Minulle ei voisi olla tätä parempaa tapaa viettää itsenäisyyspäivää. En tiedä mitään sen suomalaisempaa ja rauhoittavampaa paikkaa kuin luminen Lappi. Lennettiin mökille eilen illalla ja tänään pääsin avaamaan hiihtokauden yhdeksällä pakkaskelin maustamalla kilometrillä. En tiedä mitään parempaa tekemistä ja eilen illalla kentällä sanoinkin, että olen ihan superonnellinen kun saan lentää pohjoiseen enkä etelän aurinkoon.

 

Täydellinen kaamos alkaa Levillä 9. päivä, mutta nyt auringon näkee enää vain tunturin huipulta. Pastellinsävyiset päivät ja hiljaisuus, jonka voi käytännössä kuulla. Täällä on lunta enemmän kuin tähän aikaan moniin vuosiin. Juuri Lapissa olen aivan erityisen ylpeä suomalaisuudestani ja meidän pienen maamme ainutlaatuisuudesta. Itsenäisyyspäivänä kiitollisuus nousee vielä ihan erityisesti esiin. Puhuin jonkin aikaa sitten kotona siitä, kuinka on niin hassua että meidän sukupolvemme tietää vielä paljonkin Suomen itsenäistymisestä ja sodista ennen sitä ja sen jälkeen ja meidän lähisukulaisiamme sota on vielä koskettanutkin. Oma isoisäni taisteli rintamalla ja sota vaikutti kaikkien isovanhempieni elämään. He ovat eläneet sen aikana. Nuoremmat sukupolvet taas eivät välttämättä koskaan ole nähneet ketään sodassa taistellutta eivätkä kuulleet sotatarinoita historian tunteja lukuunottamatta. Siksi koen ainakin omaksi velvollisuudekseni siirtää sitä kiitollisuutta myös omalle lapselleni ja kertoa, ettei ole ihan itsestäänselvää että tämäkin häikäisevän kaunis Lappi on juuri Suomea. Lappi on kyllä Suomen ehdoton valttikortti mitä matkailuun tulee, sen taika hurmaa kävijänsä kertaheitolla.

Lähes jokainen suomalainen osaa hiihtää. Me olemme tottuneet hiljaisuuteen ja vaatimattomuuteen. Meillä on maailman puhtain ilma. Lunta ja neljä kaunista vuodenaikaa. Vuoden pimeimpään aikaan kaupunkia piiskaavassa vesisateessa ei aina osaa olla kiitollinen, että on saanut syntyä juuri tänne, tähän maahan. Täällä se on onneksi niin kovin helppoa. Missään ei juhlisi mieluummin itsenäistä Suomea kuin hiihtoladulla ja omassa mökissä lumikinosten ja hiljaisuuden keskellä. Käytiin me rinteessäkin Miksun kanssa. Voi Lappi, kuinka kaipasinkaan tätä taikaa. Iltapukujen ja paljettien sijaan heitin villasukat jalassa takkaan pari puuta ja ihailin linnan pukuloistoa ylpeänä suomalaisena posket pakkaskelin hiihtolenkistä vielä punoittaen. Maailman paras maa, pikku hallitussekoiluista huolimatta.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En oo pitkään aikaan kirjoittanut blogiin varsinaisia kuulumisia, joten nyt tuli sellainen olo ennen ensi viikon postauksia, joita luonnostelin tuossa aamukahvin ja lehden jälkeen. Palasimme Leviltä kotiin eilen aikaisella aamulennolla ja koko eilinen päivä menikin laukkujen purkamisessa ja voimien keräämisessä. Mitä nyt sain iltapäivällä pienen sisustusinspiraation ja yks kaks raahasin koko perheen mukaan Ikeaan. Niin mua. Kroppa oli kuitenkin tosi tukkoinen ja voimaton liian lyhyiden yöunien sekä lentämisen jälkeen vaikka kyseessä olikin tuo lyhyt pätkä. Oli kuitenkin kiva tulla kotiin, hiihtolomaviikko oli aika täynnä vilskettä ja hälinää, jota toki pääsi pakoon hiihtoladuille, mutta jos ei malta hidastella kuten en yleensä maltakaan, menee hiihto treenistä joka sekin on koettelemus ja stressireaktiota kropalle. Lapset nauttivat kuitenkin koko sydämestään, ja se tuo tietysti myös itselleni paljon hyvää mieltä. Hiihtoloma oli varmasti juuri sitä, mitä lapsi voi toivoa. Paljon ulkoilua, laskettelua, kavereita ja sitä riehumista. Niistähän itsekin nautin pienenä. Me ollaan joskus otettu Micaelin kanssa ihan hirveästi yhteen uhmaiässä, mutta nyt on onneksi vaihe, että ollaan aivan loistava tiimi ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Heräsin tänään aamulla aikaisin, nappasin päivän lehden käsiini ja olin jo laittamassa kahvia tippumaan, kunnes ymmärsin raskaan olon kehossa – se tarvitsi vielä vähän unta. Kömmin takaisin sänkyyn koirat kainalossa ja nukuin puoli kymmeneen. Herätessä oli aivan erilainen olo ja nyt olen taas energisenä lähdössä salille. Unen merkitys hyvinvoinnille, mielelle ja koko päivän kululle on valtava. Tästä onkin tulossa myöhemmin vielä oma postauksensa. Oon tykännyt tänä vuonna tästä talvesta, mutta synkkien aikojen jälkeen mieli alkaa olla nyt valmis kevääseen. Valoisiin aamuihin ja piteneviin iltoihin. Tuntuu kuin alkaisi herätä pikkuhiljaa jostain horroksen tapaisesta tilasta..

Ensi viikolla kirjoittelen teille muun muassa hiihtoharrastuksen aloittamisesta (ehkä sinäkin olet haaveillut siitä kouluaikojen jälkeen?), matkustamiseen kyllästymisestä, ikäkriisistä kolmekymppisten kolkuttaessa ovella kolmen viikon päästä sekä elämäntapamuutoksesta. Siitä, miten se oikeasti on mahdollista ja miten ei. Ajattelin myös tehdä postauksen 5 minuutin pienestä aamuisesta joogarutiinistani, joka rauhoittaa kehon mahdollisesti levottoman yön jälkeen ja valmistelee sen uuteen päivään. Kotiinpaluu inspiroi taas hyvinvointijuttuihin. Ihanaa olla takaisin arjessa ja omien rutiinien parissa ♥

Energiaa sunnuntaihin, ja muistakaa hei liikkua tänään!

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

 

Katselin latutietoja ja eksyin selailemaan Levin viikko-ohjelmaa turisteille. On ilo huomata, miten paljon mahdollisuuksia Lappi tarjoaa vierailijalle. Revontuliretket, poroajelut ja huskysafarit ovat laskettelun ja hiihdon ohella klassikkoja ja paikalliset yrittäjät ovat saaneet keksittyä niistä jos jonkinlaisia variaatioita. Ihanaa! Turistit ovat silminnähden innoissaan ja hulluna Lappiin. Täällä jos jossain olen suunnattoman ylpeä suomalaisuudestani. Lappi on ainutlaatuinen.

 

Rakastun luontoon kerta kerralta enemmän. Kaipaan pois hälinästä, sinne hiihtoladulle omien ajatusteni keskelle. Vaeltavan ja tiuskahtelevan mielen saa rauhoittumaan parhaiten liikkumalla keskellä luontoa. Voisin helposti viettää täällä aikaa ihan yksinkin, vaikka onkin ollut ihanaa katsella hiihtolomasta nauttivaa lasta ja viettää aikaa koko perheen kanssa. Ehkä vielä joskus elämässä on tilanne, että täällä voisi viettää enemmänkin aikaa. Kuten olen aiemminkin sanonut, mieluummin muuttaisin talveksi Lappiin kuin esimerkiksi Espanjaan. Kesässä ja valossa on puolensa, mutta Lappi.. Se lumoaa. Tiedättekö mistä puhun?

 

Samaan aikaan kun ajatukset alkavat jo aavistuksen verran olla tulevassa keväässä, hiihtoladulla selän takaa tuuleva lumi hätkähdyttää hämärän tullen. Oliko siinä joku? Vaivaiskoivujen takaa säkenöivä aurinko muistuttaa kevään olevan lähellä, samaan aikaan pakkanen puree punaisia poskia. Erakko sisälläni nauttii yksinäisestä ladusta, stressaajan mieli kevenee sitä mukaa, kun syke nousee. Yksin luonnossa ei kaipaa musiikkia, ei äänikirjoja eikä edes juttukaveria. Ajatukseni, tavoitteeni ja energiani ovat yhtäkkiä hyvin selkeät. Siihen ei tarvita joogaretriittiä palmujen alla, siihen tarvitaan Lappi.

 

Hektisessä arjessa ja aivan liian kiireisessä maailmassa tällainen irtautuminen ja rauhoittuminen on jo edellytys hyvälle ololle. Liialliset ärsykkeet saavat meidät helposti unohtamaan, millaisia tyyppejä me oikeasti ollaankaan. Muista siis hidastaa, viettää aikaa hiljaisuudessa ja liikkua hyvän olon vuoksi. Siihen ei aina tarvita edes sitä Lappia.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria