Täällä ei tarvita sanoja. Puiden takaa avautuva maisema kutsuu osaksi rauhaa ja loputonta hiljaisuutta, jota kukaan toinen ei ole kuulemassa. Tämä hetki on vain sinun. Luonnossa on huumaavan hiljaista. Yhtäkkiä huomaat kuulevasi ne pienetkin äänet. Kevyen pakkaslumen putoaminen naavaisilta oksilta. Lähes jo jäätyneen, sitkeän tunturipuron solina. Jalkojen alla narskuva lumi.

 

Arki täyttyy melulla ja melu tuntuu lisääntyvän koko ajan. Olemme jo niin tottuneita arjen ääniin ja jatkuvaan hälinään, että hiljaisuutta on jo hankala sietää. Käsi hapuilee puhelinta, musiikki laitetaan soimaan heti aamusta. Pohjoisen hiljaisuudessa nämä unohtuvat. Se kutsuu rauhoittumaan.

 

 

 

Haluamme elämäämme muutosta. Se kertoo siitä, ettei arki ole syystä tai toisesta sellaista kuin sen ehkä toivoisi olevan. Muutoksessa vaikeinta on sen aloittaminen. Se vaatiikin usein pysähtymistä. Täällä siihen on mahdollisuus. Lapin taianomaisessa hiljaisuudessa on helppo olla. Ei tarvitse olla varuillaan ja miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pohjoisessa alkaa uskoa itseensä ja elämään uudelleen. Mikään ei tunnu enää mahdottomalta. Pitkään piilossa olleet toiveet ja haaveet nousevat pintaan. Yhtäkkiä niihin uskaltaa vastata.

 

Avaimet muutokseen ovatkin jo käsissäsi. Sen huomaa, kun arjen kiireet ja harteille juurtunut taakka putoaa matkalla tänne maailman laidalle.

 

 

Kun vetää keuhkot täyteen maailman puhtainta ilmaa, se puhdistaa samalla kehon ja mielen. Luonnossa tuntee hengittävänsä samaa puhdasta ilmaa yhdessä siellä asuvien eläinten kanssa. Hetki tuntuu ikuisuudelta, keho ja mieli ovat täynnä taikaa. Ilma virkistää, puhdistaa jokaisen solun. Sitä on tarjolla silmänkantamattomiin. Ilma täällä Lapissa on tutkitusti maailman puhtainta. Siitä todisteena ovat puissa roikkuvat lupot ja naavat. Muoniossa, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, aivan tässä vieressä, on mittausten mukaan kaikkein puhtain ilma.

 

Sen tuntee. Ja sen tunteen haluaisi mukaan kotiinkin. Luonnon omaa detoxia.

 

 

Kiire ja kehon kireydet jäävät metsään. Järven jään alle, hiihtoladulle, tunturin laelle. Pakkasen purema rentouttaa ja saa onnenkyyneleet silmiin. Kovalla pakkasella aivot erehtyvät luulemaan kylmää kivuksi, tiesitkö? Sen takia hiihtoladulla poskille vierivät kyyneleet. Onnenkyyneleitä, niin uskon. Luontoon ovat jääneet monet kiukut ja kirosanat.

 

Ihmisellä on noin 70 000 ajatusta päivittäin. Arjen ajatukset toistavat itseään, kiire ei anna tilaa inspiraatiolle. Uudelle ei ole tilaa, hyväkin alku hukkuu arjen toistuviin haasteisiin. Mieli aiheuttaa itse itselleen stressiä. Pohjoisen taika tyhjentää mielen. Se taakka harteilta putoaa, tilaa vapautuu uusille ajatuksille. Uusille ideoille, uusille aluille. Muutos tuntuu taas mahdolliselta. Luonnossa on tilaa tarkastella itseään ja elämää vähän kauempaa. Rauhassa.

 

Uusia näkökulmia. Uusia alkuja. Muutoksia. Pakkanen saa ilman kimaltelemaan. Tähtipölyä. Se antaa viimeisen silauksen itseensä uskomiselle. Vielä kerran keuhkot täyteen raikasta ilmaa. Anna tunteiden tulla ja mennä. Hyväksy, mutta älä jää niihin kiinni. Luonnossa liikkuminen raivaa kuin itsestään tilaa positiivisemmille ajatuksille. Niitä ei tarvitse pakottaa. Pohjoisen rauha ottaa ne tyynesti mielessäsi vastaan.

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan Lapin lumoa. Se on taikaa, se on rauhaa, se on onnea. Se täytyy vain kokea.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Pohjoista kokemusta on vaikea kuvailla sanoin. Se täytyy vain kokea. Metsässä painava hiljaisuus, jonka rikkovat vain ladulla suhisevat sukset. Nokipannukahvin ja savusaunan tuoksu, jäisen avannon hyytävän järviveden tuntu, takkatulen lämmössä sulavat jäiset ja kipristelevät varpaat. Luonnossa tyhjenevän mielen tuntee koko kehossa. Pohjoisessa kohtaa itsensä ilman kiirettä ja voi kohdata jotain sellaista, joka on jäänyt aina arjen kiireen jalkoihin. Lumen keskellä viihtyvät eläimet ovat muistutus luonnon hyvyydestä ja yöllä taivaalla tanssivat revontulet todistavat, että pohjoisessa on todella taikaa.

 


Huomenta tunturista!
 Oikein hämärää huomenta, unohdan joka vuosi mitä kaamos on. Takassa palaa tuli, käsissä on (poro)mukillinen kahvia ja ulkona on huonosta lumitilanteestakin huolimatta lunta. Viime vuonna tähän aikaan oli ennätyslumen vuosi, mittaushistorian aikana Lapissa ei ole ollut koskaan niin paljon lunta. Nyt pieni hanki tuntuu sen takia jotenkin vieläkin pienemmältä, mutta saamme kuitenkin onneksemme nauttia valkoisesta maasta. Ja on täällä pieni pätkä hiihtolatuakin auki. Lappi on todellinen pohjoinen paratiisi, ja joku taika täällä oikeasti on. Aika ja kiire pysähtyvät, hiljaisuuden voi kuulla ja maailman puhtain ilma tuntuu ja tuoksuukin erilaiselta kuin etelässä. Kaikki parhaimmat ideani ja ajatukseni ovat syntyneet Lapissa.

 

Lensimme keskiviikkoiltana tänne mökille pakoon Helsingin synkkyyttä ja kiirettä. Ivalon kautta pompulla, vain siksi että lentäminen on ihanaa. Olisi ollut suoriakin lentoja, mutta aikataulullisesti tuo välilaskullinen oli paras ja meitä ei ainakaan yhtään harmittanut istua tuntia pidempään koneessa. Mökille saapuessa saapui myös rauha. Täällä on turvallista olla, me ei nähdä ketään ja sisällä käydään oikeastaan vain ruokakaupassa. Kaikki aktiviteetit ovat ulkona ja tähän aikaan joulukuusta tunturi on niin hiljainen, ettei kontakteja synny toisin kuin kotona. Lasten harrastustoiminta meni loppuvuodeksi tauolle rajoitusten takia ja vilkas Miksu ensipettymyksensä jälkeen on niin innoissaan, kun pääsee täällä liikkumaan oikein sydämensä kyllyydestä ulkona.

 

Eilen avasin hiihtokauden kympin pertsalenkillä. Pidemmät ladut ovat vielä kiinni, sillä lunta ei ole viime vuoden ennätysmääriä. Kauden ekoilla lenkeillä ei malta kuunnella edes äänikirjaa, niin lumoavaa tuo metsän hiljaisuus on. Mökillä ei stressaa lainkaan kotitöistä ja mikään ei uuvuta samalla tavalla kuin kotona. Olin eilen niin täynnä energiaa että hilpaisin ladulta lounaan kautta vielä salille tekemään pitkän yläkroppatreenin. Leivoin, laitoin ruokaa ja vein Miksun pulkkamäkeen. Kävellessä lumi narskui jalkojen alla ja mietin vain, että täällä mä elän. Niin kuin pitäisikin. Haluaisin joskus vielä viettää kokonaisen talven Lapissa jos elämäntilanne sen sallisi. Ehkä vielä joskus.

 

Nyt nautin tästä viikosta ja Lapin taiasta joka solullani. Laitan joulua valmiiksi mahdollisimman paljon niin, että jouluna tänne tullessa on kaikki valmiina. Että voisi vain napata ne sukset varastosta ja lähteä metsään. Tänä vuonna ollaan tehty paljon enemmän töitä kuin aiemmin. Lomat on viivattu yli kalenterista ja kesälomakin meni remonttia stressatessa. Keho ja mieli kaipasivat tänne. Jouluna aion irtautua täysin työasioista ja pitää ihan oikeasti lomaa, nyt hoidetaan niitä täällä jatkuvasti etänä. Pitkästä aikaa tuntuu, että oikeasti tarvitseekin lomaa. Vaikka toki soisin loman paljon mieluummin koronahoitajille ja kaikille heille, jotka taistelevat päivittäin koronapandemiaa vastaan. Vaikka stressaakin, ei oma arkeni ole kuitenkaan lähellekään sitä. Voimia tähän erikoiseen loppuvuoteen, ihan kaikille ♥

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Lappihehkutus osa 1 00 000 – sori nyt vaan, mutta tää paikka on lumonnut mut ihan täysin! Tuntuu aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa tunturissa, vaikka olenkin viettänyt täällä menneinä talvina pitkiäkin aikoja. Ruska alkaa olla jo tosi kaunis, ilma ihanan kirpeää ja raikasta ja hidas elämä (kunnon keittiöllä +) oman perheen kesken ilman kiirettä ja jatkuvia ärsykkeitä tuntuu ihan luksukselta kun tällaista ei ole hetkeen ollut. Jos eskari ja harrastukset eivät vaatisi läsnäoloa, olisin täällä Miksun kanssa sinne asti että koti on täysin valmis..

 

 

 

Viikkoon on mahtunut kolme pitkää salitreeniä, kuusi lenkkiä ja 1,5 tunnin urheiluhieronta. Hullun hyvä treeniviikko ja kaiken lisäksi ollaan nukuttu joka yö 8-9 tunnin unia. Puhdasta itse tehtyä ruokaa, itse poimittuja marjoja ja säännölliset ateriavälit.. Ai että! Kyllä on helppo voida hyvin tällaisessa ympäristössä. Miksu on päässyt pelaamaan lätkää ihan joka päivä ja ollaan reippailtu rinteissä, luontopoluilla, vaellusreiteillä ja latupohjilla joka päivä.

 

Tähän kun lisää nää jumalattoman kauniit maisemat, on olo aika zen. Ruska on todella nähtävä, en tajua miksen ole aiemmin tullut tänne syksyllä? Aina sitä on kaivannut lämpöön ja aurinkoon kesän jälkeen. Lennot ovat nyt tosi edullisia, joten tänne tekee helposti viikonloppumatkan ja lämmöllä suosittelen nyt lyhyitäkin reissuja, Lappi ja paikalliset yrittäjät tarvitsevat nyt kipeästi turisteja.

 

 

 

 

Mulla on ollut koko päivän sellainen vähän melankolinen sunnuntaiolo. Oon käsitellyt viime aikoina mielessäni ihan valtavasti menneisyyttä ja siihen liittyviä vaikeita asioita ja jotenkin tällainen rauhallinen sunnuntai ja kirpeä syysilma muistuttivat noista ajoista. Pitkään muuten inhosin sunnuntaipäiviä. Oli vaikea olla tekemättä mitään ja sietää tylsyyttä. Yhdessä elämänvaiheessa halusinkin aina tehdä sunnuntaisin töitä. Olin se kiva työkaveri joka otti aina muiden sunnuntaivuorot ja ihan aidosti nautin kun oli tekemistä koko päiväksi. Myöhemmin olen kyllä ihmetellyt että mikä ihme mua silloin riivasi, mutta silloin se tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Eipähän tarvinnut katsella exää viikonloppuisin.

 

No, tästä postauksesta tuli nyt ihan tällainen höpöttelypostaus, mutta jotenkin viimeaikoina näitä on ollut kiva kirjoittaa. Kaipaan itse blogeista enemmän sellaista aitoa tajunnanvirtaa kuin loppuun asti hiottuja pitkiä mestariteoksia. Tässä ei kirjoiteta kuitenkaan aikakauslehteä vaan edelleen sitä blogia. Toivon muutenkin että blogit alkavat taas heräillä henkiin Instagramin suursuosion jälkeen, pidemmistä teksteistä saa vaan niin paljon enemmän irti kuin Instan kiiltokuvista ja pienestä mietelauseesta sen alla. Vai mitä ootte mieltä?

 

 

 

 

Saan onneksi olla täällä vielä torstaihin asti. Lauantaina tulee meidän muuttokuorma (!!) joten pari päivää menee hotellissa tai ehkä veneellä.. En voi uskoa, että viikon päästä luultavasti nukutaan jo uudessa kodissa. Yläkerta on kai kokonaan valmis, keskikerroskin melkein, kunhan se keittiö joskus tulee. Niin ja ne vaatehuonekalusteet, mutta eipähän tarvii heti purkaa ihan kaikkia laatikoita. Mutta uskokaa tai älkää, tuntuu täysin valmiilta kun on päässyt sitä loputtomasta kipsipölystä ja rakennustelineistä eroon. Täällä ne ovat kyllä hyvin päässeet jo unohtumaankin.

 

Imen nyt joka solullani tätä energiaa jota ruska väreineen antaa ja lasken päiviä seuraavaan kertaan. Luonnon antama energia on kyllä ihmeellistä. Tänään hölkkäilin Kittilässä keskellä metsää ja pysähdyin vain hengittämään sitä raikasta ilmaa. Tiesitkö, että Suomen Lapissa on maailman puhtain ilma? Nyt vielä iltapalaa ja sauna, ihmeellinen sumu laskeutui koko tunturiin äsken. Tuntuu ihanan turvalliselta olla vain lämpimässä mökissä piilossa pimeältä.  Leppoisaa sunnuntain iltaa teille kaikille, ja hyvää oloa alkavaan viikkoon!

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian