Minut tuntevat tietävät taipumukseni jatkuvaan siivoamiseen. Minut hyvin tuntevat tietävät myös hieman erikoisen siivoushistoriani. En suinkaan ole aina ollut siisti – vaikka kotona on siihen opetettukin. Äitini onkin paras siivooja, ketä tiedän ja hänen kyläiltyään kotimme onkin puhtaampi kuin yhdenkään siivousfirman käynnin jälkeen. Lapsena meillä siivottiin aina, voi hyvänen aika kuinka muistan edelleen miten kamalaa oli herätä astianpesukoneen tyhjennyksen ääniin, saati imuriin. Viikonloppuisin tuuletettiin petivaatteita, mankeloitiin lakanoita ja viikattiin. Kun sitten muutin nuorena tyttönä omilleni, pitikin ihan itse siivota. Voi luoja, meillä näytti varmaan jossain vaiheessa aivan kauhealta kun ex-poikakaverin kanssa oltiin molemmat vähän sellaisia sinnepäin -siivoojia. Kunnes lukion jälkeen menin töihin. Ensimmäisessä päivätyössäni sain ihan hirveästi kehuja siitä, kuinka siisti olen. Siis minä, jonka äiti suurinpiirtein haukkoi henkeään astuessa meidän kotiin? Hieman sen jälkeen erosin ja kun jäin asumaan siihen kotiin yksin, musta tuli kertaheitolla siisti. Siivoushulluuteni kasvoikin vuosien myötä vähän liiallisiinkin mittasuhteisiin ja olen paitsi silittänyt lakanat, imuroinut päivittäin ja pessyt ruokapöydän tuolit vähintään pari kertaa viikossa. Yhtäkkiä siitä vähän sinnepäin kotiansa hoitavasta Mirvasta oli kasvanut hirveä ylisuorittaja, joka poltti itsensä kotitöidenkin kanssa aivan loppuun.

 

Nykyään olen onneksi löytänyt taas sen kultaisen keskitien. Silti en siedä sotkua lainkaan ja toistan itse varmasti samat virheet oman lapseni kanssa kuin äitini minun kanssani, siivoan hänen jälkiään liikaa, koska epäjärjestys saa mut levottomaksi ja toisinaan ihan hulluuden partaalle. Sillä vain siistissä kodissa voi rentoutua. Lajitovereita?

 

 

Sairastuin viime viikolla oikein kunnon flunssaan ja vasta tänään jaksoin laittaa edes tavaroita järjestykseen. Koko kesän vähän murrosvaiheessa ollut terassi pääsi ensimmäisenä kuntoon, siitä vaan kun innostuin yks kaks ja jaksoin touhuta. Jaksaahan sitä, kun on yli puolet viikosta maannut enemmän tai vähemmän koomassa sängyn, sohvan ja työtuolin pohjalla. Jopa mun inhokkikotityöt, puhtaan pyykin viikkaus kaappiin sekä astianpesukoneen tyhjennys hoituivat ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sain olla illalla pari tuntia ihan yksin kotona, jonka käytinkin ihan kokonaisuudessaan siivoukseen. Olisin voinut levätä ja katsoa sarjaa, olisin voinut tehdä vähän töitä tai suunnitella edes tulevaa viikkoa ja aikatauluja. Olisin voinut lähteä ystävän kanssa parantavalle viinilasilliselle tai tehdä ruokaa. Mitä tahansa muuta kuin siivota. Kuulun kuitenkin juuri tähän joukkoon, jotka eivät voi rentoutua, ennen kuin kotona on siistiä.

 

Nimittäin siistissä kodissa olen oma itseni. En stressaa, olen luova ja tunnen hyvän feng shuin. Uskon energioihin ja kaikkeen muuhun yliluonnolliseen hihhulihömppään ja sotkuinen koti saa hyvin sekavat ja negatiiviset fiilikset. Välillä kun elämässä tapahtuu paljon, yritän olla välittämättä siitä sekamelskasta ja pölystä. Meillä oli koko kesän koti ihan miten sattuu. Ihmettelin, miten siedin sitä, mutta toisaalta koko kesän pidin venettä kotina. Siellä me siivottiin joka päivä jotain ja kaiken piti olla aina tip top. Ilmankos olikin niin hyvät energiat ja fiilikset koko kesäloman.

 

 

Siivoan erityisesti silloin, kun on paha olla. Kiukusta lähtee heti pieni siivu pois, kun koti on siisti. Huomaan myös, että stressaavina, masentavina tai muuten vain vaikeina aikoina sotkuinen koti ärsyttää entistä enemmän. Vaikka välillä tekisi mieli hautautua vain sinne viltin alle, jotenkin vain tsemppaan ja järjestän, pyyhin ja asettelen tavarat taas paikoilleen. Ajatus kulkee heti kirkkaammin ja ongelmat tuntuvat edes hitusen pienemmiltä. Tiesin muuten nuorena aina, että nyt olen tulossa kipeäksi, kun sotkuinen huone ja kesken jääneet asiat alkoivat ärsyttää aivan erityisen paljon. Kummallista, mutta uskon että kodin harmonialla on vaikutusta niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvään oloon.

 

Nyt on ihana mennä nukkumaan kun koti on taas tip top. Kesän vaatekassit odottavat vielä purkajaansa, mutta mikään ei voita kiiltävillä lasipöydillä hehkuvia ensimmäisiä kynttilöitä kesän jälkeen, raikasta pesuaineen tuoksua sekä tyhjää astianpesukonetta. Aamulla kahvin saa keittää puhtaasta Moccamasterista (joka on muuten nykyään vaihtunut pinkkiin!) ja päiväkotireppu sekä tenniskassi on pakattu valmiiksi arkiaamua varten. Ja mikä onni on kömpiä puhtaisiin, tuuletettuihin lakanoihin.

 

Ootko sä siisti?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Puhelin muistutti vuoden takaisesta remontista. Uusittiin siis viime vuoden kesäloman aikana koko keittiö sekä vaihdettiin eteisen ja keittiön laattalattiat valkoiseen, marmorikuvioiseen mikrosementtiin. Saan aika ajoin kyselyjä remontista ja kotikuvista, pitäisi kyllä useammin kuvata kotijuttuja. Koska remontista on nyt tasan vuosi ja löysin näitä kuvia, ajattelin vielä iltatekemiseksi koostaa näistä postauksen näin vuoden ”käytön” jälkeen. Jos muuten tulee mieleen mitä vain kysyttävää, lattiasta tai keittiöstä niin kirjoitelkaa kommenttiboksiin. Joku tiedusteli ainakin lattian tehnyttä yritystä ja kun olin vastaamassa kommenttiin, en löytänyt sitä enää enkä enää kuollaksenikaan muista missä somekanavassa tämä oli! Joten pahoittelut, ei ollut tarkoitus jättää vastailematta. Nyt kuitenkin vilkaisu meidän kotiin, eli keittiö ja mikrosementtilattia esittäytyvät tässä..

 

 

Mikrosementtilattia on ollut yksi parhaimpia valintoja, mitä kodin hankintoihin tulee. Sen alla on tosiaan vanha laattalattia, jota ei tarvinnut piikata pois jolloin säästyi paljon aikaa, rahaa, työvaiheita sekä pölyä ja meteliä. Se on todella tasainen, eikä se ole märkänäkään liukas. Kuljemme ulkoporealtaaseen niin ikään keittiön ja eteisen läpi, jolloin kohta viisivuotiaat märät jalat ottavat melkoisia juoksuaskeleita. Laattalattialla kompastuttiin aina, mikrosementillä ei ollenkaan.

 

Tähän on kaatunut punaviinit, kurkumalatet, soijat ja sitruunat, mutta toistaiseksi mikään tahra ei ole jäänyt kiinni. Pahin tilanne oli itseasiassa viime jouluna, kun pikkujoulujen jälkeen pullokassit seisoivat hetken aikaa eteisessä. Punaisesta lelukaupan muovikassista irtosi valtava punainen tahra, joka imeytyi huokoiseen mikrosementtilattiaan. Tietysti näkyvimmälle mahdolliselle paikalle suoraan ulko-oven eteen. Olin jo tilaamassa mikrosementin asentaneesta firmasta hiontaa ja pintakäsittelyä, mutta kokeilin vielä puhdistaa itse. Taikasienet, asetonit ja Cifit olivat aivan turhia – tahra haalistui hieman, mutta näkyi edelleen hyvin selvästi. Muistan kuinka lähdin tahrasta kiukustuneena kampaajalle ja suihkaisin ihan perus Methodin yleispuhdistusainetta kunnon lätäkön tahrakohdan päälle. Palasin takaisin kotiin ja koko tahra oli poissa. Eli vinkkinä, jos mikrosementtiin tulisi tahra, sitä kannattaa putsata mieluummin ajan kanssa pesuaineen pitkällä vaikutusajalla kuin hulluna edestakaisin myrkyillä kuuraten.

 

 

Itse keittiö oli aivan nappivalinta. Sen merkkiä ja mallia on muuten usein kysytty ja se on tosiaan Scavolini Exclusiva ja ainakin viime kesänä se oli vielä ainut vastaava keittiö Suomessa, sillä tämä malli oli silloin niin uusi. Siksi ostimmekin niin sanotusti sian säkissä, sillä emme olleet nähneet livenä tätä keittiötä ollenkaan. Eniten pidän marmoritasosta, Gaggenaun kodinkoneista (pisteet erityisesti liedelle sekä uunille ja mikrolle) ja valaistuksesta. Kaikkia valoja voi pitää päällä yhtä aikaa tai erikseen. Kaappitilaa on vihdoin tarpeeksi ja keittiön design on sopivan moderni, mutta ripauksella rakastamaani ”antiikkisuutta” ja pehmeitä muotoja.

Miinusta tulee hanasta, jota on jo kerran korjattu sekä marmoritasojen työläästä hoidosta. Kuulin vasta myöhemmin, että marmoritasoihin on olemassa jokin pinnoite, joka pitäisi sen kiiltävänä? Voikohan sellaista tehdä jälkikäteen? Tykkään isosta neliönmuotoisesta altaasta, mutta sen puhtaanapito on myös vähän haastavaa, sillä altaan pohja on tasainen. Se saisi edes hieman viettää keskelle kohti viemäriä.. Liesituuletin vaihdettiin muuten remontin yhteydessä aktiivihiilituulettimeen ja se on ollut kyllä sata kertaa tehokkaampi kuin vanha, taloyhtiön hormiin yhdistetty liesituuletin. Valkoinen viinikaappi on kaunis ja ihanan käytännöllinen – se aukeaa kosketuksesta, mutta siihen ei toistaiseksi ole pystynyt oikein kukaan muu kuin minä. Ehkä juuri siksi pidänkin siitä niin paljon..

 

 

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen remonttiin ja valitsisin edelleen ihan samat jutut kuin silloin reilu vuosi sitten. Eniten pidän kokonaisuudessa juuri tuosta marmorista, jonka kuviointi toistuu myös lattiassa, vaikka se tosiaan onkin materiaalina vähän työläs. Tälläkin hetkellä katselen tätä keittiötä ruokapöydän äärestä, sillä me ajettiin vielä illalla Hangosta kotiin. Aluksi ajattelin, että kamalaa tulla kesken kesäloman tänne kaupunkiin, mutta oven kun avasi ja vastaan tulvi tuttu kodin tuoksu ja ensimmäisenä silmissä oli oma sänky, muistin miksi koti on mulle kuitenkin se maailman paras paikka. Muutama päivä kaupungissa ja taas takaisin Hankoon. Nauttikaa kodista, mökistä, veneistä tai ihan mistä vaan, jossa kesälomaanne vietätte ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä DNA:n kanssa

Aamulla sammutan ensimmäisenä herätyskellon. Kirkasvalolamppuakin paremmin herättää kirkkaimmalle säädetty puhelimen näyttö silmien edessä. En koskaan pääse ylös sängystä heti kellon soidessa, keho ja mieli vaativat muutaman minuutin heräilyn sininen valo silmien edessä. Haluaisin pitää puhelimen pois makuuhuoneesta. Vielä ei ole onnistunut.

Arkiaamujen Hesarin selaan sängyssä näytöltä. Tarkistan sään ja valitsen mielessäni vaatteita sen mukaan, postaan ehkä kuvan Instagramiin, jos muistan. Varmistan päiväkodin intrasta, oliko tänään retkiä tai muuta erityistä muistettavaa. Lihapullia näköjään lounaaksi, niiden avulla saakin lahjottua lapsen syömään aamiaisensa. Päiväkodin Whatsapp-ryhmässä muistutetaan vielä aurinkosuojan käytöstä lapsilla, aurinko on jo polttavan kuumaa.

Aina välillä unohdan, kuinka lapsuudessani ei käytetty ollenkaan nettiä. Muistan sen modeemin raksutuksen ja yhdistämisäänen edelleen. Ensimmäiset tekstiviestit, myöhemmin ne, joihin ei mahtunut kuin tietty merkkimäärä eikä sitäkään voinut ylittää saldorajan ylityksen pelossa. Webbikamerat, MSN Messengerin ja viestit yläasteen ensimmäisiltä poikakavereilta. Ensimmäisen läppärin, ensimmäisen älypuhelimen. Tekstarit, joita saattoi lähettää vaikka kuinka monta. Yhtäkkiä kaikki siirtyi nettiin. Bussiaikatauluja ei luettukaan aamulla pysäkin seinästä, tuli Reittiopas. Nykyään jopa matkakorttini on historiaa, kun puhelimessa on julkisen liikenteen sovellus, joka veloittaa liput suoraan luottokortilta.

DNA haastoi minut tässä kaupallisessa yhteistyössä pohtimaan, miten netti kuuluu minun päivääni. Eikä mikä tahansa netti, vaan nopea ja toimiva netti. Reissuissa sitä välillä vielä turhautuu hitaaseen wifiin ja muistaa, kuinka tämä sekunnissa someen -maailma on vielä niin kovin uusi.

Aamun kiireestä selviää kertomalla, että murojen syöjä saa lounaalla lihapullia. Pukemista nopeuttaa Viaplaysta katsottu Blaze ja Monsterikoneet. Kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, lähden töihin. Matkalla kuuntelen musiikkia Spotifysta, uusia biisejä on päivittynyt yön aikana suosikkilistoilleni. Mahtavaa. Tiesittekö muuten, että DNA tekee yhteistyötä musiikin suoratoistopalvelun Deezerin kanssa? Tai että Deezer on voittanut monissa arvosteluissa Spotifyn? Pitäisi kokeilla, tää oli mulle ihan uusi juttu. Aamun palaveri on kaupunginosassa, jossa olen käynyt ehkä kerran aiemmin. Pakko laittaa puhelimen karttapalveluun osoite, että löydän perille.

Teen lähes kaiken työni netissä. Tai sanotaanko, että en voisi tehdä työtäni ollenkaan ilman nettiä. Pari vuotta sitten lähdimme kaikki toimistolta kotiin, sillä netti ei toiminut koko päivänä. Netti on mahdollistanut niin paljon, ettei tavallinen ihminen tunnu sitä edes ymmärtävän. Töissä maksan laskut verkossa, varaan ajan kynsihuoltoon ja tarkistan, saiko lemmikkivarauspyyntöni lennolle toteutettua. Katson viikonlopulle sään, pääseeköhän veneilemään? Meillä on muuten veneelläkin netti, helpottaa elämää merellä ja saaristossa kummasti. Töistä kiiruhdan salille. Taas soittolista soimaan, langattomat kuulokkeet päähän ja treenikello käteen. Latasin myös urheilukelloni laatiman juoksuohjelman työkoneelle, aloitan kun ehdin. Matkalla salille yksi Whatsapp-puhelu autossa, kätevää ja turvallista kun voi hoitaa nykyään puhelutkin autossa molemmat kädet ratissa.

Salin jälkeen suoraan päiväkotiin hakemaan pieni rakas. Kavereiden kanssa vietetty päivä näkyy ylienergisyytenä. Selataan hetki uutta kirjaa, sen jälkeen iPad käteen ja sohvalle rauhoittumaan. Opettavaiset pelit ovat lisänneet englannin sanavarastoa ja opettaneet matematiikkaa. Aamulla kesken jäänyt jakso Blazea katsotaan vielä loppuun. Ennen ulkoilua vielä nopea arkiruoka, resepti löytyy hetken googlailun jälkeen. Tytöt lähettävät viestejä yhteiseen Whatsapp-ryhmään, Hannulle muistutus tulevista juhlista Facebookin kautta ja äidille vielä puhelu koiria kävelyttäessä. Ulkona postaan someen videon pyöräilemään oppineesta pienestä pojasta, joka pyytää kuvaamaan uuden tempun. ”Lähetä se Andersin äidille!” Pyykinpesukoneen saa laitettua ulkona päälle puhelimesta, sähköpostiin kilahtaa muistutus huomisesta ajanvarauksesta kasvohoitoon. On aika siirtää puhelin sivuun, lukea iltasatu lapselle oikeasta kirjasta ja käydä itsekin nukkumaan. Kuitenkin vielä juuri ennen nukahtamista avaan ystävältä tulleen kuvan, naurattaa niin vietävästi.

DNA on mahdollistanut helpomman arjen. Välillä haluan tietoisesti laittaa älylaitteet pois ja keskittyä niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, mutta vain hetkeksi. Nopean netin avulla pidän paljon enemmän yhteyttä minulle tärkeisiin ihmisiin, koen oloni turvalliseksi, teen työni ja säästän aikaa perheelleni. Meillä on netti kotona, töissä, puhelimissa, tableteissa, mökillä ja veneellä. Ja onneksi onkin.

Yhteistyössä: DNA &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian