Kun istahdin puolityhjään lentokoneeseen, tajusin unohtaneeni kuulokkeet kotiin. Kuulokkeet! Voi idiootti, olisitpa unohtanut melkein mitä tahansa muuta mutta että kuulokkeet. Miksi Apple poisti kuulokeliitännät puhelimista? Miksi aina mukana kulkevat AirPodit hajosivat ennen tänne lähtöä? Miksi aina mukanani kulkenut kuulokeliitäntäadapteri on juuri nyt kotona vaikka en koskaan sitä käytä ja se on kulkenut käsilaukussani jo kesästä 2019? Miksi muistin kuulokkeiden laturin mutta en niitä kuulokkeita? Viikon takia ei huvita ostaa satasen bluetooth-kuulokkeita mutta mielessä sekin kävi.

 

Treenaan aina kuulokkeet korvilla. Olen se tyyppi joka saattaa helposti jättää menemättä salille jos kuulokkeet ovat unohtuneet kotiin tai niistä on akku loppu, toki niitä hetkiä varten minulla on aina toiset kuulokkeet salikassissa ja kotisalilla bluetoothkaiutin. Hiihtäessä kuuntelen kirjaa. Osittain se johtuu siitä, että pitkät lenkit ovat kovin tylsiä omia ajatuksia kuunnellessa varsinkin jos hiihtopäiviä on useampi, mutta osittain myös siitä että kuulokkeisiin on ehkä maailman helpointa paeta. Ei tarvitse ajatella mitään, kun korviin kantautuu valmiiksi syötettyjä ajatuksia. Kuulostaa varmaan tutulta? Kuulostaahan?

 

Tulin kaikkien koronakyttääjien kauhuksi mökille. Kyllä, omalle mökille joka sattuu nyt olemaan siellä johon koronakyttääjien syyttävät sormet osoittavat. Olen ollut täällä kohta viikon ja tavannut tässä ajassa vähemmän ihmisiä kuin yhden päivän aikana Helsingissä. Hiihtolomaviikot ovat suosittuja ja toki se näkyy rinteissä, mutta iso hatunnosto kyllä kaikille – sääntöjä ihan oikeasti noudatetaan enkä ole nähnyt kaupassakaan ketään ilman maskia. Muualla en ole oikeastaan käynytkään, paitsi ravintolassa jossa ei ollut meidän lisäksi kuin yksi seurue. Omiin silmiini todella fiksua toimintaa, eiköhän täällä olla opittu siitä vuoden takaisesta. Kaikki haluavat pitää hiihtokeskukset auki viimeiseen asti ja uskon että tällaisella käyttäytymisellä se on mahdollista.

 

 

Hiihtoladulla jouduin kohtaamaan sen ärsytykseni – ja ennen kaikkea ajatukseni. Halusin kuunnella mukaansatempaavaa kirjaa, niin etten edes huomaa tuttujen latumaisemien vilahtavan ohi. Halusin sulkea koko maailman pois mielestä ja uppoutua täysin toiseen todellisuuteen. Suksi ei ole pakkasella luistanut, mutta ajatukset kyllä. Välillä olen toistellut ääneen kiitos, kiitos, kiitos, välillä vaipunut melkein epätoivoon asti. Pariin tuntiin mahtuu aikamoisia tunteita. Koska ladulla on saanut olla ihan yksin, olen välillä halannut puuta ja välillä itkenyt kyyneleet poskilla toivoen, että ne olisivat vain aivojeni aikaansaannos, kun ne luulevat kovaa pakkasta kivuksi. Ja kun hengitän keuhkot täyteen sitä maailman puhtainta ilmaa, rauhallisella uloshengityksellä tajuan kuinka kyyneleeni ja elämä ylipäätään eivät olekaan aivojeni virheellistä tulkintaa vaan todellisuutta josta ei voikaan herätä.

 

Universumi jätti kuulokkeet kotiin, jotta minulla olisi edes se pari tuntia päivästä jolloin kohtaisin ajatukseni ja itseni keskellä maailman hiljaisinta metsää. Opin terapiasta, että vaikeat ajatukset on aina kohdattava. Jos siirrän tapaamista nyt, voin hetken aikaa valheellisesti paremmin, mutta kun vihdoin törmäämme – usein äkisti ja odottamatta kuten törmäykset yleensä tapahtuvat – on kaikki huomattavasti vaikeampaa ja ahdistavampaa. Vaikka tavallaan tämän tiesin, se oli silti niin hieno ja niin tärkeä neuvo. Siksi halusin jakaa sen teillekin, tuon pienen itsestäänselvän muistutuksen, jota noudattamalla välttyy todennäköisimmin niiltä synkimmiltä ajatuksilta.

 

Koronaväsymystä ja paljon muuta – meillä kaikilla on nyt huolta ja murhetta enemmän kuin tarpeeksi. Vältetään jooko syyttelyä ja sormella osoittelua ja yritetään kaikesta huolimatta voida mahdollisimman hyvin.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Vietin joulukuusta kaksikymmentä päivää Lapissa. Kittiläläiset pojat moikkaavat jäällä jo kuin vanhat tutut, ladulla vastaan hiihtävät monet tutut paikalliset kasvot. Näen Lapin jo aivan eri silmin kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Huomaan välillä hämmästyväni kun kuulen, ettei joku suomalainen tuttavani ole koskaan käynyt Lapissa. Vuosi 2020 toi Lapin lähemmäs heitäkin, jotka aiemmin ovat matkustaneet lomallaan lämpöön.

 

 

Joulun ja uudenvuoden ruuhkat ovat takana päin ja aivan kuin tunturi olisi kiittänyt niiden vastuuttomien matkailijoiden kotiinlähdöstä tällä lumoavimmalla säällä, jonka olen koskaan täällä nähnyt. En missään nimessä väitä kaikkien loppuvuoden turistien olleen vastuuttomia, en missään nimessä. Mutta ne täpötäydet baarit ja olemattomat turvavälit olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Rinteessä ihmiset käyttäytyivät kuin festareiden viimeisenä päivänä. Kaljatölkkejä heiteltiin mäkeen, kiroiltiin ja hississä huudettiin kuinka ”Levi pitäisi olla K-20 tällaisina viikkoina”. Tunnin hissijonoissa etuiltiin törkeästi ja meno oli kaikin puolin aika ällöttävä. Kukkahattutäti tässä vaan päivää niin. Toisaalta olen mieluummin sekin kuin se umpikännissä laskeva kiroileva idiootti, jonka maailma rajoittuu tasan metrin päähän omasta nenästä.

 

Kaamos päättyi pari päivää sitten ja aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa, itselleni sitten marraskuun. Vaikka pakkanen on ollut purevaa ja ensimmäistä kertaa koskaan ladulla mietin sormiin suorastaan sattuessa, että mitä helvettiä mä täällä oikein teen, ovat nämä viimeiset joululomapäivät olleet ihanaa aikaa. Rauha palasi tunturiin ja ainakin itselleni se on juuri sitä, mitä Lapilta haluan ja odotan.

 

Pohjoisesta paratiisistani ja Lapin taiasta kirjoitin tässä postauksessa.

 

 

Lappi tarjoaa kuitenkin jokaiselle jotain. Yleisin kysymys johon törmään tai syy miksei Lappiin tulla talvella, on kuitenkin ylitse muiden. ”En mä laskettele enkä hiihdä, ei mulle ole siellä mitään.” Ymmärrän, itsekin vietän jokaisesta lomapäivästä suksilla ison osan. Kuitenkin väitän, että Lapin taika on paljon muutakin kuin sukset. Sukset, joiden päällä tuntuu jotenkin taianomaiselta. Suksia eteenpäin vievä painovoima tuntuu joltain suuremmalta. Kimaltelevaa ilmaa hengittäessä ja suksien liukuessa kuin itsestään eteenpäin tuntee todella olevansa elossa.

 

Mutta kaikki eivät pidä hiihdosta tai laskettelusta. Tai eivät ehkä vielä ole oppineet pitämään. Kun kirjoitan nyt Lapista, tarkoitan Leviä. Sain lukijaltani toiveen kirjoittaa siitä, mitä Lapissa voisi tehdä ilman suksia. Siis vaikka mitä!

 

 

Levin alueella on valtavasti aktiviteetteja ja välillä olenkin harmitellut ääneen, kuinka suksillaolo vie niin paljon aikaa, ettei kaikkea ehdi tehdä tai nähdä. Huskyajelut tai ihan jo pelkät tarhavierailutkin ovat kokemisen arvoisia. Poron vetämässä reessä mennään hitaammin, mutta samalla ehtii ihastella ympäröivää luontoa sydämensä kyllyydestä. Levillä Lapinkylä ja Sammun Tupa ovat suosituimmat ”porotilat” joissa on ihanan tunnelmallista piipahtaa ihan vaikka vaan kahvilla tai kaakaolla nauttimassa lappilaisesta fiiliksestä. Pihalla voi rapsuttaa ja syöttää poroja jos ei ajelulle tohdi lähteä. Tai miltä kuulostaisi huskyjooga vanhassa tallissa, jossa koiranpennut ympäröivät joogaajat ja asanassa saa luvan kanssa rapsutella noita sinisilmäisiä söpöliinejä?

 

Sporttinen kokeilee talvipyöräilyä. Tänä talvena olenkin nähnyt enemmän fatbikeja kuin koskaan. Lumikengät jalkaan ja opastettua reittiä Kätkätunturin päälle. Levillä on treenaajalle myös aivan loistava iso kuntosali, portaat keskustasta hotelli Panoramaan (mäkivedot lumihangessa ovat aika HC) sekä rentoutumista vailla oleville stressaajille kylpylä, taitavia hierojia ja paljon joogatunteja. Ja jos niitä suksia haluaa kuitenkin kokeilla, Etelärinteillä on maailman helpoimmat mäet opetella, tuolihissi ja kaksi mattohissiä. Jos minä onnistuin aikanaan näillä hermoillani opettamaan temperamenttisen kolmevuotiaan siellä laskemaan, onnistuu siinä takuuvarmasti aikuinenkin.

 

PRO TIP Immelkartanon savusaunaa saa vuokrattua ja samalla pääset avantoon sekä kuumaan paljuun. Toinen aivan taivaallinen saunakokemus löytyy Jerisjärveltä, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Leviltä. Arctic Sauna Worldista löydät viisi erilaista saunaa, aina savusaunasta ihanan tunnelmalliseen tiipiin malliseen infrapunasaunaan, sekä avannon leveillä, loivasti järveen laskevilla portailla.

 

 

Hieman kauempana Levistä, matkalla Ylläkselle, on kuuluisa lumilinna, Snowvillage, jossa voi jopa yöpyä! Käymisen arvoinen paikka, suosittelen ehdottomasti menemään ilta-aikaan ja varaamaan pöydän jääravintolasta. Se oli ainutlaatuinen elämys, jonka muistan varmasti aina. Muita ravintolavinkkejä ovat ehdottomasti Kammit. Saamen Kammi ja Wanhan Poron Kammi ovat molemmat erilaisia, joten voisin vierailla kummassakin vaikka samalla reissulla. Tonttulan elämyskylä on myös varsinkin joulun alla kuin hyppäys satukirjaan. Tonttulassa on muuten perjantaisin kaikille avoin avantosauna! Kesällä ja syksyllä kullanhuuhdonta on myös ihan must, hahah. Tonttula on hurmaava aikuistenkin kanssa, mutta erityisesti se jää pienten lasten mieleen.

 

Kaiken kaikkiaan Levi tarjoaa ihan todella paljon tekemistä. Keskusta on täynnä ihania pieniä putiikkeja ja ravintoloita, yöelämääkin löytyy vaikka kuinka jos siellä viihtyy. Kuten sanoin, Lappi on paljon enemmän kuin sukset. Se on mielentila, elämäntyyli, paikka rauhoittua ja kerätä energiaa tulevaan. Astu epämukavuusalueelle ja lähde, vaikka et laskisi tai hiihtäisi. Saatat jopa rakastua.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Uusi vuosi, uusi parempi elämä ja minä. Joka päivä, oikeastaan joka ikinen sekuntikin, on mahdollista aloittaa alusta. Vuodenvaihde tarjoaa kuitenkin puhtaan pöydän, joka tuntuu joka vuosi houkuttelevalta ajatukselta. On aika uudistua, mennä kohti valoa ja kevättä. Pimeästä vuodenajasta huolimatta se on jotenkin ihana ja raikas vaihe. Kun pikkuhiljaa alamme siirtyä uuteen vuoteen ja kenties päätämme muuttaa elämäämme, on tärkeä pohtia myös nykyistä tilannetta. Tässä kysymyksiä itselle matkalla kohti muutosta.

 

 

Mikä on suurin tekijä, joka estää sinua rakastamasta itseäsi täysillä?

 

Mikä estää sinua saavuttamasta asioita, joista haaveilet?

 

Minkä hyvän tavan tai rutiinin haluaisit aloittaa, mutta et ole saanut aikaan?

 

Mikä kohta itsessäsi on vaikeinta hyväksyä?

 

Mille asialle sinun täytyy alkaa sanoa useammin kyllä?

 

Pystytkö antamaan itsellesi anteeksi? Jos et, mikä estää sinua?

 

Mitä kehosi osaa rakastat?

 

Entä mitä persoonasi osaa rakastat?

 

Missä elämän osa-alueella sinun täytyy hidastaa eniten?

 

Mistä haluat päästä eroon elämässäsi?

 

Minkä rajojen asettaminen on sinulle tällä hetkellä vaikeaa?

 

 

 

Miten kuvailisit itseäsi tuntemattomalle?

 

Milloin tunnet eläväsi?

 

Mistä teostasi tai ajatuksistasi 18-vuotias sinä olisi ylpeä?

 

Mistä pelkäät puhua?

 

Mainitse yksi asia, jonka voit itse tehdä joka lisää onnellisuuttasi?

 

Konkreettinen esimerkki, miten annat itsellesi tauon?

 

Mitä koet ansaitsevasi?

 

Kuka tukee sinua?

 

Mitä toivoisit, että sinulle sanotaan juuri nyt?

 

Missä asiassa olet todella, todella hyvä? 

 

Kuka on sinun roolimallisia tai ketä ihailet? Jakaako hän sinun arvosi?

 

Aiemmin tänä vuonna olen kirjoittanut hieman samankaltaisen postauksen, löydät siis lisää kysymyksiä täältä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour