Instagramissa mua seuranneet huomasivat ainakin eilen vähän jo koomisia mittasuhteita saaneen lentokaaoksen. Helsinki-Vantaa oli yllättäen sekaisin ”talvisesta säästä johtuen” ja lähes jokainen lento oli myöhässä. Oli hajonneita koneita, tuntien myöhästymisiä sekä rutkasti epätietoisuutta ja toki tämä koski myös meitä. Ystäväpariskuntamme matkusti samaan aikaan Espanjaan ja he taisivat olla yli neljä tuntia myöhässä. Yllättävää kyllä, alkukiukun jälkeen myöhästely vain nauratti. Oli kerrankin aikaa istuskella loungessa glögimukillisen äärellä, Micael koristeli pipareita ja koiratkin saivat joulukalkkunaa. Koko vuoden kiireet alkavat olla takanapäin, nyt on loma.

Lähdin tänään laskettelemaan, laskin kaksi laskua ja tulin takaisin. Mulla on loma, voin tehdä mitä huvittaa. Hiihdin -22 asteen pakkasessa, oli niin kylmä että puhelinkin sammui. Illan olen viettänyt keittiössä valmistellen jouluruokia. Instagramin puolella onkin vilahdellut niin lanttulaatikko kuin se hilpeyttä herättänyt näätäkin. Niille, jotka eivät vielä seuraa mua Instassa, kerrottakoon että saimme siis viime jouluna joululahjaksi täytetyn näädän (apua!!) ja sekös hauskuuttaa meitä täällä edelleen.

Me saadaan nauttia tästä Lapin rauhasta aina vuodenvaihteen yli. Nyt kerätään voimia ja ennen kaikkea inspiraatiota tulevaan vuoteen. Huomenna kirjoitan teille yhdestä itselleni hyvin merkityksellisestä jouluun liittyvästä aiheesta, nimittäin ikävästä. Palataan silloin, nauttikaa täysillä tästä ajasta ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Mykistävä hiljaisuus. Maailman puhtain ilma täyttää keuhkot jokaisella hengenvedolla. Se jopa tuoksuu hyvältä ololta. Jo kauppareissun aikana ehtii huokailla moneen kertaan. Miten täällä voi olla näin kaunista? Näin puhdasta, näin rauhallista.

Luulin että onni on suurimmillaan saaristossa. Rakastan kyllä sitäkin ja meren rannalla kasvaneena sydämeni on ikuisesti rantakallioilla ja aalloissa. Aamukahvit veneellä, narisevat köydet ja meren tuoksu ovat asioita joita en vaihtaisi elämästäni pois, mutta viimeisen viiden vuoden aikana olen löytänyt itselleni vieläkin rauhoittavamman paikan. On uskomatonta mikä vaikutus ympäristöllä on hyvinvointiin. Lappi on ollut minulle aina rakas, nykyään vieläkin enemmän.

Kun olin kuukausi sitten hammasleikkauksessa, anestesialääkärin laittaessa nukutusainetta kanyyliin, minua kehotettiin ajattelemaan jotain oikein ihanaa. Hoitaja alkoi puhua valkoisista hiekkarannoista ja turkoosista vedestä, itse ajattelin vain hiihtämistä naavan ja lumen peittämien puiden ympäröimällä ladulla, ihan yksin. Mieli ei voi missään niin hyvin kuin täällä. Mieskin sanoi eilen kun tulimme mökille, että tällä paikalla on ihmeellisen rentouttava vaikutus. Vaikka liikunkin nykyään vain siksi, että  mieleni rauhoittuisi päivän kiemuroista ja saisin itselleni hyvän olon, on se vaan eri asia juosta Kaivarin rannassa ihmisten keskellä, kuin hiihtää yksin omassa rauhassa ja kuunnella omia ajatuksia. Eilen kauden ensimmäinen kymppi meni kuin itsestään. Mökille palasivat punaiset posket ja rauhoittunut mieli.

Olen aiemminkin sanonut, että eläkkeellä voisin viettää talveni Lapissa. Juuri nyt en kaipaa ollenkaan aurinkoon. Otan kaiken irti takkatulesta, neljävuotiaan riemusta laskettelurinteessä ja aamuisesta hiihdosta ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Katsoessa näitä vanhoja joulukuvia on helppo todeta, että ei kun Lappiin etelän hyvin todennäköistä mustaa joulua pakoon. Voisin kirjoitella rivitolkulla siitä, kuinka valkoiset hanget luovat joulutunnelmaa ja valoa silloinkin, kun aurinkoa ei näy pohjoisessa viikkoihin. Kirjoitella, kuinka kaikkien valkoista joulua kaipaavien kannattaisi vain kipaista Lappiin fiilistelemään joulunaikaa, ostaa se kallis rekiajelu ja kokea kotimaan matkailun parhaat palat tunnelmallisesti tunturissa. Takassa ritisee tuli, ulkona paukkuu pakkanen mutta sekään ei haittaa, kun aamulenkin saa tehdä hiihtoladulla. Moottorikelkkojen ääni kuuluu jo kaukaa jängältä, laskettelurinteissä rahisevat sukset muistuttavat talviurheilun riemusta..

Tänään iski kuitenkin ensimmäisen kerran paniikki. Lapissa ei ole lunta. Ei senttiäkään lunta. Optimisti sisälläni sanoo, että se on nyt vain tänä vuonna myöhässä, tulee varmasti ihan pian ja jouluna sitä on kuitenkin taas joku ennätysmäärä..  Olen tottunut viime vuosina niin lumisiin loppuvuosiin Lapissa, etten edes ole ajatellut sitä mahdollisuutta, että lunta tulisi jotenkin vähän vähemmän tai vähän myöhempään. Nyt se olkapäältäni kurkkiva pessimisti on tietenkin katsonut jo 15 vuorokauden (lumettoman) sääennusteen ja maalaillut kauhukuvia Lapin mustasta joulusta. Sitä ei ole ollut ikinä, mutta ei kyllä tähän aikaan vuodesta ole ollut kokonaan lumetonta Suomeakaan. Paniikki.

Tilanne on poikkeuksellinen ja luultavasti taas ensi vuonna sataa Lappiin pysyvä lumi joskus lokakuussa. Silti, nämä ovat juuri merkkejä ilmastonmuutoksesta. Hyvin surullisia sellaisia. Ikävä muistutus, ettei se valkoinen joulu ole kai enää mikään itsestäänselvyys Lapissakaan. Sen sijaan New Yorkissa sataa tällä hetkellä lunta. Pelottavaa, eikö?

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria