Joka vuosi sama juttu. Kesäloman alkaessa lapsi on kiukkuinen ja osoittaa mieltään aivan turhanpäiväisistä asioista. Kesäloman loppuessa jo ensimmäisen päiväkotipäivän jälkeen saadaan ennennäkemättömiä kaupparaivareita, äiti on taas tyhmä ja sitä vihataan koko loppuelämä ja rajoja koetellaan osa-alueilla, joissa ei sitä ole koskaan ennen tarvinnut tehdä. Nyt kun Micael on jo isompi, ilmiö on helpompi tunnistaa, ennen se meni vain kaikkien niiden lukemattomien vaiheiden piikkiin.

 

 

Lapsi tarvitsee kesällä kunnon loman, kuten aikuisetkin. Eikä ihme, että tutuista rutiineista ja päivärytmistä poikkeaminen aiheuttaa lapsessa tunnereaktioita. On sopeuduttava kenties uuteen ympäristöön kesälomalla, tylsyyteen ja vanhempien jatkuvaan läsnäoloon. Ei olekaan enää samanlaisia sääntöjä ja sosiaalista ryhmäpainetta kuten päiväkodissa. Micaelin kohdalla tähän sopeutumiseen meni noin viikko ja pienemmässä mittakaavassa huomaan saman kiukuttelun ja sen tolkuttoman riehumisen ja tottelemattomuuden näkyvän myös lähtiessä lomareissulle. Ensimmäiset päivät Lapissa tai Espanjassa ovat yleensä täynnä kiukkua ja liiallista energiaa, joka laantuu toisena tai viimeistään kolmantena reissupäivänä loman riemuksi ja kultaiseksi käytökseksi.

 

Kesäloma sujuu kuitenkin pääosin aina hyvin ja lapsi nauttii vanhempiensa jatkuvasta läsnäolosta. Kiireettömyys ja yhdessäolo näkyvät hyvänä käytöksenä, mutta tottakai lapsi myös tylsistyy. Tästä julkaisen pian ihan oman postauksen, nimittäin tylsyydestä ja sen sietämisestä sekä tekemisen järjestämisestä.. Välillä tosiaan mietin, että kuin jumalattoman vaikeaa on olla äiti? Ei riitä, että selviää vauvavuodesta tai uhmaiästä, aina tulee uusia mietittäviä asioita joka ikisessä iässä ja vaiheessa. No, enemmän on kuitenkin niitä hyviä asioita. Tämä kesäloma oli siitäkin syystä ihana, että meidän mukana saaristossa reissasi rakkaat tutut lapset, joiden kanssa vietetyn kesäloman Micael muistaa varmasti vielä isonakin.

 

 

Kesäloman jälkeen päiväkotiin paluu sujui kuitenkin ihanasti. Hyvä kun lapsi malttoi heipat sanoa puiston portilla ja juoksi lomalta palanneiden kavereiden luo sadasosasekunnissa. Unirytmikin oli ihan kohdallaan ja iltapäivällä se ei malttanut lähteä kotiin. Siihen se riemu päättyikin. Kotimatkalla äiti oli taas tyhmä, äiti oli hirveä lapsen elämää rajoittava tyhmä ja tyhmin aikuinen jonka lapsi tietää. Kun lomalla vinguttiin kaupasta uutta lelua, riitti tasan yksi lause – et saa. Taas tehtiin muuta. Kun loman jälkeisen päiväkotipäivän jälkeen vingutaan uutta lelua, ei auta kuin raahata lapsi ruokaosaston läpi heitellen samalla ostoksia kärryyn meditatiivisessa tilassa en kuuntele, en kuuntele, en kuuntele.. Me ollaan tapeltu koko viikko muun muassa iPadista, Youtuben käytöstä, pyörän unohtamisesta veneelle ja koiran talutuksesta. Uhmaikää muistuttava hetkellinen tila on kuitenkin tuttu jo kolmelta viime vuodelta, joten tiedän sen menevän ohi.

 

 

Hyvä esimerkki siitä, kuinka lapsi tarvitsee tutut rutiinit ja tiukat rajat ja kuinka muutokset stressaavat. Silti, niitä täytyy olla ja lapsen on sopeuduttava. Sehän tapahtuu kiukun kautta, mutta vanhemman tehtävä on edelleen sietää ja sanoittaa lapsen tunteita ja käytöstä. Pahinta on sopeutua lapsen tahtoon, tehdä lomasta ja arjesta täysin samankaltaista sekä antaa periksi. Tähän tosin sortuu varmasti ajoittain ihan jokainen vanhempi, mutta se tekee meistä vaan inhimillisiä. Tsemppiä arjen aloitukseen ja ihanaa loppuviikkoa ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Vietettiin helteistä sunnuntaita Naantalin Muumimaailmassa. Puoli kuudelta Muumi-tunnaria laulamaan herännyt lapsi tuntui olevan enemmän innoissaan ”muumilaaksopäivästä” kuin jouluaatosta. Riemu jatkui ystävien kanssa koko päivän, Muumit ovat suuria suosikkeja ja tykkään itse aikuisenakin Muumimaailman konseptista. Simppeliä, luonnonläheistä, liikuntaa ja niitä vanhoja rakkaita satuhahmoja. Aina ei tarvita suuria huvipuistolaitteita, uuden ajan animaatiohahmoja ja virtuaalitodellisuutta. Helteisen muumilaaksopäivän kruunasi vielä pari tuntia meressä ja illalla uutta Muumi-kirjaa lukiessa pieni poika totesikin, että tää oli kesän paras päivä.

 

 

Samat sanat taisin kuulla myös Lintsi-päivän jälkeen kesäloman ensimmäisenä päivänä. Muistatteko kun kirjoitin postauksen epäreilusta kesälomasta? Samaan aikaan kun itse nautimme helteistä veneellä kaiken maailman lelujen ja pelien keskellä, ajattelen vähän väliä heitä, joiden kesälomaan ei syystä tai toisesta kuulu näitä asioita. Tuon postauksen kirjoittamisen jälkeen jäin entistäkin useammin miettimään, miten voisin auttaa konkreettisesti edes yhtä perhettä ja heidän lapsiaan. Että hekin saisivat sen kauan odotetun huvipuisto-, tai muumilaaksopäivän. Tai mitä tahansa tykkäävätkin tehdä.

 

 

On kauheaa tajuta että voi auttaa, mutta kuitenkaan ei voi auttaa kaikkia. Haluaisin tehdä kuitenkin jotain ja siksi ajattelin järjestää täällä blogissa (ilman mitään yhteistyökumppaneita tai muita välikäsiä) arvonnan, jonka voittaja saa liput koko perheelle valitsemaansa huvi-, tai teemapuistoon tai muuhun omaan suosikkiaktiviteettin. Siksi, että voisin edes yhtä lasta auttaa nauttimaan vieläkin enemmän tästä kesästä. Kerro siis kommenttiboksissa mihin ja millä porukalla sinä lähtisit viettämään lasten kesän parasta päivää?

 

Koska en mitenkään voi itse vain valita yhtä, arvon voittajan kaikkien kommentoineiden kesken. Siksi toivonkin, että osallistujat olisivat juuri heitä, jotka eivät itse syystä tai toisesta pysty tarjoamaan lapsille vaikka sitten sitä hauskaa huvipuistopäivää. Suoritan arvonnan elokuun ensimmäinen päivä, joten 31.7. iltaan asti on aikaa osallistua. Muista jättää siis kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi (ei tule näkyviin kommentissasi) niin tavoitan sinut henkilökohtaisesti ♥ Ihanaa hellepäivän jatkoa, t. Mirva & Miksu

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Moni ystävä odottaa vauvaa. Moni on niitä juuri saanut. Itse olin koko ystäväpiirini ensimmäinen ja aika ajoin hyvinkin pihalla kaikesta. Samoin myös toisinaan melko yksinäinen, sillä en ollut ollenkaan sellainen puistohengailija, joka tutustuu salamannopeasti toisiin äiteihin. Eikä vauva-aikana voinut oikein edes mennä puistoilemaan, Micaelkin lähti kävelemään vasta vähän yli vuoden ikäisenä. Nyt kun lapsia on lähellä paljon, on ihan mahtavaa viettää aikaa ystäväperheiden kanssa. Lapset leikkivät keskenään ikäeroista huolimatta enemmän kuin mielellään ja aikuiset saavat samalla vaihtaa rauhassa kuulumisia. Tällä hetkellä on aivan ihanaa olla äiti. Äitiys on opettanut varmasti enemmän kuin mikään muu asia koskaan tulee edes opettamaankaan ja välillä ajattelenkin, että mitä jos olisin nyt raskaana – mitä tekisin toisin?

..Ostaisin Bugaboon vaunut/rattaat. Ja YoYot matkustamiseen! Voi miksei mulla ollut niitä silloin?

..Ja auton, jossa on myös takaovet. Mulla on varmaan joku skolioosia vastaava kieroutuma selässä siitä kääntyilystä, kun köytän lasta takapenkille.

..Etsisin jo raskausaikana paljon enemmän vertaistukea. En mä tiennyt silloin 5 vuotta sitten Facebookin ”Elokuiset 2019” ryhmistä! Kukaan ei ymmärrä äitiä niin hyvin kuin toinen äiti.

..Olisin ajoissa hankintojen kanssa. Meidän lastenhuone valmistui pari viikkoa ennen Micaelin syntymää, remontti oli vielä kesken kun tultiin sairaalasta kotiin. Fiilistelisin pieniä vauvanvaatteita ja ihania vauvatavaroita paljon aiemmin kuin kuukautta ennen.

..Ostaisin vähemmän pieniä vauvanvaatteita. Niiden käyttöikä taisi olla noin viikon.

..Lukisin varmasti vastasyntyneellekin, ”vaikka eihän se vielä mitään ymmärrä”.

..N0udattaisin varmasti paljon tarkemmin kaikkia raskausajan suosituksia (ruokavalio jne), sillä tiedän nyt niin paljon enemmän kaikista riskeistä kuin silloin. Sitä luuli olevansa muka niin kuolematon.

..Ostaisin mieluummin kalliimmalla laadukasta tavaraa ja vaatetta, sillä lastenvaatteissa ja -tarvikkeissa on todella hyvä jälleenmyyntiarvo, mutta vain silloin kun ne ovat ns. ”parempaa” merkkitavaraa. Alesta hankittuna omansa voi helposti saada pois ja joku voi jäädä jopa plussallekin.

..Liikkuisin niin paljon kuin ikinä pystyisin, mutta kevyemmin. Ihan turhaan yritin juosta viimeisten kuukausien aikana, aina sitä käveli pettyneenä kotiin kun ei pystynytkään. Sen sijaan joogaisin, vahvistaisin syviä lihaksia sekä haluaisin uida paljon enemmän kuin silloin oikeasti raskaana ollessani. Jooga on älyttömän hyvä laji raskaanaoleville, se rauhoittaa kehoa ja mieltä ja tuo kaikki on tietenkin yhteydessä suoraan vatsassa kehittyvään lapseen.

..Vetoaisin kerrankin siihen, että en mä voi mä oon raskaana. Kun on ystäväpiirin ainut tuleva nuori äiti, halusi osallistua mahdollisimman paljon kaikkeen ja olla kaikkialla mukana.

..En missään nimessä tekisi remonttia kotona raskausaikana. En missään nimessä.

En voi uskoa, että omasta raskausajasta on jo ihan oikeasti viisi vuotta. Tämän postauksen kuvan otin ystävästäni reilut kaksi vuotta sitten, nyt tuo kummityttö on jo niin vauhdikas ja kovasti puhuva pieni neiti. Ihmeellinen elämä ♥ Mitä sä tekisit toisin, jos olisit nyt raskaana?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian