Ajattelin kirjoittaa ihan asiajuttuja tänään. Tai ehkä vähän syvällisempää pohdintaa, yleensä sunnuntai-iltaisin on sellainen fiilis. Luonnokset pursuavat viimeisteltäviä postauksia, mutta mikään ei tänään tuntunut sopivalta. Perinteisen sunnuntaimasennuksen sijaan on kovin kiva olla. Eilistä krapulakoomailua lukuunottamatta on ollut niin mahtava viikonloppu, etteivät ajatukset ole vieläkään oikein kasassa. Ei löydy sanoja. Oikeesti koko viikonloppu on ollut täynnä niin luokatonta huonoa huumorintajua, ettei päässäni liiku mitään muuta kuin julkaisukelvottomia juttuja.

Ajatukset pyörivät muualla, vaikka tekisi mieli kirjoittaa. Aiemmin raapustetut jutut tuntuvat hölmöiltä, eivät sovi tähän. Tuijotan vain tyhjää valkoista ruutua ja mieli harhailee aivan muualle. Blogimuutto pyörii myös mielessä joka kerta kun klikkaan itseni tänne. Olo on odottavainen, mutta myös haikea. Kuten aiemmin viikolla mainitsin. Kohta minun blogini on poissa täältä, mutta jatkuu muualla. Toivottavasti löydätte tienne tänne jatkossakin. Vaikka tämä postaus ei nyt kauheasti itsestäni mitään anna, olen niin innoissani taas bloggaamisesta etten muistakaan milloin olisin viimeksi tätä näin fiilistellyt. Ehkä juuri siksi ne sanat ovatkin hieman hukassa. Uusi alku, mutta en edes tiedä mistä aloittaa. Tuttua? Ehkä sittenkin se sunnuntaimasis.

Kuvituksena taas ei yhtään mihinkään liittyviä asukuvia. Hei, ei sentään bikinikuvia! Tai no liittyväthän ne, viikonloppuun, kun juhlin blogigaalassa tässä asussa. Olen ihan henkeen ja vereen mekkotyttöjä, mutta tämä asu ei ollut päälläni vielä koskaan sen jälkeen kun kesällä sen ostin. Leveät lahkeet ja tähän päivään sopiva sametti saivat minut valitsemaan vähän toisenlaisen tyylin. Toimi se näinkin, varsinkin kun koko muu seurue edusti ihan käsittämättömän hyvännäköisenä. Hyvännäköisiä olivat myös loppuillan aamun snäpit, luojan kiitos ihan kovin moni ei ehtinyt niitä nähdä ennen deletointia, hah.

Hei, palataan huomenna ihan uudella energialla ja niillä ihan oikeilla asioilla. On kuulemma syyslomaviikko, onko teillä jotain suunnitelmia sen varalle?

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Oletteko huomanneet, että negatiivisesti otsikoidut jutut kiinnostavat aina enemmän? Jos olisin otsikoinut jutun vaikka nimellä ”ihana päivä”, ei sitä avaisi läheskään niin moni. En halua olla negatiivinen joten pidän blogin positiivissävytteisenä, mutta nyt tuli vain sellainen olo, että nostin asian esiin. Kun naapuri voittaa lotossa, se on suomalaiselle negatiivinen juttu. Kun naapurin talo palaa, suomalainen auttaa, on empaattinen. Mutta odotappas kun palaneen talon tilalle rakennetaan iso kivilinna ja panostetaan vielä hulppeaan autoon, alkaa naapuri jupista vähintään jostain vakuutuspetoksesta.

No, se siitä. Mulla on ollut ongelmia. Mulla ei ole läppäriä. Mulla on kamera ja tietokone, mutta ei mitään ohjelmaa millä saisin raakakuvat avattua. Mun uusi kamera on myös niin hemmetin vaikea käyttää. Eilen illalla lähdin kiireellä ja kiukkuisena kodistani. Pääsin ulko-ovelle ja poikani keksi oksentaa sänkyynsä. Sängyllinen pyykkiä, uusi petaus, uusi nukutus. Käynnistin auton, no bensa on niin lopussa että range näyttää pelkkää viivaa. Tankkaamaan. No, pankkikortti kotona. Takaisin hakemaan. Bensatankin luukut auki ajelin pitkin katuja. Riita. Paha mieli. Aamulla aivan liian aikainen herätys. Vapaapäivä, kuvittelet juovasi rauhassa kahvia ja tekeväsi töitä himassa. Kahdeksalta tulee siivooja. Miten mä unohdin? Pakenin salille ja Caruseliin kahvin äärelle tekemään edes vähän töitä. Hankala elämä, indeed.

Kävin sokeroinnissa ja lounaalla mun parhaan ystävän kanssa. Nyt mä meikkaan ja laitan tukan. Tänään on The Blog Awards ja me lähdetään juomaan aivan liikaa viiniä. Mä ja maailman ihanimmat ihmiset mun kanssa. Tänään on ihan sairaan ihana päivä.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Syksy on muutosten aikaa. Kuulin entisen kollegan irtisanoutuneen vain siksi, koska syksy ja uudet tuulet. Antaa nyt mahdollisuus elämälle johdattaa johonkin.. Mahdollisuuksia, jotka muuten voisivat jäädä näkemättä hektisen ja rutinoituneen arjen takia. Ihailtavan rohkeaa. Ei kai minusta olisi tuollaiseen?

Kirjoitin maanantaina intuitiosta. Postauksen myötä sain yllättävän paljon kysymyksiä, mihin viittasin päätöksellä josta mainitsin. Epäiltiinpä minun odottavan jopa toista lasta. No sitä ei tule tapahtumaan, mutta jotain muuta uutta on kyllä luvassa. Jotain, mihin heittäytyä täysillä mukaan, mistä innostua taas aivan uudella tavalla. Niin jännää, etten tiedä oikein itsekään miten toimia nyt ennen muuttoa.

Muuttoa? Niin, minä muutan. Tai siis, minun blogini muuttaa.

Lily on ollut alusta asti blogikotini. Yhteisö, joka on vertaansa vailla. Minä, joka reilu vuosi sitten perustin oman pienen blogini, en olisi koskaan osannut ajatellakaan että olen nyt tässä. Entistäkin innostuneempana. En tiennyt, jatkaisinko bloggaamista edes kovinkaan pitkään. Enää en taas osaa kuvitellakaan lopettavani. En voi koskaan kiittää tarpeeksi teitä blogini lukijoita. On ollut mieletöntä olla teidän kanssanne päivittäisessä vuorovaikutuksessa. Olette avartaneet maailmankuvaani fiksuilla kommenteillanne valtavasti. Myös niillä ei-niin-fiksuilla.Lilyn henki on äärimmäisen positiivinen. Kotoisa. Värikäs ja keskusteleva. Syitä, miksi halusin blogini juuri tänne. Ne ovat myös syitä, joiden takia jään varmasti kaipaamaankin Lilyä. Ja tietysti Lilyn toimitus. Jenni ja Anna, aivan erityisen iso kiitos vielä kerran. Tuesta ja siitä hyvästä fiiliksestä, joka on aina kaikessa yhteydenpidossamme välittynyt.

Mutta nyt tuli minun aikani mennä eteenpäin. Sain hiljattain yhteydenoton, kävin palaverissa, ja yhtäkkiä vain tiesin. Tiesin, että nyt on aika tehdä seuraava siirto. Lähteä kohti uusia haasteita, heittäytyä. Ihan vaikka vain siksi, että on syksy. Ja ne uudet tuulet. Jos muutkin, miksen minäkin? Kuun lopussa blogini muuttaa uuteen kotiin. Heti, kun saan tietooni tarkan uuden osoitteen, ilmoitan siitä tietysti täällä. Kuun loppuun asti blogini päivittyy normaalisti täällä Lilyssä. Pahoittelut muuten tähän väliin kuvista, jotka ovat esiintyneet aiemminkin täällä. Olen tällä hetkellä aika avuton bloggaaja, kun ei ole kameraa eikä läppäriä, iik! Huomenna tämä piina onneksi päättyy.

Mutta takaisin asiaan. Jo tässä vaiheessa, jos haluat varmistaa jatkossakin blogini seuraamisen, kannattaa seurata minua Facebookissa tämän linkin kautta sekä tietysti Instagramissa, josta löydät minut nimimerkillä @mirvannamaria. Sinne päivitän aina uusista postauksista, joten pysyt helposti mukana osoitteenmuutoksesta huolimatta.

Olen niin innoissani tästä muutoksesta, mutta tähän liittyy myös paljon haikeutta. Ja jännitystä kaikesta uudesta. Vähän samanlainen tunne, kuin silloin kun muutin omilleni. Uuden kodin ovi on nyt auki, ja siellä alkaa uusi elämä. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä tulee kylään. ♥