Vuosi sitten päätin, että lapseni saa alkaa nyt laskettelemaan. Ei muuta kuin hiihtokouluun ja uusi harrastus alulle. No, matka tyssäsi jo hiihtokoulun tiskille. Vain 4-vuotiaista alkaen. No, ei muuta kuin sukset jalkaan ja mamman kanssa mäkeen. En tiedä kasvattivatko nuo kerrat enemmän omia hermojani vai lapsen jalkalihaksia, mutta sitkeästi me harjoiteltiin ja rauhallisesti tultiin mäkeä alas. Niin sitkeästi, että keväthangilla jopa käytiin isossa mäessä laskemassa niin, että Micael laski jalkojeni välissä. Voi äidin selkäparkaa, ja sitä hikoilun ja kiroilun määrää. Koska lapsi kuitenkin piti laskettelusta, en antanut periksi. Vuokrakamoilla harjoiteltiin useita kertoja, mutta aloin ymmärtää miksi hiihtokouluun otetaan vasta 4-vuotta täyttäneitä lapsia, sitä pienemmät eivät välttämättä hallitse jalkojaan vielä niin hyvin, että jaksaisivat kovin pitkään ohjailla suksia. Tämä on tietty yksilöllistä, toiset voivat hyvinkin olla kolmevuotiaina valmiita suksille. Micael kuului kuitenkin tähän joukkoon, joka ei vielä uskaltanut olla kunnolla koko painollaan suksien päällä, jos mäki oli vähänkin jyrkkä. Pieni lastenrinne meni vielä joten kuten yksin, mutta äidin piti olla vieressä jatkuvasti. Odotin kovasti joululomaa ja hiihtokoulun aloitusta.

Hiihtokoulut olivat supersuosittuja joulun aikaan, joten sain meille ajan vasta joulunpyhien jälkeen. Sitä ennen käytiin muutamia kertoja rinteessä ja Joulupukki toi vielä omat monot ja suksetkin lahjaksi. Lyhyt lastenrinne meni hyvin ja mattohississä lapsi pärjäsi hyvin jo yksinkin, osasi lähteä pois ja siirtyä muiden tieltä sekä laskea mäen suoraan alas. Kun hiihtokoulun aamu koitti, hän odotti opettajaa laskien tätä suosikkimäkeään. Saimme aivan ihanan ja ammattitaitoisen hiihdonopettajan 40 minuutin opetukseen ja olin jo etukäteen miettinyt, että varaan ensimmäisen kerran jälkeen monta tuntia lisää tälle reissulle. Katselin itse alhaalta enkä lähtenyt rinteeseen mukaan, jotta lapsen keskittymiskyky olisi laskettelussa, eikä minussa. Ensimmäisellä laskulla Micael hyppäsi hyppyristä (voi kyllä) ja pujotteli hyvin sujuvasti lastenrinteen kukkakepit läpi. Pari laskua myöhemmin oli aika siirtyä vähän isompaan rinteeseen ja sompahissiin. Hissiin, jossa ajattelin hänen pärjäävän ehkä joskus 6-vuotiaana. Pitkä rinne tultiin hienosti alas ja nelivuotias kiljui riemusta, ja halusi takaisin hyppyriin. Hiihdonopettaja totesi, ettei enempää tunteja tarvita vaan lasta täytyy vain viedä niin paljon rinteeseen kuin hän haluaa. Tuolihissiin, eli aikuisten rinteisiin, pääsee sitten, kun sompahissirinne menee täysin ilman haparointia.

Ja rinteessä me oltiinkin, joka ikinen päivä. Pari päivää lastenrinteessä ja sitten oli aika lähteä isoon mäkeen. Kaksi kilometriä Etelärinnettä meni ensimmäisellä kerralla jopa kaatumatta. Ja aina piti päästä uudestaan ja uudestaan. Lapsi on luotu suksille.

Uskon että tässäkin asiassa toistolla ja oikealla ajoituksella on suuri merkitys. Aivan kuin esimerkiksi kuivaksi opettelussa. Kun sen aloittaa oikeaan aikaan, onnistuu todella nopeasti. Liian varhain ja liian myöhään aloitettu harjoittelu tuottaa sekin tulosta, mutta tie on pidempi. Lapsi ei jaksa olla kauaa rinteessä esimerkiksi kolmevuotiaana, mutta pääasia että hän pääsee kokeilemaan ja saa tuntumaa suksiin. Silloin hiihtokoulun aloittaminenkin on helpompaa. En opettanut itse käännöksiä ollenkaan (pelkän aurauksen ja pysähtymisen), lapsi oivalsi kääntymisen itse. Tässä hiihtokoulu on kyllä isona apuna jos lapsi ei itsestään oivalla kuinka käännökset tehdään. Lasta kannatta tsempata kovasti, että ihan ensimmäisestä väsymyksestä ja turhautumisesta ei luovuteta vaan jatketaan sisukkaasti harjoittelua. Onnistumiset palkitsevat. Kuitenkin kannattaa muistaa, että pienelle lapselle tuntikin voi olla liian pitkä aika. Kun laskemisen oppii, rinteessä hujahtaa helposti useampikin sillä laskeminen alkaa tuntua kevyemmältä. Valjaita en itse kokeillut ollenkaan koska olin kuullut, että niistä on hankala opetella eroon, mutta toisille ne taas sopivat kuulemma mainiosti. Tärkeintä on rohkaista lasta, sillä rinteen alas laskeminen kysyy juuri rohkeutta. Hiihtokoulussa on helpompi ylittää niitä muka-rajoja ja kuten meidänkin kohdalla, yksi kerta voi riittää!

Miten te olette oppineet tai opettaneet laskettelemaan tai miten lapsenne laskettelevat?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tokmannin kanssa

Tunnustan vähän kavahtavani joka kerta, kun kuulen tai luen lahjattomasta joulusta. Että kuinka me nyt sovittiin, ettei osteta lahjoja. Lapsille yhdet, aikuisille ei ollenkaan. En pidä kertakäyttökulttuurista ja vältän aina kaikkea turhaa ostamista, mutta lahjat kuuluvat jouluun. Usein olemme tosin sopineet esimerkiksi mieheni kanssa, ettei osteta lahjoja toisillemme. Silti, ostan joka kerta. Antamisen ilo on ihanaa ja se kuuluu jouluun. Lahjojen ostaminen väkisin ei ole ollenkaan kivaa, mutta kiireen ja ahdistuksen välttämiseksi kannattaakin olla ajoissa ja kuunnella lahjansaajaa joulun alla entistäkin tarkemmin. Tärkein lahjansaaja on taas tänä vuonna ollut tietysti perheemme keskipiste, neljävuotias, jouluaattoa malttamattomana odottava Micael. Joulupukille kirjoitettiin muun muassa Legojen toivossa, kovasti omaa kiltteyttä korostaen, hih.

Kaupallisessa yhteistyössä Tokmannin kanssa esittelen teille hieman omia lahjahankintojani. Aivan ensimmäiset lahjat olivat lahjat koirille. Rakkaat chihuahuani ovat minulle kuin lapsia, muistan ja hemmottelen heitä välillä ehkä vähän liikaakin. Pörröiset kaverit ansaitsevat joka joulu omat pakettinsa, mutta eniten lahjoja saavat tietysti lapset. Tokmannin lelulehdestä löytyi kaikenikäisille lapsia suosikkileluja ja erityisen ilahtunut olin isosta Lego-valikoimasta. Verrattuna moneen muuhun kauppaan, hinnat olivat monilla tuotteilla edullisempia joten kannattaa miettiäkin ostopaikka tarkoin, jos on asettanut itselleen lahjabudjetin. Leluissa säästää suuriakin summia kun ostaa ne edullisimmasta mahdollisesta paikasta, varsinkin kun lahjansaajoja on usein enemmänkin kuin vain yksi lapsi. Lelujen lisäksi haluan ostaa lapselle myös muuta. Klassikkopelejä löytyi Tokmannilta vaikka kuinka paljon ja kuten joka joulu, paketoin yhden sellaisenkin. Mun suuret suosikit ovat tietysti Afrikan Tähti ja Alias. Entä teidän?

Puhuimme juuri tällä viikolla ystäväni kanssa siitä, miten mukavaa on asioida edullisissa ostospaikoissa. Keskustassa asumisen huonoja puolia ovat ehdottomasti törkeät hinnat, suurin osa ostoksista alkaa nykyään olla kolmenumeroisia summia jopa ruokakaupassa. Myös ystäväni, todella tyylikäs nainen joka on asunut niin Sveitsissä kuin Monacossakin, kertoi suosivansa Suomessa usein halpahalleja ja inhoavansa sitä stereotypiaa, että hyvätuloisten olisi käytävä vain hyvätuloisille ”sopivissa” liikkeissä. En voi sietää sitä turhaa ja ylimielistä hienostelua, sitä LV olalla nenän vartta pitkin katsomista, kun toiset shoppailevat edullisissa ostospaikoissa. Monista asioista kun on niin hölmöä maksaa liikaa. Aikuistenkin joululahjoja saa Tokmannilta. Monet kotimaiset brändit – esimerkiksi Iittalan, Fiskarsin, Arabian ja Vallilan tuotteet – laadukkaat kotimaiset pyyhkeet sekä elektroniikka ovat paitsi ajattomia ja aina tervetulleita lahjaideoita, Tokmannilla myös edullisia. Esimerkiksi kirkasvalolamppu olisi omasta mielestäni ihana lahjaidea (jos sellaista ei vielä ole), se on ostos jota ei välttämättä raaski ostaa itse, mutta joka tuo käyttäjälleen paljon hyvää mieltä ja energiaa arkeen. Herätysvalo on ollut yksi parhaimpia ostoksiani Tokmannilta ikinä, se on palvellut jo vuosien ajan ja tehnyt heräämisestä miellyttävää. Paksuun valkoiseen pyyhkeeseen on ihana kietoutua suihkun jälkeen. Valkoiset pyyhkeet tuovat kivasti pientä ylellisyyttä kotiin. Erityisesti aikuisten lahjoissa haluan panostaa ajattomuuteen, laatuun ja käytännöllisyyteen. Turhan krääsän aika on ohi.

Tokmannin joululahjaostoksissa on sekin hyvä puoli, että auton saa lähelle melkein kaikissa myymälöissä. Vastaavasti taas keskustan liikkeistä pääsee julkisiin ihan parissa minuutissa. Omia lahjakassejani roudasin kaksin käsin autoon ja mukaan tarttui samalla vielä vähän joulukoristeita, juuri niitä joita en tarvitsisi enää ensimmäistäkään. Tosin tuo (teko)talja kuusen alla tuli enemmän kuin tarpeeseen, se on paitsi kaunis suoja peittämään ei-niin-kauniin kuusenjalan, myös koirien suosikkipaikka joulunalusajan loikoiluun. Micaelin lahjat joudun paketoimaan lähes poikkeuksetta aina muualla kuin kotona, koska illalla en usein vain enää jaksa alkaa paketoimisoperaatioon. Viime vuonna tulin ajoissa töistä kotiin ja paketoin lahjat juuri ennen päiväkodista hakemista. Sekin onnistui, mutta yleensä paketoimiseen on ihana varata kunnolla aikaa. Kuunnella joululauluja, ottaa kuppi joulukahvia kaveriksi ja fiilistellä joulun odotusta. Olen aina tykännyt paketoida lahjoja, olin usein kouluaikoina paketoimassa lahjoja kaupoissa vapaaehtoisena. Tokmannilta löysin vielä nämä ihanat lahjapaperit ja nauhat. Aiemmin olen suosinut vain yksivärisiä lahjapapereita, mutta tänä vuonna jotenkin kaikki jouluinnostus on lähtenyt ihan käsistä ja meiltä löytyy niin paljon värejä joulun sisustuksestakin, että paketitkin saivat olla ihanan kirjavia. Lapset tykkäävät väreistä ja taidan olla itsekin vähän kyllästynyt siihen turhan simppeliin tyyliin. Jouluöverit, niiin ihanaa! ♥

Missä vaiheessa teidän lahjahankinnat ovat? Meillä ne ovat kerrankin hyvällä mallilla, toki jätän perinteisesti jotain aina viime tippaan.. Viime hetken lahjaostoksissa on mukavaa tunnelmaa, kun suurin osa on jo hankittu ja paketoitu. Viime vuonna kuriiri toimitti vielä mökille aatonaattona viimeiset lahjaostokset ja aattona poikkesin hiihtolenkiltä hakemaan vielä yhtä pakettia. Niin mua!

Yhteistyössä: Tokmanni &

 



Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa

Uskoni Joulupukkiin horjui lapsena usein. En enää oikein muista miksi, mutta sitäkin paremmin muistan ne asiat, jotka saivat aina palautettua uskoni takaisin. Tonttujen jäljet lumihangessa – en tiedä edelleenkään miten isä sai ne tehtyä, Joulupukin niin aidon näköinen parta sekä se kaikkein tärkein, Joulupukin kirje minulle kotiin. Muistan aina, kuinka posti toi minulle ja pikkuveljelleni kirjeet Joulupukilta. Niissä oli hienot sinetit ja Korvatunturin leimat. Kirje oli vahvistus siitä, että Pukki todellakin on olemassa ja ennen kaikkea siitä, että hän ihan oikeasti muisti minut, muisti missä asun ja tiesi, että olen hänelle kirjoittanut. Muistan kuinka esittelin tuota kirjettä mummolassakin mummolle ja papalle ja mietin, saivatkohan kaveritkin kirjeet Joulupukilta. Nuo olivat juuri niitä lapsuusjoulujen taianomaisia hetkiä ja näitä haluan tarjota myös omalle lapselleni. Juuri äitini ansiosta meillä oli lapsena aina ihan satumaiset joulut.

Kaksikymmentä vuotta meni kuin siivillä ja nyt kirjoitetaan taas Joulupukille. Äiti lähetti alkuviikosta kuvan omista Joulupukin kirjeistäni. Niin, eiväthän tontut niitä vieneetkään. Hassua, että vaikka lelut ja piirretyt ovat muuttuneet niin paljon, kirjeet eivät. Niin ne noudattavat samaa kaavaa edelleen, ne laitetaan ulos odottamaan, että tonttu ne sieltä nappaa yöllä nukkuessa. Ja silti, jo nelivuotiastakin vähän jännittää, meneekö kirje varmasti perille? Olenko ollut kiltti? Kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa pääsin kirjoittamaan teille oman lapsuuteni taian jatkumisesta, kun uskoni Joulupukkiin vahvistui jälleen, kun sain itse Joulupukilta kirjeen. Nelivuotias ei osaa tietenkään vielä kyseenalaistaa Joulupukin olemassaoloa, mutta hän jos joku osaa varmasti ilahtua, kun postiluukusta tipahtaa oma kirje, suoraan Napapiiriltä!

Postin kautta on siis mahdollista tilata lapsille kirje Joulupukilta. Kirje on ihan oikea kirje, joka on lähetetty Joulupukin omasta pääpostista, Napapiiriltä, postimerkillä ja Napapiirin postin leimalla. Kirjeen saa siis tilattua täältä  ja sen hintakin on vain 8,90 €, kuinka ihana on muistaa sillä niin omia lapsia kuin vaikka kummilastakin. Kirjeen saa tilattua jopa 13 eri kielellä, eli sillä voi ilahduttaa myös ulkomailla asuvia pieniä ystäviä. Kirjeen mukana tulee kiltteystodistus (!!) vastaanottajan etu- ja sukunimellä sekä värityskortti. Kirje ja kiltteystodistus ovat nimikoitu henkilökohtaisesti, eli jos perheessä on useampia lapsia, kaikille tulee tilata omat, omalla nimellä. Kirjeet ja kiltteystodistukset saapuvat viikoilla 50-51, joten sinne asti voi hyvin vielä vähän uhkailla tuhmien lasten listoille joutumisesta hankalina hetkinä, hih. Kotimaassa kirje on tilattava viimeistään 16.12. mutta ulkomaille lähetettävät kirjeet on ostettava jo joulukuun alussa. Kaukomaille 2.12. mennessä, Euroopan kaukaisiin kohteisiin 4.12. mennessä sekä Keski-Eurooppaan viimeistään 11.12.2018. Lapset rakastavat oman postin saamista, joten muistathan tilata kirjeen ajoissa? Lisää tietoa Joulupukin kirjeestä löydät täältä. 

Tänä vuonna olemme aloittaneet jouluvalmistelut ajoissa, mutta vasta eilen kirjoitimme Joulupukille. Olen luvannut, että pieniä täydennyskirjeitä saa varmasti lähettää myöhemminkin sillä uusia lahjatoiveita ilmaantuu joka päivä ja että tontut aivan varmasti löytävät meille ja vievät kirjeen perille. On niin hullua, miten lapsen kanssa itsekin asennoituu jouluun aivan eri tavalla ja palaa taas ajatuksissa sinne lapsen uskoon, Joulupukin maahan ja siihen malttamattomaan odotukseen. Se on kai juuri sitä joulun taikaa. Me aikuiset vaikutamme vahvasti siihen lapsen uskoon, joten viimeistään nyt kannattaa hetkeksi siirtää joulu- ja työstressi syrjään ja heittäytyä lapsen lailla uskomaan joulun taikaan. Ehkä Napapiiriltä saatu posti vaikuttaa vähän meihinkin.. Ainakin pimeät arki-illat ovat paljon kivempia kirjeitä kirjoitellessa, kynttilöitä poltellen ja glögiä keittäen. Tässä vielä kerran linkki kirjeen tilaamista varten, mitä tunnelmallisinta joulunodotusta kaikille ja muistakaahan olla kilttejä ♥

Yhteistyössä:

Posti &