia. Pukemista nopeuttaa Viaplaysta katsottu Blaze ja Monsterikoneet. Kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, lähden töihin. Matkalla kuuntelen musiikkia Spotifysta, uusia biisejä on päivittynyt yön aikana suosikkilistoilleni. Mahtavaa. Tiesittekö muuten, että DNA tekee yhteistyötä musiikin suoratoistopalvelun Deezerin kanssa? Tai että Deezer on voittanut monissa arvosteluissa Spotifyn? Pitäisi kokeilla, tää oli mulle ihan uusi juttu. Aamun palaveri on kaupunginosassa, jossa olen käynyt ehkä kerran aiemmin. Pakko laittaa puhelimen karttapalveluun osoite, että löydän perille.

Teen lähes kaiken työni netissä. Tai sanotaanko, että en voisi tehdä työtäni ollenkaan ilman nettiä. Pari vuotta sitten lähdimme kaikki toimistolta kotiin, sillä netti ei toiminut koko päivänä. Netti on mahdollistanut niin paljon, ettei tavallinen ihminen tunnu sitä edes ymmärtävän. Töissä maksan laskut verkossa, varaan ajan kynsihuoltoon ja tarkistan, saiko lemmikkivarauspyyntöni lennolle toteutettua. Katson viikonlopulle sään, pääseeköhän veneilemään? Meillä on muuten veneelläkin netti, helpottaa elämää merellä ja saaristossa kummasti. Töistä kiiruhdan salille. Taas soittolista soimaan, langattomat kuulokkeet päähän ja treenikello käteen. Latasin myös urheilukelloni laatiman juoksuohjelman työkoneelle, aloitan kun ehdin. Matkalla salille yksi Whatsapp-puhelu autossa, kätevää ja turvallista kun voi hoitaa nykyään puhelutkin autossa molemmat kädet ratissa.

Salin jälkeen suoraan päiväkotiin hakemaan pieni rakas. Kavereiden kanssa vietetty päivä näkyy ylienergisyytenä. Selataan hetki uutta kirjaa, sen jälkeen iPad käteen ja sohvalle rauhoittumaan. Opettavaiset pelit ovat lisänneet englannin sanavarastoa ja opettaneet matematiikkaa. Aamulla kesken jäänyt jakso Blazea katsotaan vielä loppuun. Ennen ulkoilua vielä nopea arkiruoka, resepti löytyy hetken googlailun jälkeen. Tytöt lähettävät viestejä yhteiseen Whatsapp-ryhmään, Hannulle muistutus tulevista juhlista Facebookin kautta ja äidille vielä puhelu koiria kävelyttäessä. Ulkona postaan someen videon pyöräilemään oppineesta pienestä pojasta, joka pyytää kuvaamaan uuden tempun. ”Lähetä se Andersin äidille!” Pyykinpesukoneen saa laitettua ulkona päälle puhelimesta, sähköpostiin kilahtaa muistutus huomisesta ajanvarauksesta kasvohoitoon. On aika siirtää puhelin sivuun, lukea iltasatu lapselle oikeasta kirjasta ja käydä itsekin nukkumaan. Kuitenkin vielä juuri ennen nukahtamista avaan ystävältä tulleen kuvan, naurattaa niin vietävästi.

DNA on mahdollistanut helpomman arjen. Välillä haluan tietoisesti laittaa älylaitteet pois ja keskittyä niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, mutta vain hetkeksi. Nopean netin avulla pidän paljon enemmän yhteyttä minulle tärkeisiin ihmisiin, koen oloni turvalliseksi, teen työni ja säästän aikaa perheelleni. Meillä on netti kotona, töissä, puhelimissa, tableteissa, mökillä ja veneellä. Ja onneksi onkin.

Yhteistyössä: DNA &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Voi kuinka onnellinen olenkaan, että meillä on tällainen paikka jossa viettää aikaa useamman kerran vuodessa.. Espanjan koti tuntuu taas vähän enemmän kodilta kun freesattiin vähän sisustusta. Aurinko ja tää valo, oon ollut ihan sanaton. Sitä ehti unohtaa, kuinka paljon tätä onkaan kaivannut. Täällä on ihan poikkeuksellisen lämmintä ja vihreää toukokuuksi, aivan kuin kesälläkin. 4-vuotias on onnensa kukkuloilla, mutta niin oon kyllä mäkin ollut. Tultiin vain pitkäksi viikonlopuksi, mutta tääkin tekee niin hyvää. Auringosta nauttii paitsi mieli, myös keho. D-vitamiinia saa kerrankin muualta kuin purkista ja iho rakastaa aurinkoa – kunhan muistaa suojautua siltä oikein. Täällä tulee keväällä aina sellainen fiilis, että nyt on valmis kesään. Tästähän se alkaa!

Olen täällä taas äitienpäivänä, viime vuonnakin oltiin. Toisaalta tietysti kiva juttu, mutta kaipaan niin paljon omaa äitiäni erityisesti näin äitienpäivänä, joten haluaisin olla hänen luonaan Suomessa. Mutta onneksi näemme usein ja voimme viettää äitienpäivää kaikki yhdessä sitten myöhemmin. Onneksi saan viettää tätä äitienpäivää kuitenkin mun elämäni tärkeimpien miesten kanssa. Sain aamiaisen ja ihanan kortin, sekä tietysti maailman parasta seuraa uima-altaalle ja sitä aurinkoa. Fiilistellään formuloita ja yritän tässä bongata ystävääni Barcelonan katsomosta. Me ollaan sitten katsomassa seuraavaa GP:tä Monacossa, mä en oo ollutkaan siellä parina viime vuonna joten nyt on erityisen kiva pitkästä aikaa lähteä. Nyt mä piipahdan vielä hetkeksi terassilla auringossa ennen tapaksille lähtöä.. Ehkä huomenna saisin jotain asiallisempaakin tekstiä aikaiseksi, nyt ihanaa äitienpäivän ja sunnuntain jatkoa teille kaikille ja mikä tärkeintä, ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ♥

Raising kids is like walking in a park.. Jurassic Park.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian