Aurinkoisena keskiviikkona kello 13:24 sinä synnyit. Muistan tuon päivän heräämisestä aina nukahtamiseeni asti, luultavasti ikuisesti. Mieleen on jäänyt hassuja yksityiskohtia kuten edellisenä iltana syöty spagettiannos, sairaalan kylpytakin taskuun jääneet alushousut (tää on harmittanut monta kertaa), ylilääkärin paikalle päiväksi parkkeerattu auto ja hiekkapussin paino sektiohaavalla. Pyörtyminen keltaisessa yöpaidassa, ensimmäinen kuvasi äitini puhelimessa. Muistan kaiken niin kristallinkirkkaasti, sillä se oli elämäni merkityksellisin päivä. Teit minusta äidin, teit minusta siinä hetkessä paremman ihmisen ja toit elämääni rakkauden, jota en tiennyt olevan koskaan olemassa.

Hassut pikkupoikien juttusi, tarttuva naurusi, uskomattoman rohkea, ennakkoluuloton ja sosiaalinen luonteesi, vihreät silmäsi ja oljenvaaleat hiuksesi, pienet kätesi ja nopeat jalkasi ovat osa joka ikistä päivääni, enkä vaihtaisi niistä mitään pois. En koskaan ymmärtänyt, miten ylpeä ja onnellinen voi omasta lapsestaan olla, ennen kuin sain sinut osaksi elämääni. Neljä vuotta sitten alkoi elämä, josta varmasti tulee vielä jotain suurta. Suurella rakkaudella toivotan sinulle parhainta mahdollista syntymäpäivää, iloa, naurua ja riemunkiljahduksia joka ikiseen päivääsi. Paljon onnea 4-vuotias Micael Alexander, rakastamme sinua sinne kuuhun ja takaisin ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


..Aamulla herätään kertomalla, että ”tänään mä meen sitten tekemään Haisulille sen jekun ja vedän Muumipeikkoa hännästä!”

..Lampaita tuodaan veneellä saareen. Kun pikkupoika näkee tämän ”Voihan vittu, kato mamma, lampaat on veneessä!”

..Kakka, pökäle, kakkapökäle. Suosikkisanat.

..Uidaan. Noin kymmenen kertaa päivässä jos se hänestä on kiinni. Kylmäaltaat ja merivesi ovat oikein mainioita vaihtoehtoja, pikkupoikia ei palele.

..”Mä en tykkää susta enää”, kuuluu vähintään yhtä usein kuin ”Mä rakastan sua mamma”.

..Illalla ravintolassa saa tilata pizzan omilla täytteillä. No mitä tulee pikkupojan pizzaan? ”Hämähäkin jalkoja, etanan sarvia ja kokin pökäle!”

..Juostaan. Juostaan. Juostaan. Urheilukentällä se veti 800 metriä, hyppäsi pituutta ja olis juossut vielä lisääkin.

..Ensin halutaan potkulautailla. Sit pyöräillä. Sit kumpikaan ei oo kivaa ja sit halutaan taas molemmat.

..Kiipeillään enemmän kuin apinat Korkeasaaressa.

..”Varo hei sitä ampparia!” -”Ai missä on hamppari, mä haluan hampparin!!”

..Ei paljon nukuta. Viimeiset sanat juuri ennen nukahtamistakin ovat yleensä ”Ei mua väsytä yhtään…”

..Ja aamulla. ”Mamma nyt ylös, nyt on aamu, NYT EI NUKUTA!”

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Kesä, kesälomat ja kesälomareissut ovat täällä. Vaikka olen kironnut lapseni, omat kasvatustaitoni ja lyhyen pinnani suohon jo moneen kertaan tällä reissulla, olen silti miettinyt, että en kyllä osaisi olla täällä ilman tuota pientä pirullista poikaa. Vastaavasti 4 päivää regatassa meni kuin siivillä ja nautin aivan sydämeni pohjasta siitä, ettei tarvinnut huolehtia kenestäkään. Ikävän tajusi oikeastaan vasta sitten, kun avasin tädin oven ja pieni mies juoksi halaamaan ja antamaan pusuja. Pisimmillään hän on ollut hoidossa viikon, mutta senkin vain kerran. Yleensä viikonlopun, muutamaan otteeseen 4-5 yötä. 4 viikon ikäisenä hän oli yön mummin kanssa kotona ja tuolla aikavälillä ehti jo väläyttää ensimmäiset hymyt ja naurunkäkätyksetkin. Laps(en)i kiukuttelee joka ikinen kerta päivän – pari, kun tulee hoidosta. Toisinaan ikävöin niin, että tekisi mieli perua reissu tai oma meno ihan kokonaan, toisinaan nautin vapaudestani ihan täysillä.

Vaikka olenkin aina aika surutta jättänyt lapsen hoitoon, minullakin on siinä tietyt rajat ja liika on liikaa. Esimerkiksi kahden viikon ulkomaanmatkalle ei tulisi mieleenkään lähteä ilman lasta. En nauttisi itse lomasta, enkä kyllä haluaisi jättää lasta kenellekään niin pitkäksi aikaa, vaikka täti ja mummi mielellään hoitavatkin. Kaksi viikkoa on hyvin pitkä aika, on kyllä viikkokin. Viikko onkin itselleni aika optimaalinen, sen verran sietää hyvin sekä äiti että lapsi. Tämä on tietenkin jokaisen perheen kohdalla erilaista, mutta täytyy sanoa, että itse vähän kavahdan jos kuulen, että pieni lapsi jätetään kahdeksi viikoksi hoitoon, koska vanhemmat lähtevät lomalle. Koska aihe on tällä hetkellä monille todella ajankohtainen, haluaisin kuulla teidän mielipiteitä. Miten pitkäksi aikaa lapsen voi jättää hoitoon ja miten perustelet oman kantasi?

PS. Terkkuja muuten Ahvenanmaalta, Kökarista! Huomenna isäni kotikaupunkiin, Maarianhaminaan. Tällaisia kelejä en uskonut näkeväni Suomessa enää koskaan, saati tällaisia sinilevälauttoja. Aurinkoa ja rakkautta tähän viikonloppuun!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria