Elämä on ollut helpompaa. Olen voinut fyysisesti niin hyvin, henkisesti paremmin kuin vuosiin. Alkuvuosi 2019 on ollut kaikin puolin hyvä. Eräänä marraskuisena aamuna kuvasin kahvikuppi kädessä pimeää olohuonetta. Silloin oli jo olo, että nyt tästä ei oo kuin suunta ylöspäin. Koko vuosi 2018 oli todella raskas kaikin tavoin, muutosten ja kasvun vuosi joka veti nöyräksi ja avasi silmät monellekin asialle. On silti hassua, että negatiivisista asioista on niin paljon helpompaa kirjoittaa ja puhua kuin niistä hyvistä. Se, että on ollut melko rankkaa, saa pelkäämään seuraavia epäonnistumisia. Ei uskalla edes oikein sanoa ääneen, että tässähän on mennyt ihan kivasti. Olen vihdoin oma terve itseni ja elämä lapsen kanssa on nykyään aivan erilaista kuin ennen. Se on ihanaa. Koska se varovainen pieni pessimisti sisälläni yrittää sanoa, että älä nyt sano, kohta tulee taas jotain. Joskus kun olin oikein kipeä ja ajattelin kuolevani (olen esimerkiksi pyöritellyt mielessäni kaikki mahdolliset verisairaudet), minua lohduttivat ne hyvät päivät ja hyvän olon hetket. Aina kun tuli yksi, takerruin siihen. Että ehkä näitä tulee vielä lisää. Olen tehnyt tätä samaa ennenkin sairastaessani lievemmin. Poskiontelontulehdus, joka ei meinannut millään parantua, oli hetken oireeton. Tajusin, että enhän mä nyt olekaan ihan koko aikaa kipeä. Samoin viisaudenhampaan tulehtuessa, mietin aina että olihan siinä yksi täysin normaali päivä jo välissä, tää ei voi jatkua ikuisesti. No, eihän mulla kuitenkaan mikään syöpä tai muu vakava sairaus ole/ollut, mutta kiitos loppuvuoden paniikki- ja ahdistuskohtausten, ajattelin toisinaan niin. Nyt se kuulostaa omasta mielestänikin ihan hullulta ja hirveältä liioittelulta, mutta ei silloin. Ei ollenkaan. Se mitä olen oppinut, on ettei kenenkään oloa, terveydentilaa, hyvinvointia tai ongelmia tulisi koskaan vähätellä. Ne koetaan niin yksilöllisesti. Toinen taistelee sitkeänä sen syöpädiagnoosin kanssa loppuun asti, joku romahtaa muutaman viikon antibioottikierteestä. Ei voi verrata, mutta toki se antaa perspektiiviä. Itsellenikin välillä kun paniikki on yrittänyt ottaa valtaa.

Koska elämä voi muuttua yhdessä sekunnissa, haluan muistaa ne hyvät hetket. Haluan kirjoittaa niistä, haluan kuvata niitä. Eilen aamulla join kahvia ja luin kirjaa hetken aikaa yksin kotona. Vaikka oli varhainen aamu, aurinko tulvi sisään. Näytti ja tuntui ihan keväältä. Elämäni raskain syksy ja talvi on nyt takana. Tänään lauantain harmaus muistutti taas sitä marraskuuta ja lehden lukemiseen tarvitsi jopa vähän valoa. Jotain on kuitenkin muuttunut, nimittäin mielessä. Odotan kesää, odotan kaikkia ihania juttuja tapahtuvaksi. En jatkuvasti mieti, että koska tämä loppuu, koska tulee seuraava takaisku tai suuri suru. Asioita, jotka olivat syksyllä vielä ihan jokapäiväisiä mietteitä. Yritän päästä eroon ajatuksesta, ettei uskalla sanoa ääneen, että asiat ovat juuri nyt todella hyvin. Jos koskaan ei pysähdy nauttimaan edes siitä yhdestä hyvästä päivästä, edes siitä yhdestä onnentunteesta, elämä menee hukkaan. Näköjään sitä pystyy kadottamaan tämän asenteen, mutta kappas, tuo synkkä syksy ja talvi toivatkin sen taas luokseni. Inhoan muuten sellaista positiivisuuteen pakottamista, mä en ainakaan hymyile jos ei hymyilytä. Mutta itse on tehtävä paljon töitä päästäkseen irti negatiivisuudesta, johon helposti jää ja juurtuu kiinni. Täällä kun on tarkoitus olla onnellinen.

Tulipa nyt kirjoiteltua pitkästi, mutta vähän edes fiiliksiä välillä. Sain itseasiassa tähän asenteeseeni liittyen ihan valtavasti voimaa eräältä marraskuussa tapaamaltani ihmiseltä, joka tuli ihan vahingossa eteeni juuri oikeaan aikaan. Tällaisia sattumia on ollut nyt enemmänkin. Eksyin vahingossa kivikauppaan, jota olin ajatellut aiemmin. Sille oli juuri silloin tarve. Yliluonnollisista kokemuksista kirjoitan ensi viikolla, mutta yksi aivan ihana asia täytyy mainita jo nyt. Syntymäpäivänäni olin hetken aikaa yksin hotellihuoneessa. Ikkunalaudalle lensi lintu, joka katseli sisään, nokkasi ikkunalasia niin että huomaisin hänet, katsoi minua ja lensi pois. Iskä se toi synttärionnittelut jostain tuolta ylhäältä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

 

Siis nyt ollaan aivan sarjassamme hihhulijuttuja, mutta mä olenkin sellainen hullu noitamuija. Lupasin viime perjantaina kirjoittaa teille energioiden puhdistuksesta salvian avulla ja tässä se nyt on. Olen lapsesta asti ajatellut, että mulla on yliluonnollisia kykyjä tai ainakin kykyjä ymmärtää ja nähdä yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä. En jaksa uskoa, että maailma ja elämä on vain tässä mitä näemme, enkä ole millään lailla rationaalinen ajattelija. En edes muista mistä alunperin kuulin salvian polttamisesta (jos mun ystävät muistaa niin kertokaa), mutta olen puhunut siitä jo ainakin pari vuotta. Salvian polttaminen on tehokas keino poistaa negatiivista energiaa esimerkiksi kodista tai muusta paikasta, johon sitä on kertynyt. Elämästä nyt ihan yleensäkin.

MITEN SE TOIMII?

Kuivattua salviaa voi polttaa esimerkiksi kulhossa tai salviaa saa myös valmiina, ns. kimppuina tai suitsukkeina. Mulle konkreettisinta on polttaa salviaa kulhossa ja kulkea sitten savuavan kulhon kanssa ympäri asuntoa. Samaan aikaan ikkunat on pidettävä auki, jotta huono energiaa pääsee poistumaan. Salvian savua voi levittää ilmaan esimerkiksi sulalla, mutta ainakin mun salvianlehdet savusivat sen verran hyvin että puhdistukseen riitti nyt pelkkä kiertely savuava kulho käsissä ympäri kotia. Salviapuhdistuksen jälkeen kotiin kannattaa laittaa kristallisuolaa eri puolille esimerkiksi pieniin kulhoihin, jotka keräävät sitten loputkin huonosta energiasta. Monet suosivat nurkkia, itse laitoin suolakipot keskeisille paikoille, jossa energia liikkuu muutenkin. Salvialla voi puhdistaa niin ihmisiä kuin kotiakin ja energiapuhdistuksen voi tehdä esimerkiksi pari kertaa vuodessa, jos sille tuntuu olevan tarvetta.

 

Kuulostanko ihan hullulta noitamuijalta? Mä oon! Olen pienestä asti uskonut fengshuin oppeihin, luin äidin kirjan aiheesta varmaan ennen kuin olin edes koulussa (jos joku takertuu tähän niin opin tosiaan lukemaan 5-vuotiaana) ja huomannut miten esimerkiksi väärässä paikassa oleva tavara tai huonekalu voi estää energian kulkemisen ja vaikuttaa koko päivän kulkuun. Mulle on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita, olen nähnyt ”haamuja” ja henkiä sekä saanut merkkejä jostain tuonpuoleisesta. Uskokaa tai älkää. Mutta palataan tähän salvian polttamiseen. Kun ensimmäisen kerran tein kotona salviapuhdistuksen, sen jälkeen moni asia elämässäni muuttui. Ensin ajattelin, että jopa negatiiviseen suuntaan. Tätä on sanonut moni tuttavanikin, joka on tehnyt salviapuhdistuksen. Kuitenkin myöhemmin ymmärsin, että kaikki nuo negatiivisetkin muutokset johtuivat vain siitä, että elämä oli muuttamassa suuntaa ja paljon parempia asioita tuli tilalle. Aina sitä ei ymmärrä itse, mikä tuo lopulta hyvää energiaa ja mikä huonoa. Ehkä tällaiset yliluonnolliset hihhulijutut auttavat meitä menemään oikeaan suuntaan ja avaamaan silmät uudelle. Näitä taitoja voi myös harjoitella. Aloita vaikka sillä, että kuulostelet omaa fiilistä missä on hyvä olla. Siellä on todennäköisesti myös hyvä energia. Sama toisinpäin. Vältä huonoa, tee muutoksia, suosi hyvää ja vahvista sitä.

Joku ehkä pitää mua nyt ihan idioottina, mutta.. En jaksa uskoa, että tuhansia vuosia sitten keksitty yrttisavun puhdistava vaikutus olisi ihan tuulesta temmattua, varsinkin kun niin monella on siitä positiivisia kokemuksia. Ja aina kannattaa kokeilla! Nyky-yhteiskunta on liian rationaalinen, mä oon selvästi elänyt joskus kiinalaisen lääketieteen kulta-aikana tai ollut entisessä elämässäni vähintään sukua shamaanille. Kiinnostaisiko teitä lukea muista yliluonnollisista kokemuksista ja asioista, joihin uskon? Ja kaikki muut hullut noitamuijat ja -äijät siellä, kertokaa teidän hihhulitavoista ja muista tällaisista?! Pelkkää hyvää energiaa tähän maanantaihin!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kirjoittelin kesällä usein blogiin meidän remontista ja erityisesti mikrosementtilattiasta. Esittelin silloin teille keittiön mutta eteinen jäi silloin aivan huomiotta. Minun on pitänyt usein kirjoitella teille eteisen ilmeen muuttaneesta valkoisesta mikrosementtilattiasta, mutta kaikessa kiireessä se on jäänyt ja eteispostaus on vain kummitellut luonnoksissa. Kuluneella viikolla sattui kuitenkin jotain (lue postaus loppuun), mikä muistutti että vitsi, kerronpa nyt teillekin vähän meidän eteisestä ja siitä, mitä lattialla oikein onkaan..

Päädyimme kesällä erään paniikkiratkaisun seurauksena mikrosementtiin lattiamateriaalina. Tuon valkoisen, hillitysti marmorikuvioisen lattian alla on siis edelleen se vanha beigensävyinen laattalattia tummuneilla saumoilla. En uskoisi itsekään. Lattiaprojekti oli kaikin puolin onnistunut ja kun aiemmin keväällä tein yhteistyötä Veken Kalusteen kanssa sisustaessani meidän olohuonetta, jatkan sitä nyt vielä eteisen mattojen muodossa (matoista on saatu alennusta näkyvyyttä vastaan). Ne ovat nimittäin parhaimmat eteisen matot, joita on vastaan tullut. VM Carpet Retro on ajaton, sopivan pelkistetty, käytännöllinen ja vaihtoehtona aivan unelma perheeseen, jossa on lapsia, koiria ja valkoinen eteisen lattia. Matot ovat helppohoitoisia, ne hylkivät likaa ja niistä saa kurat ja hiekat irti hetkessä, jopa rikkaimurilla. Miksi kirjoitan näistä nyt? Vietimme viime viikonloppuna pikkujouluja ja moni kyseli, mistä näitä joka kotiin sopivia eteisen mattoja saa. Meillä on sen verran leveä tuo käytävämallinen eteinen, että se vaatii sitä tavallista käytävämattoa leveämmän maton. Nämä matot ovat 100cm x 200cm kokoisia ja halusin niitä mieluummin kaksi kuin yhden pitkän, sillä niitä on sitten helpompi viedä ulos tai tarvittaessa pesuun. Värejä ja kokoja on monta erilaista, löydät ne kaikki täältä. VM Carpet Retro -matot ovat myös nyt Vekellä -25% alennuksessa, joten jos joulun jälkeen tekee mieli uudistaa kotia (mulla iskee aina silloin hirveä sisustusinnostus) niin kannattaa hyödyntää alennus. Matoissa on alla liukuestekangas, joka pitää myös hieman kosteutta jos alla sattuu olemaan arempi lattiamateriaali kuin mikrosementti.

Mikrosementistä puheen ollen, olen ylistänyt sitä suureen ääneen ensikohtaamisestamme asti. Viime viikolla meinasin kuitenkin joutua pyörtämään puheeni.. Lattia, jota meillä on siis eteisessä ja keittiössä, on kestänyt hyvin jo monet kolhut ja tahrat. Olen läikyttänyt siihen monta aamukahvia, jotka olen muistanut pyyhkiä pois vasta illalla. Sitä eivät ole järkyttäneet currykastikkeet, eivätkä punaviinit. Pikkujoulujen jälkeen keräsin kuitenkin pulloja muovipussiin, jonka jätin ulko-ovelle odottelemaan kauppaan pääsyä. Eräänä aamuna olin sitten nappaamassa muovipussia mukaan, kun huomasin että siitä oli liuennut väriä lattiaan. Valkoinen mikrosementtilattia – suoraan ulko-oven edessä – näytti siltä, kuin siihen olisi piirretty paksulla punaisella permanenttitussilla iso töherrys. Oh well.. Micael sanoi, että pyyhi mamma nyt se tahra pois. Nappasin ohimennen palan talouspaperia, suihkutin pesuainetta ja ajattelin että tahrahan irtoaa siinä missä muutkin. Eipäs irronnutkaan. Taikasienet ja kynsilakanpoistoaineet tuli testattua, tuloksetta. Kiireessä ajattelin, että soitan lattiafirmaan ja kysyn mitä sille voisi tehdä, mutta suihkutin nyt kuitenkin vielä yleispesuainetta tahran päälle. Mietin jo, voisiko tuon Retro-maton vetäistä tahran peitoksi ja toteuttaa poissa silmistä – poissa mielestä, taktiikkaa. Kuitenkin kotiin tullessani tahra oli poissa. Pesuaine oli ikään kuin liuottanut sen irti. Mikrosementti säilyttää siis paikkansa lattiamateriaalien suosikkina, yhdessä ajattomien Retro-mattojen kanssa.

Meidän eteinen on hyvin simppeli, vähän tylsä käytävä, mutta säilytystilaa on onneksi hyvin. Sitäkään ei ole koskaan tarpeeksi ja kaapit ovat tälläkin hetkellä täynnä takkeja. Ihmisellä on kumma tapa kerätä tavaraa niin kauan, kun on tilaa. Haaveilen, että vielä joskus meillä on iso hallityyppinen eteinen, ehkä vanhassa talossa, johon saan ne mustat antiikkisohvat.. Ennen sitä, mennään tällä ♥