Kaipaan usein sieltä takavuosien blogiajoilta haasteita, joita kopioitiin muilta. Simppeleitä kysymyksiä ja vastauksia. Saran blogista nappasin perinteisen Mitä kuuluu? -postauksen tänne omaani, maanantain kevyeksi hömpäksi ja helppolukuiseksi huviksi.

 

 

 

Mitä kuuluu?

Jos ollaan ihan rehellisiä, paljon paremminkin on mennyt. Koko koronakevät on ollut tosi raskas ja vaikea. Kaikki sen mukanaan tuomat muutokset ja muutenkin elämässä tällä hetkellä tapahtuvat suuret jutut toisaalta kokoajan kasvattavat, mutta vievät kyllä voimia. Tuleva muutto (kun en edes tiedä vielä varmaksi että minne ja milloin) ahdistaa eniten. Vaikka itse sitä olen odottanut halunnut! Toisaalta taas moni asia on kuitenkin paremmin kuin koskaan ja elämä on nyt jokatapauksessa menossa vain oikeaan suuntaan. Mutta valehtelisin jos sanoisin, että tämä kulunut kevät ja alkava kesä olisivat jotenkin helppoa aikaa. Uskon tarkoituksiin, kaiken on pitänyt mennä näin.

 

Tällä hetkellä katson…

En niin mitään, en vain ole ehtinyt enkä kyllä edes jaksanut katsoa telkkaria viime aikoina. Miksun kanssa lasten piirrettyjä ja pelivideoita, lasketaanko sitä? Telkkarin sijaan olen lukenut paljon kirjoja. Kirjoista saa niin paljon enemmän irti, saisinpa pidettyä tämän innon taas yllä.

 

Just nyt kuuntelen…

Kuuntelin perjantaina siis useamman tunnin repeatilla Erinin ä-lyt-tö-män hyvää uutta biisiä Yhtenä Sunnuntaina, joten sanotaan nyt vaikka että sitä.

 

Luen…

Tällä hetkellä paljon. Olen aina ollut nopea lukemaan, joten uusi kirja saattaa mennä ihan parissa päivässä. Sain ilokseni ennakkokappaleita kesän uutuuskirjoista ja vahva suositus ainakin Carmen Molan Verimorsiamelle (yksi koukuttavimpia dekkareita ja ihanan espanjalainen) sekä Laura Mannisen Sitten tapasin pehmeän miehen -kirjalle, jotka luin ihan hetkessä loppuun. Nyt menossa on aamukirjana uutuusdekkari Ketju ja kun haluan vähän toisenlaista lukemista, Maaret Kallion Voimana Toivo. Eilen illalla sain mummolta lainaksi Kirsti Paakkasen elämäkerran Suurin niistä on rakkaus. Se on ihana, luin siitä jo puolet yhdeltä istumalta <3

 

 

 

 

Lautasella… 

Tänään taas salaatteja ja muuta dieettiruokaa. Viikonloppuna täydellistä koskenlaskijamakaronilaatikkoa ja pizzaa (suuri kiitos vielä ystävälleni ihan täydellisestä ruokatarjoilusta) sekä Skattan sataman salaatteja. Nyt kuitenkin takaisin ruotuun ja omien ruokien pariin.

 

To do-listalla seuraavana…

Myyntiin menevien vaatteiden ja asusteiden kuvaaminen, voi luoja miten se voikin aina olla niin vaikeaa? Suunnittelen tälle viikolle vielä jonkun tehokkaan treenisetin, vihdoin ensi viikon jälkeen pääsee normaalisti salille eikä tarvitse enää varailla vuoroja. Toki olen kovin kiitollinen että olen kuukauden verran saanut treenata ”privasalilla” eli omalla vuorolla, mutta juuri siksi olen aikanaan innostunut nimenomaan saliharjoittelusta, sillä voin mennä sinne silloin kun sattuu sopimaan.

 

Käynnissä olevia duuniprojekteja…

Yhtä jos toista, varsinkin varsinaisen päivätyöni puolella tosi mielenkiintoisia juttuja ja isoja muutoksia. Nyt kun kevään synkistelyt saa luvan olla synkistelty, panostan tähän sometyöhönkin uudella innolla. Tavallaan sosiaalinen media on ollut aina itselleni sellainen pakopaikka haasteista, mutta nyt se tuntuu taas olevan ihan

 

Mitä yllättävää on tapahtunut?

Mielipiteeni ja ajatukseni monestakin ihmisestä ja asiasta ovat muuttuneet. Niin hyvässä kuin pahassakin, enemmän kuitenkin hyvässä.  Niin ja olenhan innostunut maantiepyöräilystä, luonnossa liikkumisesta ja alkanut haaveilla muutosta ulkomaille –  vielä joskus. Olihan koko pandemia myös ehkä yllättävin asia mitä koko maailmalle on tapahtunut.

 

 

 

 

Viime päivien herkku…

Jostain syystä tänä kesänä olen syönyt ihmeen paljon jäätelöä, vaikken yleensä jätskifani ole ollenkaan. Ei vaan hei, banaanipannarit Nutellalla, se se on. Täydellinen cheat meal.

 

Olen viime aikoina harrastanut… 

Lenkkeilyä, enemmän kuin aikoihin. Kävelyä ja pitkiä juoksulenkkejä on tullut tänä keväänä vedettyä poikkeustilan takia ihan hullun lailla. Kotitreenejä jaksoin ehkä kolme viikkoa, ei vaan oo mun juttu. Salilla käyn aina kun satun saamaan sopivan vuoron sieltä itselleni.

 

Just nyt haluaisin mennä…

Takaisin Kaliforniaan. Jos asuisin joskus vaikkapa sen puolet vuodesta Kaliforniassa, en haluaisi varmaan ikinä enää matkustaa minnekään.

 

Tällä hetkellä iloitsen eniten…

Kesästä, luvatusta lämmöstä, pian kukkivasta omenapuusta.. Valosta, päivistä jolloin pärjää pelkässä mekossa. Koronakevät sai mielialan aikamoiseen laskuun, mutta juuri silloin olen huomannut niiden pienten ihanien asioiden merkityksen. Iloitsen ja kiitän myös kullanarvoisista ystävistä ympärilläni, jotka tuovat valoa joka ikiseen päivään jo sillä, että tiedän heidän olevan vain yhden viestin tai puhelun päässä <3 Vielä täältä selvitään ja elämä hymyilee meille kaikille toivottavasti nopeammin kuin uskallamme kuvitellakaan.

 

 

 

 

Nauroin kippurassa kun…

Kerroin ihan tyhmiä juttuja lauantaiaamuna kavereille. Siis naurettiin ihan vedet silmissä ja nimenomaan mahat kippurassa. Siis omat jutut on tietenkin aina parhaat jutut :D

 

Ostoslistalla…

Meinasin kirjoittaa että kesämekkoja, mutta muistin että ne edellisetkin on vielä kuvaamatta myyntiin. Silmämeikinpoistoaine ja kahvipaketti, kahvi ja kahvimaito eivät saa loppua koskaan!

 

Eniten ärsyttää…

Tietyt ihmiset, tai ehkä pikemminkin tietynlaiset ihmiset. Jos voin jonkun neuvon antaa, niin kunnioita itseäsi ja muita. Aina.

 

Tänään aion…

Mennä ihan just saunaan, ehkä käydä porealtaassa niin kauan kuin sellainen vielä on ja lukea ehkä sen ihanan Kirstin kirjan loppuun <3 Hyvää yötä. 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Indieplacen kanssa

 

”Äiti, miksi niitä dinosauruksia ei enää ole? Mitä äiti tarkoittaa sukupuutto? Miksi äiti toi telkkarissa oleva lumileopardi on noin kauhean laiha?”

 

Eläimet ja lapset. Sitä tavallista arkeani Instagramin puolella seuraavat ovat varmasti huomanneet, että ne ovat elämäni keskiössä. Olen aina ollut eläinrakas, meillä on ollut kotona aina eläimiä enkä yllättynyt lainkaan, että myös lapsestani kasvoi jo varhain eläinrakas. On ollut hienoa huomata, kuinka tärkeäksi luonto ja eläimet ovat hänelle muodostuneet. Lapsi on loputtoman kiinnostunut niin Lapin suloisista poroista, kuin tropiikin liskoista ja ötököistäkin. Leikeissä eläimet ovat keskeisessä osassa ja dinosauruksista kiinnostunut lapsi jaksaa kuunnella vaikka kuinka pitkään, kun kerron hänelle sukupuutosta ja sen syistä. Hän tulee olemaan myös sukupolvea, joka on kasvanut ilmastokeskustelun aikana.

 

Minulle oli suuri ilo lähteä tekemään yhteistyötä WWF:n kanssa. Aiemmin olen kirjoittanut yhteistyössä heidän kanssaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisen Suomen luontoon ja lumitilanteeseen ja tässä postauksessa keskitytään varmasti ainakin luonto-ohjelmien ja koulukirjojen kautta meille kaikille tuttuihin eläimiin, joiden elämä on vaakalaudalla ilmastonmuutoksen takia.

 

 

Ihmisen elämä voi muuttua ilmastonmuutoksen takia epämukavaksi, toisilla eläimillä jopa mahdottomaksi. Ilmastonmuutoksen vaikutus eläimiin on viimeistään nyt tullut konkreettiseksi meille kaikille, kun Australiassa riehuvat tulipalot ovat tappaneet arvioiden mukaan jopa miljardi eläintä. Micael näki vähän vahingossa uutisista kuvia kuolleista kenguruista ja oravista, enkä voinut kuin selittää taas kerran, kuinka ilmastonmuutoksella on vaikutusta näihin luonnonkatastrofeihin. Australian paloja ei selitetä yksinomaan ilmastonmuutoksella, mutta ilmaston lämpeneminen on edesauttanut osaltaan palojen syntymistä. Ja sitä kautta myös meidän teoillamme ja valinnoillamme.

 

Joululomalla katsoimme yhdessä luontodokumenttia lumileopardeista, lajista joka on keskiössä WWF Suomen suojeluohjelmassa. Ilmastonmuutoksen takia lumileopardin elintila kapenee ja ravinto vähenee. Ilmastonmuutos näkyy erityisesti Himalajan vuoristossa, jossa lumileopardin elinolot alkavat olla hyvin haastavat. Ravinto vähenee ja se pakottaa lumileopardin esimerkiksi saalistamaan paikallisten asukkaiden omistamaa karjaa, jolloin vihamielisyys lumileopardia kohtaan ja salametsästys lisääntyvät. Laihat lumileopardit herättivät huolen lapsessa, mutta myös minussa itsessäni. Ilmastonmuutokselta ei voi sulkea silmiä ja sen voi todeta meistä ihan jokainen aikuinen. Talvet ovat todellakin lämpimämpiä kuin lapsuudessa.

 

 

Vaikka lapselle näistä ikävistä asioista kertominen tuntuu välillä kovin julmalta, lapsissa on kuitenkin se ympäristön tulevaisuus. Haluamme tietenkin jättää lapsillemme terveen ja monimuotoisen luonnon, mutta he ovat myös niitä, jotka todella taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Lapsemme kasvavat valistuneiksi ilmastokeskustelijoiksi ja ilmastonmuutos koskettaa heitä kaikkia. Sanotaan, että oma sukupolveni on ensimmäinen, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutukset ja viimeinen, joka voi tehdä asialle jotain. Lapseni sukupolvi tuntee meidän tekemämme valinnat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat heille luonnollisia. Asenteen saa tietysti kotoa jo nuorena, jolloin meidän vanhempien vastuu korostuu. Olemme WWF:n kummeja ja olen kertonut Micaelille, että olemme ikään kuin kaikkien näiden eläinten kummeja, joita luonnossa näemme. Micael-kummi ja äiti-kummi.

 

 

Pari vuotta sitten näimme kotirannassamme kuutin. Tulen muistamaan tuon hetken varmasti aina. Pieni kuutti oli lepäilemässä kallioilla ja myöhemmin selvisi, että kuutteja oli ollut lähellä useampikin. Itämeren norppa on sukua erittäin uhanalaiselle, vain Saimaalla elävälle saimaannorpalle. WWF teki arvokasta työtä saimaannorppien suojelemiseksi aloittaessaan suojelutyön vuonna 1979. Silloin Saimaalla ui arviolta hieman yli 100 uhanalaista norppaa, kun taas tällä hetkellä norppakanta on noin 410 yksilöä. Kova työ palkittiin, ilman sitä saimaannorppakanta olisi luultavasti kutistunut olemattomaksi. Työ on hidasta, mutta palkitsevaa. Norppakanta on kuitenkin saatava vielä kasvamaan, sillä ilmastonmuutos ja siitä johtuva jään ja lumen puute vaikeuttavat sen elinoloja. Eikö kuulosta surulliselta, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta?

 

 

WWF on maailman vaikuttavin ympäristöjärjestö. Sen toiminnassa onkin hienoa olla mukana, sillä WWF:n rahoituksesta yli puolet tulee yksityishenkilöiltä. Järjestö on riippuvainen yksityishenkilöiden lahjoituksista, joten kaikki me kummit vastaamme yhdessä sen toiminnasta. Kummius, eli säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollista pitkäjänteisen, jatkuvan ympäristönsuojelutyön. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää.

 

 

Lomailemme tällä hetkellä Thaimaassa. On tietysti hieman ristiriitaista lentää lomalle ja puhua samalla ilmastonmuutoksen vaikutuksista lapselle. Matkustaminen on kuitenkin suurta rikkautta pienelle pojalle ja hän on tottunut näillä reissuilla näkemään esimerkiksi erilaisia ilmastovyöhykkeitä sekä erilaisia eläimiä. Täällä on paljon helpompaa konkreettisesti näyttää, missä eläimet asuvat ja mikä heitä uhkaa. Asumme luonnon keskellä bungalowissa, jonka pihalla apinat ja liskot ovat tuttu näky. Nämä kuvien apinat ja varaanit eivät ole uhanalaisia ja he elävät täällä sulassa sovussa ihmisten kanssa, aivan vapaina ja onnellisina luonnossa. Tänä aamuna Micael totesikin, että hän ei halua mennä leikkipuistoon, vaan katselee paljon mieluummin eläimiä. Luonnon ja eläinten läheisyys tuntuu aikuisestakin hyvältä. Ihminen kuuluu luontoon, totean sen joka kerta, kun pitkän tauon jälkeen pääsen lähelle luontoa ja vapaana eläviä eläimiä.

 

Norsut ovat Thaimaassa tuttu näky ja olen itse äärimmäisen ilahtunut siitä, kuinka vangittuja norsuja ei täällä enää näy – ainakaan samalla tavalla kuin ennen, kun norsuilla ratsastaminen oli turistien suurta huvia. WWF suojelee afrikannorsuja ja aasiannorsuja, niitä uhkaavat salametsästys ja elinympäristöjen kaventuminen. Aasiannorsujen elinalue on kaventunut ainoastaan 15 prosenttiin alkuperäisestä. WWF suojelee norsuja muun muassa perustamalla suojelualueita ja ehkäisemällä norsunluukauppaa.

 

 

Micaelin rakas pandalelu on kulkenut täällä mukana kaikkialle ja se on herättänyt myös monia keskusteluja. WWF:n tunnuseläimenäkin tunnettua kaunista mustavalkoista isopandaa uhkaa nyt elinympäristöjen häviäminen. Isopandan pääasiallista ravintoa ovat bambut, jotka ovat vaarassa kadota, sillä jotkut bambulajikkeet ovat hyvin herkkiä ilmastonmuutokselle. Lisäksi niiden elinalueita raivataan maatalouden ja infrastruktuurin tieltä, jolloin pienet pandapopulaatiot voivat jäädä eristyksiin toisistaan. WWF osallistuu pandojen suojeluun rakentamalla muun muassa pandapopulaatioiden elinalueiden välille suojakäytäviä, perustamalla suojelualueita sekä ehkäisemällä salametsästystä ja laittomia hakkuita pandojen elinalueilla.

 

”Äiti, me pelastataan pandoja!” sanoi Micael ja leikki apinaa puussa.

 

Jos olet miettinyt helppoa tapaa auttaa vaikkapa ihan pienellä summalla, WWF on helppo valinta. Sen valitsemalla tiedät, että apusi menee käytännön kohteisiin. Kummius on helppoa, tuet valitsemallasi summalla kuukausittain luontoa ja eläimiä. On hienoa, että meillä on näin konkreettinen mahdollisuus auttaa. Yleiskummina tukesi menee kaikkialle, missä apua kiireellisimmin tarvitaan. Olipa sydäntäsi lähellä kaukana asuvat, eksoottiset villieläimet tai lähellä kotimaassa asuvat uhanalaiset lajit. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäs, jonka elintilaa pohjoisessa vie lämpenevän ilmaston mukana yhä ylemmäs levittäytyvä kettu. Ketut syövät naalin ravintoa, sopuleita ja myyriä. Huono myyrävuosi yleensä tarkoittaa, ettei naali pääse lisääntymään lainkaan. Naalikanta on ollut 1990-luvun jälkeen vaarassa kadota kokonaan. WWF on suojellut naalia Suomessa muun muassa rahoittamalla naalien ruokinta-automaatteja sekä riistakameroita. Ruotsissa ja Norjassa naalikanta on kasvanut, mikä antaa toivoa Suomessakin. Muutama vuosi sitten WWF:n rahoittamaan riistakameraan tallentui kuva kahdesta samalla pesällä viihtyvästä naalista. Viimeisin varma poikuehavainto on kuitenkin vuodesta 1996, joten tilanne on kovin vakava.

 

Aikaa ei ole enää hukattavaksi. Meidän on kaikkien tehtävä pieniä, mutta tärkeitä ilmastotekoja ja muuttaa maailmaa pysyvästi. On lohdullista ajatella, että maailmalla on kuitenkin avaimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, enää puuttuu vain poliittinen tahto. Uskon ja toivon, että tietoisuuden lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa tälläkin hetkellä, meillä on mahdollisuus tarjota lapsillemme tulevaisuus, josta he voivat olla kiitollisia ja ylpeitä. Yritykset käyttävät ja kehittävät jatkuvasti uutta teknologiaa ja ilmastopolitiikasta on onneksi tullut osa tätä päivää. On ollut hienoa lukea yritysten päästötavoitteista tuleville vuosille, kunnianhimoisimmat tavoittelevat jopa nollaa. Sillä välin, kun maailma muuttuu vähitellen, meidän kaikkien täytyy osallistua talkoisiin. Tietysti tekemällä myös tärkeitä ympäristötekoja arjessa, mutta auttamalla myös konkreettisesti. WWF on siihen hyvä ja turvallinen valinta. Kummina sinäkin tiedät ja voit osoittaa, että olet osallistunut.

 

 

Ilmasto ei muutu syyllistämällä eikä arvostelemalla. Se muuttuu kannustamalla, keskittymällä hyvään ja tekemällä yhdessä. Ehkä sinäkin haluat ryhtyä näiden suloisten eläinpolojen kummiksi?

 

Yhteistyössä: WWF &

 


 

 

Terveisiä Kasnäsista! Instagram storyn puolella olenkin kertonut jo meidän muuttuneista lomasuunnitelmista. Alunperin meidän Hankoon lähtö viivästyi tosiaan yli vuorokaudella moottorivian takia ja saatiin pelätä, päästäänkö koko reissuun ollenkaan. Hangossa vikaa korjattiin maanantaista torstai-iltaan, kunnes kaikki oli valmista ja lähdettiin vielä koeajolle mekaanikkojen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes.. ”Aja takas laituriin..” Voitteko kuvitella, moottoriin ilmestyi UUSI VIKA?! Kaikki ovat olleet niitä kuuluisia pikku vikoja, mutta hankalia korjata. Tämän kokoluokan veneessä on kaksi ihan valtavan kokoista moottoria, jos joku ei tiedä niin niille on siis kokonaan oma ”huone” johon mahtuu seisomaan useampi ihminen. Korjaustyöt ovatkin siis uskomattoman työläitä. Vaikka sitä sanotaan, että veneet ovat aina rikki, ystäväni totesi hyvin ettei näiden hintaluokkien laitteissa pitäisi olla kyllä vikoja. No, on nyt kuitenkin.

 

 

Juuri nyt meidän pitäisi olla matkalla Tukholmaan. Sen sijaan ajoimme eilen vikakoodien ja hälytysten piipatessa Hangon lähelle Kasnäsiin, mekaanikkojen luvatessa että lyhyitä matkoja voi vielä ajaa. Päästiin edes vähän liikkeelle, vaikka Hanko ihana onkin. Viallisen osan saaminen menee alkuviikkoon, siihen vielä korjausaika päälle. Mekaanikot pahoittelivat kovasti ja sanoivat olevansa pahoillaan meidän puolesta. Menee kesäloma pilalle. Mua tää enää naurattaa. Tullaan alkuviikosta pariksi päiväksi käymään kotona ja töissä, se on oikeastaan ainoa takaisku – tuntuu tyhmältä palata ikään kuin tyhjin käsin hetkeksi kotiin. Oon pakannut kuukauden tavarat ja vaatteet tänne veneeseen, nyt vain pieni kassi olalle ja hetkeksi kotiin. Outoa. Toisaalta, pääsen hakemaan läppärin laturin, postit ja kastelemaan kukat. Moikkaamaan mummoa ja äitiä. Ehkä sitten viikon päästä ollaan matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. Ehkä.

 

 

Veneily jos joku opettaa sietämään epävarmuutta. Koskaan ei tiedä mikä on keli ja mikä menee rikki. Viime kesänä olisin kiukutellut ja ahdistunut peruuntuneista suunnitelmista, nyt mennään sinne minne päästään. Kiitän jotain tuolla ylhäällä siitä, että me päästiin edes Hankoon asti. Täälläkin on päässyt vallan hyvin loma- ja saaristomoodiin. Meillä on veneessä tuo Williams (kumivene), joka on ollutkin ahkerassa käytössä nyt kun isolla ei hirveästi liikuta. Eilen ajeltiin sillä Högsåraan lounaalle ja jo kulttimaineeseen nousseille kakkukahveille. Nämä postauksen kuvatkin ovat tuosta idyllisestä maalaissaaresta. En voi kieltää, ettenkö olisi muutamaa vittusaatanaa päästänyt suustani kun kumiveneenkin moottori ylikuumeni matkalla tuonne saareen. Veinkin tänne päästyäni löytämäni neliapilan konehuoneeseen ja taidan polttaa siellä vielä vähän salviaa?

 

 

Miten teidän kesäloma on mennyt? Onko muillakin muuttuneita suunnitelmia vai onko kesäloma ylittänyt kaikki odotukset? Me järjestetään tänään saariolympialaiset ja nautitaan auringosta. Pellavamekossa tarkenee mainiosti ja ensi viikolle lupaa jo todella lämmintä. Ehkä siellä Tukholmassa olis vaan satanut, Ahvenanmaalla tuullut ja matkalla ilmennyt lisää vikoja? Kokeilen nyt silti sitä salviaa, ne mustat pilvet tän purkin yltä on nyt korkea aika karkoittaa. Aurinkoista heinäkuun viikonloppua sulle ja mitä ihaninta kesän jatkoa, pysykäähän positiivisina!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian