Kerrankin olen varustautunut ajoissa ja kunnolla talveen. Koska meillä on mökki Lapissa, taatusti jossain kohtaa talvea saamme värjötellä niissä paukkupakkasissa ja lämpimille takeille ja haalareille on todella käyttöä. En voi sietää likaisia vaatteita (paitsi näkisittepä minut aamuisin koirankarvaisissa leggareissani kävelyllä), joten usein on joku pesussa ja kuivumassa. Siksi esimerkiksi yksi takki ei vaan ikävä kyllä riitä. Haalareitakin meillä on kolme, yksi mökillä Lapissa ja kaksi kotona. Hanskoja ja pipojakin ostan aina useammat ja tämä helpottaa niitä kiireisiä katastrofiaamuja, kun jotain on aina hukassa. Tulevalle talvelle tein kaksi uutta takkihankintaa. Haalarit ovat onneksi sopivia vielä tämän talven ajan, kun ostin niin isot viime vuonna. Tai, toivon niin, täytyykin ehkä tänään käydä kaivamassa ne varastosta sovitukseen..

Gugguun ihana vaaleansininen toppatakki sopi mielestäni niin hyvin vaaleahiuksiselle Micaelille, että se oli saatava heti. Micael on ollut Gugguun mallina, joten takki saatiin ikään kuin mallipalkkioksi. Meillä on tämä sama takki mustana ja se palveli uskollisesti kaksi viimeistä talvea kaupunkitakkina, sillä ostin sen alunperin niin reiluna. Se on edelleen sopiva, paitsi hihat alkavat jäädä lyhyeksi, joten oli aika siirtyä seuraavaan kokoon. Pidän mustan ehkä varatakkina tai voin vaikka myydäkin sen, jos joku tarjoaa hyvän hinnan? Se on nimittäin uudenveroisessa kunnossa, koska en käytä näitä lainkaan puistossa tai muissa ulkoleikeissä. Malli ja materiaali on pysynyt onneksi samana, tässä on täydellinen pituus ja kiva vettähylkivä, mutta vähän mattainen pinta. Söpö tekoturkisreunus kruunaa tämän ihanan unisex-takin. Kaikista mahdollisista lasten talvitakeista tämä on ikisuosikkini, mutta en käyttäisi sitä tosiaan kuitenkaan ulkoilutakkina puistoleikeissä. Onneksi sitä varten on haalarit.

Verkkaripäiviin sopiikin sitten tuo Makian musta Raglan jacket. Pidän kovasti Makian vaatteista ja olin kovin ilahtunut lasten mallistosta. Ajattomia ja laadukkaita vaatteita niin tytöille kuin pojillekin. Tuo Raglan on ihana niin aikuisten miesten kuin pienempienkin poikien versiona. Se on vielä vähän reilu, mutta luulen että tätä käytetäänkin sitten ainakin parin talven ajan. Tekisi mieli ostaa itsellekin tuo sama malli.

Lastenvaatteet ovat nykyään niin kivoja, että niitä shoppailee mieluummin kuin omiaan. Suomalaisilta brändeiltä on tullut hienoja mallistoja sekä laadukkaita ja pitkäikäisiä sisä- ja ulkovaatteita. Lapsetkin saavat olla tyylikkäitä, vaikka yleensä meillä ainakin valitaan päälle aina mieluummin joku värikäs spidermanpuku, jos mahdollista. Sekin on ihan ok, pääasia että käyttäjä tykkää. Vinkathaa hei teidän suosikkitakkeja ja talvihaalareita, näistä aina kysellään joten olisi kiva että mahdollisimman moni lapsi saisi oikeasti laadukkaat talvikamppeet jo hyvissä ajoin ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Tätä olen kyllä kysynyt itseltänikin, en meinannut nimittäin uskoa silmiäni kun kolmevuotias ui viime kesänä ilman kellukkeita. Kun kerroin lapsen oppineen uimaan, ihmiset nyökyttelivät, että niin uimaan kellukkeilla. Ei, vaan ilman. Niin ku ihan oikeasti uimaan. Syy, miksi halusin kirjoittaa tästä on ihan puhtaasti se, että kun lapseni oppi uimaan, oivalsin itse miksi. Ei siihen tarvita mitään luontaista superlahjakkuutta tai vanhempien uintiuraa. Lapsi täytyy vain viedä uimaan. Ja usein. Olemme toki matkustaneet paljon, jolloin lapsi on päässyt uimaan lämpimiin vesiin monena päivänä peräkkäin. Tämä on varmasti edesauttanut nuorena uimaan oppimista, mutta olemme kyllä käyneet kotona ollessammekin hyvin usein uimahalleissa. On tärkeää, että lapsi tottuu veteen eikä pelkää sitä. Vanhempi siirtää helposti pelkonsa lapseen. Itse esimerkiksi kammoan yli kaiken pimeissä merivesissä uimista, sillä olen lapsena lukenut lehdistä niin paljon uutisia haukien hyökkäyksistä. Olen kuitenkin ollut tarkka siitä, etten kerro näistä lapselle enkä varsinkaan näytä omaa pelkoani. Ja kuinka rohkeasti kolmevuotias hyppäsi kesällä veneestä suoraan syvään meriveteen, äidin vain ihaillessa vieressä.

Uiminen on hauskaa ajanvietettä sadepäivinä, eli syksylle ja talvelle mitä mainiointa tekemistä koko perheelle. Lasten hukkumistilastot ovat niin kamalaa katsottavaa, että uimataito on ehdottomasti yksi tärkeimmistä taidoista, joka lapselle tulisi opettaa jo varhain. Olemme kesällä niin paljon veneellä ja lomailemme paljon kohteissa, joissa on uima-altaita. Meillä on myös kotona ulkoporeallas, joten veteen putoamista on saanut vahtia äärimmäisen tarkkana jatkuvasti. Lapsi tottuu kuitenkin veteen nopeasti, jos häntä vain viedään sinne. Mieleiset leikit, mukavat apuvälineet (esimerkiksi kellukkeet, uimarengas, kelluntaliivi..), hauskuus ja vanhemman esimerkki nopeuttavat oppimista. Micaelille käänteentekevä juttu oli snorklaaminen. Hän tutki vedenalaista maailmaa laseilla ja snorkkelilla niin uimahallissa lasten matalassa altaassa kuin kotona porealtaassakin. Kun päästin lapsen syvään altaaseen, hän vain lähti itsekseen uimaan. Uiminen on lapselle yllättävän luonnollista eikä tekniikkaa tarvinnut edes liiemmin opetella kun vesi oli tullut tutuksi. Nyt pikkuinen jaksaa uida jo 20 metrin altaan mitan ja on aivan innoissaan lähdössä joka viikko Allas Sea Pooliin tai halliin. Ja äidillä on yksi suuri huoli vähemmän ♥ Menkää ihmeessä pientenkin lasten kanssa totuttelemaan veteen, uimataito pelastaa henkiä.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Lapsen kanssa matkustaminen on asia, jota pelätään ihan turhaan. Saati sitä, että matkustaminen jotenkin muuttuisi vastenmieliseksi kun perheeseen syntyy lapsi. Mielestäni aivan liian moni perhe jättää turhaan lähtemättä lomalle, koska kokee sen vaikeaksi. Jos bamseklubit eivät tunnu omalta jutulta, vaihtoehtoja on loputtomasti. Tuttavaperhe on reissannut jopa bussilla Aasiassa. Lapsen kanssa matkustaminen on vaikeampaa kuin reissu aikuisten kesken, mitä sitä kieltämään. Mutta sen takia ei todellakaan kannata jäädä kotiin. Lapset rakastavat matkustaa ja matkoilla yleensä rakastetaan lapsia. Maailmalla on paljon helpompi olla lasten kanssa ravintolassa kuin Suomessa, lapset huomioidaan hotelleissa hyvin ja ihmisten asenne lapsia kohtaan on yleisesti ottaen paljon positiivisempi kuin kotimaassamme. Lapsen kanssa matkustaminen muuttuu, kyllä, mutta matkustamisen iloa se ei todellakaan vie. Päinvastoin, tulee aivan uusia riemuja, eikä ole enää ihan niin pakottavaa tarvetta kiertää joka hemmetin patsasta ja museota – kohteesta nauttii aivan eri tavalla. Toisaalta lapsen kanssa matkustaminen taas avaa aivan uusia ovia. Alkoholinkäyttö on niin paljon vähäisempää, että kohteista saa paljon enemmän irti. Ja aurinkolomilla ruskettuu paremmin, lasten kanssa tulee oltua paljon ulkona.

Lapsen kanssa matkustaminen vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta, vähän pidempää pakkaamista ja sitä jo kulunutta sanaa – asennetta. Omat selviytymiskeinoni ovat iPad, piirtäminen, riittävästi unta ja jatkuvasti laukussa kulkevat välipalat. Lentäminen on haastavinta siinä 6 kuukauden – 2 vuoden välillä, ennen ja jälkeen se sujuu oikein hyvin. Stressaaminen ei kannata, sillä stressaantuneen vanhemman tunnetila tarttuu lapseen ja lapsesta tulee rauhaton. Noidankehä on siis valmis. Ja mitä enemmän lapsi reissaa, sitä paremmin hän käyttäytyy ja esimerkiksi juuri lentäminen on kerta kerralta helpompaa. Lapset muistavat hyvin nuorenakin tehtyjä matkoja ja ainakin itselleni ensimmäisiä (ja rakkaimpia) lapsuusmuistoja ovat juuri matkustamiseen liittyvät muistot. Että muista nyt vaan se asenne, asenne, asenne.

Me olemme matkustaneet aina siitä lähtien, kun Micael oli kuusi viikkoa vanha ja reissukohteita on ollut laidasta laitaan, aina Hong Kongista Espanjan Aurinkorannikkoon ja Suomen Lapista Karibian autioihin rantoihin. Kaupunkilomat ovat vaikeampia kuin rantakohteet, mutta kaupungeissakin riittää lapsille tekemistä. Kuitenkin jos haluaa itse päästä helpolla, ranta, uima-allas ja miellyttävä lämpötila takaavat yleensä onnistuneen loman. Nämä nyt ovat tietysti perhe- ja lapsikohtaisia juttuja. Toisille sopii all inclusive-loma bamseklubeineen, toiset reppureissaavat pientenkin lasten kanssa. Omasta mielestäni on tärkeintä, että lähtee.

Matkustavat lapset ovat kielitaitoisia, sosiaalisia, suvaitsevaisia ja oppivat paljon sellaisia taitoja, joita kotona ei tulisi harjoitettua. Omani tuskin olisi oppinut kolmevuotiaana uimaan, jos emme olisi matkustaneet niin paljon. Itse ainakin olen aivan mahdottoman ylpeä, kun lapseni osaa sanoa viidellä kielellä kiitos. Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa matkustamisesta vai oletteko skipanneet reissuja siksi, koska lasten kanssa matkustaminen on hankalaa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria