Vaikka tiedän hyvin ihmisen olevan julmin olento maan päällä, välillä sitä joutuu ihmettelemään, kuinka helvetin typeriä ja itsekkäitä toiset yksilöt voivat ollakaan? Olin eilen illalla lähdössä ravintolasta 4-vuotiaan pojan kanssa ja hän pysähtyi ihastelemaan pöydässä olevaa lamppua. Pöydässä istunut mies kysyi ”what’s your name?” johon neljävuotias hienosti vastaa kertoen oman nimensä. ”Oh, you look like trouble” toteaa tämä oman elämänsä herrasmies. And yes, you look like a fat idiot. Usein olen kuullut siinä vaiheessa, kun olen kertonut olevani äiti, keskustelukumppanilta hänen mielipiteensä lapsista. Yleensä siinä vaiheessa se on negatiivinen ja tuodaan hyvin vahvasti esiin. Lapsia on arvosteltu hyvin suureen ääneen, jopa heidän kuullen, niin illallispöydissä, julkisilla paikoilla kuin päiväaikaan vietetyissä juhlissakin. Lentokoneessa pyöritellään silmiä, kun lapsi istuu lähelle ja äidin lähtiessä ulos oikein onnitellaan, että mahtavaa kun sä sait sen hoitoon ja kerrankin omaa aikaa. Kesälomasuunnitelmani, kolme viikkoa omalla veneellä saaristossa kuulostavat kadehdittavilta, kunnes kerron lomailevani lapseni kanssa. No, onneksi tämä ei ole mikään vallitseva mielipide, mutta näitä ääliöitä on tosiaan sen verran usein löytynyt näköpiiristä, että halusin ottaa asian esille.

Enhän minäkään tule arvostelemaan kenenkään puolisoa, koiraa tai ihan vaikka autoa. ”Että voi v*ttu ton akan kanssa on varmaan rankkaa?!” ”Ai kauheeta, mä luulin että teillä on tyttöjen reissu mut otatkin ton mukaan..” ”Joo ei olis yhtään mun juttu.” ”Just ton takia mä en osta ikinä Audia.. ” Etenkin lapsiin kohdistuva arvostelu kertoo niin suuresta moukkamaisuudesta, ylimielisyydestä ja empatian puutteesta, että toivoisin tällaisille ihmisille jotain kunnon näpäytystä. Lapsista ei tarvitse pitää, mutta silloin kannattaa olla hiljaa.

Lapset eivät käyttäydy kuten aikuiset. He opettelevat. Siksi heitä tulee kieltää, ohjata oikeaan suuntaan sekä antaa tehdä asioita kokeillen samalla rajojaan. Lapsen kasvatus ei ole mikään läpihuutojuttu, josta selviää kunnialla joka ikinen, joka on sen lapsen tähän maailmaan saanut aikaiseksi. Ainakin näiden itsekkäiden idioottien kasvatuksessa on mennyt jotain vähän pieleen. Se on helppo jakaa Facebookissa kannanottoja koulukiusaamiseen, kun itse alentuu arvostelemaan äänekkäästi aikuisena ihmisenä pieniä lapsia. Minä en myöskään äitinä kaipaa sääliä, itse olen oman rakkaan lapseni päättänyt pitää ja kasvatan hänestä varmasti fiksumman aikuisen, kuin näistä ajattelemattomista arvostelijoista. Sen sijaan empatiaa ja kannustusta ei äiti (tai isä) voi koskaan saada liikaa. Sitä paitsi, me kaikki olemme joskus olleet lapsia. Meidän kaikkien läheisillä tulee joskus todennäköisesti olemaan lapsia. Ja mikä hauskinta, meillä, jotka emme edes pitäneet lapsista, voi olla jonain päivänä lapsia. Siihen asti kannattaa tosiaan olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Arvostelevalla käytöksellä saa vain pahan mielen muille ja lisää idioottipisteitä itselle. Hyvää mieltä loppuviikkoon, onpa kivaa olla muuten kotona ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria

 


*Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa

Ihan aluksi täytyy tunnustaa, että luulin pitäväni hyvää huolta lapseni hampaista. Harjaamme ne yhdessä kahdesti päivässä ja aina silloin tällöin Micael on saanut ruoan jälkeen suosikkejaan, Herra Hakkaraisen pastilleja. No, meille järjestettiin pieni koulutus ksytolista ja ksylitolituotteista tämän yhteistyön muodossa, enkä sen jälkeen ollutkaan enää niin varma, että hoidanko sittenkään lapseni hampaita ihan oikein. Meidän ksylitolin käyttö siirtyi saman tien aivan uudelle tasolle ja mukaan tuli myös tervetullut uutuustuote, Herra Hakkaraisen purkka joka tekee hurjan hyvää pienen pienille hampaille ♥

Micael on halunnut kokeilla purkkaa jo pitkään. Hän oppi hurjan äkkiä, miten purkkaa vain pureskellaan hetken aikaa suussa ja sitten se sylkäistään pois. Ihme ja kumma roskiin, ei lattialle eikä ”tarraksi” äidin kirjan sivujen väliin. Herra Hakkaraisen purkkapussista löytyy kolme eri makua, jotka lapset ovat valinneet. Mansikka, banaani ja tuttifrutti. Hauskat ja värikkäät purkkatyynyt näyttävät kuin sokerilla kuorrutetuilta karkeilta – ilmankos maistuvatkin niin hyvin. Tämä ”sokeri” on itseasiassa ksylitolia. Koulutuksessa saimme maistaa ksylitolia ”jauheena” ja se olikin koostumukseltaan ja ulkonäöltään aivan kuin sokeria, makeaakin, sillä ksylitoli on ns. luontainen makeuttaja. Hammaslääkäriliiton suosittelema ksylitolipurkka sisältää aina yli 30% ksylitolia ja ksylitolin on oltavan tuotteen ns. pääraaka-aine, eli ensimmäisenä ainesosaluettelossa. Ksylitolituotteet ovat todella tärkeässä osassa niin lasten kuin aikuistenkin hampaiden hoitoa, sillä ne auttavat ehkäisemään hampaiden reikiintymistä ja vähentävät plakkia – sitä ärsyttävää karheaa tunnetta hampaiden pinnalla.

Koska rakastan tutkia asioita ja tehdä aina vähän omaa tieteellistä havainnointia vapaa-ajallani, tutkailin ruokakaupassa muutamia purkkapusseja. Suurimmalta osalta puuttui Hammaslääkäriliiton suositusmerkki, joka on varmasti tae laadukkaasta ja turvallisesta purkasta. Jenkin tuotteilla tämä on, joten meidän purkka- ja pastillivarastot täydennetään kyllä jatkossa aina heiltä. Matkustaessa meillä on omat purkat ja pastillit mukana, sillä ulkomailla purkat ovat usein paljon pahemman makuisia, koostumus on erilainen ja nyt kun olen tutkinut tuoteselosteita, niissä on harvoin edes ksylitolia! Tämä ksylitoliasia on muuten todella mielenkiintoista luettavaa, etenkin ihmiselle joka ihan oikeasti luuli hoitavansa lapsen hampaita moittettomasti. Paljon ksylitoli-infoa helposti luettavassa muodossa löydät täältä. Erittäin mielenkiintoisena tietona täytyy nostaa esille se, että säännöllinen ksylitolituotteiden käyttö edistää myös korvien hyvinvointia. Tämä mainitaan jopa Käypä Hoito -suosituksissa. Mutta nyt, takaisin tähän varsinaiseen aiheeseen, nimittäin lasten hampaiden hoitoon..

Kaikkihan ovat varmasti kuulleet happohyökkäyksestä? Ksylitoli on paras keino katkaista happohyökkäys eli se suojelee tehokkaasti niin lasten kuin aikuistenkin hampaita reikiintymiseltä. Miten paljon lapselle uskaltaa antaa purkkaa tai pastilleja? Suositeltu määrä ksylitolia päivässä on 5 grammaa. Sen lapsi voi saada joko purkasta tai pastilleista. Herra Hakkaraisen purkkaa voi syödä huoletta viisi palaa päivässä, silloin päivän ksylitoliannostus on turvattu ja pienet hampaat ovat suojassa karieksen pahoilta vaikutuksilta. Herra Hakkaraisen pastillit taas täyttävät päivittäisen suositusannoksen 10 pastillilla päivässä. Lasten hampaidenhoito on siis kokonaisuus, johon kuuluvat niin säännöllinen harjaus kahdesti päivässä kuin ksylitolituotteiden säännöllinen ja ennen kaikkea riittävä käyttö. Tässä meillä oli ainakin tekemistä, mutta nyt kun ”faktat” ovat tiedossa, on helpompi toimia oikein.

Micael on ollut innoissaan siirtymässä pastilleista purkkaan, mutta edelleen Herra Hakkaraisen pastillit maistuvat jopa karkin korvikkeena. Otin tavaksi antaa pastilleja aina jokaisen aterian jälkeen ja halutessaan voi aina ottaa vaihtoehdoksi purkan. Lentokoneessa Herra Hakkaraisen purkan pureskelu pitää korvat auki, tämän muisti hienosti neljävuotias pakatessaan omaa matkalaukkua Espanjan lentoa varten. Saamme olla kyllä suomalaisina ylpeitä tästä hienosta kotimaisesta tuotteesta, Jenkki toi nimittäin ensimmäisenä maailmassa markkinoille ksylitolipurukumin. Näitä pakkaa mielellään mukaan matkalaukkuun. Jenkiltä on ollut kyllä nerokas veto ottaa lapsille tuttu ja rakas Herra Hakkarainen lasten  ksylitolituotteiden ”hahmoksi”, purkat ja pastillit maistuvat paljon paremmalta kun pakkauksissa on rakas kotimainen piirroshahmo.

Miten te hoidatte lastenne hampaita? Järjestämme Jenkin kanssa arvonnan, jossa palkintona on kaksi pikkuhampaille sopivaa tuotepakettia. Kerro siis kommenttiboksissa teidän ksylitoli- ja hampaidenhoitotottumuksista ja muista mainita, maistuuko teille paremmin Herra Hakkaraisen purkka vai pastillit. Osallistumisaikaa on torstai-iltaan 27.9. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä. Onnea arvontaan ja muistakaahan pitää pienistä hampaista hyvää huolta ♥

Yhteistyössä: Jenkki &

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tästä on ainakin vuosi, kun kyselin teiltä lapsen harrastuksista. Silloin mietin hieman alle 3-vuotiaalle sopivia harrastuksia, ja toisaalta myös sitä, tarvitseeko noin pienen lapsen harrastaa vielä. Micael aloitti 3-vuotiaana lasten nallepainin, mutta ensimmäinen vuosi meni lähinnä riehuessa ikätovereiden kanssa ja ohjeita oli toisinaan vähän hankalaa noudattaa. Malttia ei vielä ollut tarpeeksi. Olemme kuitenkin aina liikkuneet hänen kanssaan todella paljon. Tämä yhdessä tekeminen alkaa nyt näkyä. Micael pysyy hienosti pystyssä laskettelusuksilla ja olemme yhdessä laskeneet jopa isoja rinteitä, vaikka hän pääsee hiihtokouluun vasta tulevana talvena. Samoin hän oppi uimaan ilman kellukkeita jo 3-vuotiaana, mutta on sitä uimahalleissa ja -altaissa kyllä oltukin. Hiihtoakin kokeiltiin ja ihan hyvällä menestyksellä viime talvena. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita teemme yhdessä ja ikään kuin perheen yhteisiä harrastuksia. Omissa harrastuksissa äiti ja isä eivät olekaan enää jatkuvasti vierellä. 3-vuotiaana aloitettu nallepaini oli hyvää harjoitusta, sillä nyt koen, että neljäs ikävuosi on tuonut mukanaan valmiuden harrastaa jo vähän itsenäisemminkin.

Ennen kuin lapsi alkaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostustaan tiettyihin lajeihin, harrastukset määräytyvät pitkälti vanhempien kiinnostuksenkohteiden mukaisesti. Yllätys yllätys, lapsemme harrastukset ovat liikuntaharrastuksia. Toisaalta, mitäpä muutakaan energiselle ja vilkkaalle lapselle voisi kuvitella? Micael aloitti torstaina luistelukoulussa ja voi sitä riemua.. Hän odottaa jo kovasti tulevaisuudessa häämöttäviä lätkätreenejä ja haluaisi jatkuvasti jäälle. Sydän oli sulaa, kun katselin pikkuisen luistelevan ihan yksin. Meiltä on onneksi lyhyt matka Hernesaaren jäähallille, joten senkin puolesta luistelukoulu on juuri nyt meille täydellinen harrastus. No, sitten on tämä toinen.. Äidille ei niin mieluinen, isälle ja pojalle sitäkin rakkaampi – karting. Jotenkin ajattelin, että se aloitetaan vasta joskus kouluiässä? No, ajattelin väärin. Pari viikkoa sitten Micael sai ensimmäisen auton ja ajovarusteet. Oi, voi.. Suvussa on kilpailtu moottoriurheilulajeissa aina maailmanmestareiksi asti ja näköjään geeniperimässä on selkeä viehätys kaikkea sellaista kohtaan, millä pääsee lujaa. Vauhti ei pelota ja niin autot, mopot kuin moottorikelkat kiinnostavat pientäkin miestä aivan hullun lailla. Ei kai se auta kuin laittaa itse silmät kiinni pojan lähtiessä radalle ja toivoa, ettei mihinkään satu.

Takaisin kuitenkin otsikkoon – milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen? Olen useammaltakin urheilijalta kuullut, etteivät he suosittele aloittamaan ainakaan liikuntaharrastuksia tosissaan kovinkaan pienenä lapsena. Vaarana on kyllästyminen sitten teini-iässä ja yksinkertaisesti lapsen väsyminen. On yksilöllistä milloin harrastus kannattaa aloittaa, mutta itse lähtökohtaisesti haluaisin harrastusten olevan sellaisia, että aina on kiva mennä ja harrastukseen käytetty aika on lapsen mielessä hauskaa. Tottakai väsymys iskee etenkin päiväkotipäivän jälkeen, mutta yleensä se on ohi heti, kun harrastuksen pariin taas pääsee. Liika on liikaa ja huolestuneena olenkin kuunnellut, kuinka joidenkin perheiden lapsilla saattaa olla jokaiselle päivälle jotain. Itse odottaisin, että lapsi alkaa itse osoittaa mielenkiintoaan ja valitsee sitten lajeista sopivimman – sen, johon haluaa keskittyä. Toki rinnalla voi olla jokin toinen niin ikään tukemassa, mutta liian moni yhtäaikainen laji rasittaa lasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja syö lopulta sitä jaksamista ja taitoa kaikilta harrastuksilta. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää, mutta tosissaan ei tarvitse vielä mitään harrastaa. Tärkeää on tietysti myös se, että lapsi jaksaa keskittyä. Harrastukset kuitenkin tukevat keskittymiskykyä ja sen opettelua, joten kannattaa ainakin kokeilla heti kun on mahdollista päästä mukaan. Mitä teidän lapset harrastavat tai mitä sinä harrastit itse lapsena?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria