
Kesken ruoanlaiton olen pysähtynyt usein miettimään. Lapsuusjouluja tietysti myös, mutta vielä enemmän sitä valtavaa tyhjyyttä, jonka jätit jälkeesi. Muistan kuin eilisen viimeisen yhteisen joulumme. Siitä on jo yhdeksän vuotta. Muistan, kuinka sen joulun jälkeen lähdit kohti Ahvenanmaata, se herrasmiehen karvalakki päässäsi ja vilkutit vielä autosta hyvästiksi. Siinä äidin ikkunasta sinulle takaisin kättä heiluttaessani en olisi voinut kuvitellakaan, että jo muutaman viikon kuluttua näen sinut, mutta sinä et ole enää siinä. Sain jättää viimeiset hyvästit, mutta eivät ne olleet sellaiset. Hyvästelin sinut silloin, kun lähdit ja kerroit palaavasi taas keväällä. Sinä keväänä toin kuitenkin kukkia haudalle. Juttelin ihan loputtomiin ja uskoin, kuten uskon edelleen, että kyllä sinä kuulet. Oli kuitenkin onni, että menetimme sinut niin pian joulun jälkeen. Ensimmäiseen jouluun ilman isää meni pitkä aika ja silloin uskalsi jo vähän juhliakin joulua. Silti, ensimmäiset juhlapyhät ovat pahimmat. Ja kohta yhdeksän vuoden jälkeenkin, joulustani puuttuu paljon, kun et ole enää täällä.
Isäni elää ajatuksissani niin merellä kuin täällä Lapissakin. Hän rakasti Lappia, ja jotenkin täällä luonnossa tunnen iskän olevan lähellä. Uskon yliluonnollisiin asioihin ja ilmiöihin, mutta tässä uskoni on aivan erityisen vahva. Keskellä kaamosta, keskellä valkoisia hankia ja keskellä hiljaisuutta. Aivan kuten kesällä merentuoksuisilla rantakallioilla ja sarastavan aamun aalloillakin. Muistot elävät yhä, enkä tule koskaan unohtamaan lapsuuden jouluja ♥



Niin usein vielä muistelen mä jouluja lapsuuden Ne elän yhä uudelleen mä kaikkine tuoksuineen Isän lämmittämän saunan höyryävän Kuusenoksin pihkaisin Äiti askareissaan leipoi pipareitaan Nyt on poissa kummatkin
Voi miten paljon siitä mä antaisin Jos lapsuusjouluun löytäisin tien Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin Ne jotka nyt haudalle vien
Ja vaikka kinkku maistuikin niin siltikin jännitin Kun isä poistui porstuaan kai pukkia auttamaan Isä tullutkaan ei, poron suojaan hän vei Kotiin saapui myöhemmin Loisti kynttilät vain, illan leikkiä sain Nyt on poissa kummatkin
Voi miten paljon siitä mä antaisin Jos lapsuusjouluun löytäisin tien Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin Ne jotka nyt haudalle vien
Isän lämmittämän saunan höyryävän Kuusenoksin pihkaisin Äiti askareissaan leipoi pipareitaan Nyt on poissa kummatkin
Voi miten paljon siitä mä antaisin Jos lapsuusjouluun löytäisin tien Kotiin vanhemmille kynttilät kantaisin Ne jotka nyt haudalle vien
Niin usein vielä muistelen Mä jouluja lapsuuden Ne elän yhä uudelleen Mä kaikkine tuoksuineen.


Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria