Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Indieplacen kanssa

 

”Äiti, miksi niitä dinosauruksia ei enää ole? Mitä äiti tarkoittaa sukupuutto? Miksi äiti toi telkkarissa oleva lumileopardi on noin kauhean laiha?”

 

Eläimet ja lapset. Sitä tavallista arkeani Instagramin puolella seuraavat ovat varmasti huomanneet, että ne ovat elämäni keskiössä. Olen aina ollut eläinrakas, meillä on ollut kotona aina eläimiä enkä yllättynyt lainkaan, että myös lapsestani kasvoi jo varhain eläinrakas. On ollut hienoa huomata, kuinka tärkeäksi luonto ja eläimet ovat hänelle muodostuneet. Lapsi on loputtoman kiinnostunut niin Lapin suloisista poroista, kuin tropiikin liskoista ja ötököistäkin. Leikeissä eläimet ovat keskeisessä osassa ja dinosauruksista kiinnostunut lapsi jaksaa kuunnella vaikka kuinka pitkään, kun kerron hänelle sukupuutosta ja sen syistä. Hän tulee olemaan myös sukupolvea, joka on kasvanut ilmastokeskustelun aikana.

 

Minulle oli suuri ilo lähteä tekemään yhteistyötä WWF:n kanssa. Aiemmin olen kirjoittanut yhteistyössä heidän kanssaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisen Suomen luontoon ja lumitilanteeseen ja tässä postauksessa keskitytään varmasti ainakin luonto-ohjelmien ja koulukirjojen kautta meille kaikille tuttuihin eläimiin, joiden elämä on vaakalaudalla ilmastonmuutoksen takia.

 

 

Ihmisen elämä voi muuttua ilmastonmuutoksen takia epämukavaksi, toisilla eläimillä jopa mahdottomaksi. Ilmastonmuutoksen vaikutus eläimiin on viimeistään nyt tullut konkreettiseksi meille kaikille, kun Australiassa riehuvat tulipalot ovat tappaneet arvioiden mukaan jopa miljardi eläintä. Micael näki vähän vahingossa uutisista kuvia kuolleista kenguruista ja oravista, enkä voinut kuin selittää taas kerran, kuinka ilmastonmuutoksella on vaikutusta näihin luonnonkatastrofeihin. Australian paloja ei selitetä yksinomaan ilmastonmuutoksella, mutta ilmaston lämpeneminen on edesauttanut osaltaan palojen syntymistä. Ja sitä kautta myös meidän teoillamme ja valinnoillamme.

 

Joululomalla katsoimme yhdessä luontodokumenttia lumileopardeista, lajista joka on keskiössä WWF Suomen suojeluohjelmassa. Ilmastonmuutoksen takia lumileopardin elintila kapenee ja ravinto vähenee. Ilmastonmuutos näkyy erityisesti Himalajan vuoristossa, jossa lumileopardin elinolot alkavat olla hyvin haastavat. Ravinto vähenee ja se pakottaa lumileopardin esimerkiksi saalistamaan paikallisten asukkaiden omistamaa karjaa, jolloin vihamielisyys lumileopardia kohtaan ja salametsästys lisääntyvät. Laihat lumileopardit herättivät huolen lapsessa, mutta myös minussa itsessäni. Ilmastonmuutokselta ei voi sulkea silmiä ja sen voi todeta meistä ihan jokainen aikuinen. Talvet ovat todellakin lämpimämpiä kuin lapsuudessa.

 

 

Vaikka lapselle näistä ikävistä asioista kertominen tuntuu välillä kovin julmalta, lapsissa on kuitenkin se ympäristön tulevaisuus. Haluamme tietenkin jättää lapsillemme terveen ja monimuotoisen luonnon, mutta he ovat myös niitä, jotka todella taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Lapsemme kasvavat valistuneiksi ilmastokeskustelijoiksi ja ilmastonmuutos koskettaa heitä kaikkia. Sanotaan, että oma sukupolveni on ensimmäinen, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutukset ja viimeinen, joka voi tehdä asialle jotain. Lapseni sukupolvi tuntee meidän tekemämme valinnat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat heille luonnollisia. Asenteen saa tietysti kotoa jo nuorena, jolloin meidän vanhempien vastuu korostuu. Olemme WWF:n kummeja ja olen kertonut Micaelille, että olemme ikään kuin kaikkien näiden eläinten kummeja, joita luonnossa näemme. Micael-kummi ja äiti-kummi.

 

 

Pari vuotta sitten näimme kotirannassamme kuutin. Tulen muistamaan tuon hetken varmasti aina. Pieni kuutti oli lepäilemässä kallioilla ja myöhemmin selvisi, että kuutteja oli ollut lähellä useampikin. Itämeren norppa on sukua erittäin uhanalaiselle, vain Saimaalla elävälle saimaannorpalle. WWF teki arvokasta työtä saimaannorppien suojelemiseksi aloittaessaan suojelutyön vuonna 1979. Silloin Saimaalla ui arviolta hieman yli 100 uhanalaista norppaa, kun taas tällä hetkellä norppakanta on noin 410 yksilöä. Kova työ palkittiin, ilman sitä saimaannorppakanta olisi luultavasti kutistunut olemattomaksi. Työ on hidasta, mutta palkitsevaa. Norppakanta on kuitenkin saatava vielä kasvamaan, sillä ilmastonmuutos ja siitä johtuva jään ja lumen puute vaikeuttavat sen elinoloja. Eikö kuulosta surulliselta, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta?

 

 

WWF on maailman vaikuttavin ympäristöjärjestö. Sen toiminnassa onkin hienoa olla mukana, sillä WWF:n rahoituksesta yli puolet tulee yksityishenkilöiltä. Järjestö on riippuvainen yksityishenkilöiden lahjoituksista, joten kaikki me kummit vastaamme yhdessä sen toiminnasta. Kummius, eli säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollista pitkäjänteisen, jatkuvan ympäristönsuojelutyön. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää.

 

 

Lomailemme tällä hetkellä Thaimaassa. On tietysti hieman ristiriitaista lentää lomalle ja puhua samalla ilmastonmuutoksen vaikutuksista lapselle. Matkustaminen on kuitenkin suurta rikkautta pienelle pojalle ja hän on tottunut näillä reissuilla näkemään esimerkiksi erilaisia ilmastovyöhykkeitä sekä erilaisia eläimiä. Täällä on paljon helpompaa konkreettisesti näyttää, missä eläimet asuvat ja mikä heitä uhkaa. Asumme luonnon keskellä bungalowissa, jonka pihalla apinat ja liskot ovat tuttu näky. Nämä kuvien apinat ja varaanit eivät ole uhanalaisia ja he elävät täällä sulassa sovussa ihmisten kanssa, aivan vapaina ja onnellisina luonnossa. Tänä aamuna Micael totesikin, että hän ei halua mennä leikkipuistoon, vaan katselee paljon mieluummin eläimiä. Luonnon ja eläinten läheisyys tuntuu aikuisestakin hyvältä. Ihminen kuuluu luontoon, totean sen joka kerta, kun pitkän tauon jälkeen pääsen lähelle luontoa ja vapaana eläviä eläimiä.

 

Norsut ovat Thaimaassa tuttu näky ja olen itse äärimmäisen ilahtunut siitä, kuinka vangittuja norsuja ei täällä enää näy – ainakaan samalla tavalla kuin ennen, kun norsuilla ratsastaminen oli turistien suurta huvia. WWF suojelee afrikannorsuja ja aasiannorsuja, niitä uhkaavat salametsästys ja elinympäristöjen kaventuminen. Aasiannorsujen elinalue on kaventunut ainoastaan 15 prosenttiin alkuperäisestä. WWF suojelee norsuja muun muassa perustamalla suojelualueita ja ehkäisemällä norsunluukauppaa.

 

 

Micaelin rakas pandalelu on kulkenut täällä mukana kaikkialle ja se on herättänyt myös monia keskusteluja. WWF:n tunnuseläimenäkin tunnettua kaunista mustavalkoista isopandaa uhkaa nyt elinympäristöjen häviäminen. Isopandan pääasiallista ravintoa ovat bambut, jotka ovat vaarassa kadota, sillä jotkut bambulajikkeet ovat hyvin herkkiä ilmastonmuutokselle. Lisäksi niiden elinalueita raivataan maatalouden ja infrastruktuurin tieltä, jolloin pienet pandapopulaatiot voivat jäädä eristyksiin toisistaan. WWF osallistuu pandojen suojeluun rakentamalla muun muassa pandapopulaatioiden elinalueiden välille suojakäytäviä, perustamalla suojelualueita sekä ehkäisemällä salametsästystä ja laittomia hakkuita pandojen elinalueilla.

 

”Äiti, me pelastataan pandoja!” sanoi Micael ja leikki apinaa puussa.

 

Jos olet miettinyt helppoa tapaa auttaa vaikkapa ihan pienellä summalla, WWF on helppo valinta. Sen valitsemalla tiedät, että apusi menee käytännön kohteisiin. Kummius on helppoa, tuet valitsemallasi summalla kuukausittain luontoa ja eläimiä. On hienoa, että meillä on näin konkreettinen mahdollisuus auttaa. Yleiskummina tukesi menee kaikkialle, missä apua kiireellisimmin tarvitaan. Olipa sydäntäsi lähellä kaukana asuvat, eksoottiset villieläimet tai lähellä kotimaassa asuvat uhanalaiset lajit. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäs, jonka elintilaa pohjoisessa vie lämpenevän ilmaston mukana yhä ylemmäs levittäytyvä kettu. Ketut syövät naalin ravintoa, sopuleita ja myyriä. Huono myyrävuosi yleensä tarkoittaa, ettei naali pääse lisääntymään lainkaan. Naalikanta on ollut 1990-luvun jälkeen vaarassa kadota kokonaan. WWF on suojellut naalia Suomessa muun muassa rahoittamalla naalien ruokinta-automaatteja sekä riistakameroita. Ruotsissa ja Norjassa naalikanta on kasvanut, mikä antaa toivoa Suomessakin. Muutama vuosi sitten WWF:n rahoittamaan riistakameraan tallentui kuva kahdesta samalla pesällä viihtyvästä naalista. Viimeisin varma poikuehavainto on kuitenkin vuodesta 1996, joten tilanne on kovin vakava.

 

Aikaa ei ole enää hukattavaksi. Meidän on kaikkien tehtävä pieniä, mutta tärkeitä ilmastotekoja ja muuttaa maailmaa pysyvästi. On lohdullista ajatella, että maailmalla on kuitenkin avaimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, enää puuttuu vain poliittinen tahto. Uskon ja toivon, että tietoisuuden lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa tälläkin hetkellä, meillä on mahdollisuus tarjota lapsillemme tulevaisuus, josta he voivat olla kiitollisia ja ylpeitä. Yritykset käyttävät ja kehittävät jatkuvasti uutta teknologiaa ja ilmastopolitiikasta on onneksi tullut osa tätä päivää. On ollut hienoa lukea yritysten päästötavoitteista tuleville vuosille, kunnianhimoisimmat tavoittelevat jopa nollaa. Sillä välin, kun maailma muuttuu vähitellen, meidän kaikkien täytyy osallistua talkoisiin. Tietysti tekemällä myös tärkeitä ympäristötekoja arjessa, mutta auttamalla myös konkreettisesti. WWF on siihen hyvä ja turvallinen valinta. Kummina sinäkin tiedät ja voit osoittaa, että olet osallistunut.

 

 

Ilmasto ei muutu syyllistämällä eikä arvostelemalla. Se muuttuu kannustamalla, keskittymällä hyvään ja tekemällä yhdessä. Ehkä sinäkin haluat ryhtyä näiden suloisten eläinpolojen kummiksi?

 

Yhteistyössä: WWF &

 


 

Yleensä kotikaupunkinsa hotelleista ei osaa sanoa oikein mitään, ei varsinkaan kaltaiseni kotihiiri, mutta nyt kun tarkemmin mietin niin olen itseasiassa yöpynyt yllättävän usein Helsingin hotelleissa. Pidän hotelliasumisesta ja arvostan siinä erityisesti palvelua, siksi skippaan mielelläni airbnb:t ja esimerkiksi erilaiset villamajoitukset. Staycation on nyt iso trendi, ulkomaanmatkan sijaan matkailua lähellä kotia. Ei lentomatkoja, ei turhaa shoppailua vaan niistä kaupungin parhaimmista jutuista nauttimista, yö pehmoisissa hotellilakanoissa ja jonkun toisen tekemä aamiainen.

 

 

Tänä viikonloppuna meillä oli pieni staycation ihan tuohon 1,5 kilometrin päähän kodistani, nimittäin varasimme pitkästä aikaa Kämpistä huoneen, hemmottelimme itseämme spassa ja söimme ulkona. Olisi mennyt täydellisestä date nightista. Tällainen olisikin mitä parasta tekemistä pariskuntana kun lapsi on yökylässä, mutta vietettiin nyt ”date nightia” ystäväni Anna-Kaisan kanssa.

 

Kun on jo monta viikkoa keskittynyt pelkästään töihin, perheeseen ja treenaamiseen, ystävien tapaaminen jää vähemmälle. On ihanaa vaihtaa rauhassa kuulumisia, eli jutella tuntikausia, käydä tapaamassa tuttuja Helsingin yössä ja herätä rakkaan ystävän vierestä syömään aamiaista sängyssä. 5-vuotiaan äitinä tulee aivan liian harvoin syötyä pitkän kaavan mukaan ravintolassa, nyt siihenkin oli mahdollisuus kun kävelimme Esplanadin puiston poikki parin vuoden tauon jälkeen Brondaan. Vaikka ilta venyikin vielä Teatterissa pyörähtämisen takia, tänään jaksoi kuitenkin hyvin herätä uuteen päivään ja lähteä vielä äidin kanssa I love me -messuille. Ei voi olla mitään helpompaa tapaa matkustaa kuin pakata laukkuun pelkät illallisvaatteet ja meikkipussi ja siirtyä vaikka kävellen hotelliin.

 

 

Helsingin näkee muuten aivan uusin silmin kun yöpyy muualla kuin kotona. Saamme olla ylpeitä pääkaupungistamme, se alkaa olla jo kansainvälisesti kiinnostava kohde ja täällä on matkailijoille paljon nähtävää ja koettavaa. Staycation on loistava tilaisuus tutustua Helsingin nähtävyyksiin, jos niitä ei muuten tule kierrettyä. Museot, kasvitieteelliset puutarhat, vanhat kauppahallit, Allas Sea Pool, Löyly, Suomenlinna, Oodi, kauppatori.. Jos tulisin ulkomaalaisena Suomeen, viipyisin ehdottomasti muutaman yön Helsingissä ja vierailisin sen jälkeen Lapissa. Toisaalta taas staycation voi olla täydellinen mahdollisuus pelkkään rentoutumiseen ja ylellisestä hotellielämästä nauttimiseen, varsinkin jos arki on yhtä juoksua paikasta toiseen. Millainen olisi oma unelmiesi staycation?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian