Hyräilen tuota SuomiPopin mainoksen biisiä joka kerta pitkään sen nähtyäni. Enkä oikeastaan ennen tätä päivää ole miettinyt sen sanomaa mitenkään kummemmin. Olen tämän melkein kolmeviikkoisen suoranaisen hyvinvointilomani aikana todennut ihmismielen tarvitsevan hiljaisuutta aivan valtavasti. Kun suksii pitkälle toistakymmentä kilometriä hiljaistakin hiljaisemmalla jängällä ja keskellä lumista metsää, ehtii ajatella asioita ihan pysähtymättäkin. Olisin voinut kuunnella äänikirjoja tai musiikkia, mutta jätin kuulokkeet kotiin. Olen kerrankin kuunnellut viikkotolkulla omia ajatuksiani, joka on ollut aivan uskomattoman vapauttavaa ja keväntänyt mieltä kummasti. Helsingin arjessa niitä pakenee niin helposti musiikkiin eikä pimeällä ja sateisella lenkillä todellakaan kiinnosta juostessa ihailla maisemia, vaan pikemminkin haluaa paeta johonkin mielikuvitusmaailmaan korvissa pauhaavan musiikin saattelemana.
Tänään mietin ihmissuhteita. Enimmäkseen parisuhteita. Tuo biisi soi päässäni ja mietin, kuinka moni suhde onkaan lopulta kovin epävarma. Niin kovin hauras ja täynnä sitä piinaavaa epätietoisuutta. Onko se toinen siinä vielä huomenna? Ei tarvitse olla edes kovin takertuvaa sorttia, kun tarttuu toiseen kuin hukkuva siihen oljenkorteen. Nykyajan ihmissuhdemarkkinoilla vallitsee valtava epävarmuus. Petetään, kyllästytään ja muuten vain halutaan olla yksin todella helposti. Tiedän ihan molemminpuolisesta kokemuksesta miltä se tuntuu. Epävarmuus tekee vahvemmastakin helposti takertuvan, ihan huomaamattaan. Kannattaakin miettiä asiaa myös siltä kannalta, kun tuntuu siltä, että joku toinen on liian kiinni sinussa. Ehkä olet omalla käytökselläsi aiheuttanut hänelle epävarmuutta? Kokeile olla hetken aikaa vähän avoimempi, vähän heittäytyvämpi ja kaikin päin vähän helpompi. Käytös saattaa muuttua. Jos ei muutu, laita hänet kiertoon ja opettelemaan ihmissuhdetaitoja uudelleen.
Vaikka saatan nostaa omassa suhteessani esiin jos jonkinlaisia epäkohtia, joskus vähän turhankin usein, olen aivan suunnattoman onnekas, sillä olen löytänyt elämääni ihmisen, joka on siinä vielä huomennakin. Mikäänhän ei koskaan ole varmaa, mutta ainakaan minun ei tarvitse enää elää jatkuvassa epävarmuudessa. Tiedän, että minulla on joku, joka huolehtii, joka pelastaa minut tilanteesta kuin tilanteesta ja lopulta ihan oikeasti rakastaa. Ilman, että sitä pitäisi kyseenalaistaa jatkuvasti. Ja silti olen joskus haikaillut jotain muuta, jotain enemmän, jotain aivan erilaista elämää. Mutta sitähän elämä on, mieli on joskus vähän kummallinen. Muuttuu ja vaeltaa jatkuvasti. Siksi kannattaakin toisinaan uhrata hetki, jos toinenkin, niille omille ajatuksille.
Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian
