Tästä on ainakin vuosi, kun kyselin teiltä lapsen harrastuksista. Silloin mietin hieman alle 3-vuotiaalle sopivia harrastuksia, ja toisaalta myös sitä, tarvitseeko noin pienen lapsen harrastaa vielä. Micael aloitti 3-vuotiaana lasten nallepainin, mutta ensimmäinen vuosi meni lähinnä riehuessa ikätovereiden kanssa ja ohjeita oli toisinaan vähän hankalaa noudattaa. Malttia ei vielä ollut tarpeeksi. Olemme kuitenkin aina liikkuneet hänen kanssaan todella paljon. Tämä yhdessä tekeminen alkaa nyt näkyä. Micael pysyy hienosti pystyssä laskettelusuksilla ja olemme yhdessä laskeneet jopa isoja rinteitä, vaikka hän pääsee hiihtokouluun vasta tulevana talvena. Samoin hän oppi uimaan ilman kellukkeita jo 3-vuotiaana, mutta on sitä uimahalleissa ja -altaissa kyllä oltukin. Hiihtoakin kokeiltiin ja ihan hyvällä menestyksellä viime talvena. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita teemme yhdessä ja ikään kuin perheen yhteisiä harrastuksia. Omissa harrastuksissa äiti ja isä eivät olekaan enää jatkuvasti vierellä. 3-vuotiaana aloitettu nallepaini oli hyvää harjoitusta, sillä nyt koen, että neljäs ikävuosi on tuonut mukanaan valmiuden harrastaa jo vähän itsenäisemminkin.

Ennen kuin lapsi alkaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostustaan tiettyihin lajeihin, harrastukset määräytyvät pitkälti vanhempien kiinnostuksenkohteiden mukaisesti. Yllätys yllätys, lapsemme harrastukset ovat liikuntaharrastuksia. Toisaalta, mitäpä muutakaan energiselle ja vilkkaalle lapselle voisi kuvitella? Micael aloitti torstaina luistelukoulussa ja voi sitä riemua.. Hän odottaa jo kovasti tulevaisuudessa häämöttäviä lätkätreenejä ja haluaisi jatkuvasti jäälle. Sydän oli sulaa, kun katselin pikkuisen luistelevan ihan yksin. Meiltä on onneksi lyhyt matka Hernesaaren jäähallille, joten senkin puolesta luistelukoulu on juuri nyt meille täydellinen harrastus. No, sitten on tämä toinen.. Äidille ei niin mieluinen, isälle ja pojalle sitäkin rakkaampi – karting. Jotenkin ajattelin, että se aloitetaan vasta joskus kouluiässä? No, ajattelin väärin. Pari viikkoa sitten Micael sai ensimmäisen auton ja ajovarusteet. Oi, voi.. Suvussa on kilpailtu moottoriurheilulajeissa aina maailmanmestareiksi asti ja näköjään geeniperimässä on selkeä viehätys kaikkea sellaista kohtaan, millä pääsee lujaa. Vauhti ei pelota ja niin autot, mopot kuin moottorikelkat kiinnostavat pientäkin miestä aivan hullun lailla. Ei kai se auta kuin laittaa itse silmät kiinni pojan lähtiessä radalle ja toivoa, ettei mihinkään satu.

Takaisin kuitenkin otsikkoon – milloin lapsen täytyy aloittaa harrastaminen? Olen useammaltakin urheilijalta kuullut, etteivät he suosittele aloittamaan ainakaan liikuntaharrastuksia tosissaan kovinkaan pienenä lapsena. Vaarana on kyllästyminen sitten teini-iässä ja yksinkertaisesti lapsen väsyminen. On yksilöllistä milloin harrastus kannattaa aloittaa, mutta itse lähtökohtaisesti haluaisin harrastusten olevan sellaisia, että aina on kiva mennä ja harrastukseen käytetty aika on lapsen mielessä hauskaa. Tottakai väsymys iskee etenkin päiväkotipäivän jälkeen, mutta yleensä se on ohi heti, kun harrastuksen pariin taas pääsee. Liika on liikaa ja huolestuneena olenkin kuunnellut, kuinka joidenkin perheiden lapsilla saattaa olla jokaiselle päivälle jotain. Itse odottaisin, että lapsi alkaa itse osoittaa mielenkiintoaan ja valitsee sitten lajeista sopivimman – sen, johon haluaa keskittyä. Toki rinnalla voi olla jokin toinen niin ikään tukemassa, mutta liian moni yhtäaikainen laji rasittaa lasta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja syö lopulta sitä jaksamista ja taitoa kaikilta harrastuksilta. Liikkuminen on kuitenkin tärkeää, mutta tosissaan ei tarvitse vielä mitään harrastaa. Tärkeää on tietysti myös se, että lapsi jaksaa keskittyä. Harrastukset kuitenkin tukevat keskittymiskykyä ja sen opettelua, joten kannattaa ainakin kokeilla heti kun on mahdollista päästä mukaan. Mitä teidän lapset harrastavat tai mitä sinä harrastit itse lapsena?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Aurinkoisena keskiviikkona kello 13:24 sinä synnyit. Muistan tuon päivän heräämisestä aina nukahtamiseeni asti, luultavasti ikuisesti. Mieleen on jäänyt hassuja yksityiskohtia kuten edellisenä iltana syöty spagettiannos, sairaalan kylpytakin taskuun jääneet alushousut (tää on harmittanut monta kertaa), ylilääkärin paikalle päiväksi parkkeerattu auto ja hiekkapussin paino sektiohaavalla. Pyörtyminen keltaisessa yöpaidassa, ensimmäinen kuvasi äitini puhelimessa. Muistan kaiken niin kristallinkirkkaasti, sillä se oli elämäni merkityksellisin päivä. Teit minusta äidin, teit minusta siinä hetkessä paremman ihmisen ja toit elämääni rakkauden, jota en tiennyt olevan koskaan olemassa.

Hassut pikkupoikien juttusi, tarttuva naurusi, uskomattoman rohkea, ennakkoluuloton ja sosiaalinen luonteesi, vihreät silmäsi ja oljenvaaleat hiuksesi, pienet kätesi ja nopeat jalkasi ovat osa joka ikistä päivääni, enkä vaihtaisi niistä mitään pois. En koskaan ymmärtänyt, miten ylpeä ja onnellinen voi omasta lapsestaan olla, ennen kuin sain sinut osaksi elämääni. Neljä vuotta sitten alkoi elämä, josta varmasti tulee vielä jotain suurta. Suurella rakkaudella toivotan sinulle parhainta mahdollista syntymäpäivää, iloa, naurua ja riemunkiljahduksia joka ikiseen päivääsi. Paljon onnea 4-vuotias Micael Alexander, rakastamme sinua sinne kuuhun ja takaisin ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


..Aamulla herätään kertomalla, että ”tänään mä meen sitten tekemään Haisulille sen jekun ja vedän Muumipeikkoa hännästä!”

..Lampaita tuodaan veneellä saareen. Kun pikkupoika näkee tämän ”Voihan vittu, kato mamma, lampaat on veneessä!”

..Kakka, pökäle, kakkapökäle. Suosikkisanat.

..Uidaan. Noin kymmenen kertaa päivässä jos se hänestä on kiinni. Kylmäaltaat ja merivesi ovat oikein mainioita vaihtoehtoja, pikkupoikia ei palele.

..”Mä en tykkää susta enää”, kuuluu vähintään yhtä usein kuin ”Mä rakastan sua mamma”.

..Illalla ravintolassa saa tilata pizzan omilla täytteillä. No mitä tulee pikkupojan pizzaan? ”Hämähäkin jalkoja, etanan sarvia ja kokin pökäle!”

..Juostaan. Juostaan. Juostaan. Urheilukentällä se veti 800 metriä, hyppäsi pituutta ja olis juossut vielä lisääkin.

..Ensin halutaan potkulautailla. Sit pyöräillä. Sit kumpikaan ei oo kivaa ja sit halutaan taas molemmat.

..Kiipeillään enemmän kuin apinat Korkeasaaressa.

..”Varo hei sitä ampparia!” -”Ai missä on hamppari, mä haluan hampparin!!”

..Ei paljon nukuta. Viimeiset sanat juuri ennen nukahtamistakin ovat yleensä ”Ei mua väsytä yhtään…”

..Ja aamulla. ”Mamma nyt ylös, nyt on aamu, NYT EI NUKUTA!”

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria